Maikkarin keskiviikon tv-pelissä kohtaavat kimurantin C-lohkon kärkijoukkueet Bayer Leverkusen ja Monaco. Kotjoukkue Leverkusenilla on kotivoitolla mahdollisuus varmistaa lohkon ensimmäisenä joukkueena pääsy pudotuspelikierrokselle, mutta vastassa on lohkon ainoa joukkue, jolle kotijoukkue on tämän kauden UCL-otteluissa menettänyt pisteitä.
Bayer Leverkusen
110-vuotis juhlavuottaan juhliva ottelun kotijoukkue Bayer Leverkusen on viime vuosina vakiinnuttanut tasonsa kovan Bundesliigan ylempään keskikastiin. Joukkue on sijoittunut tasaisesti viiden joukkoon viime kausien aikana, mutta kovista odotuksista huolimatta lääketehtaan avokätisesti sponsoroima seura ei ole pystynyt haastamaan Dortmundia ja Bayern Munchenia mestaruuskamppailussa. Leverkusen on aloittanut tämänkin kauden tutulla tavalla. Sarjasijoitus on neljäs, mutta ylivoimaisen Bayern Munchenin takana joukkue on kovasti kamppailemassa ensi vuoden Mestareiden Liigaan oikeuttavista sijoituksista.
Erinomaista jälkeä Itävallan muoviseura Red Bull Salzburgissa tehnyt Roger Schmidt korvasi potkut saaneen koko Suomen Sami Hyypiän viime huhtikuussa Leverkusenin päävalmentajana. Hyökkäävän jalkapallon nimiin vannova Schmidt on peluuttanut pilleritehtaan ylpeyttä tällä kaudella pääsääntöisesti 4-2-3-1 formaatiolla. Leverkusenilla on tällä kaudella ollut suuria ongelmia pallonhallinnan kanssa, sillä joukkue on pitänyt palloa kärkijoukkueeksi vähäisen määrän, vain ripauksen yli 50% ottelun peliajasta. Tämä johtuu pääasiallisesti siitä, että joukkueen syöttöpeli on ollut alkukaudella suorastaan hirveää. Joukkueen syöttöprosentti on koko Bundesliigan heikoin, osittain johtuen siitä, että Leverkusen pommittaa jatkuvasti keskityksiä isokokoiselle kärjelleen Stefan Kiesslingille.
Bernd Leno on yksi Euroopan lupaavimmista maalivahdeista. (Getty)
Leverkusenin selkeä ykkösmaalivahti on 22-vuotias Bernd Leno, joka murtautui vasta 19-vuotiaana Leverkusenin avauskokoonpanoon ja löi itsensä todella läpi kansainvälisen jalkapallon ystävien tietoisuuteen. Saksan U-21 maajoukkueen vakiokasvo on herättänyt monen suurseuran kiinnostuksen ja lienee vain ajan kysymys, milloin isokokoinen maalivahti vaihtaa seuraa. Leverkusen on lääketehtaalta saamista rahoistaan huolimatta nimenomaan kasvattajaseura, joka ei ole halukas kilpailemaan isompien seurojen kanssa siirtosummista ja palkoista. Leno lienee seuraava isolla rahalla muualle siirtyvä pelaaja Valioliigan jätteihin siirtyneiden Emre Canin ja Andre Schurrlen jatkoksi.
Leverkusenin neljän miehen alakerran ehdoton johtohahmo on kokenut 34-vuotias Bosnian maajoukkuepelaaja Emir Spahic. Sevillasta pari kautta sitten Saksaan siirtynyt Spahic on pelannut kymmenen vuotta Euroopan huippusarjoissa ja on ohjannut välillä kirjaimellisesti kädestä pitäen Leverkusenin nuorehkoa puolustuslinjaa. Spahicin pääasiallinen topparipari on ollut Turkin maajoukkueen vakiokasvo Ömer Toprak, joka saa tällä kaudella täyteen sata virallista ottelua Leverkusenin riveissä. Puolustuslinjan ehdoton yllättäjä ja valopilkku on ollut Italian AS Romasta lainalla pelaava Tin Jedvaj, joka on 18-vuoden iästään huolimatta esiintynyt tällä kaudella kuin mikäkin konkari. Isokokoinen Jedvaj on saanut topparin koulutuksen, mutta mies on viime kaudella Romassa ja tällä kaudella Saksassa esiintynyt oikeana laitapakkina. Jedvajn vahvuudet ovat ennen kaikkea puolustuspäässä, mutta juoksuvoimainen kroaatti kehittyy jatkuvasti myös hyökkäyspään ominaisuuksien osalta.
Keskikentällä joukkueen ehdoton herra ja hidalgo on varakapteeni Lars Bender, joka on 25-vuoden iästään pelannut jo lähes 150 liigaottelua Leverkusenin riveissä. Bender on erinomainen puolustava keskikenttäpelaaja, joka on kehittänyt viime vuosina pallollista osaamistaan huomattavasti. Bender on joka siirtoikkunan vakiohuhu Euroopan suurseuroihin, mutta mies on pysynyt ainakin toistaiseksi uskollisena Leverkusenille muiden seurojen kosiskeluista huolimatta. Bender saanee rinnalleen todellisen sarjajyrän, Leverkusenin oman kasvatin Gonzalo Castron. Castro on kokenut ja luotettava sotaratsu, joka harvoin loistaa, mutta vielä harvemmin tekee myöskään suurempia virheitä.
Leverkusenin kolmen miehen yläoksa on äärimmäisen vaarallinen, juoksuvoimainen ja maaliahnas. Vasemmalla laidalla avaa lähes satavarmasti Etelä-Korean maajoukkuelaituri Heung-Min Son, joka siirtyi punamustiin viime kaudeksi entisestä suurseurasta HSV:stä. Son nousi tähteyteen kaudella 2012-2013 paukutellen laiturin tontilta peräti 12 maalia ja mies siirtyi kovalla yli 10 miljoonan siirtosummalla Leverkuseniin. Debyyttikauden alku oli vaikea, mutta kauden edetessä Son pääsi omalle tasolleen ja iski lopulta varsin kelvolliset kymmenen liigamaalia. Toisella laidalla aloittanee äärimmäisen nopea ja taitava Karim Bellarabi, joka on noussut tänä vuonna mukaan Saksan maajoukkuerinkiin. Kolmikon täydentää satumaisen taitava viime kauden komeetta Hakan Calhanoglu, joka siirtyi täksi kaudeksi Leverkuseniin niin ikään HSV:stä yli 15 miljoonan euron siirtosummalla.
30-vuotias Stefan Kiessling on yksi koko Leverkusenin seurahistorian parhaista pelaajista. Isokokoinen hyökkääjä on iskenyt 250 ottelussa 114 liigamaalia ja juhlinut kertaalleen Bundesliigan maalikuninkuutta kaudella 2012-2013. Isokokoinen Kiessling on monipuolinen viimeistelijä, joka ei koostaan huolimatta ole vanhan koulukunnan hidas ja kankea target-pelaaja. Kiessling on pelannut urallaan vain kuusi maaottelua, mikä on todella pieni määrä, varsinkin kun ottaa huomioon Saksan kroonisen hyökkääjäpulan. Edes Mario Gomezin ja Miroslav Klosen samanaikaiset loukkaantumiset eivät saaneet Saksan maajoukkuevalmentaja Joachim Löwiä kutsumaan Kiesslingiä mukaan maajoukkueeseen, joten Kiessling totesi lopettavansa maajoukkueuransa ainakin siihen asti, kun Löw on päävalmentajana.
AS Monaco
Vuonna 1924 perustettu Monacon kuningaskunnan ylpeys AS Monaco on voittanut Ranskan mestaruuden seitsemään otteeseen. Edellisestä mestaruudesta on vierähtänyt jo 15-vuotta, eikä seuran viime vuodet ole olleet varsinaisen menestyksekkäitä. Vuonna 2004 pelaajalegenda Didier Deschampsin valmentama Monaco eteni aina Mestareiden Liigan finaaliin saakka tiputtamalla matkallaan mm. Real Madridin. Finaalissa vastaan asettui toinen suuryllättäjä Porto, jota valmensi muuan Jose Mourinho. Mourinho aloitti Euroopan valloituksensa 3-0 murskavoitolla aseettomasta Monacosta.
Monaco joutui maksamaan kovan hinnan seikkailustaan Euroopassa. Joukkue teki kymmenien miljoonien eurojen tappiot ja kyseisestä finaalitappiosta alkoi hidas, mutta jatkuva alamäki, joka huipentui vuoteen 2010, jolloin Monaco tippui toiseksi korkeimmalle sarjatasolle liki 40 vuoden tauon jälkeen. Putoaminen saattoi olla onni onnettomuudessa, sillä venäläinen miljardööri Dmitry Rybolovlev osti itselleen 66% seurasta. Alku oli hiljaista, sillä ensimmäisellä kaudella Monaco sijoittui sarjassa kahdeksanneksi. Toisella kerralla kuitenkin onnisti, kun Claudio Ranierin valmentama joukkue hävisi sarjassa vai neljä kertaa ja nousi takaisin pääsarjaan voittamalla Ligue 2:sen.
Nousun jälkeen alkoi myös tapahtumaan, sillä yksi maailman rikkaimmista ihmisistä pisti haisemaan oikein kunnolla. Monaco pisti palamaan kesän siirtoikkunassa lähes 200 miljoonaa euroa hankkimalla riveihinsä mm. Falcaon, James Rodriguezin, Joao Moutinhon sekä Jeremy Toulalanin. Odotukset kuningaskunnassa olivat luonnollisesti katossa, eikä kausi ollut suinkaan pettymys. Ranieri johdatti Monacon toiseksi ja joukkue hävisi kaudella vain neljä kertaa. Liialliset tasapelit ja avainpelaajien loukkaantumiset estivät mestari PSG:n täydellisen haastamisen, mutta odotukset seuraavaa kautta kohtaan olivat kuitenkin kovat.
Lopulta kävi kuitenkin niin, kuin monen muunkin ulkopuolisen omistajan rahoittaman seuran kanssa. Ryboloblevin rahat eivät ole kadonneet minnekkään, mutta miljardöörin kiinnostus kallista leikkikaluaan kohtaa tuntuu olevan jatkuvassa laskussa. Viime kesänä Monaco lähinnä myi avainpelaajiaan ja Falcaon ja James”Hames”Rodriguezin kaltaiset pepsihankinnat vaihtuivat Tiemoue Bakayokon ja Aymen Abdennourin kaltaisiin suurelle yleisölle vielä tuntemattomiin tulevaisuuden pelaajiin. Ryboloblev antoi myös hienosta kaudesta huolimatta potkut Claudio Ranierille ja nimitti seuran uudeksi päävalmentajaksi Sporting Lissabonin vanhaan loistoonsa palauttaneen Leonardo Jardimin.
Tyylikäs Dimitar Berbatov. (Getty)
Paljon muutoksia kokeneen Monacon alkukausi on ollut odotetun vaikea. Joukkue majailee kotimaan sarjassa kahdeksantena, mutta Mestareiden Liigassa pelit ovat sujuneet hieman paremmin sijoituksen ollessa lohkossa toinen. Jardim on suosinut tällä kaudella itselleen tuttua 4-3-3 formaatiota. Jardimin joukkueet ovat perustaneet pelinsä lyhytsyöttöpeliin, eikä Monaco ole tehnyt tähän poikkeusta. Vaikka joukkueen kärjessä on Dimitar Berbatovin kaltainen isokokoinen hyökkääjä, pyrkii Monaco pitämään palloa maassa ja käyttää Berbatovia modernina kohdepelaajana, joka jakaa palloa yhdellä kosketuksella hyökkääville laitureille tai vahvasti hyökkäyksiin taustalta nouseville keskikenttäpelaajille.
Monacon tämän kauden ehdoton ykkösmaalivahti on ollut Kroatian maajoukkuerinkiin kuuluva kokenut Danijel Subasic. Monaco hankki ilmaissiirrolla riveihinsä myös Hollannin entisen maajoukkuemaalivahdin Maarten Stekelenburgin, mutta miehen jyrkkä alamäki on jatkunut ja hän on pudonnut Monacossa selkeäksi kakkosmaalivahdiksi. Stekelenburg pelasi vielä Hollannin kanssa vuoden 2010 MM-finaalissa, jonka jälkeen hän siirtyi kovin odotuksin AS Roman riveihin. Romassa Stekelenburg joutui pelaamaan hajanaisen puolustuksen edessä ja kaiken kruunasi Lucion aiheuttama vakava päävamma, jonka jälkeen mies ei ole ollut entisensä. Siirto Fulhamiin oli virhe, eikä Monacokaan vaikuta olevan paikka, jossa mies saisi uransa takaisin nousuun.
Neljän miehen puolustuslinjaa johtaa isällisesti kaiken nähnyt ja voittanut Ricardo Carvalho. 36-vuotias Carvalho lopetti maajoukkueuransa reilu kolme vuotta sitten, mutta uuden valmentajan Fernando Santosin pyynnöstä mies teki vastikään paluun myös kansainvälisiin peleihin Portugalin riveissä. Carvalhon rinnalla pelaa normaalisti isokokoinen Andrea Raggi, joka pystyy pelaamaan myös puolustuksen oikealla laidalla. Monacolla on kaksi erittäin nuorta ja hyökkäysvoimaista laitapakkia, Rio Avesta lainalla pelaava Brassi Fabinho, sekä Ranskan maajoukkuerinkiin mukaan noussut 22-vuotias Layvin Kurzawa. Kummankin pelaajan vahvuudet ovat hyökkäyspäässä ja heidän roolinsa on nousta vahvasti sisäänleikkaavien laiturien tuomaan tilaan vastustajan puolustuspäässä.
Monacon suurimmat vahvuudet ovat keskikentällä, mikä kestaa vertailun lähes minkä tahansa planeetan joukkueen kanssa. Joukkueen kapteeni Jeremy Toulalan on yksi Euroopan aliarvostetuimmista keskikenttämiehistä. Mies pelasi parhaat vuotensa Malagassa, jossa hän oli monien asiantuntijoiden mukaan yksi koko sarjan parhaista keskikenttäpelaajista. Toulalanin ohella keskikentän keskustassa esiintyy Monacon suurin yksittäinen tähti, Portugalin maajoukkuemies Joao Moutinho. 76 maaottelun mies on elintärkeä palanen joukkueen pelinrakennuksen kannalta. Moutinho ei ole maalintekijä, mutta syöttötilastoissa hänen nimensä löytää useasti erittäin korkealta. Keskikentän kolmikon täydentää superlupaava uusi Patrick Vieira Geoffrey Kondogbia, joka nousee tulevien vuosien aikana Ranskan maajoukkueen avainpelaajien joukkoon.
Monacolla on ollut tällä kaudella suuria ongelmia maalintekemisessä. Joukkue luo riittävän määrän maalipaikkoja, mutta 17 maalia 14 otteluun on melko vähän Monacon tapaiselta hyökkäävältä joukkueelta. Joukkueen ykköskärki Dimitar Berbatov on tehnyt pelaamassaan yhdeksässä ottelussa kaksi maalia, mikä on miehen rooliin nähden liian vähän. Tukea maalintekoon ei ole tullut myöskään riittävästi laidoilta, jossa pääsääntöisesti pelaavat Belgian nuorisomaajoukkuemies Yannick Ferreira Carrasco sekä Monacon varakapteeni Valere Germain.
Ottelun kulku:
Leverkusen hallitsi joukkueiden ensimmäistä ottelua Monacon kotistadionilla, mutta Joao Moutinhon maali riitti Monacon elintärkeään kotivoittoon. Vierasjoukkue Monaco on ollut viime aikoina heikohkossa vireessä, sillä takana on neljä voitotonta ottelua. Joukkue on erikoistunut pupeltamaan johtoasemia, sillä Monaco on mennyt useasti tällä kaudella johtoon, mutta menettänyt asemansa ottelun loppuhetkillä.
Saksa on tunnettu katsomokulttuuristaan, mutta Leverkusenin kotistadion lienee koko sarjan huonotunnelmallisin peliareena. Leverkusen lähtee joka tapauksessa otteluun suosikkina, mutta Monaco on heikosta vireestään huolimatta yllätysvalmis joukkue. Leverkusen pitänee ottelussa palloa, mutta mielenkiintoisin taisto tullaan näkemään keskikentällä, missä Leverkusenin puolustusvoittoinen kaksikko kohtaa Monacon nimivahvan kolmikon. Monaco hyökkää vahvasti laidoilta, ja varsinkin Tin Jedavjill on tiedossa hikinen iltapuhde Yannick Ferreira Carrascon kanssa. Carrasco on tehnyt vain kaksi maalia, mutta hän johtaa Monacon sisäistä syöttöpörssiä ja on yksi koko isojen sarjojen rikotuimmista pelaajista. Äärimmäisen nopea laituri elää 1 vs 1 tilanteista ja on vain ajan kysymys milloin hän siirtyy suurella summalla Monacoa suurempaan joukkueeseen.
Leverkusenin puolustus ei ole sanalla sanoen vakuuttanut tämän kauden otteluissa ja joukkue onkin päästänyt pelaamassaan 12 liigaottelussa 17 takaiskumaalia. Tästä johtuen vedonlyöntinäkökulmasta veikkaan ottelusta useamaalista. Kummankin joukkueen vahvuudet ovat hyökkäyspäässä ja joukkueiden valmentajat vannovat hyökkäävän jalkapallon nimiin. Leverkusen on yhtenäisempi ja organisoidumpi joukkue kuin Monaco ja lähtee otteluun selkeänä ennakkosuosikkina. Monacon taitava hyökkäys arvaamattoman Berbatovin johdolla voi kuitenkin taikoa maaleja vaikka tyhjästä, joten Leverkusenin puolustuksen on pelattava viime aikoja paremmin. Leverkusen tullee voittamaan ottelun ja todennäköisin lopputulos on 3-1 kotivoitto.
Joukkueiden todennäköiset avauskokoonpanot:
Ottelu on katsottavissa MTV Sport 1 kanavalta klo 21.40 alkaen.