Niin kuin kaikki tietävät, EM-kisojen finaaliin selvisi Portugali ja kotikisoissa pelaava Ranska. Joukkueiden valmentajat Didier Deschamps ja hieman tuntemattomampi Fernando Santos ovat jatkamassa sitä jalkapallon evoluutiota, joka on viemässä lajia espanjalaisen ja saksalaisen pallonhallinta mallista enemmän kollektiivisen puolustamisen suuntaan. Tästä esimerkkeinä ovat muun muassa Leicester, joka luotti Valioliiga-mestaruusvuonnaan tiiviiseen joukkuepuolustamiseen, ja Atletico Madrid, joka on pannut samantyylisellä taktiikalla kampoihin isoille espanjalaisille ja eurooppalaisille seuroille, ja voittihan Diego Simeonen Atletico Madrid Espanjan mestaruuden kaudella 2013–14.
Erilaiset polut huipulle
Deschampsin pelaajaura oli loistokas! (Getty)
Moni varmasti muistaa Didier Deschampsin loistokkaan pelaajauran. Keskikenttäpelaaja pelasi upealla urallaan muun muassa Juventuksessa, Marseillessa ja Chelseassa. Marseillessa Deschamps voitti sensaatiomaisesti Mestarien liigan kaudella 1992–93 ja toisti tempun Juventuksen paidassa kaudella 1995–96. Uransa ranskalainen lopetti Valenciassa kauteen 2001–02, jolloin Valencia oli häviävänä osapuolena Mestarien liigan finaalissa, kun Bayern München voitti mestaruuden rangaistuslaukausten jälkeen. Deschamps pelasi Ranskan maajoukkueessa kunnioitettavat 103 maaottelua ja voitti maailmanmestaruuden Ranskan kotikisoissa vuonna 1998 ja Euroopan mestaruuden vuonna 2000.
Portugalin nykyisen valmentajan Fernando Santosin pelaajaura ei ollut yhtä kunniakas kuin virkaveljellään. Santos pelasi Portugalin liigassa kahdeksan kautta Estorilin ja Maritimon joukkueessa ilman saavuttamatta suuria pokaaleja. Pelipaikaltaan lusitaani oli puolustaja.
Deschamps näytti heti hampaansa
Deschamps aloitti valmentajana heti pelaajauransa jälkeen, kun hän otti haltuunsa Ranskan liigassa pelaavan Monacon kaudelle 2001–02. Ranskalainen harmaahapsi näytti heti osaamisensa, kun hän johti Monacon Ranskan mestaruuteen kaudella 2002–03, ja johdatti ruhtinaskunnan ylpeyden Mestarien liigan finaaliin 2004, jolloin Porto oli kuitenkin parempi lukemin 3–0. Syksyllä 2005 Deschamps irtisanoutui Monacon peräsimestä ajauduttuaan riitaan seuran silloisen presidentin kanssa, kun joukkueen alkukausi sujui alakanttiin.
Kaudelle 2006–07 Deschampsin vanha seura Juventus päätti palkata ranskalaisen johdattamaan vanha rouva takaisin kukoistukseensa, kun Fabio Capello joutui eroamaan palliltaan sopupeliskandaalin seurauksena. Ensimmäisellä kaudellaan Deschamps nosti torinolaiset takaisin Serie A:han. Entisen huippukeskikenttäpelaajan visiitti Torinoon jäi kuitenkin vain kauden mittaiseksi, kun hän ajautui jälleen riitoihin seurajohdon kanssa ja erosi tehtävästään seitsemän päivää nousun varmistuttua.
Juventus-pestin jälkeen Deschamps piti pari välivuotta valmentamisesta ja palasi tositoimiin sankarina vanhaan seuraansa Marseilleen vuonna 2009. Ensimmäinen kausi oli mahtava taidonnäyte Deschampsin taidoista, kun hän johdatti Marseillen Ranskan mestariksi 18 vuoden tauon jälkeen. Aika Marseillen peräsimessä päättyi kauden 2011-12 jälkeen, kun Marseille jäi sarjassa vasta 10. sijalle. Marseille-pesti oli kuitenkin nostanut Deschampsin nimen korkealle, kun Ranska etsi uutta päävalmentajaa Laurent Blancin tilalle ja lopulta 103 maaottelua kukkopaidassa pelannut Deschamps palkattiin johdattamaan Ranska kohti 2014 MM-kisoja.
Portugali, Kreikka, Portugali…
Fernando Santos on kulkenut omaperäisen tien Portugalin peräsimeen. 61-vuotias lusitaani aloitti valmentamisen jo vuonna 1987, kun hän aloitti tutun seuran Estorilin apuvalmentajana. Nopeasti hän nousi Estorillissa päävalmentajan pallille ja tästä alkoi mielenkiintoinen seikkailu.
Ensimmäinen iso pesti hänelle oli Porton päävalmentajan paikka, jossa Santos valmensi kaudet 1998-2001. Jo ensimmäisellä kaudellaan Porto nappasi Portugalin mestaruuden ja Santosin nimi oli tullut tutuksi Portugalin rajojen ulkopuolellakin. Porton jälkeen Santos teki mielenkiintoisen ratkaisun lähdettyä valmentamaan Kreikkaan. Lusitaani viihtyi ensimmäisellä Kreikan keikallaan vain kaksi kautta valmentaen AEK Ateenaa ja Panathinaikosta, voittaen Kreikan cupin AEK:n peräsimessä.
Santos on valmentanut myös Kreikan maajoukkuetta. (Getty)
Kreikan keikan jälkeen lusitaani palasi vuodeksi kotimaahansa Sportingin peräsimeen, mutta tämän jälkeen matka vei jälleen Kreikkaan, jossa hän valmensi toistamiseen AEK:ta kaksi kautta. Benfikassa vietetyn 2006–07-kauden jälkeen sama kaava toistui, kun mies lähti kolmannelle keikalle Kreikkaan, jossa tällä kertaa osoitteena oli PAOK. Suurempaa menestystä PAOK ei Santosin alaisuudessa saavuttanut, mutta tiukkaan puolustuspelaamiseen perustava Santos oli kiinnostava nimi Kreikassa ja hänet palkattiin maan päävalmentajaksi vuonna 2010 legenda Otto Rehhagelin manttelinperijäksi. Kreikan valmentajana Santos viihtyi neljä vuotta ja hänen paras saavutuksensa oli johdattaa Kreikka Brasilian MM-kisoissa 2014 puolivälieriin. Tämän jälkeen Santos palkattiin kotimaansa Portugalin peräsimeen vuonna 2014.
Santos on saavuttanut valmentajaurallaan ainoastaan yhden liigamestaruuden Portossa vuonna 1999. Kreikassa ja Portugalissa hän on saavuttanut parit cup-mestaruudet ja nyt lusitaanilla on loistava mahdollisuus napata todella iso pysti takanreunukselleen.
Molemmat valmentajat valmentaneet kisoissa nousujohteisesti
Finaalissa kohtaavat kaksi samankaltaista muutosvalmista ja nykyaikaista valmentajaa. Portugali aloitti kisaurakkansa yskähdellen, kun se nappasi helpohkossa alkulohkossa kolme tasapeliä Islannilta, Unkarilta ja Itävallalta, ja eteni alkulohkostaan kolmossijalta jatkopeleihin. Alkulohkossa joukkueen pelaaminen oli kuritonta sooloilua ja moni oli valmis lyömään rahansa neljännesvälierässä Kroatian puolesta. Portugali oli tehnyt kuitenkin läksynsä tarkkaan ja antoi hieman yllättäenkin pallonhallinnan selvästi Kroatialle, keskittyen puolustamaan tiiviisti joukkueena ja iskemään vaarallisesti vastahyökkäyksistä.
Santos teki myös taktisesti viisaita pelaajavalintoja pudotuspeleihin, kun toppariksi tullut Jose Fonte ja keskikentälle suojaamaan tullut Adrien Silva ovat olleet todella tärkeitä palasia lusitaanien kollektiivisessa puolustuspelaamisessa. Kumpikaan pelaajista ei aloittanut alkulohkopeleissä peliäkään. Lisäksi Santos nosti junioritähden, 18-vuotiaan Renato Sanchesin, avaukseen ensimmäistä kertaa puolivälierässä Puolaa vastaan ja Sanches oli tärkeä palanen kyseisessä ottelussa.
Deschampsin Ranska on kulkenut hieman erilaista polkua finaaleihin. Portugali on voittanut vasta yhden ottelun varsinaisella peliajalla, kun taas Ranska on voittanut viisi ja pelannut yhden tasan kuudesta kamppailustaan. Silti joukkueiden matkasta finaaliin löytyy yhtäläisyyksiä. Saksaa vastaan Ranska pudotti prässitasonsa todella alas ja keskittyi kollektiiviseen puolustukseen. Tilanneprässin kautta joukkue sai hyvin paikkoja, joista osoituksena muun muassa Antoine Griezmannin toinen maali. 47-vuotias Deschamps kokeili jo vastaavaa taktiikkaa alkulohkon viimeisessä pelissä Sveitsiä vastaan, kun Ranska pudottautui toisella puoliajalla omalle alueelleen tiiviiseen pakettiin ja antoi Sveitsin hallita palloa. Ranskalle riitti ottelusta tasapeli lohkovoittoon ja tavoite onnistui.
Deschamps on tehnyt Santosin tapaan viisaita pelaajaratkaisuja matkalla finaaliin. Todellinen työmyyrä Moussa Sissoko ja Samuel Umtiti ovat nousseet Portugalin Silvan ja Fonten tavoin tärkeiksi palasiksi Les Bleusin matkalla menestykseen pudotuspeleissä. Sissokon tärkeys näkyi muun muassa Saksaa vastaan pelatussa välierässä, kun Saksa ei päässyt hyökkäämään juurikaan omalta vasemmalta kaistalta, kun Newcastlessa surkean kauden pelannut Sissoko tukki yhdessä Bacary Sagnan kanssa Saksan vasemman laidan. Umtiti pelasi uransa ensimmäisen maaottelun, kun Ranska kohtasi puolivälierässä Islannin. Toinen tuli heti perään välierässä, vaikka kisojen alussa topparina aloittanut Adil Rami palasi kokoonpanoon kärsittyään pelikieltonsa. Kahdessa ottelussa Umtiti antoi 91 syöttöä, joista vain kaksi meni harakoille. Umtiti pelannee kolmannen maaottelunsa finaalissa, koska hän on pelannut fantastisesti yhdessä kisojen yhden parhaan topparin Laurent Koscielnyn kanssa. Ranskasta on todettava vielä se, että edellisistä 16 pelaamastaan ottelusta joukkue on voittanut peräti 14, pelannut kerran tasan ja hävinnyt vain yhden kamppailun.
Molempien valmentajien taidosta kertoo myös se, että valmentajat ovat saaneet taktisten oivallusten lisäksi yksittäisistä pelaajista maksimin irti oikeanlaisella roolituksella. Hyökkäyspäässä Ronaldo, Nani, Dimitri Payet, Olivier Giroud ja Antoine Griezmann ovat pelanneet loistavat kisat. Lisäksi puolustuspäässä parrasvalojen ulkopuolella Umtiti, Koscielny, Fonte, Pepe ja kumppanit ovat olleet mainioita.
Antonio Conte, Chris Coleman, Lars Lägerback, Santos ja Deschamps ovat olleet kisojen parhaat valmentajat ja kaikki ovat luottaneet ensisijaisesti kollektiiviseen puolustuspeliin ja tämän jälkeen tulee vasta hyökkäyspelaaminen. On huikeaa nähdä millainen finaali on luvassa, koska vastakkain ovat kaksi todellista shakkimestaria. Molemmat valmentajat ovat osoittaneet, että he pelaavat vahvuuksillaan, mutta pystyvät mukautumaan vastustajan vahvuuksiin ongelmitta lyhyessäkin ajassa, jopa pelien sisällä.
Miten finaalissa ikinä käykään, on nämä kaksi hienoa valmentajaa antaneet mahtavat näytöt tulevaisuutta varten.
Kansikuva: Getty