KOHTI MANCHESTERIA – Voita matka Old Traffordille ManU–Arsenal-otteluun.Jalkapallokevät etenee kovaa kyytiä ja loppu alkaa häämöttää. Kuningaspelidebatti oli parin viikon tauolla toimituksen henkilökohtaisista syistä johtuen, mutta nyt olemme jälleen iskussa ja valmiita vääntämään jalkapallon päivän polttavista puheenaiheista. Tällä Jaakko Tiira ja Atte Ruuttila keskittyivät europelien tapahtumiin, joista Real Madrid ja Manchester United nousivat tikun nokkaan.
JT: Terveppä terve Atte! Parin viikon debattibreikki on nyt takana ja on aika palata sorvin ääreen. Avataan keskustelu herkkusieniliigalla. Pöly on laskeutunut ja suurimmat tunteenpurkaukset laantuneet Real Madridin ja PSG:n välisen otteluparin ympärillä. Los Blancos, Zinedine Zidane ja Cristiano Ronaldo näyttivät suuruutensa kovassa paikassa. Nousiko Valkoinen baletti turnauksen suurimmaksi voittajasuosikiksi?
AR: Real pelasi omaan silmään kautensa parhaan pelin juuri siihen paikkaan, mihin se piti pelatakin. PSG oli taktisesti ja pelillisesti täysin impotentti ja kiitos kuuluu Madridin valkoiselle puolelle. Zizoun baletti ohjasi – jopa dominoi – peliä puolustusryhmityksestä ja se on sellainen meriitti, jota harvemmin jaellaan. Vielä vähemmän tässä vaiheessa Mestarien liigaa. Realin eri prässitasot ja se tiiviys, millä he liikkuivat, oli silmiä hivelevää ja he esimerkiksi pakottivat PSG:n pelaajat todella pitkiin välimatkoihin, joka vaikeutti korkean prässin purkua, koska Real ehti ryhmittäytyä uudelleen sillä välin, kun PSG kierrätti palloa. Hävinnyt osapuoli kykeni pelaamaan Los Blancosin muodon sisään vain muutaman hassun kerran, eikä juurikaan niin, että siitä olisi seurannut välitöntä uhkaa Keylor Navasin vartioimalle maalille. Mutta en silti nostaisi heitä vieläkään suurimmaksi voittajasuosikiksi. Totta kai he ovat yksi suosikeista, mutta Euroopalla on vielä tarjota kovakuntoisempaa, murhaavan tasaisempaa joukkuetta, joten PSG:n teurastaminen jää sulaksi hattuun, mutta pokaali ei nouse kohti taivasta Sergio Ramosin käsivarsilla.
Nousiko vastaavasti Oulun miehellä jöpötyksen taso siihen pisteeseen, että tuleva asuntolaina on lyöty Realin Mestarien liigan voiton puolesta?
JT: Hah, onneksi olen ymmärtänyt pysyä voittajavetojen ulkopuolella. Mutta kieltämättä Realin venymiskyky kovassa paikassa herättää allekirjoittaneessa suurta kunnioitusta. Jos kautta katsoo kokonaisuutena, ei Los Blancosia voi vielä nostaa ennakkosuosikiksi, mutta tapa, jolla Ronaldo ja kumppanit kasasivat itsensä ja nylkivät pariisilaiset, herättää takuulla pelkoa ympäri vanhaa mannerta. En ole koskaan kuulunut Ronaldon fanipoikiin, mutta nöyräksi vetää se tapa, jolla lusitaani ratkoo huippupelejä vielä 33-vuotiaana. Kritiikkiä on sadellut La Liga -esityksistä, mutta siitä voimme olla jälleen varmoja, että limainen hyökkääjä on parhaimmillaan, kun pidot paranevat.
Siirtykäämme Ronaldon entiseen joukkueeseen ja manageriin, eli Manchester Unitediin ja Jose Mourinhoon. Punaisten paholaisten UCL-seikkailu päättyi katastrofaaliseen kotitappioon Sevillalle, joka tuli lohduttoman heikon esityksen jälkeen. Syyttävä sormi osoitti arvatenkin Mourinhoon, joka ei uskaltanut lähteä viemään peliä edes kotona Sevillaa vastaan. Kuvaavaa olikin, kun vieraiden Steven N’Zonzi totesi pelin jälkeen hämmästyneensä, kuinka paljon hänellä ja Ever Banegalla oli tilaa keskikentällä. Andalucialaiset ovat tulleet tunnetuksi kovana europelijoukkueena, mutta tämä kausi on ollut vaikea, mistä jo managerinvaihto kertoo. Inhorealistisesta pelitavastaan tunnettu Mourinho ei nauti laajaa kansan suosiota Unelmien teatterissa, joten yleensä heikkojen tulosten seurauksena osa vaatii hänen päätään vadille, eikä Sevilla-tappio tehnyt poikkeusta. Mourinho piti Community Shieldia ”major trophynä”, mutta onko lusitaanista vielä nostelemaan oikeasti isoja pyttyjä vai kannattaisiko Punaisten paholaisten kartoittaa uutta manageria?
AR: Mitä Manchesterin punaisiin tulee, niin olen todennäköisesti Sir Alex Fergusonin pitkän aikakauden luoman hyökkäysmentaliteetin uhri. Siis siinä mielessä, että kun on tottunut näkevän jonkun joukkueen pelaavalla tietyllä tavalla, niin ei tahdo osata suhteuttaa minkään muunlaista pelitapaa kyseiseen joukkueeseen. Vähän samaan tapaan kuin FC Barcelona. Joukkueen pelitapa on seuran DNA:ssa. Joten, kun peilaan Moun asemaa pelkästään pelitavallisiin asioihin, niin en usko hänen olevan suuri menestystekijä ManU:lle. Tämä kausi sen on todistanut, isoissa peleissä vaaditaan nykyisin paljon monipuolisempia ottelusuunnitelmia kuin sen, mitä lusitaaniluotsi on tarjonnut. Jotain kertoo esimerkiksi se, mitä Petri Pasanen Ylen UCL-studiossa sanoi: Mourinho ei ole löytänyt edes sellaista keskikentän sydänkaksikkoa/kolmikkoa, jotka palvelisivat hänen päämääriään parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kyllä, lainasin juuri Pasasta.
Mourinhon on lähdettävä hakemaan suuremmin tietoisia riskejä ja vastaavasti fiksuja puolustustilanteita. Koska Mourinhon näytöt ovat kiistattomat ja hänen valmentamansa joukkue on kuitenkin tällä hetkellä Valioliigassa toisena, niin en ala dumaamaan hänen taktista ja henkistä valmentamistaan, mutta hänen on katsottava jalkapallon kehitystä syvälle silmiin. Näin ei voi jatkua.
JT: Tätä samaista kysymystä olen pohtinut koko Mourinhon ManU-uran ajan. Lähestyn asiaa sivuamasi identiteettipolitiikan kautta. Legendaarisen punanenän eläköitymisen jälkeen ManU:sta on tullut enenevissä määrin bisnes, mikä näkyy futismaailman jykevimpänä liikevaihtona. Madridista kopioitua Galactico-politiikkaa Ed Woodward ja kumppanit eivät ole ihan samassa mittakaavassa kopioineet, mutta Unelmien teatteriin on kuitenkin kärrätty isoja tähtiä. Mourinho taas tunnetaan valmentajana, joka vaatii pelaajiltaan äärimmäistä kurinalaisuutta, etenkin huippupeleissä. Lusitaani ei varmasti pistänyt vastaan, kun seura hankki Paul Pogban toissa kesänä, mutta uskallan väittää, että 90 miljoonaa puntaa olisi käytetty eri tavalla, jos Mourinho olisi istunut kirstun päällä. Ranskalainen, kun ei ole Jesse Lingardin tai Antonio Valencian kaltainen Yes Boss -pelaaja.
Juuri suurten tähtien roolituksessa Mourinholla on isoja ongelmia. Pogban kurittomuudesta nähtiin viitteitä Sevilla-pelissä. Esimerkiksi vieraiden avausmaalissa hitaasti reagoineen ranskalaisen taakse jäi iso tila, jonka espanjalaiset käyttivät hyväkseen. Vastaavasti Alexis Sanchez on ollut luokattoman huono. Näin hiljan tilaston, jonka mukaan chileläinen olisi hukannut ManU-paidassa pallon peräti 227 kertaa. Mourinho on luonut uransa inhorealistisella pragmatismillaan, joka pyrkii rikkomaan, ei rakentamaan. Tätä ideologiaa 54-vuotias luotsi ei ole hylännyt, mutta koska Unitedin isot tähdet on saatava kentälle, on ManU:lta nähty toisinaan pahoja mahalaskuja juuri isoissa peleissä. Toisin sanoen Mou joutuu taiteilemaan oman filosofian ja ManU:n bisnesmallin välillä, jotka eivät täysin kohtaa.
Jos kuitenkin katsotaan Mourinhon United-pestiä kokonaisuutena, niin eteenpäin on menty. City on omassa kastissaan, mutta kyllä ManU on kakkospaikkansa ansainnut. Se on kuitenkin todella iso parannus viime kauden kuudenteen sijaan. Mourinhon potkuista on myös turha puhua – ellei hän sitten hölmöile anteeksiantamattomasti – sillä mies pisti hiljattain nimensä jatkosopimuspaperiin, joka kattaa seuraavat kolme kautta. Kiistelty lusitaani on vienyt ManU:a selvästi lähemmäs kärkeä, mutta onko hänestä viemään seura huipulle asti? Hieman epäilen, koska Mourinho ei ole pysynyt huippujalkapallon taktisen evoluution kyydissä. Juuri Sevilla-pelit osoittivat, ettei pelkällä puolustamisella ja nopeiden vastaiskujen kyttäämisellä pärjää isoissa peleissä. Mourinhon onnistuminen ManU:ssa määritetään kuitenkin ensi kaudella. Unitedin pitäisi ehdottomasti kyetä taistelemaan mestaruudesta ja edetä Mestarien liigassa välieriin.
PAOKin stadionilla nähtiin käsittämättömiä tapahtumia ja nämä lehtereet tulevat olemaan tyhjiä määrittelemättömän ajan. (Sakis Mitrolidis/EuroFootball/Getty Images)
AR: Jos Mourinho on Jaakko sinun mielestäsi vakaalla alustalla, niin samaa ei voi sanoa Kreikan pääsarjasta, joka on siis toistaiseksi määrittelemättömällä taolla pari päivää sitten tapahtuneen selkkauksen vuoksi. Sehän on tiedossa, että Kreikan ja Turkin kaltaisissa maissa tapahtuu ajoittain sangen härskejäkin ylilyöntejä, mutta nyt sattui melkoinen kardinaalimunaus. PAOKin ja AEK:n välinen ottelu jouduttiin pysäyttämään pelin 89. minuutilla, kun tuomari hylkäsi PAOKin maalin paitsiona. Tilanne lähti eskaloitumaan, kun seuran presidentti Ivan Savvidisin komensi pelaajansa pukukopin suojiin vastavetona hylätylle maalille. Lopullinen vuorenhuippu koettiin, kun kyseinen öykkäri – joka on samalla yksi Kreikan rikkaimmista miehistä – paineli kohti kentällä olleita tuomareita ase vyötäröllään. Eikä pelkkä tupessa ollut tussari riittänyt tälle varsin kyseenalaiselle herrasmiehelle, hänellä oli kentällä mukanaan kaksi jääkaappipakastimen kokoista henkivartijaa. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja Savvidin poistettiin konfliktitilanteesta.
UEFA pesi kätensä tapauksesta melko nopeasti toteamalla, että kurinpitotoimista päättää Kreikka ja sen jalkapalloliitto. FIFA otti asiaan nopeasti kantaa toteamalla, että Kreikkaa uhkaa mahdollisesti erottaminen kansainvälisestä jalkapallotoiminnasta, jos maa ei kykene poistamaan tällaisia äärimmäisiä tapauksia jalkapallostaan. Nykynuorisoa lainatakseni, ”psaikedeelista”.
JT: Mieleni tekisi sanoa, että koomista, mutta kun puhutaan käsiaseen kanssa heilumisesta, on siitä hauskuus kaukana. Velkakriisissä kärvisteleviä kreikkalaisia on koeteltu koko 2010-luku, joten toivottavasti heiltä ei viedä maailman upeinta asiaa, eli jalkapalloa. Savvidis ymmärsi sentään pahoitella asiaa, mutta toivon mukaan kyseinen imbesilli ei enää astu vihreän veran läheisyyteen.
Kansikuva: Michael Regan/Getty Images