Real Racing Club de Santander on yksi niistä seuroista, jotka lukeutuvat surullisesti kadonneiden kategoriaan. Tai tässä tapauksessa ei voida puhua totaalisesta katoamisesta, toiminnassa Racing on edelleen. Mutta niin kauaksi pimeyteen seura on itsensä kadottanut, että kaikki glamour on tipotiessä. Tilalle on tullut katkeruutta, jota on seurannut kova ja ikuiselta tuntuva työnteko.
Racing Santander on joutunut kärsimään paljon. Putoamisia putoamisen perään ja menetetyt pelaajat ja päävalmentajat, jotka olivat tehneet niin paljon koko organisaation eteen. Nykyisin Los Montañesesilla on takataskussaan vain hienot muistot ajoista, jolloin ihmiset hymyilivät.
Cantabrian pääkaupungin ylpeys pelasi 2000-luvulla vain yhtenä kautena (2001-02) Segundassa, Espanjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Muina kausina Racing oli vakiokasvo La Ligan pelikentillä. Kaudella 2007-2008 Estadio El Sardineron pelikentän myllääjät pelasivat itsensä seuraavan sesongin Euro-kentille saakka sijoittuen sarjassa upeasti kuudenneksi.
Ueafa Cupin pelit 2008-2009 päättyivät lohkovaiheeseen, mutta pelaajille ja kannattajille ne olivat ikimuistoisia. Karsintakierroksella kaatui suomalaisseura FC Honka. Kausi 2010-2011 oli vielä varsin mukiinmenevä, mutta sen jälkeen alkoi turbulenssi, jonka vääryyksiä korjataan Pohjois-Espanjan rannikkokaupungissa edelleen.
Murtumisen alkusysäys
Jokaiselle Racing-fanille on piirtynyt verkkokalvoille tammikuun 22. päivä vuonna 2011. Intialainen bisnesmies, tai pikemminkin puliveivari, Ahsan Ali Syed osti perinteikkään espanjalaisen jalkapalloseuran. Ali Syed antoi ensitöikseen potkut silloiselle Racingin päävalmentajalle Miguel Ángel Portugalille. Seuraavalla kaudella jalkapallosta ilmeisesti täysin tietämätön Ali Syed käytti kaikkinensa kolmea eri päävalmentajaa, jonka seurauksena joukkue putosi Segundaan. Ali ei myöskään liikkunut liiemmin seuran mukana, toisin kuin oli luvannut. Hänen lupaamiaan 50 miljoonaa euroa ei myöskään koskaan näkynyt, vaikkakin hän maksoi merkittäviä summia verovelkoina, joita aiempi hallinto oli lahjakkaasti kerännyt. Miljardööri kaukaisesta maasta tulee ja pelastaa, liian tuttu harhaluulo nykyfutiksessa – kuten on nähty esimerkiksi Blackburn Roversin kanssa.
Eikä kaikki se paha ja negatiivisuus vielä tähän päättynyt. Ensimmäinen kausi La Liga2:ssa vuosikymmeneen päättyi jälleen yhteen putoamiseen. Näin yksi bisnesmies käytännössä tuhosi jalkapalloseuran vain muutamassa vuodessa. On hyvä muistaa, että Espanjassa oli tuolloin useita seuroja, jotka olivat jo valmiiksi hunningolla, kuin se kuuluisa vanha nainen, ilman että heidän äfääreihinsä olisi sekaantunut kukaan ns. ulkopuolinen. Tätä nykyä La Ligasta putoaville seuroille on olemassa usean miljoonan euron turvapaketti, jonka avulla tippumista pyritään edes hiukan pehmentämään.
Segundasta putoaminen oli ikään kuin viimeinen isku Racingin taloudelliselle puolelle. Jos se ei ollut kaksinen ennen tapahtunutta, oli se entistä surkeampi toisen perättäisen putoamisen jälkeen. Kaudella 2013-2014 joukkue kykeni jollain ihmeen ilveellä Copa del Reyn neljännesvälieriin pudottaen muun muassa Sevillan ja Almerian. Ensimmäisessä osaottelussa Almeriaa vastaan tunteet kuohahtivat oikein urakalla. Ei niinkään pelikentällä, vaan El Sardineron kotifanien toimesta. Osa Racing-kannattajista hyökkäsi johtoportaan loossiin ja pahoinpitelivät sen aikaisen seurapampun Ángel Lavínin.
Vaikka väkivalta on tuomittavaa jokaisessa tilanteessa ja tapauksessa, oli hyökkäys Lavínia kohtaa myös symbolinen. Tällaiseen idioottimaisuuteen tukeutuu vain erittäin turhautuneet ja henkisesti tulehtuneet kannattajat.
Turbulenssi ei tietenkään päättynyt tähän, tietenkään. Tammikuussa 2014 pelaajat menivät menivät totaaliseen umpisolmuun ja kieltäytyivät pelaamasta Copan peliä, jos seuran presidentti ei eroaisi. Heille ei oltu tuona hetkenä maksettu palkkaa moneen kuukauteen. Pelaajat menivät seuraavassa osaottelussa lakkoon ja kerääntyivät keskiympyrään heti alkuvihellyksen jälkeen ja kieltäytyivät pelaamasta. Racing sai tempauksesta tappion, sakot ja kiellon seuraavan kauden Copa del Reyhin.
Jonain päivänä?
Racing Santander on siis kulkenut viimeisen kuuden vuoden aikana melkoisen matkan. Ja se etappi jatkuu edelleen. Seuran fanit olivat lopulta ne, jotka kampesivat tunteittensa tulkin ulos suonsilmäkkeestä ja jatkavat työtaistelua kohti parempaa huomista.
Milloin se parempi huominen sitten koittaa? Sitä on hankala ennustaa. Seuraa johtaa entinen Racing-pelaaja Manolo Higuera, 52. Häntä ennen ongelmaa koitti korjata seuralegenda Tuto Sañudo. Näiden kahden ansioista ainakin seuraylpeys pitäisi olla palautettu.
Los Verdiblancos pelaa tällä hetkellä Segunda B:ssä ja on 27 pelatun kierroksen jälkeen hienosti toisena. Jonain päivänä, meitä (heitä) vielä onnistaa.
Kuva: Denis Doyle/Getty.
Lähteet: The Guardian, Wikipedia.