Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Yleisesti ottaen urheilubisneksen suurimmat ja menestyneimmät brändit löytyvät aina isoimmilta markkina-alueilta ja maiden pääkaupungeista. Bundesliigaa lainkaan seuraamattomat ihmiset ehkä olettavat tämän pätevän myös Saksassa. Onhan Berliini paitsi maan suurin kaupunki, myös pääkaupunki.
Valtaosa urheilun ystävistä tietää kuitenkin Saksan menestyneimmän seuran tulevan Münchenistä. Yllätyksenä ei tule myöskään, ettei Berliini kuulu edes kärkipäähän maan seurajalkapalloilussa. Edelle kiilaavat muun muassa Dortmundin, Hampurin, Bremenin sekä Gelsenkirchenin kaltaiset futispaikkakunnat.
Onkin kutkuttava kysymys, miksi noin 3,5 miljoonan asukkaan Berliini ei ole noussut jalkapallossa suurten joukkoon. Seura toimii miljoonia ihmisiä kattavalla talousalueella ja pelaa historiaa huokuvalla isolla Olympiastadionilla. Kaikkien aikojen Bundesliiga-tilastossa, ns. ”maratontaulukossa”, Hertha Berlin on vasta sijalla 12. Listan kärjessä olevaa Bayern Münchenia seuraavat Werder Bremen, HSV, Dortmund ja Stuttgart. Jopa 2. Bundesliigaan juuttunut 1.FC Kaiserslautern on Herthan yläpuolella tällä hetkellä.
Hertha on Bundesliigan keskikastia, kannattajamäärissä mitattuna. Sen jäsenmäärä huitelee noin 32 000 tietämissä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että FC Bayernilla jäseniä on yli 277 000 ja Schalkellakin yli 142 000. Myös Herthan pelit kiinnostavat televisiokatsojia selvästi kärkiseuroja vähemmän. Ilman mainittavaa menestystä viime vuodet tahkonneet Eintracht Frankfurt ja HSV keräävät vastaanottimien ääreen säännöllisesti pääkaupunkilaisia suurempia katsomamääriä. Hertha on kuin malliesimerkki keskinkertaisesta Bundesliiga-seurasta. Kaupungin hurjasta historiasta huolimatta sen jalkapalloseura kärsii tietynlaisesta kasvottomuudesta, jossa tarttumapintaa on kovin vähän.
Poikkeuksellinen pääkaupungin seura ilman mainittavaa menestystä
Euroopan muiden sarjojen isoihin joukkueisiin verrattuna Hertha on erilainen. Roomasta löytyy Lazio ja AS Roma, Madridista Real ja Atletico, Lontoosta Tottenham, Chelsea ja Arsenal. Pariisillakin on PSG. Miksi ihmeessä Saksan pääkaupungista ei tule kovan luokan kärkiseuraa?
Hertha Berliner Sport Club – tuttavallisemmin Hertha BSC – perustettiin jo vuonna 1892. Seura sai nimensä jokilaivan mukaan, jossa perustamispäätös tehtiin. ”Hertha” on naisen etunimi, jonka vuoksi seuran lempinimi kuuluukin ”Die Alte Dame”- Vanha rouva. Tunnetumpi samaa lempinimeä käyttävä seura on tietenkin italialainen Juventus, mutta yhteiseen lempinimeen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.
Saksan vanha rouva voitti Saksan mestaruuden kahtena peräkkäisenä vuonna 1930 ja 1931, mutta tämä oli kauan ennen Bundesliigan perustamista. Seura ei pystynyt myöskään hyödyntämään hetkellistä dominanssiaan. Toinen maailmansota oli jo tekemässä tuloaan, tehden jalkapallosta täysin toissijaista.
Lahjuksia, skandaaleja
Vuonna 1963 Hertha pääsi mukaan kaikkien aikojen ensimmäiselle Bundesliiga-kaudelle, maan jalkapalloliiton kädenojennuksena kahtia jakautuneelle kaupungille. Muut seurat jotka olivat isompia ja parempia ja jotka eivät saaneet poliittista taustatukea, eivät pitäneet tästä. Hertha tyri saamansa tilaisuuden ja se potkittiin lopulta ulos pääsarjasta vuonna 1965, kun selvisi että sen seurajohto oli tarjonnut lahjuksia vastustajien pelaajille.
Kaudeksi 1968-1969 Hertha nousi jälleen pääsarjaan, mutta joutui myrskyn silmään jälleen muutamaa vuotta myöhemmin. Seura oli osallisena vuonna 1971 paljastuneessa surullisenkuuluisassa ”Bundesliiga-skandaalissa”, jossa useita seuroja jäi kiinni ottelumanipulaatioista.
Vuonna 1980 Hertha putosi surkean kauden päätteeksi 2.Bundesliigaan ja kuusi vuotta myöhemmin jopa 3.Liigaan. Tämä myötä seura häädettiin kotikentältään Olympiastadionilta mitä voidaan pitää seuran historian synkimpänä hetkenä. Tämä löi Herthalle myös tietynlaisen häviäjän leiman jota sen on ollut vaikea karistaa. Berliiniläisseura tunnettiin pitkään nuhjuisena pikkuseurana, joka pelasi 2.Bundesliigassa keskimäärin vaivaisen 5000 silmäparin edessä, ilman toivoa paremmasta ja huijarin maine niskassaan. Bundesliigan perustamisen jälkeen Hertha on pelannut alemmilla sarjatasoilla yhteensä jopa 20 kauden ajan.
Hertha kärsii osittain vielä tänäkin päivänä skandaalijoukkueen maineesta. Seuran kannattajissa on äänekäs äärioikeistosiipi, jonka repertuaariin kuuluu huudella ottelutapahtumissa rasistisia herjoja ja aiheuttaa järjestyshäiriöitä. Saksan poliisi on rankannut kannattajat maan viidenneksi väkivaltaisimmaksi ryhmittymäksi. Ei välttämättä se tilasto, jossa seura haluaisi olla kärjessä.
Holtitonta taloudenhoitoa
Vuonna 1995 Hertha sai taustalleen UFA viihde- ja mediajätin, joka kuuluu Saksan viihdebisneksen suurimpiin tekijöihin. Hertha sai tuloja joilla se pystyi nyt hankkimaan kovempia pelaajia. Kaikki ajattelivat tämän olevan pelkästään hyvä juttu berliiniläiselle jalkapallolle, eikä mahdollisia uhkakuvia juuri mietitty.
Hertha nousi takaisin pääsarjaan vuonna 1998 ja ylsi komeasti jopa Mestarien liigaan kaudeksi 1999-2000. Pääkaupungissa tuuleteltiin Herthan olevan siellä missä sen kuuluukiin olla. Yhtä äkkiä poissa olivat ne ajat kun Herthaa pidettiin yleisenä vitsinä ja jolloin Olympiastadion oli loppuunmyyty vain Saksan cupin finaaleissa.
Dieter Hoeness vaikutti Hertha BSC:ssä eri johtotehtävissä vuosina 1996-2009 (Kuva: Andreas Rentz/Bongarts/Getty Images)
Tämän myötä myös odotukset kasvoivat nopeasti. Seuran johtajana hääri Dieter Hoeness, kuuluisan Bayern München pomon Uli Hoenessin veli. Dieter uhosi kannattajille, että vielä jonain päivänä hän ajaisi Brandenburgin portin läpi Bundesliigan mestarina.
Saavuttaakseen tavoitteensa, hänen oli nostettava panoksia entisestään ja seura alkoi kilpailla suurseurojen kanssa samalla hiekkalaatikolla siirtomarkkinoilla. Kulut karkasivat kuitenkin käsistä ja Hoeness teki typeriä, lyhytnäköisiä ratkaisuja. Hän möi pois seuran markkinointioikeuksia, lipunmyyntioikeuksia ja stadionin ruokapalveluita nopeaa rahaa saadakseen. Tulevaisuuden tulovirran kannalta ratkaisu oli karmea. Seuraan tuli isoilla siirtosummilla kovia tähtiä, jotka yksi toisensa jälkeen floppasivat. Hoenessin Hertha tasapainoili veitsen terällä ja vain Mestarien liigasta saadut tuotot riittivät niukasti kattamaan menopuolen.
Kauden 2008-2009 päätteeksi Hertha ei selviytynyt enää Mestarien liigaan oikeuttaville sijoille Bundesliigassa ja ongelmat alkoivat eskaloitumaan. UEFA Cupista (nyk. Eurooppa liiga) saadut rahat eivät riittäneet peittämään alati kasvaneita menoja. Monet sijoittajat lopetttivat yhteistyön Hoenessin kanssa, jonka toimien seurauksena Herthan velkataakka oli kasvanut jo 55 miljoonan euron suuruiseksi. Seura oli lähellä konkurssia ja Bundesliiga-lisenssin menetystä. Seuraavat kolme kautta olivat pelkkää hissiliikettä. Vanha rouva putosi jälleen 2.Bundesliigaan, nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin, vain tippuakseen heti uudelleen alas.
Herthalta puuttuu todellinen paikalliskilpailija sekä koti
Kun toinen maailman sota loppui ja Berliini jaettiin kahtia, läntisestä puolesta tuli kapitalistinen saareke kaupungin sisällä. Tämä tarkoitti sitä, että jos halusi poistua Länsi-Berliinistä, oli hankittava viisumi ja ajaa pitkän matkaa huonokuntoisilla väylillä. Toinen vaihtoehto oli käyttää lentokonetta poistuakseen kaupungista. Tämä ei luonnollisesti tehnyt Herthasta kovinkaan haluttua paikkaa ammattilaisjalkapalloilijalle.
Potentiaalisia sponsoriehdokkaita ei löytynyt, suurten yhtiöiden lähdettyä pois pommitetusta kaupungista ja suunnaten mieluummin Müncheniin, Hampuriin ja Ruhrin alueelle. Edelleenkään Berliinistä ei löydy todella suurten yritysten pääkonttoreita.
Berliinin Olympiastadion on Hertha BSC:n kotikenttä. Valtava yleisurheilustadion on jalkapallo-otteluissa usein kolkko ja etäinen vaikka kannattajat tekevätkin parhaansa. (Kuva: Boris Streubel/Getty Images)
Hertha on aina kärsinyt, ja kärsii edelleenkin kotikenttänä toimivasta Olympiastadionista. Maineikas pyhättö on toiminut niin MM-kisojen loppuottelun, Mestarien liigan finaalin kuin myös vuosittain Saksan cupin finaalin näyttämönä. Loppuunmyyty valtava stadion on lämpimänä kesäiltana kaunis näky. Herthan todellisuus on kuitenkin toinen. Hieman karrikoiden sanottuna se pelaa läpi syksyn ja talven sateiden ottelunsa kylminä viikonloppuiltoina, suurin piirtein noin 40 000 ihmisen edessä. Määrä ei sinänsä ole huono, mutta se tarkoittaa että stadion on silti puolityhjä. Kannattajat joutuvat istumaan etäällä, kenttää ympäröivän juoksuradan takia. Tämän vuoksi otteluelämys jää väkisinkin vaisuksi.
Myös todellinen paikalliskilpailija puuttuu. Lähimmät seurat ovat entisiä Itä-Saksan joukkueita, joita vastaan Hertha ei saanut mahdollisuutta pelata muurin ollessa pystyssä. Sen vuoksi vastakkainasettelua ei ole päässyt syntymään ennen 1990-lukua. Berliinin itäisellä puolella majailevalla 1. FC Union Berlinillä on uskollinen fanikunta, mutta se on profiloitunut perinteiseksi 2. Bundesliiga-organisaatioksi, eikä kahdella berliiniläisjoukkueella yksinkertaisesti ole tarpeeksi historiaa jotta asetelmaa voisi kutsua derbyksi sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tunnelin päässä näkyy jo valoa
Tällä hetkellä näkyy jo valoa tunnelin päässä. Valmennus ja urheilujohtaminen on Herthalla aiempaa paremmassa kuosissa. Unkarilainen päävalmentaja Pal Dardai on tehnyt hyvää työtä ja on tuonut omaa puolustukseen nojaavaa pelitapaansa onnituneesti joukkueeseen. Seura sai myös uusia sijoittajia vuonna 2013 ja sen talous on nyt vakaa – ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Uusi stadionhankekin on työn alla ja seuran odotetaan saavan uuden kodin mahdollisesti jo vuonna 2025. Käsinkoskeltavaa futiskiimaa ei Berliinissä silti vieläkään ole. Paljasjalkaiset pääkaupungin asukkaat ovat joutuneet pettymään niin useasti oman seuransa vuoksi, että pessimismi alkaa olla jo kroonista.
Herthan kotisivuilla lukee näyttävästi ”Die zukunft gehört Berlin”, vapaasti suomennettuna ”Tulevaisuus kuuluu Berliiniin”. Tulevaisuus voikin olla valoisampi pääkaupungissa. Hertha aloittaa ensi viikolla viidennen perättäisen kautensa pääsarjatasolla ja se on toista vuotta putkeen mukana Eurooppa liigassa. Vuosi sitten se tosin putosi tanskalaiselle Bröndbylle jo karsintavaiheessa, Teemu Pukin tykitettyä hattutempun berliiniläisten verkkoon.
Tänä kesänä joukkueen vaihtuvuus on ollut kohtuullisen pientä. Suurin menetys oli yhdysvaltalaispuolustaja John Brooksin siirtyminen Wolfsburgin riveihin kovalla 20 miljoonan euron siirtosummalla.
Alkava kausi on Bundesliigassa entistäkin haastavampi. Bayern, Dortmund ja RB Leipzig ovat luonnollisesti keihäänkärkenä. Heidän lisäkseen viime kaudella notkahtaneet Leverkusen, Schalke ja Wolfsburg pyrkivät kaikin keinoin pesemään kasvonsa. Myös laajan kannattajapohjan omaavat VfB Stuttgart ja Hannover 96 nousivat takaisin Bundesliigaan, joten helppoja pelejä ei Herthalla tule olemaan tänäkään vuonna.
Lähteet: Statista, Bundesligafanatic, Deutche Welle, Worldfootball
Artikkelikuva: All Over Press