Unibetin asiakkaana katsot kauden kaikki Serie A-matsit ilmaiseksi
Italian Serie A on edennyt muutaman viime vuoden ajan Juventuksen täydellisessä hallinassa. Torinon Vanha Rouva on voittanut viisi peräkkäistä scudettoa, eli Italian mestaruutta ja on tällä kaudella vahvasti matkalla kohti kuudetta peräkkäistä mestaruusjuhlaa. Mihin Juventuksen ylivoima oikein perustuu?
Juventus on koko Italian seura
Juventus on yksi Italian vanhimmista ja perinteisimmistä seuroista, sillä se perustettiin jo vuonna 1897 ja se osallistui ensimmäisten joukkueiden mukana kamppailuun Italian jalkapallollisesta herruudesta. Juventus juhli seurahistoriansa ensimmäistä mestaruutta jo aivan 1900-luvun alkuvuosina, mutta nykyiseen kukoistukseensa sen voidaan sanoa nousseen 1930-luvulla, jolloin mestaruus matkasi Torinoon viisi kertaa. Kolmekymmentäluvusta lähtien Juventus on ollut Italian suurin seura ja tällä hetkellä sillä on vyöllään calciopoli-skandaalin lopputuloksesta riippuen 32 tai 34 scudettoa.
Juventus on ylivoimaisesti koko Italian suosituin seura ja siltä löytyy kannattajia ja faneja ympäri Italiaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että aina kun Juventus pelaa vieraspelejä, on sillä katsomossa vahva edustus omia kannattajiaan. Juventuksen kansallinen suursuosio juontaa juurensa 1960-luvulle, jolloin rikas ja tehtaita täynnä ollut Pohjois-Italia veti valtavasti työvoimaa puoleensa taloudellisesti heikosti menestyneestä Etelä-Italiasta. Automerkki Fiatin suurin tehdas sijaitsi Torinossa, jonne matkasi kymmeniä tuhansia ihmisiä paremman tulevaisuuden perässä. Nyt tuon aikakauden ihmiset jälkeläisineen ovat ainakin osittain palanneet kotiseuduilleen, mutta rakkaus Juventusta kohtaan on säilynyt, parhaimmillaan isältä pojalle. Juventus kerää vielä nytkin kotipeleihinsä katsojia ympäri Italiaa ja tästä johtuen moni sen keskellä viikkoa pelattavista otteluista ei ole loppuunmyyty, koska ihmiset eivät voi lähteä kesken työviikkonsa useamman sadan kilometrin päähän katsomaan suosikkijoukkueensa otteluita. Hieman nurinkurisesti Juventuksen paikallisvastustaja, niin ikään perinteikäs Torino on kaupungin sisällä Torinon suosituin jalkapalloseura.
Agnellin suku on yhtä kuin Juventus
Italia on aina ollut ja tulee aina olemaan persoonallisten seurajohtajien maa. Inter yhdistetään vahvasti Morattin sukuun, kun taas rakas paikallisvastustaja Milan henkilöityy vahvasti kiisteltyyn Silvio Berlusconiin. Sensin suku johti pitkään AS Romaa ja tämän hetken Napolin nousu Serie A:n mestaruuskamppailuun on pitkälti elokuvabisneksessä rikastuneen seurapomo Angelio Di Laurentiisin ansiota.
Juventus sen sijaan henkilöityy hyvin vahvasti Agnellien sukuun, joka myös omistaa suurimman osuuden jo mainitusta autojätti Fiatista. Fiatin ja Juventuksen suhteet ulottuvat pitkälle 1920-luvun alkuun asti, sillä Fiatin silloinen pääomistaja Edoardo Agnelli nimitettiin Juventuksen seurapomoksi vuonna 1922. Tästä lähtien, hetkellisiä harharetkiä lukuun ottamatta, Juventus on ollut Agnellin suvun hallinnassa. Suvun legendaarisin edustaja on ehdottomasti vuonna 2003 menehtynyt Gianni Agnelli, joka oli menestynyt liikemies, mutta myös kansainvälinen muoti-ikoni, kulttuuripohatta ja tyyliniekka. Agnellin aikakaudella lanseerattiin ensimmäistä kertaa myös termi ”stile Juventino”, mikä viittaa siihen, että Juventus on aina yhdistetty klassisiin herrasmiesmäisiin arvoihin.
Calciopoli sysäsi Juventuksen Serie B:hen
Andrea Agnelli ja Pavel Nedved ovat Juven tärkeimpiä taustavaikuttajia. (Getty)
Juventus hallitsi Italialaista jalkapalloa 2000-luvun alussa yhdessä AC Milanin kanssa. Vanha Rouva joutui kuitenkin seurahistoriansa suurimpaan turbulenssiin vuonna 2006, kun laajamittainen lahjus- ja sopupeliskandaali Calciopoli vavistutti koko italialaista jalkapalloa. Italian poliisi oli jo pitkään tutkinut Serie A-seuroja ja pitkän puhelinkeskustelujen tutkinnan perusteella useita pääsarjaseuroja syytettiin siitä, että he painostivat Italian jalkapalloliittoa valitsemaan tiettyjä tuomareita omiin otteluihinsa. Juventusta pidettiin yleisesti koko skandaalin suurimpana syyllisenä ja sitä rankaistiinkin ylivoimaisesti suurimmin sanktioin. Torinon raitapaidat pudotettiin seurahistoriansa ensimmäistä kertaa Italian toiseksi korkeimmalle sarjatasolle ja siltä myös riistettiin kauden 2005 ja 2006 mestaruudet.
Rangaistuksen vakavuutta kovensi kovasti myös se fakta, että Serie B-komennuksen myötä Juventuksen päävastustaja Interistä tuli Italian jalkapallohistorian ainoa seura, joka ei ole koskaan pudonnut pääsarjasta. Interin kannattajat jaksavat pilkata Juventusta asiasta vielä tänäkin päivänä Italian suurimmassa yksittäisessä jalkapallo-ottelussa Derby D´Italiassa.
Jotain Juventuksesta ja pelaajien arvostuksesta seuraansa kohtaan kertoo se, että useammat meritoituneet pelaajat päättivät jäädä seuran riveihin, vaikka tarunhohtoiset Mestarien liigan pelit vaihtuvat otteluihin Italian pikkuseuroja vastaan. Alessandro Del Piero, Pavel Nedved, Gianluigi Buffon ja David Trezeguet ovat vain muutama yksittäinen esimerkki pelaajista, jotka pelasivat kaikkien aikojen kovimmassa Serie B-joukkueessa kaudella 2006-2007. Juventus oli isoista pisterangaistuksistaan huolimatta sarjassa täysin ylivoimainen ja palasi heti seuraavaksi kaudeksi takaisin Serie A:han, minne seura eittämättä kaikin mittarein myös kuului.
Nousu huipulle ei käynyt käden käänteessä
Juventuksen paluu vanhalle tasolleen ei kuitenkaan tapahtunut likimainkaan niin nopeasti, kun seuran kannattajat toivoivat. 2000-luvun loppupuoli kuluikin Juventuksen arkkivihollisen Interin hallinassa, sillä seura juhli Jose Mourinhon ja Roberto Mancinin johdolla viittä peräkkäistä scudettoa ja voitti myös vuoden 2010 Mestarien liigan himotun pystin. Sekavasti johdettu Juventus sen sijaan taapersi keskikastissa kyseenalaisten valmentajavalintojen johdosta. Claudio Ranieri, Ciro Ferrera, Alberto Zaccheroni ja Luigi Delneri kävivät jokainen vuorollaan floppaamassa Juventuksen peräsimessä eikä seuralla näyttänyt olevan minkäänlaista punaista lankaa tai suunnitelmaa tulevaisuuden varalle.
Psst. Unibetin asiakkaana katsot Serie A:n ottelut ilmaiseksi Unibet TV:sta
Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 2010, jolloin seura palasi Torinossa kovin rakastetun Agnellin suvun hellään huomaan. Gianni Agnellin pojanpoika Andrea Agnelli nimitettiin seurapomoksi ja hän toi ensitöikseen Torinoon Sampdoriassa loistavaa työtä tehneen urheilutoimenjohtajan Giuseppe Marottan. Samaan aikakauteen sijoittuu myös Juventuksen siirtyminen ensimmäisenä italialaisena seurana itse täysin omistamalleen stadionille, kun upea ja loistavatunnelmallinen Juventus Stadium valmistui sopivasti kauden 2011 alussa. Omistamansa stadion avulla Juventus on ylivoimaisessa asemassa taloudellisesti, sillä muut seurat joutuvat antamaan vuokrastadioniensa myötä rahallisesti paljon tasoitusta Torinon ylpeydelle. Juventus onkin nykyään erittäin vakaavarainen seura, joka pystyy tarvittaessa maksamaan siirtomarkkinoilla isojakin summia haluamistaan pelaajista.
Antonio Conte palautti Juventuksen mestariksi
Gigi Buffon on Juven lähihistorian suurin yksittäinen pelaaja. (Getty)
Vuonna 2011 tapahtui myös Andrea Agnellin lyhyen Juventus-uran tärkein ja onnistunein rekrytointi, kun hän nimitti pelaajaurallaan yli 300 ottelua Juventuksen keskikentällä taistelleen seuralegenda Antonio Conten joukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Conte oli nimityshetkellään nouseva nimi Italiassa, mutta hänen meriittinsä olivat vielä melko ohuet ja moni kyseenalaisti sen, onko Contesta nostamaan Juventus sille tasolle, minne seura kuuluu. Vääräleuat hiljenivät nopeasti, sillä intohimoinen Conte nosti Juventuksen takaisin sarjan kiistattomaksi hallitsijaksi. Kritiikkiä sai myös nykyisen Chelsea-luotsin korvaajaksi nimitetty Massimo Allegri, mutta Juventus teki jälleen kerran oikean päätöksen ja Allegrin aikakaudella Juventus on noussut Serie A:n ykkösseurasta todelliseksi tekijäksi myös koko Euroopan tasolla.
Antonio Conte on eittämättä suurin yksittäinen tekijä sille, että Juventus on hallinnut Serie A:ta viime vuodet, mutta suuri kunnia kuuluu myös seuran siirtomarkkinatoiminnasta vastaavalle Giuseppe Marottalle. Marottan aikakaudella Juventus on onnistunut tekemään useita hämmentävän hyviä pelaajakauppoja, joista parhaimpina esimerkkeinä voidaan pitää viime vuosien dominanssin avainpelaajia Andrea Barzaglia, Andrea Pirloa, Paul Pogbaa ja Carlos Teveziä. Juventus käytti koko nelikkoon yhteensä alle 15 miljoonaa euroa ja heistä jokainen oli tärkeä tekijä seuran edetessä kauden 2014-2015 Mestarien liigan finaaliin, mikä kuitenkin päättyi Barcelonan juhliin.
Paljon kiitosta kuuluu myös mahdollisesti kaikkien aikojen parhaalle maalivahdille Gianluigi Buffonille, johon Juventuksen viime vuodet vahvasti henkilöityvät. Buffon on viihtynyt Torinossa jo viisitoista vuotta ja tietää seuran toiminnasta ja historiasta kaiken mahdollisen. Juventus onkin rakentanut uuden tulemisensa fiksusti seuran kunniakkaan historian pohjalle. Juventukselle ei riitä se, että seura voittaa mestaruuksia, mestaruudet nimittäin pitää tulla Juventukselle ominaisella tyylillä. Buffon ja seuran varapresidenttinä nykyään toimiva Pavel Nedved ovat juuri oikeita henkilöitä kertomaan seuran uusille tulijoille, mitä Juventuksessa pelaaminen oikein merkitsee.
Juventus on edelläkävijä, kentällä ja kentän ulkopuolella.
Juventus on aina ollut Italiassa edelläkävijä, niin pelillisesti kuin kentän ulkopuolella. Viimeisin näyte tästä nähtiin muutama viikko sitten, kun seura lanseerasi suuren kohun saattelemana itselleen uuden logon ja kansainvälisen brändin. Logo sai jalkapallomaailman keskuudessa melko ristiriitaisen vastaanoton, mutta Juventuksen kannattajat ja seuran historiaa tuntevat ovat suhtautuneet hieman yllättäenkin uuteen logoon varsin positiivisesti. Uuden logon ja nuorekkaamman brändinsä avulla Juventus pyrkii kokonaan uusille markkinoille, sillä seurapomo Agnelli tietää varmasti miten isot rahat esimerkiksi Kiinassa ja Yhdysvalloissa liikkuu. Nyt Juventus erottuu joukosta uuden ja modernin logonsa avulla, mikä soveltuu samalla loistavasti seuran oheistuotteiden kaupallistamiseen.
Juventuksen kovimmat haastajat tällä hetkellä ovat Etelä-Italian Roma ja Napoli, mutta kaksikko tuskin pystyy pitkällä aikavälillä pistämään tosissaan kampoihin Pohjois-Italian suurseuroille. Roma ja Napoli ovat liian kaoottisia ja sekasortoisia ympäristöjä minkään pysyvän rakentamiselle ja asian on huomannut varmasti myös Roman jenkkipresidentti James Pallotta, joka on viime vuodet taistellut uuden stadionin rakennusluvan kanssa. Pitkässä juoksussa Serie A palaa varmasti normaalitilanteeseen, jossa valtaosa mestaruuksista matkaa Juventukselle ja Milanon kahdelle jättiläiselle.
Milan ja Inter ovat kumpainenkin hyvin samankaltaisessa tilanteessa, kuin Juventus vielä kymmenkunta vuotta sitten. Seuran uusilla omistajilla kyllä on rahaa, mutta ei pitkäaikaista visiota, mikä on näkynyt jatkuvina valmennuspotkuina ja epäjohdonmukaisena toimintana siirtomarkkinoilla. Milan on kuitenkin ottamassa seuraavaa askelta nuorten italialaisten ja osaavan valmentajan Vicenzo Montellan johdolla, joskin seuran sekava omistajakuvio on hillinnyt seuran toimintaa siirtomarkkinoilla. Interkin tuntuu ainakin hetkeksi unohtaneen kentän ulkopuolisen sekoilun ja keskittynyt muutaman vuoden tauon jälkeen itse asiaan ja tuloksena onkin ollut komea voittoputki, jonka myötä seura kamppailee tällä kaudella tosissaan sarjan TOP-3 sijoituksista. Italiaan mestari tuskin vielä tällä kaudella vaihtuu, mutta kaikki kaunis loppuu aikanaan ja lähitulevaisuudessa Juventuksen mestaruusputki tuleekin päättymään, todennäköisesti jomman kumman milanolaisseuran toimesta.
Kuva: Getty Images