Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Kahden ottelun voittoputkessa surffaavat Huuhkajat palaavat estraadille viikonloppuna, kun Kroatiassa pelataan tuplamaaotteluiden ensimmäinen matsi. Panosta Suomella ei enää ole, sillä MM-kisapaikkaa ei ole edes teoriassa mahdollista saavuttaa. Asetelmat ovat kuitenkin mielenkiintoiset, sillä Suomen kummallakin vastustajalla – Kroatialla ja Turkilla – on pelissä vielä paljon. Pystyykö Suomi pistämään kapuloita suurmaiden rattaisiin ja monimutkaistamaan karsintalohkon tilannetta entisestään?
Huuhkajat palasivat voittojen teille edellisellä maajoukkuetauolla. Tuplavoitot Islannista ja Kosovosta tekivät nannaa joukkueelle ja sen kannattajille, mutta mitä edellisistä otteluista jäi käteen pelillisesti?
Jaakko Tiira: Lähinnä hyvä puolustus- ja taisteluilme. Islannin kaato ei ollut minkään sortin jalkapalloromantiikkaa, vaan Huuhkajat iskivät riistojen jälkeen ja pitivät vieraat poissa maalipaikoilta. Vastaavasti Kosovo-ottelu oli yksi heikkotasoisimmista hetkeen näkemistäni, josta ei jäänyt pisteiden jälkeen juurikaan kerrottavaa. Mielestäni Markku Kanerva kuitenkin kehittää peliä oikeasta suunnasta, sillä Huuhkajien rajallisen materiaalin hyödyntäminen vaatii hyvää kollektiivista puolustamista. Sen ollessa kunnossa voi joukkue keskittää enemmän energiaa hyökkäyspeliin ja murtautumismalleihin.
Kalle Tamminen: Samaa mieltä siitä, että edellisten otteluiden tärkein anti oli pitkän voitottoman putken katkaiseminen. Suomifutiksen kollektiivinen alakulo jotenkin henkilöityi lippulaivamaajoukkueeseemme ja kaksi peräkkäistä voittoa oli iso asia henkisesti koko kotimaiselle jalkapalloperheelle. Kaunista Suomen peli ei ollut ja erityisesti Kosovo-vierasottelu oli paikka paikoin varsin tuskaista seurattavaa. Suomella alkaa kuitenkin pitkästä aikaa olla edes jonkinlainen selkeä pelillinen identiteetti, mikä on ehdottoman hyvä ja positiivinen asia. Pelaajamateriaalimme rajallisuus ei mahdollista seksifutiksen pelaamista, mutta taistelupallolla Suomi pystyy hyvänä päivänä haastamaan jopa Euroopan huippumaita.
Atte Ruuttila: Voitoilla on ehdottomasti pidempikantaiset vaikutukset kuin vain kaksi peliä. Kanerva tuntuu saavan pala palalta joukkueen pelaamista vastamaan kohti niitä realiteetteja, joita tämänhetkisellä materiaalilla pitääkin tavoitella. Kuten herrat aiemmin totesivat ei pelaaminen kokonaisuutena ollut sellaista, joita voisi tyytyväisenä muistella kiikkutuolissa. Mutta. Kanervalla tuntuu olevan suunnitelma eri tilanteiden selvittämiseen. Oli se sitten pallonhallinta hyökkäyskolmanneksella tai tiivis liikkuminen pelin virran mukaan. Kumpikaan mainituista teoista ei ole toistaiseksi verrattavissa Euroopan kärkeen tai edes länsinaapuriimme, mutta ajatus ja aihiot ovat huomattavissa. Toisaalta, näin pienistä askelista hekumoiminen kertoo aika hyvin siitä depressiosta, josta tällä hetkellä kärsimme.
Huuhkajien maajoukkukärki on tehnyt viimeksi maalin seurajoukkueessaan liki kaksi kuukautta sitten. Mitä mieltä olet siitä, että Roope Riskin ja Fredrik Jensenin tapaiset kuumat pelaajat jäivät tylysti joukkueen ulkopuolelle?
JT: Vihdoista viimein Suomen ulkopuolella läpilyöneelle Roope Riskille olisi mielestäni pitänyt antaa sauma. Varsinkin, kun maajoukkueen mukaan kelpuutetaan Pyry Soirin ja Jasse Tuomisen kaltaisia pelaajia. Fredrik Jensen taas on mielenkiintoinen tapaus. Jensen on harvoja suomalaisia, jotka pelaavat säännöllisesti kovassa sarjassa ja olisin ainakin itse kuvitellut hänen soveltuvan erinomaisesti Joel Pohjanpalon alapuolelle kymppialueelle. Soiri sentään on pelannut Valko-Venäjällä, toisin kuin Tuominen, joka on saanut minuutteja lähinnä vaihtopenkin puolelta. Vaikka maajoukkueeseen täytyy valita sen pelitapaa tukevia pelaajia, tuntuu etenkin Jensenin kohtelu todella hämmentävältä.
KT: Markku Kanerva perusteli Eero Markkasen valintaa hänen sopivuudella Huuhkajien pelitapaan. Markkanen ei ole pelannut minuttiakaan seurajoukkuefutista Saksaan siirtymisensä jälkeen, joten hän ei missään tapauksessa ole parhaassa mahdollisessa pelikunnossa juuri nyt. Markkanen oli tärkeä osa Suomen erikoistilannepuolustamista erityisesti Islantia vastaan, mutta kallistuisin silti sille kannalle, että Suomen maajoukkueen mukana pitäisi olla sen hetken parhaat jalkapalloilijat. Itseluottamuksensa takaisin saanut Roope Riski on mainio maalintekijä, jolle olisi varmasti tilausta. Riskin pois jättämistä Kanerva perusteli sillä, että joukkueessa on jo hänen kaltaisiaan pelaajia, mutta tuovatko yllä mainitut Soiri ja Tuominen muka jotain sellaista, mihin Riski ei pysty? Jensenin laittaminen U-21 maajoukkueen matkaan on jo sellaista idiotismia mitä en pysty millään ymmärtämään. Jensenin pitäisi olla ehdoton avauskokoonpanon pelaaja MIESTEN maajoukkueessa, mutta jostain syystä hänen kehityksensä kannalta nuorisomaajoukkueet nähdään paremmaksi.
AR: Otsaani kasvaa tatti, kuin Jukka Rasilalle konsanaan jo pelkästään siitä, kun luen aiempia vastauksia. Lähinnä siksi, että ne osuvat täysin oikeaa, joka taas puolestaan todistaa, kuinka järjetöntä Kanervan ruletti on. Ymmärrän puheet siitä, kuinka pelaajia valitaan roolituksen ja pelitavan vuoksi. Ymmärrän puheet, kuinka Suomen kokoisessa maassa, pitäisi maajoukkueeseen valita vain parhaat. Mutta parhaiten ymmärrän ne puheet, jolloin valmentajalla on selkeä pelillinen filosiofia, jonka hän sitten sisäistää valmentajaansa joukkueeseen. Tällöin täytyy tehdä kompromisseja. Jos Markkanen on sopiva tiettyyn tilanteeseen, on kuitenkin syytä ajatella, mitä joku toinen pelaaja, esimerkiksi vaikka paremmalla pelituntumalla, kykenisi tekemään toisissa tilanteissa. Ja eikö jokainen joukkue tee pelillisiä kompromisseja, jotta parhaat pelaajat mahtuvat kentälle optimaalisimpaan rooliin? Tuskin Mario Balotelli on ollut koskaan paras joukkuepelaaja tai paras roolipelaaja puolustustilanteissa, hän on tuittupää, mutta aikoinaan joukkueen paras hyökkäävä tuittupää, ja kärjessä hän myös pelasi.
Moni kaipaa kovavireistä Roope Riskiä maajoukkueen mukaan. (AOP)
Suomi ei saa tälläkään kertaa jalkeille aivan parasta mahdollista joukkuettaan. Ketä poissaolijaa kaipaat eniten Huuhkajien kokoonpanoon?
JT: Ehdottomasti Jere Urosta. Suomen laitapakkitilanne on muutenkin todella surullinen ja TPS-kasvatti on Huuhkajien ainoa kansainväliset mitat täyttävä laitapuolustaja. Juha Pirinen ja Albin Granlund ovat erinomaisia Veikkausliiga-pelaajia ja Joona Toivio pelasi maajoukkueuransa kenties parhaan maaottelun Islantia vastaan. Laitapuolustus on kuitenkin Suomen selkeästi heikoin osa-alue, jota Urosen poissaolo alleviivaa karulla tavalla.
KT: Samaa mieltä Urosesta, hän on ainoa nykymaajoukkueen laitapuolustajista, joka ei aiheuta sydämentykytyksiä, kun vastaan asettuu huippuluokan laitureita. Islantia vastaan erinomaisesti pelannut Alexander Ring on myös iso poissaolija, sillä hän pelaa juuri nyt aikuisuransa parasta futista. Yhdysvaltain MLS:ää pidetään yleisesti pelaajien hautausmaana, mutta Ringille siirto rapakon taakse on tehnyt ehdottomasti hyvää.
AR: No, mitä tässä muuta vaikeroimaan. Uronen on tärkeä myös hyökkäys- ja murtautumispelaamisessa. Huuhkajilla ei ole tällä hetkellä missään nimessä liikaa viimeisen kolmanneksen suunnitelmia ja Urosen poisjäänti vaikuttaa siihenkin. Hän kykenee haastamaan ja onnistuu keskittämään molemmilla jaloilla. Kaikella kunnioituksella laitapelaamisessa on vissi ero, onko siellä Uronen vai Veikkausliiga-tähti Pirinen.
Käännetään katseet kohti tulevia otteluita. Suomi matkaa perjantaina Kroatian vieraaksi. Mika Nurmelaa vapaasti siteeraten, onko mitään perusteita sille, että Suomi kaataisi Kroatian tapaisen huippumaan vieraskentällä?
JT: En minä näe mitään perusteita sille, että Suomi Kroatian kaataisi. Äärimmäisen tasaista lohkoa johtava Kroatia kärsii muutamista loukkaantumisista, kuten Mateo Kovacicin, Nikola Kalinicin ja kipulääkkeiden avulla pelanneen Dejan Lovrenin poisjäänneistä. Siitäkin huolimatta Ante Cacic saa jalkeille äärimmäisen kovan ryhmän, josta löytyy maailmanluokan pelaajia Luka Modricin ja Ivan Perisicin johdolla. Etenkin kotonaan Kroatia on ollut iskussa, sillä neljän ottelun saldo on kolme voittoa ja yksi tasuri. Rijekaan siirretyssä ottelussa Suomi tulee kaiken järjen mukaan puolustamaan syvällä pyrkien pitämään kroaatit poissa maalipaikoilta. Pistekin olisi Huuhkajien lähihistorian kovimpia saavutuksia.
KT: On maailmassa suurempiakin ihmeitä tapahtunut, mutta juuri nyt mikään ei viittaa siihen, että Suomi pystyisi Kroatian kaatamaan. Suomi pelaa lähinnä kunniasta, kun taas Kroatialla on pelissä suora paikka ensi kesän MM-kilpailuihin. Kroatia ei toki saa jalkeilleen parasta mahdollista ryhmäänsä, mutta maan pelaajatuotanto on järjettömän kova ja muutaman avainpelaajan poissaolokaan ei juuri näy maan avauskokoonpanon laadussa. Erityisesti keskikentällä Kroatian pelaajamateriaali on äärimmäisen kova, kun jo mainittujen Modricin ja Perisicin lisäksi tarjolla on Ivan Rakiticin ja Marcelo Brozovicin tapaisia aivan ykköskorin huippupelaajia. Tekninen ja nopea Kroatia on juuri sellainen vastustaja, jota vastaan Suomi on perinteisesti ollut ongelmissa. Mikään muu kun rehellisen bussin parkkeeraminen omalle alueelle olisi pelillinen itsemurha, joten vierasottelusta tuskin on odotettavissa viihdyttävän jalkapallon juhlaa.
AR: Otan Kallen vastauksesta kiinni. Kroatian keskikenttäpelaaminen on ollut aina erittäin vahvaa ja nykyisin se on sitä potenssiin kaksi. Joukkue kykenee pelaamaan nopeasti kahdella tavalla. Menemättä liikaa termihiomiseen niin todettakoon, että on olemassa kahdenlaista nopeaa tempoa. Sellaista, jossa pallo liikkuu nopeasti pelaajien välillä, mutta se ei välttämättä tarkoita, että peli etenisi nopeasti omasta päästä kohti vastustajan päätyä. Sitten on olemassa sellaista nopeutta, jossa peliväline matkaa nopeasti juurikin horisontaalisesti omalta maalilta kohti vastustajan maalia. Kroatia on tässäkin suhteessa hankala vastustaja, kun se kykenee pienen tilan nopeisiin palloralleihin, pitkäkestosempiin ja matalatemposiin pelinrakenteluihin ja nopean tempon salamahyökkäyksiin. Huuhkajien näkymät ovat siis melko lohduttomat.
Seuraavaan otteluun ei juurikaan helpotu, kun Suomi kohtaa Turkin Turussa. Minkälaista ottelua odotat?
JT: Pitkälti riippuu siitä, miten Turkin käy perjantaina, kun se isännöi Islantia Eskisehirissä. Jos Turkki häviää, kariutuvat sen kisahaaveet lähes varmasti ja mutkistuvat myös tasapelillä. Mikäli Turkilla ei ole Turussa panosta, saattaa Mircea Lucescu antaa peliaikaa vähemmän vastuuta saaneille pelaajille. Jos Turkki taas voittaa Islannin, pitäisi kärkikaksikkoon sijoittuminen olla täysin omissa käsissä, sillä Ukraina ja Kroatia kohtaavat päätöskierroksella. Selvää on kuitenkin se, että Turkin olisi Turussa voitettava, mikäli se mielii edes karsintalipun lunastaa. Suomalaisyleisön kannalta olisikin toivottavaa, että kentällä nähtäisiin Nuri Sahinin tai Hakan Calhanoglun kaltaisia tähtiä pelaamassa tosissaan eikä läpsyttelemässä viimeistä peliä pois alta.
KT: Turkki on jonkun sortin nukkuva jättiläinen, sillä hienosti menneiden vuoden 2008 EM-kisojen jälkeen maa ei ole vakuuttanut juuri lainkaan. Nytkin menossa ovat vaikeat karsinnat ja kaiken järjen mukaan nimivahva maajoukkue ei tule selviytymään Venäjällä pelattavaan lopputurnaukseen. Turkki ei aiheuta samanlaista automaattista pelkotilaa kuin Kroatia ja maa on kaadettavissa Turussa, mikäli Huuhkajat pääsevät omalle huipputasolleen. On mielenkiintoista nähdä saako Suomi minkäänlaista kotietua Turussa pelattavaan otteluun. Lippuja on myyty paljon, mutta huhujen mukaan iso osa katsojista tulee olemaan turkkilaistaustaisia. Tämä saattaa antaa lisäpontta vierasjoukkueelle, joten Pohjoiskaarre saa tehdä kovasti töitä kotiedun säilyttämiseksi.
AR: Turkki on taitava joukkue, joka vaatii kollektiivista kuria ja pelisuunnitelmaa, jotta he menestyvät. Mikäli Jaakon mainitsema teoria toteutuu ja Turkki saa mutkistettua omia karsintojaan, ei sellaista valmentajavelhoa tältä planeetalta löydy, kuka osaisi taikoa kyseiseen nippuun minkäänlaista taistelutahtoa. Toisaalta, jos heidän jatkohaaveet ovat yhä elossa, kun ottelu Turussa käynnistyy, on Turkki erittäin hankala voitettava varsinkin, jos pelillinen kuri ja päävalmentajan luomaa suunnitelmaa toteutetaan. Soppaan lisäytyy tällöin yksilöllistä taitoa, joka sekoittuu onnistuneesti yhtä pelaajaa isomman kuvan maalaamiseen.
Loppuun vielä perinteinen tulosennustus. Miten Suomen käy?
JT: Kroatiaa vastaan ei valitettavasti ole palakaan, sillä kroaatit tarvitsevat ehdottomasti voiton lohkon kärkipaikan säilyttämiseksi. Uskoisin, että Rijekassa nähdään hyvin saman kaltainen ottelu kuin vuosi sitten Ratinassa: Kroatia on pallossa, ja Suomi taistelee sen, minkä pystyy. Turkki taas ei lähde täyden pistepotin kanssa Turusta. Jos ottelussa on panosta, venyy Suomi tasuriin; jos turkkilaisten kisahaaveet ovat kariutuneet, saattaavat Huuhkajat vaikka voittaa ottelun.
KT: Kroatiaa vastaan nähdään, minkälainen tasoero huippumaan ja Suomen välillä on. Kroatia tuskin takoo hurjia murskalukuja taululle, mutta parin kolmen maalin kotivoitto lienee todennäköisin lopputulos. Turkkia vastaan nähdään vapautuneempi ja hyökkäävämpi Suomi, mutta Turkki tulee vahvasti laidoilta ja vie ottelun maalin erolla.
AR: Oletan, että Suomi ottaa käkättimeen molemmissa otteluissa, valitettavasti. Toki paljon riippuu siitä, mistä lähtökohdista Turkki tulee Suomen kamaralle. Mutta mikäli hekin pelaavat edelleen todellisista tavoitteista, on Huuhkajien tyydyttävä kahteen tappioon. Olen luonnollisesti ensinmäisenä kahisuttamassa tuulipukuani ympäri, jos Suomi kykeneekin urotekoihin. Käytännön tekoihin peilaten en vain näe tätä realistisena tapahtumasarjana.
Kansikuva: Petteri Paalasmaa / All Over Press