Rekisteröidy Unibetille ja katso La Ligan ottelut ilmaiseksi Unibet TV:sta
Oi, Juan Carlos, mikä syöttö, mikä harhautus, mikä eleettömyys, mikä taito! Juan Carlos Valerón Santana syntyi Arguineguínissa, Gran Canarialla 17. kesäkuuta 1975. Uran alkuvuodet menivät Las Palmasin joukkueessa, josta Valerónin tie vei niin ikään saarijoukkueeseen Mallorcaan ja ennen varsinaisia kultavuosia Atlético Madridiin.
Syy miksi Valerón lopulta nousi La Liga -legendaksi, piilee luonnollisesti espanjalaisen kymppipaikan taikurin pelillisissä ja älyllisissä ominaisuuksissa, mutta koska vain voittajat muistetaan, oli Valerónin hulppea menestyminen Deportivo de La Coruñassa, eli Super-Deporissa, tärkeä virstanpylväs pelaajan uralla.
Super-Depor
Vaikka kanariansaarelainen olikin loukkaantumisherkkä, olivat parhaat vuotensa Deportivossa magiikasta seuraavaa. Taustalla oli vahvoja pelaajanimiä kuten José Francisco Molina, Mauro Silva, Roy Makaay, Fran, Manuel Pablo, Diego Tristan ja monia muita. Silti, Valerón oli pelaaja, joka sytytti stadioneita, loi muistoja ja oli kaiken kukkuraksi äärimmäisen rakastettava persoona. Vaatimatonkin.
Valerónin vaikutusta Super-Deporissa oli suuri, vaikka ei seurassa koskaan La Liga -mestaruutta voittanutkaan. Hän oli hyvän joukkueen kruunujalokivi, siitäkin huolimatta, että Deportivossa on nähty vuosien varrella äärimmäisen tärkeitä pelaajia, kuten aiemmin mainittu Fran. Mutta hänkään ei ollut yhtä taianomainen kuin Valerón.
Las Palmas -kasvatti edusti urallaan Espanjan maajoukkuetta 46 kertaa ja olisi voittanut maailman parhaimman pelaajan palkinnon, Ballon d’Orin, ainakin mikäli on uskominen Valerónin entistä joukkuekaveria Víctor Sánchezia. Hänen mielestään etevä 10-paikan pelaaja olisi voittanut himoitun pystin, jos Valerón olisi pelannut ”trendikkäämmässä” joukkueessa. Noh, mene ja tiedä, mutta tämänkaltaiset lausunnot osoittavat sen kuinka iso pelaaja Valerón oli.
Eikä Espanjan entisen maajoukkuemiehen hehkuttaminen tähän lopu. Valerónin on sanottu olevan espanjalaisen jalkapalloilun malliesimerkki. Se on paljon se, kun muistetaan, kuinka paljon loistavia pelaajia Espanja on tuottanut, ja minkälaista show’ta La Ligan katsojat ovat vuosien saatossa nähneet.
Eleganssi
Valerón oli pelaajatyypiltään erityinen, elegantti, mutta niin myös persoonana. Hänet muistetaan henkilönä, joka tuki joukkueen nuorempia pelaajia ja näytti mallia esimerkillään. Tasapainoinen, jolla oli ja on yhä kaikki maailman aika, ja joka kohteli toimittajia paremmin kuin he olisivat ansainneet.
Niin kuin kaikissa suurissa fanfaareissa, jossakin vaiheessa on aika siirtyä ruumista vavisuttavasta tunnehuipusta hiukan tasaisempaan elämään. Valerónillle se tapahtui vuonna 2013, kun hän siirtyi takaisin kasvattajaseuraansa Las Palmasiin. Deportivossa vietetyt vuodet toivat tilille kaikkiaan yli 400 ottelua.
Valerónin uran viimeinen ottelu nähtiin 8. toukokuuta 2016, kun hymyilevä ja hiukan harmaantunut arvokas herrasmies johti joukkoja kapteeninnauha käsivarressaan kotipelissä Athletic Bilbaota vastaan. Peli päättyi 0–0, mutta sillä ei ollut, eikä ole, väliä.
Kaikki millä oli väliä, tapahtui toisella puoliajalla, kun Valerón asteli vaihtoon kotiyleisönsä korvia huumaavissa suosionosoituksissa. Toiset samanmoiset nähtiin ja kuultiin ottelun päätösvihellyksen jälkeen.
Legendan perintö
Jokainen legenda jättää jälkeensä perinnön, niin kliseistä se onkin. Vaikka eipä sillä, tähän huikeaan pelaajaan ei voi kliseitä liittää ja vaikka liittäisikin, eivät ne kliseiltä tunnu. Juan Carlos Valerónin perintö on prototyyppi, jotka kaikki nykypäivän futisnipottajat tuntevat espanjalaisena taitopelaajana pelipaikalla numero kymmenen.
Se on suurin mahdollinen kunnia, minkä pelaaja voi saada. Kun mullistaa jotain niin vanhaa kuin jalkapallo on, tekee historiaa ja luo uuden tason, jonka mukaan tulevaisuuden hokkuspokkus-taiteilijat arvioidaan ja arvostellaan.
Silloin, ei pyttyjä tarvita, eikä voittajia muistella. Kuten eräs Valerónia kunnioittava YouTube-video on otsikoitu: Eterno 21.
Katso kauden kaikki La Liga -ottelut Unibet TV:sta ilmaiseksi