Bundesliiga-kausi 2018-19 on alkanut ryminällä. Seuraa kaikki huippuottelut suorana Viaplay-palvelussa!Nuoret ja lahjakkaat pelaajat ovat usein otollisia aiheita jalkapallo artikkeleille. Jollain tapaa kiehtovia ovat myös kertomukset niistä pelaajista, jotka eivät syystä tai toisesta koskaan kyenneet täyttämään itseensä kohdistuneita odotuksia. Yksi tällaisista futareista on Marko Marin josta useat povasivat uutta supertähteä ja joka kohosi kykyjenetsijöiden ja seurajohtajien rankingeissa, vain pudotakseen sieltä selittämättömästi alas.
Oli kesä 2010, kun Marinilla oli kuvainnollisesti koko maailma polvillaan edessään. 21-vuoden iässä pienikokoinen laitahyökkääjä oli raivannut tiensä Saksan MM-kisajoukkueeseen Etelä-Afrikkaan. Tuolloin näytti päivänselvältä, että entisessä Jugoslaviassa syntynyt Marin tulisi vielä pelaamaan maajoukkueessa menestyksekkäästi vuosikausien ajan.
Toisin lopulta kävi.
Junnutähti, josta odotettiin seuraavaa supertähteä
Kuten suurin osa Saksan vuoden 2014 maailmanmestarijoukkeesta, myös Marin oli maan juniorikehitystyön tuotoksia. Varhaisessa kahden vuoden iässä Saksaan ja Frankfurtiin perheensä kanssa muuttaneen pojan kyvyt huomattiin jo varhain, hänen liityttyä paikalliseen SG 01 Hoechstiin.
Kesällä 1996 seitsenkesäinen pelaaja vaihtoi kaupungin suurseuraan Eintracht Frankfurtin riveihin, jossa hän kehittyi määrätietoisen harjoittelun ansiosta, jatkaen 16-vuotiaana edelleen Borussia Mönchengladbachin junioriakatemiaan. Kehityskaari jatkui edelleen jyrkästi nousujohteisena. Marin pääsi tekemään debyyttinsä ”Varsojen” edustusjoukkueessa maaliskuussa 2007, 18-vuoden iässä, johon mennessä hänet oli noteerattu yhtenä saksalaisfutiksen suurimpana lupauksena. Mönchengladbach putosi kuitenkin kauden 2006-2007 jälkeen pääsarjastatsolta 2.Bundesliigaan ja sen uskottiin vaikeuttavan Marinin pyrkimyksiä nousta huipulle. Tästä huolimatta nuori pelaaja halusi jäädä tuttuun ympäristöön, mikä osoittautuikin nopeasti oikeaksi ratkaisuksi.
Ennen ensimmäisiä maaotteluitaan Marin oli odottanut yhteydenottoja niin Bosnian kuin myös Serbiankin suunnalta, mutta niitä ei koskaan lopulta tullut. Lahjakas laituri päätti sitoutua Saksaan ja saksalaismedia leipoikin hänestä innokkaasti seuraavaa tähteä Die Nationalmannschaftille. Tuolloin vielä tuore maajoukkuevalmentaja Joachim Löw valitsi hienosti nuorisomaajoukkueessa esiintyneen Marinin myös alustavaan kesän 2008 EM-kisaryhmään. Löwiä miellytti eritoten nuorukaisen nopeus ja monipuolisuus. Hänet pystyi huoletta heittämään joko oikealle tai vasemmalle laidalla.
Samana keväänä Mönchengladbach nousi ryminällä takaisin Bundesliigaan, Marinin näytellessä isoa roolia joukkueen menestyksessä.Valinta lopulliseen EM-kisajoukkueeseen vuonna 2008 olisi saattanut olla se viimeinen sykäys huipulle, mutta Marinin oli odotettava ensimmäistä arvoturnausrupeamaansa vielä vähän pidempään.
Ensimmäinen maaottelu aikuisten tasolla näki päivänvalon EM-kisoja edeltäneessä harjoituspelissä, kun Marin korvasi vaihtoon tulleen Bastian Schweinsteigerin ottelussa Valko-Venäjää vastaan. Toinen maaottelu oli myöskin ystävyysottelu. Belgiaa vastaan käydyssä kamppailussa Marin iski sitten ensimmäisen maajoukkueosumansa. Loppuhetkillä vaihdosta mukaan otettu laituri iski ensimmäisensä vain seitsemän minuuttia kentälle tulonsa jälkeen.
Aika Gladbachissa tuli päätökseensä kesällä 2009, kun kaksikymppinen Marin vaihtoi Werder Bremeniin noin 8 miljoonan euron siirtosummalla. Kaikki näytti täydelliseltä. Ensimmäinen kausi sujui erinomaisesti Werderiltä, joka ylsi kolmanneksi Bundesliigassa. Toisen nuoren lupauksen, Mesut Özilin, kanssa pelannut Marin teki 32 ottelussa neljä maalia ja antoi hulppeat 14 maaliin johtanutta syöttöä. Kauden 2009-2010 jälkeen oli selvää, että tähdeksi kasvanut pelaaja tekisi debyyttinsä Etelä-Afrikan isännöimissä MM-kisoissa Saksan väreissä.
Ensiesiintyminen MM-viheriöllä tapahtui ottelussa Australiaa vastaan, kun Marin korvasi kentältä poistuneen Lukas Podolskin Saksan 4-0 voittoon päättyneessä pelissä. Tuolloin ei kukaan ei varmasti osannut vielä aavistaa, että ottelu jäisi nuoren tähden maajoukkueuran huippuhetkeksi.
Marko Marin taistelemassa pallosta Werder Bremenin paidassa entistä seuraansa vastaan keväällä 2012. (Martin Rose/Bongarts/Getty Images)
Luisu alkaa, eikä vauhti tunnu enää pysähtyvän
Nuori Saksan joukkue yllätti lähes poikkeuksetta kaikki asiantuntijat voittamalla pronssia Etelä-Afrikan kisoissa. Kokematon, mutta ennakkoluuloton ryhmä ihastutti otteillaan ja vaikka Marin jäi penkkimiehen rooliin turnauksen edetessä, näytti ilmeiseltä, että mitalisade tulisi hänen kohdallaan jatkumaan.
Mutta jalkapallossa mikään ei ole varmaa.
Marin pelasi syksyllä 2010 harjoitusottelussa Tanskaa vastaan, mutta ei onnistunut tekemään vaikutusta kentällä. Tätä seurasi vielä kolme muuta maaottelua penkiltä seuraten, kunnes kutsu avaukseen kävi maaottelussa Ruotsia vastaan. Ottelu oli jälleen vaisu esitys saksalaiselta ja hänet vaihdettiin jo tunnin pelin jälkeen 20-vuotiaaseen Toni Kroosiin. Tuolloin ei vielä osattu arvata, että ottelu jäisi Marinin viimeiseksi maajoukkuepaidassa.
Kausi 2011-2012 Bremenissä oli loukkaantumisten sävyttämä, mutta Marin oli silti pelaamassaan 21 pelissä Werdan tärkeimpiä pelaajia. Se riitti vakuuttamaan Valioliigan Chelsean, joka osti saksalaisen kahdeksalla miljoonalla eurolla itselleen. Vammoista ja ailahtelevaisuudesta huolimatta siirtyminen Englantiin vaikutti hyvältä ratkaisulta. Sellaiselta, jonka ansiosta Marin kykenisi nousemaan jälleen uudestaan maajoukkuetasolle.
Uudelle tasolle nousemisen sijaan siitä tulikin totaalinen katastrofi.
Heti Stamford Bridgelle saavuttuaan kävi selväksi, että Marin ei ollut valmentaja Roberto di Matteon suosikki ja hän joutuisi taistelemaan kynsin hampain avauskokoonpanon paikasta. Urakka osoittautui hankalaksi ja lopulta italialaisvalmentaja joutui lähtemään espanjalaisen Rafael Benitezin tieltä, ennen kuin viimein marraskuussa 2012 Marin pääsi tekemään Valioliiga-debyytinsä.
Benitezin tulo Chelseaan oli tavallaan onni onnettomuudessa Marinille, sillä hän soi saksalaiselle edes satunnaisesti vastuuta. Yliyrittäminen näkyi kuitenkin Marinin otteissa aina tämän päästyä kentälle, eikä aikaisemmin tutuksi tulleita maagisia otteita Englannissa nähty. Floppileima iskettiin otsaan ja täysin aiheesta. Samalla myös Saksassa hiipui toivo Marinin uudesta noususta maajoukkueeseen. Muut ikäluokan taiturit, kuten Marco Reus, Mario Götze ja Andre Schürrle olivat kehittyneet jo aivan eri tasolle.
Marinin esiintymiset Chelsean sotisovassa jäivät lopulta melkoisen vähiin. (Laurence Griffiths/Getty Images)
Tuskaisen kauden jälkeen Chelsean oli keksittävä mitä se tekee epäonnistuneelle pelaajalleen. Ostajaehdokkaita ei ymmärrettävästi kolkutellut oven takana jonoksi asti, joten ainoa järkevä vaihtoehto oli lainata saksalainen johonkin toiseen seuraan. Kohteeksi valikoitui La Ligan perinteikäs Sevilla, jossa Marin koki Chelsea-vuoden tapaan jälleen haasteita murtautua pelaavaan kokoonpanoon. Peliaikaa tuli kuitenkin kohtuullisesti, sillä vaikka Marin pelasi vain 18 La Liga ottelua kaudella 2013-2014, oli hän luottomies Eurooppa-liigan otteluissa, mukaan lukien voittoisassa finaaliottelussa.
Seuraavat pysäkit: Firenze ja Anderlecht
Lainasopimuksen päätyttyä kesällä 2014 Marin palasi Lontooseen, hetkeksi. Chelsea ja Serie A:n Fiorentina sopivat seuraavan kauden lainapestistä italialaisseuran kanssa. Jos oli edellinen kausi Espanjassa näyttänyt pientä valoa tunnelin päästä, oli visiitti Italiaan iso pettymys. Loukkaantumiset olivat jälleen riesana, eikä Marin päässyt kentälle asti yhdessäkään Serie A:n pelissä. Eurooppa-liigassa esiintymisiä kertyi kuitenkin neljä. Pesti Italiassa ei jatkunut enää vuoden vaihteen jälkeen ja tammikuussa 2015 Marin heivattiin belgialaiseen Anderlechtiin – lainadiilillä, tietysti.
Marinista oli tullut matkamies, joka pelaa siellä täällä ja silloin tällöin. Hänen kyvyttömyytensä pelata täyttä 90 minuuttista jatkui myös Belgiassa, jossa saksalainen pelasi täyden ottelun vain kertaalleen kevätkauden aikana. Myöskään Anderlecht ei halunnut pitää kiertolaiseksi ajautunutta laitapelaajaa yhtään pidempään kuin oli tarvis.
Uutta matoa koukkuun Trabzonsporissa
Lainadiilit jatkuivat ja loppukesästä 2015 uudeksi määränpääksi valikoitui turkkilainen Trabzonspor. Valinta oli melko karu, mutta koska turkkilaisseuralla ei ollut isoja menestyspaineita, oli toiveissa, että nyt Marin voisi saada ainakin riittävästi peliaikaa. Trabzonspor pysyi keskikastin joukkueena ja Marin saikin hyvin vastuuta ja peliaikaa. Häntä peluutettiin laajasti eri pelipaikoilla hyökkäävässä roolissa keskikentällä.
Siltikin aikaa Turkissa voitiin pitää Marinin uran siihenastisena pohjakosketuksena. Kaiken kukkuraksi hänet hyllytettiin loppukaudesta useiden pelien ajaksi – viiden joukkuekaverin ohella – surkeiden peliesitysten vuoksi.
Kun kausi 2015-2016 päättyi, Marinilla oli edelleen vuosi Chelsea-kontrahtia jäljellä, mutta nyt lontoolaisseura onnistui vihdoin löytämään ostajan hylkiöpelaajalleen, kun kreikkalainen Olympiakos tarttui täkyyn ja lunasti hiipuvan saksalaisen kolmella miljoonalla itselleen. Kyseeessä oli melkoinen ”sika säkissä-diili” sekä seuralle että pelaajalle.
27-vuotiaalla pelaajalla olisi kuitenkin vielä mahdollisesti useita hyviä pelivuosia jäljellä.
Marin on totuttu näkemään monen eri seuran väreissä. Tässä mennään kreikkalaisen Olympiakosin paidassa. (Srdjan Stevanovic/Getty Images)
Matka jatkuu sujuvasti Turkista Kreikkaan ja sieltä edelleen Serbiaan Belgradin Punaisen tähden riveihin
Mutta kuten niin monessa aikaisemmassakin paikassa, myöskään Kreikassa Marin ei onnistunut lyömään itseään läpi. Lupaavan alun jälkeen hän jäi penkkimiehen rooliin ja lopulta jopa katsomoon. Kauden 2016-2017 aikana Marin pelasi vain yhdessä ottelussa täydet 90 minuuttia, mikä oli iso pettymys.
Toinen kausi kreikkalaisessa suurseurassa oli sitten aavistuksen parempi ja parhaimmassa vaiheessa saksalainen maalasi kolmessa peräkkäisessä pelissä. Se jäi kuitenkin 2017-2018 kauden harvoiksi ilonaiheiksi ja menneenä kesänä oli – kuinkas muuten – jälleen maisemanvaihto edessä.
3 miljoonan euron tietämille pudonnut markkina-arvo ei mairitellut pelaajaa, mutta Olympiakos sai myytyä Marinin 700 000 eurolla serbialaiselle FK Crvena Zvezdalle. Legendaarinen Belgradin Punainen tähti oli valmis antamaan sammuneelle tähdelle vielä uuden ”viimeisen mahdollisuuden”. Käänne oli eittämättä mieluisa, sillä Marin on kertonut jo vuosia sitten olevansa suuri Punaisen tähden kannattaja.
Nähtäväksi jää, miten pitkään historiallisen serbialaisseuran pinna riittää entisen lupauksen kanssa. Pystyykö Marin vihdoin kotiutumaan johonkin vai onko Belgrad jälleen vain yksi pysäkki ennen seuraavaa? Odotukset eivät totisesti ole enää kovinkaan korkealla. 29-vuotiaalla Marinilla olisi edelleen vuosia uraansa jäljellä, mutta entisen tulevaisuuden lupauksen suunta tuntuu olevan hukassa.
Artikkelikuva: Getty Images
Lähteet: FourFourTwo, ESPN, Fussballstadt.com, Transfermarkt.de