Sosiaalisessa mediassa nykyään paljon vaikuttava Gary Lineker sanoi aikanaan, että ”Jalkapallo on yksikertainen peli; 22 pelaajaa jahtaa palloa 90 minuuttia ja lopulta Saksa voittaa.” Nyt ratkaisua jouduttiin hakemaan koko 120 minuuttia ja lisäksi rangaistuspotkut.
Ottelusta kävi nopeasti ilmi, että tarkkaileva ja tiukka ottelu on tulossa. Kummatkin välttivät virheitä, eikä hyviä maalipaikkoja juuri nähty. Valmentajat lähestyivät ottelua eri tavoilla. Antonio Conten Italia oli samalla kokoonpanolla liikkeellä kuin Espanjaa vastaan. Joachim Löw oli puolestaan muuttanut joukkueensa rakennetta ja nosti hyvin kisoissa tähän mennessä esiintyneen Joshua Kimmichin laituriksi. Benedikt Höwedes nousi takaisin avaukseen laitapuolustajan tontille.
Ensimmäinen puoliaika päättyi 0-0. Saksa oli pitänyt enemmän palloa ja Italia haki vastahyökkäyksiä. Kunnon maalipaikat puuttuivat ja kummankin joukkueen leirissä varmasti osattiin pitää jatkoaikaa jo mahdollisena. Toinen puoliaika jatkui samanlaisena, Saksa piti palloa ja Italia otti vastaan. Azzurrien organisoitu puolustus ei joutunut isompaan hätään, kunnes 65. minuutilla Mesut Özil iski hienon syöttökombinaation päätteeksi Saksan 1-0-johtoon. Esityön keskikenttämiehen maaliin teki upeaa turnausta pelaava Jonas Hector, joka on todennäköisesti noussut isoksi nimeksi siirtomarkkinoilla.
Avausmaalin jälkeen Saksa pelasi varmistellen, eikä sillä ollut juurikaan hätää Italian hyökkäysten kanssa. Italia onnistui kuitenkin pitämään Saksan hyökkäykset kaukana maalista. 72. minuutilla Jerome Boatengille sattui musta hetki, kun hän pelasi palloa kädellään omalla rangaistusalueellaan. On vaikea käsittää, miksi Boatengin kädet heiluivat niin korkealla. Tilanteesta seuranneen rangaistuspotkun ampui varmasti verkkoon Leonardo Bonucci.
Tasoitusmaalin jälkeen oli 90 prosenttisen varmaan, että jatkoaika koittaa. Puolen tunnin jälkeenkään ei ratkaisua nähty, mikä on melko tavallista jalkapallossa. Rangaistuspotkut koittivat.
Saksalla on tunnetusti hyvä historia 11 metristä. Se on Euroopan maista paras voittamaan ottelun tässä hermoja raastavassa, monen vihaamassa ratkaisumuodossa. Se on ollut kaiken kaikkiaan pilkuilla seitsemän kertaa ja voittanut niistä viisi. Italian menestys pilkuissa kulminoituu puolestaan usein Roberto Baggioon, vaikka Italia osoittikin 2006 maailmanmestaruudellaan, että hermot riittävät pilkkuihin. Kuudesta rangaistuspotkukisasta Italialla on vain kaksi voittoa. Molemmilla mailla oli varmasti tilastot tiedossa.
Usein ajatellaan, että rangaistuspotkukisa ei ole oikea tapa ratkaista paremmuutta. Mutta Italian ja Saksan tarjoama jännitys, oli vertaansa vailla. Harvoin on nähty niin huonoja ratkaisuja pilkuissa kuin nyt. Paineet olivat monilla pelaajilla valtavat ja esimerkiksi Simone Zazan sipsuttelut pallon edessä omassa pilkussaan olivat surkuhupaisaa nähtävää. Zaza otettiin kentälle varsinaisen peliajan lisäajalla ja Antonio Contella oli varmasti pilkkukisa jo mielessä. Zaza laukoi pallon ylimmälle penkkiriville.
Kovin erikoista ei tarjonneet saksalaisetkaan. Usein otteluja ratkaissut Thomas Müller epäonnistui. Samoin saksalaisikoni Bastian Schweinsteiger. Myös varsinaisella peliajalla maalin tehneet Özil ja Bonucci kokivat paineet liian koviksi. Özilin pilkku paukahti tolppaan ja Manuel Neuer ei antanut italialaistopparin yllättää toista kertaa.
Jos miettii Saksan turnausta tähän mennessä, oli oikein, että Jonas Hector ratkaisi hermoja raastavan rangaistuspotkukilpailun. Kova laukaus melkein oikeaan alanurkkaan hipaisi Gianluigi Buffonin kättä, kun se liukui maaliin.
Tulos: Saksa välieriin ja Italia lauluun.
Kansikuva: Getty