Italian Serie B saa ensi vuodeksi kauan toivotun paluumuuttajan, kun kanaalikaupungin perinneseura Venezia tekee paluun Italian toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Venezialla on suuret suunnitelmat tulevaisuuden varalle ja amerikkalaisrahojen ja Pippo Inzaghin valmennusosaamisen avulla tarkoituksena olisi nostaa vuonna 1907 perustettu seura takaisin Italian kormeimmalle sarjatasolle.
Venetsian jalkapallohistoria on täynnä ylä- ja alamäkiä
Puhuttaessa Venetsiasta, aivan ensimmäisenä mieleen ei tule jalkapallo. Turismistaan ja häikäisevästä kauneudestaan tunnettu kaupunki vetää puoleensa vuosittain miljoonia turisteja ja Venetsiaa pidetään yleisesti yhtenä maailman kuuluisimmista kaupungeista. Myös Venetsian jalkapallohistoria on pitkä, sillä seura perustettiin vuonna 1907 kahden pienemmän paikallisen jalkapalloseuran fuusiuduttua yhteen. Lopputuloksena syntyi Venezia Foot Ball Club, joka kuitenkin muutti kymmenen vuotta myöhemmin nimeään Associazione Calcio Veneziaksi.
Historiallisesti Venezia on pelannut kunniakkaan jalkapallohistoriansa aikana pääasiallisesti Itaina kahdella korkeimmalla sarjatasolla. Sen parhaat saavutukset nähtiin jo 1940-luvulla, kun seura voitti yhden Coppa Italian ja sijoittui Serie A:ssa kolmanneksi. 1940-luvun Venezian suurin ja tunnetuin yksittäin tähti oli hyökkäävä keskikenttäpelaaja Valentino Mazzolla, joka hieman myöhemmin siirtyi kyseisenä aikana italialaista jalkapalloa hallinneen legendaarisen Grande Torinon riveihin.
Vielä 1900-luvun puolessa välissä Venezia oli Italian mittapuulla iso ja hyvinvoiva seura. Se pelasi pääasiallisesti Serie A:ssa, mutta vuosisadan loppupuolella taloudelliset realiteetit muuttuivat ja kondoolikaupungin ylpeydestä tuli lähinnä kahden korkeimman sarjatason välillä seilaileva hissijoukkue. Pohjakosketus nähtiin vuonna 1987, jolloin nelosdivariin vajonnut seura oli vain päivien päässä konkurssista. Se kuitenkin pelastui varmalta näyttäneeltä kuolemalta, kun monille Palermon peräsimestä tuttu liikemies Maurizio Zamparini osti seuran ja kuittasi pois sen satojen tuhansien velat.
Zamparinin alaisuudessa Venetsia nousi takaisin pääsarjatasolle
Moni muistaa Zamparinin hänen kiistanalaisesta aikakaudestaan Palermosta. Valmentajapotkujen erikoismies oli oma persoonallinen itsensä jo johtaessaan Veneziaa, sillä heti seuran ostettuaan hän pisti tuulemaan monella tavalla. Hän vaihtoi seuran pelipaitojen pääväriä, osti toisen paikallisen seuran osaksi Venezian toimintaa ja suututti näillä teoilla likipitäen jokaisen seuran pitkäaikaisen kannattajan.
Zamparinin aikakaudella menestys pelikentillä oli kuitenkin niin hyvää, että kriittisimmätkin kannattajat hiljenivät nopeasti. Seura nousi välittömästi Italian kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle ja Zamparini erikoistui hankkimaan Veneziaan Christian Vierin tapaisia nousevia kotimaisia pelaajia. Lopulta vuonna 1998 Venezia oli valmis palaamaan takaisin parrasvaloihin. Kotitasapeli Fidelis Andriaa vastaan riitti sarjanousun varmistamiseen ja pitkään alasarjoissa viihtyneen seuran kannattajat juhlivat unelmiensa täyttymistä ryntäämällä kentälle pelaajien seuraksi. 32 vuoden korpivaellus alasarjoissa tuli päätökseensä ja Zamparinilla oli kovat suunnitelmat seuran tulevaisuuden varalle.
Vanha ja parhaat päivänsä nähnyt kotistadion kehityksen jarruna
Kaikki Zamparinin suunnitelmat rakentuivat sen varaan, että hän saisi rakennettua seuralle uuden kotistadionin. Vuonna 1913 valmistunutta Stadio Pierluigi Penzoa voidaan hyvällä omatunnolla nimittää legendaariseksi kentäksi. Se on Italian toiseksi vanhin yhä toimmassa oleva jalkapallostadion ja se on sijainniltaan yksi maailman hienoimmista jalkapalloareenoista. Keskellä Venetsiaa sijaitsevalla saarella sijaitsevan Penzon katsomoista pystyy ihailemaan kuvan kaunista Venetsiaa ja stadionille pääseminen on omanlainen seikkailunsa, sillä se on saavutettavissa pääasiallisesti vain vesitaksien avulla.
Vain 7000 katsojaa vetävä Penzo on kuitenkin auttamatta liian vanha, pieni ja huonokuntoinen kotistadion nykyfutiksen tarpeisiin. Nopeasti menestystä halajanut Zamparini huomasi nopeasti Italian byrokratian ja uudistusten tekemisen vaikeuden, sillä useamman vuoden taistelunkaan jälkeen hänelle ei heltynyt lupaa uuden stadionin rakentamiselle. Penzoa toki remontoitiin ja sen kapasiteettia kasvatettiin melkein kymmenellä tuhannella uudella istumapaikalla, mutta se ei tyydyttänyt seurapomoa, joka päätti vuonna 2002 myydä osuutensa Veneziasta. Zamparini vaihtoi seuraa lennosta Palermoon ja otti mukanaan peräti 13 Venezian ykkösjoukkueen pelaajaa.
Zamparinin lähtöä seurasi taloudellisesti vaikeat ajat
Venezian intohimoiset ja uskolliset kannattajat olivat pettyneitä pomonsa petettyihin lupauksiin. Kannattajilla ei toden totta ollut suurta syytä iloon, sillä Zamparinin lähdön jälkeen täysin rahaton Venezia teki jälleen kerran konkurssin ja romahti takaisin Italian neljännelle sarjatasolle. Konkurssit tulivat seuran kannattajille tutuksi, sillä seuraavan kymmenen vuoden aikana seura joutui aloittamaan pohjalta vielä kahdesti. Muutos parempaan tapahtui kuitenkin vuonna 2015, jolloin amerikkalaisjuristi Joe Tacopina päätti ostaa seuran osake-enemmistön itselleen. Tästä päätöksestä alkoi Venezian uusi nousu, joka näyttää vääjäämättömästi päätyvän paluuseen Serie A:han lähitulevaisuudessa.
Tacopina ei ole ensimmäistä kertaa johtamassa italialaista jalkapalloseuraa, sillä hän on ollut mukana myös Bolognan ja AS Roman toiminnassa. Intohimoisesti jalkapalloon suhtautuva Tacopina tiedosti Venezian valtavan potentiaalin ja hän onkin alusta alkaen panostanut pitkäkestoisesti seuran rakenteisiin, jotka toimivat pohjana ykkösjoukkueen tason kehittämiselle. Vielä muutama vuosi sitten Venetsiassa vieraillessa et olisi voinut arvata kaupungissa olevan ammattilaisjalkapalloseuraa, sillä jalkapallo ei näkynyt millään tavalla kaupungin katukuvassa. Tacopinan aikana tähän on tullut iso muutos, sillä Venezia mainostaa omaa toimintaansa aktiivisesti ja myös kaupungin asukkaat ovat alkaneet käyttää entistä enemmän seuran värejä viettäessään aikaa jossain kaupungin lukuisista nähtävyyksistä. Venezialla on myös moderni harjoituskeskus ja Tacopinan aikana seura on panostanut valtavia summia eri-ikäisiin juniorijoukkueisiin. Venezia ei vielä ole Italian parhaista junnuseuroja, mutta sen C-juniorit voittivat tällä kaudella kahdesti Juventuksen, joten suuntaa on ehdottomasti parempaan päin.
Pippo Inzaghista projektin keulakuvapoika
Valtavista resursseista huolimatta seuran kehittäminen vaatii osaavat ammattilaiset kriittisille paikoille. Yksi Tacopinan ensimmäisistä tehtävistä olikin löytää seuralleen osaava ja asiantunteva urheilutoimenjohtaja. Syöttiin tarttuikin legendaarinen Giorgio Perinetti, joka on komealla urallaan ollut mm. tuomassa Diego Maradonaa Napolin riveihin. Moni ihmetteli, miksi entinen Juventuksen ja Roman urheilutoimenjohtaja halusi työskennellä alasarjajoukkueen kanssa. Perinetti on kuitenkin haastatteluissa ylistänyt Tacopinaa ja sanonut nauttivansa uudenlaisesta haasteesta. Perinettille annettiin täysin vapaat kädet seuran toiminnan kehittämiselle ja hänen ensimmäinen iso päätöksensä oli ykkösjoukkueen valmentajanimitys.
Tacopina puuttui Perinettin toimintaan hieman, sillä jenkkiomistaja halusi nimekkään valmentajan vetämään Venezian uutta projektia. Perinetti itsekkään tuskin osasi odottaa, miten helposti hän tulisi seurapomon vaatimukset täyttämäään, sillä legendaarinen kaiken pelaajana voittanut Pippo Inzaghi oli lukenut kiinnostuneena tietoja Venezian uudesta projektista ja hän otti yhteyttä Perinettiin tarjoten itseään seuran uudeksi päävalmentajaksi. Inzaghi on toki suhteellisen kokematon valmentaja, mutta hän teki hyvää työtä AC Milanin nuorisjoukkueiden kanssa ennen epäonnistunutta pestiä seuran aikuisten joukkueen päävalmentajana. Inzaghin aikana Venezia on noussut kahdessa vuodessa nelosdivarista Serie B:hen ja joukkueen seuraava kauden tavoitteena on varmistaa kolmas peräkkäinen nousu kolmessa vuodessa.
Jatkossa Venezia ei enää menesty vain ylivoimaisten resurssiensa avulla
Toistaiseksi Venezia on noussut eteenpäin sarjahierarkiassa lähinnä ylivoimaisten resurssiensa avulla. Homma muuttuukin ensi kaudella huomattavasti hankalammaksi, sillä Serie B on täysverinen ammattilaissarja, jossa puolet joukkueista haaveilee ennen kauden alkua kovasti noususta parrasvaloihin. Serie B onkin vuodesta toiseen vaikeasti arvioitavissa oleva sarja, sillä sen joukkueet ovat todella tasaväkisiä ja suuriakin yllätyksiä saatetaan nähdä. Sarjanousijan nousu suoraan sarjan kärkikamppailuun ei ole mitenkään poikkeuksellinen asia, sillä esimerkiksi tänä vuonna Serie B:n tulee voittamaan sarjanousija SPAL, joka samalla tekee ensi vuonna debyyttinsä Italian korkeimmalla sarjatasolla.
Tacopina on onnistunut nopeasti likipitäen kaikissa tavoitteissaan, mutta yksi asia on vielä ratkaisematta. Tälläkin kaudella Venezia on nimittäin pelannut ottelunsa jo kymmenkunta vuotta sitten liian vanhaksi ja pieneksi todetulla Penzon stadionilla. Tacopina on Zamparinin tapaan neuvotellut jo pitkään uuden stadionin rakentamisesta ja tällä hetkellä kyseisen ikuisuusprojektin toteutuminen näyttää paremmalta kuin koskaan. Venetsian kaupungin viranomaiset ovat näyttäneet vihreää valoa uudelle stadionille ja tällä hetkellä ainoa ongelma on rahoitus, sillä Tacopina ei ole halukas maksamaan kaikkia uuden stadionin kustannuksia omasta pussistaan. Venetsian kaupunki tuntuu kuitenkin ymmärtäneen huippujalkapalloseuran merkityksen, joten Italiassa pidetään melko varmana, että muutaman vuoden sisällä Venezia pääsee isännöimään otteluitaan ultramodernilla puhtaasti jalkapalloon soveltuvalla stadionilla. Jos Venezian kannattajilta kysytään, tulee joukkue tuolloin pelaamaan Italian pääsarjassa Juventuksen, Milanin ja muiden legendaaristen seurojen kanssa.
Kansikuva: Gonzalo Arroyo Moreno/Getty Images