Moni jalkapallon seuraaja on saanut hämmästyä alkuvuoden aikana useampaan otteeseen. Tammikuu ei tarjonnut juurikaan yllätyksellisiä siirtoja, mutta yksi sarja oli poikkeus. Talven siirtoikkunan kuudesta suurimmasta siirrosta peräti viisi oli Kiinan Superliigan kaappauksia. Eikä kyseessä ollut vain eläkeikää lähestyviä rahastajia, vaan parhaassa peli-iässä olevia pelureita.
Alex Teixeiran perässä oli monia eurooppalaisia huippuseuroja ja muun muassa Liverpool taisteli miehestä aivan viime metreille asti. Shakthar Donetskin paidassa kuluvalla kaudella 15 ottelussa 22 maalia viimeistellyt brasililainen myytiin kuitenkin Kiinaan Jiangsu Suningin riveihin. Viime kaudella sarjassa yhdeksänneksi sijoittuneen joukkueen päävalmentajana toimii Romanian maajoukkueessa lähes sata ottelua pelannut Dan Petrescu. Kiinalaiset maksoivat 26-vuotiaasta Teixeirasta noin 50 miljoonaa euroa. Tähän tarjoukseen ei Euroopassa pystytty vastaamaan.
Kolmena peräkkäisenä kautena Portolle yli 20 maalia takonut Jackson Martinez siirtyi kesällä Atlético Madridiin noin 35 miljoonalla eurolla. Kausi ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan, vaan Espanjassa syntyi ainoastaan kolme maalia 22 ottelussa. Atlético onnistuikin kauppaamaan Martinezin tammikuussa Kiinan Superliigan hallitesevan mestarin Guangzhou Evergrandeen reilulla 40 miljoonalla eurolla. Espanjalaiset onnistuivat siis tekemään floppihankinnallaan voittoa. Guangzhoun riveissä pelaa myös muun muassa kaksi edellistä kautta Tottenhamissa pelannut Paulinho ja joukkueen päävalmentaja on legendaarinen Luiz Felipe Scolari.
Scolari johdatti heti ensimmäisellä kaudellaan Guangzhou Evergranden sekä Superliigan että Aasian Mestarien liigan voittoihin. Kuva: Getty
Teixeiran ja Martínezin lisäksi alkuvuoden kuuden kalleimman siirron joukkoon mahtuivat Ramires, Elkéson sekä Gervinho. Kiinalaisten hankkiman viisikon väliin kiilasi ainoastaan Giannelli Imbula, josta Stoke maksoi Portolle hieman vajaat 25 miljoonaa euroa.
Kiinan Superliigan joukkueet käyttivätkin tammikuussa eniten rahaa siirtoihin, sillä pelaajia hankittiin yhteensä noin 250 miljoonalla eurolla. Valioliigaseurat käyttivät hankintoihin noin 225 miljoonaa euroa, kun taas Bundesliiga, Serie A, La Liga ja Ligue 1 yhteensä vain noin 175 miljoonaa euroa. Kiinassa siirtoikkuna sulkeutuu vasta helmikuun 26. päivä, joten lisää hankintoja saatetaan vielä nähdä.
Nousun taustalla erityisesti yksi mies
Kiinan jalkapallo on ollut lapsenkengissä pitkään. Maan miesten maajoukkueen sijoitus tuoreimmassa FIFA:n rankingissa on 93, kun taas esimerkiksi Suomi on sijalla 47. Kiina on osallistunut MM-kisoihin kertaalleen, kun se selvitti tiensä vuoden 2002 kilpailuun. Saldoksi jäi kuitenkin kolme ottelua ja yhtä monta tappiota ilman yhtään tehtyä maalia.
Onkin hämmästyttävää, kuinka huonosti reilun 1,3 miljardin ihmisen asuttama maa on pärjännyt maailmann suosituimmassa urheilulajissa. Siihen on kuitenkin odotettavissa muutos.
Taustalla on erityisesti yhden ihmisen tahto. Vuonna 2013 maan presidentiksi valittu Xi Jinping on suuri jalkapallon ystävä ja niin ikään kyllästynyt maan heikkoon menestykseen. Hän onkin rohkaissut Kiinan Superliigan joukkueita käyttämään enemmän rahaa pelaajiin, jotta sarja saataisiin nostettua maailman parhaimpien sarjojen joukkoon. Myös olosuhteita on alettu pistämään kuntoon ruohonjuuritasolta lähtien.
Presidentin puheet on tehonnut. Monet upporikkaat kiinalaiset bisnesmiehet ovatkin laittaneet paljon rahaa seuroihin. Vaikka sarja on nouseva ja tulevaisuuden näkymät loistokkaat, niin bisnesmiesten epäilty yrittävän parantaa poliittisia asemiaan miellyttämällä presidenttiä.
Presidentti Xi Jinping kävi Englannin vierailullaan tutustumassa Manchester Cityn toimintaan. Vasemmalla Britannian pääministeri David Cameron. Kuva: Getty
Kiinan Superliigan potentiaali on myös huomattu televisoyhtiöiden toimesta. Kaudelle 2015 joukkueet saivat vain noin kahdeksan miljoonaa euroa televisiointisopimuksesta. Uuden diilin myötä summa nousee noin 180 miljoonaan euroon. Viisivuotisen televisiointisopimuksen arvo on noin 1,11 miljardia euroa.
Kiinassa on valtava määrä väestöä ja katsojakeskiarvot ovatkin nousussa, mutta potentiaalia on vieläkin enempään. Superliigan 16 joukkueesta peräti yhdeksän pelaa yli 50 000 katsojaa vetävällä stadionilla. Pienimmällä areenalla pelaa Changchun Yatai, jonka kotikentän Development Arena Stadiumin lehtereille mahtuu 25 000 katsojaa. Superliigan yleisökeskiarvo oli viime kaudella 22 193, mikä on täysin samaa tasoa Serie A:n ja Ligue 1:n kanssa. Maaliskuussa alkavan Superliigan tämän kauden yleisökeskiarvon odotetaan ylittävän 25 000 katsojaa ottelua kohden. Vuonna 2018 sarjan yleisökeskiarvon odotetaan olevan maailman kolmanneksi korkein Valioliigan ja Bundesliigan jälkeen.
Kiinan tarkoituksena ei ole hankkia kalliita ulkomaalaisten vain nimien takia. Vahvistusten on tarkoituksena toimia myös mentoreina ja enemmänkin näyttää sekä opastaa kuinka lännessä toimitaan. Tämän takia sarjassa on paljon ulkomaalaisia päävalmentajia, sillä 16 joukkueesta vain kolmessa luotetaan kiinalaiseen päävalmentajaan. Superliigassa valmentaakin muun muassa Interiä, AC Milania ja Juventusta valmentanut Alberto Zaccheroni, Brasilian maajoukkueen käskijänä toiminut Mano Menezes, Atlético Madridin ja Sevillan päävalmentajana ollut Gregorio Manzano sekä kaikkien tuntemat Luiz Felipe Scolari sekä Sven-Göran Eriksson.
Superliigan pelaajista ulkomaalaisia on vain 18,3 %:a. Esimerkiksi Valioliigan vastaava lukema on 68,2, Serie A:n 55,8 Bundesliigan 49,5, Ligue 1:n 48,0 ja La Ligan 41,5. Superliigassa onkin tiukat rajoitukset ulkomaalaispelaajien suhteen, jolla halutaan varmistaa maan oman jalkapalloilun nousu. Ulkomaalaisia saa olla joukkueessa vain viisi, joista neljä saa pelata yhdessä ottelussa. Tämän takia hankintoihin ollaankin valmiita panostamaan.
Nousulle ei näy loppua
Pitäisikö Euroopassa ja muualla maailmassa olla huolissaan Kiinan nousevasta jalkapallomahdista?
– Totta kai Valioliigan pitäisi olla peloissaan. Kiinalla näyttää olevan taloudelliset voimat siirtää kokonainen liiga Euroopasta Kiinaan. Olemme olleet tarpeeksi kauan tässä työssä tietääksemme, että se on seurausta taloudellisesta voimasta, Arsène Wenger kertoi Mirrorin mukaan.
Tulevaisuudessa jalkapalloilijoita tulee siirtymään entistä enemmän Kiinaan. Esimerkiksi MLS on keskittynyt hankkimaan uransa ehtoopuolella olevia supertähtiä, kuten Frank Lampardin, Thierry Henryn, Steven Gerrardin ja Kakán. Kiinassa on taas keskitytty hankkimaan paremmassa peli-iässä olevia pelureita, vaikka he eivät olisivatkaan aivan yhtä nimekkäitä.
Superliigan nousu koetaankin haasteena erityisesti Yhdysvalloissa. MLS on ollut muutaman vuoden nousukiidossa, mutta nyt Kiina on ilmestynyt samoille apajille. MLS:ssä sallitaan suurien palkkojen maksaminen ainoastaan kolmelle erikseen nimetylle pelaajalle. Muut joukkueen pelaajat tienaavat vain jotain satoja tuhansia, kun taas Kiinassa ei ole mitään vastaavia rajoituksia. Esimerkiksi Shanghai SIPG:n riveissä pelaava Asamoah Gyan tienaa noin 300 000 euroa viikossa.
Asamoah Gyan on viimeistellyt Shanghai SIPG:n riveissä 10 maalia 15 ottelussa. Kuva: Getty
Kiinassa on miellytty erityisesti brasilialaisiin pelaajiin. Vuosien 2003-2010 välillä peräti 134 pelajaa siirtyi Brasilian sarjoista Aasiaan, vaikka Kiinassa on alettu tunkemaan rahaa jalkapalloon erityisesti vasta viimeisinä vuosina. Kiina hyödyntääkin monia velkaantuneita brassiseuroja, joilla on juuri ja juuri varaa maksaa palkat. Myös Brasilian rahayksikön, realin, kurssin heikentyminen on vauhdittanut siirtoja.
Tulevaisuudessa Kiina tulee varmasti taistelemaan siirtomarkkinoiden kärkinimistä yhdessä eurooppalaisten joukkueiden kanssa. Kiinasta löytyy rahaa, intohimoa ja olosuhteet nousta tasavertaiseksi kilpailijaksi eurooppalaisille sarjoille. Eikä siitä varmasti ole haittaa, että kaikelle on maailman vaikutusvaltaisimpiin ihmisiin kuuluvan, presidentti Xi Jinpingin, siunaus.
Lähteet:
Kansikuva: Getty