Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Alkuviikosta korviimme kantautui suru-uutinen kaukaa rapakon takaa. Yksi kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista, neljääkymmentä ikävuotta vääjäämättä lähestyvä Andrea Pirlo ilmoitti pistävänsä nappikset naulaan kuluvan kauden päätyttyä. Loukkaantumisista kärsinyt keskikentän tyyliniekka on pudonnut viimeisellä kaudellaan New Yorkissa penkkiveikoksi, mutta se ei himmennä Brescia-kasvatin uraa ja perintöä laisinkaan. Onkin aika kaataa lasiin tilkka hyvää punaviiniä ja muistella kuningaspelin rikkaan historian tyylikkäimmän keskikenttäpelaajan meille tarjoamia hienoja hetkiä.
Pirlo nousi jalkapallomaailman huipulle piskuisen Brescian riveissä
Andrea Pirlo oli oman aikansa superlupaus. Nuorena poikana piskuisen Brescian junoriakatemiaan liittynyt keskikenttäpelaaja teki pääsarjadebyyttinsä vasta 16-vuotiaana pojan kloppina jo Serie B:hen putoamisensa varmistaneen kasvattajaseuransa kauden viimeisessä ottelussa. Seuraavan kahden kauden aikana nuori hyökkäävä keskikenttäpelaaja vakiinnutti paikkansa Serie A:han nousseen seuran avauskokoonpanossa ja oivat näytöt herättivät suurseura Interin kiinnostuksen. Parikymppinen taiteilijasielu vaihtoi pienen kotikaupunkinsa Brescian Milanon kirkkaisiin valoihin, mutta pelikentällä nuori mies ei vielä vakuuttanut. Epätasaista debyyttikautta seurasi lainasopimus takaisin Pirlon kasvattajaseuraan. Tuskin kukaan osasi tuolloin odottaa, miten merkittäväksi ajaksi seuraava puolivuotinen jalkapallohistorialle tulisi olemaan.
2000-luvun alkupuolen Brescia oli hämmentävän nimekäs joukkue. Hyökkäystä tähditti Italian kaikkien aikojen paras jalkapalloilija Roberto Baggio ja keskikentällä seuran aivoina toimi muuan Pep Guardiola. Nuori Pirlo pääsikin elämänsä korkeakouluun imemään oppia kahdelta todelliselta suurpelaajalta. Koska monipuolisen Baggion myötä Brescia ei kaivannut luovaa hyökkäävää keskikenttäpelaajaa, tuli päävalmentaja Carlo Mazzone vaikean valinnan eteen. Pirlo oli liian hyvä pelaaja penkitettäväksi, mutta missä hänen oikein tuli pelata? Mazzone päätti kokeilla Pirloa keskikentän pohjalla ja loppu onkin jalkapallohistoriaa. Palloa rakastanut numero 21 oli heti kuin kotonaan hieman syvemmässä roolissa ja Brescia pelasi lähihistoriansa parasta jalkapalloa. Baggio teki lopulta kymmenen maalia ja suurin osa näistä oli Pirlon alustamia.
AC Milanin riveissä Pirlo voitti kaiken mahdollisen
Lopullisen läpimurtonsa suurpelaajaksi Pirlo teki kuitenkin AC Milanin riveissä. Pirlosta maksettu 17 miljoonaa euroa oli aikoinaan valtavan suuri siirtosumma, mutta Milanossa tuskin koskaan kaduttiin Pirloon käytettyjä rahoja. Milanissa päävalmentajaksi nimetty Carlo Ancelotti vei Mazzonen aikanaan aloittaman projektin loppuun kouliessaan Pirlosta koko planeetan arvostetuimman pelinrakentajan. Pirlo löysi paikkansa kolmen miehen keskikentän pohjalta Clarence Seedorfin ja Gennaro Gattuson vierestä ja keskikentän maestro olikin Milanin tärkeimpiä yksittäisiä pelaajia seuran voittaessa Mestarien liigan kaudella 2002-03.
Menestys Milanossa nosti Pirlon myös maajoukkueen avainpelaajien joukkoon. Kesällä 2006 Pirlosta tuli lopullisesti megatähti Italian juhliessa maan historian neljättä maailmanmestaruutta. Marcelo Lippin luotsaama Azzurri ei välttämättä ollut kisojen seksikkäin joukkue, mutta se eteni konemaisesti voitosta voittoon ollen ylivoimaisesti turnauksen yhtenäisin joukkue isolla J:llä. Pirlo oli monen mielestä kisojen paras yksittäinen pelaaja ja hänet valittiinkin ottelun parhaaksi pelaajaksi peräti neljässä Italian ottelussa. Pirlo oli myös ottelun paras pelaaja dramaattisessa finaalissa, joka päättyi lopulta Italian juhliin rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Keskikentän pohjalla 120 minuuttia operoinut Pirlo oli myös se pelaaja, joka avasi finaalin pättäneen rangaistuspotkukilpailun. Vielä tuolloin parraton pitkätukka asteli tyynesti ilmekään värähtämättä rangaistusalueen sisälle ja sijoitti pallon varmasti keskelle maalia ohi hölmistyneen Fabian Barthezin. Jälkikäteen Pirlo totesi valmistautuneensa finaaliin, mitenkäs muutenkaan kuin, pelaamalla koko ottelupäivän Playstationia yhdessä puolustaja Alessandro Nestan kanssa.
MM-kultaa seurasi pokaalisade seurajoukkueissa
2000-luvun puolessa välissä Pirlo saattoi hyvinkin olla maailman paras jalkapalloilija. Eleettömästi keskikentän pohjalla peliä rakentanut mies ei kuitenkaan ollut se pelaaja, joka keräsi suurimmat otsikot joukkueensa menestyessä. Heti MM-kisoja seuraavana vuonna Pirlo johdatti Milanin jälleen Mestarien liigan voittajaksi ja moni piti suoranaisena oikeusmurhana sitä, ettei keskikentän maestroa valittu tuolloin vuoden jalkapalloilijaksi. Pysti toki matkasi Milanoon, kun huomattavasti näyttävämmin jalkapalloa pelaava Kaka putsasi kaikki mahdolliset palkinnot. Pirlo sijoittui äänestyksessä vasta viidenneksi, vaikka maailmassa ei tuolloin taatusti ollut neljää Pirloa parempaa jalkapalloilijaa.
Milan oli voittanut Pirlon aikakaudella kaksi Mestarien liigaa, mutta vain yhden Italian mestaruuden. Asiaan tuli kuitenkin muutos Carlo Ancelottin päätettyä oman liki 10 vuotta kestäneen valmennuskautensa Milanin päävalmentajana. Cagliarissa hyvää jälkeä tehneestä Massimiliano Allegrista tuli Milanin uusi pääkäskijä ja Pirlon sekä Zlatan Ibrahimovicin tähdittämän seuran piti olla valmis kamppailemaan pokaaleista niin kotimaassa kuin europeleissä. Kausi oli Milanille menestys, mutta Pirlon rooli Allegrin alaisuudessa jäi huomattavasti odotettua pienemmäksi. Lopulta Pirlo esiintyi vain 17 Serie A -ottelussa ja Italiassa huhuiltiin laajasti pelaajan ja päävalmentajan välisestä välirikosta. Heikosti mennyt kausi vaikutti myös siihen, ettei Milan enää halunnut tarjota Pirlolle monivuotista jatkosopimusta. Pirlo ei vuoden mittaiseen sopimukseen suostunut ja näin ollen komea kymmenen kautta kestänyt ura Milanon punamustissa sai katkeran päätöksen.
Pirlo on 116 maaottelulla Italian historian neljänneksi eniten maaotteluita pelannut pelaaja. (Claudio Villa/Getty Images)
Juventuksessa nähtiin Pirlon pelillinen renessanssi
Vastikään Juventuksen päävalmentajaksi nimetty Antonio Conte ei pahemmin epäröinyt, kun Vanhan Rouvan seurajohto kyseli, löytyisikö Pirlolle käyttöä Juventuksen riveissä. Conte totesi olevansa täysin ymmällään siitä, että Pirlon tasoinen pelaaja on mahdollista hankkia ilman siirtokorvausta. Juventus tarjosikin keskikenttäpelaajalle kolmen vuoden sopimusta, johon Pirlo suostui ilman suurempaa miettimistä. Päätös oli jälkikäteen ajateltuna oikea, sillä uusi ympäristö uusine virikkeineen piristi huomattavasti hieman taantumaan päin ollutta Pirlon uraa. Juventuksessa numero 21 oli jälleen keskikentän ehdoton maestro ja Pirlo olikin yksi joukkueensa avainpelaajia, kun Juventus katkaisi sille liki ikuisuudelta tuntuneen seitsemän vuoden mestaruuksettoman putken heti Conten ja Pirlon debyyttikaudella.
Kesä 2012 taisi kuitenkin olla se hetki, jolloin Pirlo pelasi itsensä lopullisesti miljoonien ihmisten sydämiin. Italia lähti kesän EM-kisoihin maltillisin odotuksin, mutta Cesare Prandellin valmentama maajoukkue yllätti monet etenemällä aina kisojen finaaliin asti. Italian kisat muistetaan ehkä parhaiten kahdesta asiasta, Mario Balotellin dominoinnista ja Andrea Pirlon tsipistä puolivälieräottelussa Englantia vastaan. Yliaktiivinen Joe Hart koitti puhua Pirlon pois tolaltaan epäonnistuen yrityksessään nololla tavalla. Itselleen niin tyypillisellä viileydellä pilkkua ampumaan tullut Pirlo katsoi Hartin liikehdinnän, teki johtopäätöksen ja tsippasi pallon keskelle maalia. Suoritus oli niin rutiininomainen, ettei Pirlo edes vaivautunut tuulettamaan pallon mentyä maaliin. Pieni lyhyt isällinen tuijotus kohti nöyryytettyä Hartia riitti todistamaan sen, kuka kyseisenä päivänä oli kentän kuningas.
Pirlon perintö jalkapalloilijana on mittaamaton
EM-kisojen erinomaisten otteiden myötä Pirlosta tuli eräänlainen jalkapallohipsterin palvonnan kohde. Asiantuntijapiireissä Pirlon hyvyys toki oli ollut selvillä jo pitkään, mutta pienemmän mediahuomion Serie A:sta Pirlon hyvyys ei ollut kantautunut tuulipukukansan keskuuteen. Pirlo oli yhtäkkiä kulttihahmo ympäri maailmaa ja miehen ympärille alkoi muodostua jopa osittain ironinen sädekehä. Uransa ehtoota lähestynyt keskikenttäpelaaja ei enää ollut sama pelaaja kuin kymmenkunta vuotta sitten, mutta hieman koomisesti hän nautti ensimmäistä kertaa urallaan suuren yleisön arvostusta.
Ja suuren yleisön arvostuksen Pirlo totisesti ansaitsi. Hänen pelillinen perintönsä on valtava, sillä hän oli yksi ensimmäisistä moderneista keskikentän pohjan pelinrakentajista yhdessä Barcelona-legenda Xavin kanssa. Vielä 15 vuotta sitten pelinrakentajan siirtäminen keskikentän pohjalle oli täysin mullistava idea, mutta Pirlon esimerkin myötä kyseistä pelipaikkaa pidetään nykypäivänä ehkä tärkeimpänä yksittäisenä pilarina huippujoukkueen rakentamisessa.
Pirlo todisti myös käytännön tasolla sen, että jalkapallo on paljon muutakin kuin fyysinen urheilulaji. Pirlo ei ollut koskaan joukkueensa nopein tai kovakuntoisin pelaaja. Hänen puolustustaitonsa ovat hieman aliarvostettuja, mutta hän ei ollut myöskään parhaimmillaan kaksinkamppailuissa tai pallonriistotilanteissa. Pirlo oli kuitenkin kävelevä jalkapallotietokone, joka pystyi peliälyllään kompensoimaan fyysisiä heikkouksiaan. Pirlo tunnetaan ehkä parhaiten vapaapotkuistaan ja läpisyötöistään, mutta hänen suurin vahvuutensa oli kuitenkin pelin täydellinen rytmittäminen. Hän pystyi puolustuksen läpäiseviin läpisyöttöihin, mutta ennen kaikkea hän oli se pelaaja, jolle pallon pystyi pelaamaan ahtaaseenkin paikkaan tietäen, että pallonhallinta säilyy omalla joukkueella. Ei olekaan sattumaa että juuri Pirlon, Francesco Tottin tai Jari Litmasen tapaiset pelaajat ovat pystyneet pelaamaan jalkapallon absoluuttisella huipputasolla myös hieman varttuneemmassa iässä.
Ja se tyylikkyys. Pirlo on hämmentävän pidetty persoona Italiassa, vaikka hän on yksi harvoista pelaajista, joka on edustanut maan kolmea suurinta seuraa: Interiä, Milania ja Juventusta. Pirlo on kuitenkin persoonana vaikeasti vihattava, sillä hänen karismansa loistaa syksyiseen Suomeen asti. Moni pelaaja pyrkii kasvattamaan sädekehäänsä erikoisilla tempauksilla, mutta Pirlolle riitti eleetön dominointi ilman mitään suurempia sirkustemppuja. Mies teki saamansa tehtävät kentällä, puki päälleen Dolce & Gabbanan mittatilauspuvun, astui priimakunnossa olevaan Ferrariinsa ja ajoi kohti omistaansa viinitilaa poseeratakseen jälleen yhdessä koko internetin räjäyttävässä viininmaistelukuvassa. Ja voi pojat miten tulemmekaan sinua ikävöimään Andrea Pirlo!
Kansikuva: Claudio Villa/Getty Images