Aina puhutaan, että rikkomattomia ennätyksiä ei olisi, vaan kaikki saavutukset tulevat aina murskautumaan pitkässä juoksussa. Olen seurannut urheilua aktiivisesti kolme vuosikymmentä ja ainakin omassa päässäni kahden herran ennätykset tuntuvat toistaiseksi täysin lyömättömiltä. Toinen herroista on jääkiekkoilija Wayne Gretzky ja toinen, yhä aktiivisesti turnauksia voittava, Roger Federer.
Viimeisin näyte sveitsiläisen mailataituruudesta saatiin juuri äsken, kun Baselin oma poika kaivoi täysin ylivoimaisen turnauksen jälkeen kuudennen Australian avointen mestaruuden. Marin Cilic antoi ottelussa täyden vastuksen pakottamalla Federerin ensimmäisiin erämenetyksiin koko turnauksessa. Tämä ei kuitenkaan vähennä Federerin dominanssia, vaan tässäkin tapauksessa voidaan puhua Federerin lähes täydellisestä ylivallasta. Ja tätä dominanssia on jatkunut kauan.
Ensimmäisen Grand Slam -tittelin Federer valloitti Wimbledonissa vuonna 2003. Nyt arvoturnausvoittoja on tilillä 20. Kuluneet 15 vuotta ovatkin olleet todellista satua, jolle ei Federerin kiitospuheesta lainattua otsikkoa ajatellen ole tulossa loppua. Siinä missä sveitsiläisen pahimmat kilpakumppanit potevat loukkaantumisista tai heidän pelinsä ailahtelee, niin Federerin kerrassaan pelottava suoritusvarmuus vain kasvaa. 36 vuoden ikä ei todellakaan näy mailataiturin otteissa, vaan hän liikkuu edelleen kevyesti ympäri kenttää. Federer ei kuitenkaan ole saavuttanut menestystään liikkeellään vaan kerrassaan erinomaisella mailatekniikalla ja hyvällä pallonlukutaidolla.
Ehkäpä juuri menestyksen kulmakivet ovat taanneet Federerille poikkeuksellisen pitkän ja tavallista kivuttomamman uran. Siinä missä fysiikaltaan lähes ylivertaisen Rafael Nadalin paikat eivät ole kestäneet kovien kenttien rasituksia on Federer selvinnyt pitkästä urastaan suorastaan omituisen pienin vammoin. Onnellakin on taatusti tekemistä, mutta en voi uskoa siihen pelkästään. Pikemminkin tuntuu, että Federerin täytyy tehdä kentällä vähän vähemmän, koska hän tietää jo etukäteen, minne pallon kulku suuntautuu.
Federerin lyöntiratkaisut vetävät vertoa hänen pelikäsitykselleen. Tuntuu, että tenniksen matkatessa kohti fyysisempää muotoa, on Federerin lähes täydellinen mailatekniikka suorastaan taivaallista katsottavaa. Hänen lyöntivalikoimansa on laaja ja jatkuvasti käytössä. Osasyynä menestykselle voidaankin pitää Federerin pelin yllätyksellisyyttä, koskaan ei tiedä millainen pallo lentää verkon yli.
Voin täysin tunnustaa faneuteni ja todeta, että mikäli Roger Federeriä ei olisi niin hänet pitäisi ehdottomasti keksiä. En myöskään usko, että omana elinaikanani koen Federerin ennätysten rikkoutuvan, vaan luulen, että ne ovat epookkiennätyksiä. Toki jokainen saavutus kokee jossain vaiheessa parempansa, mutta on myös ennätyksiä, jotka säilyvät huomattavasti toisia pidempään. Lasken Federerin 20 arvoturnausvoittoa tähän kategoriaan.
Federerin ura on väistämättömästi kääntymässä kohti loppuaan, mutta nuoret kilpailijat loistavat poissaolollaan. Rafael Nadal alkaa itsekin olla jo ikämiessarjassa ja loistelias Novak Djokovic taistelee pitkäkestoisen loukkaantumisen kanssa. Myös Andy Murraylla on ollut jatkuvia vaikeuksia pitää itseään pelikunnossa. Näiden, jo vakiintuneiden, huippunimien takaa ei ole vielä näkyvissä todellisia haastajia.
Tennis tarvitsee ehdottomasti uutta verta terävimpään kärkeen. Toivon kuitenkin, että se tapahtuu Federerin haastamisella eikä kuninkaan väistymisellä pois valtaistuimeltaan. Nyt jos koskaan olisi aika uusien lupausten astua pelikentille.
Kansikuva: AOP