Niin pahalta kun se tuntuukin myöntää, ei Serie A ole enää entisensä. Joskus, ei niin kauan aikaa sitten oli kuitenkin aikakausi, jolloin Italia oli se suurin ja kaunein liiga maailmassa. Liiga, jossa jokainen jalkapalloilija halusi pelata.
Teatraalisessa ja ylidramaattisessa Italiassa on tehty legendoja, jotka muistetaan ympäri maailmaa yhä vuosia heidän peliuriensa jälkeen. Tässä juttusarjassa esittelemme Serie A:n historian merkittävämpiä pelaajia. Tällä kertaa vuorossa on Tsekin kaikkien aikojen paras jalkapalloilija Pavel Nedved, joka herätti peliuransa aikana pelonsekaista kunnioitusta vastustajien keskuudessa.
Nuori Nedved oli tempperamenttinen pelaaja
Nedved muistetaan peliuraltaan erityisesti vaaleista kultakutreistaan. Kyseinen look on ollut osa Nedvediä jo pienestä pitäen, sillä hänen äitinsä mukaan pienessä Skalnan kaupungissa jalkapallon pelaamisen aloittanut Nedved erottui hiustyylillään muista jo viiden vuoden iässä.
Nedvedin uran alkuaikoina Tsekkiä ei vielä ollut olemassakaan ja Tsekkosslovakian tiukat lait haittasivat maan lahjakkaiden pelaajien kehittymistä maailman huipputasolle. Neuvostoliiton tapaan maan johtajat tajusivat urheilun voimat ja tekivät kaikkensa pitääkseen maan parhaat urheilijat omien rajojensa sisällä. Tsekkosslovakiassa olikin laki, joka salli vain yli 32-vuotiaiden pelaajien siirtymisen ulkomaille ammattilaiseksi.
Nykyaikana Nedved olisi siirtynyt jo nuorena poikana johonkin kansainväliseen akatemiaan, mutta aikojen ollessa toiset, hän otti tasaisia askeleita maansa sisällä. 18-vuotiaana hän siirtyi kotikaupungistaan Prahan kirkkaisiin valoihin suorittamaan varusmiespalvelusta. Joukkueeksi valikoitui armeijan alaisuudessa ollut Dukla Praha, josta Nedved siirtyi yhden erinomaisesti menneen kauden jälkeen maan suurimpaan ja kauniimpaan, Sparta Prahaan.
Sparta Prahassa Nedvedin alku oli kaikkea muuta kuin helppo. Aggressiivisuutta ja kovaa tempperamenttia ei välttämättä heti yhdistetä tähän vaaleaan taituriin, mutta niin vain kovia näyttöhaluja uhkunut nuorukainen onnistui ottamaan kuudessa ensimmäisessä Spartan riveissä pelaamassaan ottelussa kolme punaista korttia. Päävalmentaja Dusan Uhrin oli kuitenkin ymmärtäväinen ja hän näki Nedvedin potentiaalin.
Läpimurto Euroopan huipulle nähtiin vuoden 1996 EM-kisoissa
Vaikka Nedved pelasi erinomaisesti kotimaansa liigassa, hänen suuri läpimurtonsa kansainväliselle tasolle tapahtui vuoden 1996 EM-kisoissa, joissa Tsekki selviytyi sensaatiomaisesti aina finaaliin asti. Vaikka finaalissa tulikin turpaan Saksalle Oliver Bierhoffin jatkoaikamaalin myötä, tuli jokaisesta Tsekin joukkueen pelaajasta kansallissankareita nuoressa, vielä omaa identiteettiään hakeneessa valtiossa. Karel Poborsky ja Patrik Berger olivat Tsekin suurimmat tähdet, mutta monen seuran pelajaatarkkailijat kiinnittivät huomionsa oikealla laidalla viilettäneeseen taitavaan Nedvediin.
Nedved oli saavuttanut Spartan riveissä kaiken, mitä mies voi Tsekissä saavuttaa. Nedved päättikin, että erinomaisesti menneiden EM-kisojen jälkeen oli oikea aika vaihtaa maisemaa astetta kovempaan sarjaan. Pitkään näytti siltä, että PSV olisi vikkeläkinttuisen laiturin uusi osoite, mutta lopulta valtavia panostuksia tehnyt Lazio vei pidemmän korren. Lazio olikin se seura, jossa Nedvedistä kehittyi se Nedved, jonka me kaikki 2000-luvun alkupuolen jalkapalloa tiivisti seuranneet hyvin muistamme.
Lazio oli 1990-luvulla yksi Euroopan parhaista joukkueista
Tällä hetkellä on ehkä hieman vaikea käsittää sitä, miten valtavan kova joukkue Laziolla 1990-luvun loppupuolella oikein oli. Omistaja Sergio Cragnotti pisti rahaa haisemaan oikein kunnolla ja joukkueessa pelasi Alessandro Nestan, Juan Sebastian Veronin, Hernan Crespon, Diego Simeonen ja Sinisa Mihajlovicin tapaisia Euroopan absoluuttiselle huipulle kuuluneita pelaajia. Mikään joukkue ei kuitenkaan menesty ilman huippuvalmennusta ja Lazion todelliset uroteot alkoivat, kun Cragnotti nimitti joukkueen uudeksi päävalmentajaksi hänen hyvän ystävänsä Sven-Görän Erikssonin.
Svenniksen valmennuksessa Lazio juhli Serie A:n mestaruutta, kahta Coppa Italiaa ja Cup voittajien cupin voittoa. Nedved oli nimivahvan Lazion tärkein yksittäinen pelaaja ja vahvalla kahden suunnan pelillään hän ansaitsikin itselleen uuden lempinimen ”La Furia Cecan”, eli vapaasti suomennettuna raivoisan tsekkiläisen. Lazion menestysvuodet eivät kestäneet kauaa, silä seurapomo Cragnotti joutui pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin ja konkurssin välttämiseksi Lazion oli luovuttava monista avainpelaajistaan. Seuran kannattajien suureksi pettymykseksi Nedved päätti lopulta siirtyä Juventukseen, vaikka hänen perässään oli Manchester Unitedin ja Chelsean tapaisia Italian ulkopuolisia seuroja. Tehtävä ei ollut helppo, sillä Nedvedistä tuli ME-summalla Madridiin siirtyneen Zinedine Zidanen korvaaja.
Juventuksessa Nedvedistä tuli maailman paras jalkapalloilija
Juventuksessa Nedved pelasi uransa parhaat henkilökohtaiset vuodet, vaikka se kovasti himoittu kruunu, eli Mestareiden liigan voitto ei koskaan toteutunut. Kaudella 2002-2003 Juventus kävi kuitenkin lähellä, mutta Carlo Ancelottin valmentama Milan oli lopulta parempi rangaistuspotkukilpailussa ratkenneessa finaalissa, jota pidetään yleisesti yhtenä jalkapallohistorian tylsimmistä otteluista. Nedved ei kuitenkaan finaalissa esiintynyt, sillä hän oli pelikiellossa otettuaan välierässä keltaisen kortin. Tästä huolimatta hänet valittiin kauden päätyttyä Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi.
Torinossa oli kovat odotukset, että pitkän kuivan kauden jälkeen Mestareiden liigan pokaali saataisiin vihdoin takaisin kaupunkiin. Fabio Capellon valmentama joukkue oli nimekäs, mutta lopulta euromenestys jäi pelkäksi haaveeksi. Nedved kärsi loukkaantumisista ja harkitsi jopa uransa lopettamista, varsinkin kun Calciopoli-skandaalin myötä Juventus pudotettiin Serie B:hen kaudeksi 2006-2007. Kiitollisuus Juventusta kohtaan oli kuitenkin niin suuri, että Nedved koki velvollisuudekseen palauttaa seuran takaisin sinne, minne se kuului. Juventus nousikin Nedvedin johdolla heti takaisin pääsarjaan, jossa tsekkiläinen pelasi vielä kahden kauden verran. Uran viimeisessä ottelussa Nedved toimi Juventuksen kapteenina, kun vastassa oli miehen vanha seura Lazio, jonka kannattajat hurrasivat entiselle sankarilleen koko 90-minuuttisen ajan.
Monipuoliselta Nedvediltä luonnistui mikä tahansa pelipaikka
Nedved oli peliurallaan joka valmentajan unelmapelaaja. Hän pystyi ongelmitta pelaamaan kummassakin laidassa ja myös keskikentän keskustassa. Hänen parempi jalkansa oli ehkä oikea, mutta hän pystyi tekemään myös vasurillaan sellaisia temppuja, joista moni jalkapalloilija voi vain haaveilla. Hänen painavan laukauksensa myötä hänet tunnetaankin Italian ulkopuolella lempinimellä tsekkiläinen kanuuna.
Nedved oli teknisesti yksi maailman parhaista jalkapalloilijoista ja varsinkin hänen ensimmäinen kosketuksensa ahtaassakin tilassa oli jotain sellaista, jota en ole miehen jälkeen pelikentillä nähnyt. Vaikka liehuletti tunnetaan erityisesti hyökkäyspään ominaisuuksistaan, oli hän läpi peliuransa tunnollinen laitapelaaja myös puolustussuuntaan. Nykyfutiksessa hän soveltuisi ihanteellisesti esimerkiksi Antonio Conten pelitavan laituriksi, sillä hän oli usein kentän eniten juossut pelaaja ja jollain mystisellä tavalla hyökkäyspään onnistumisten jälkeen hän ehti auttamaan laitapuolustajiaan puolustustehtävissä.
Monelle pelaajalle uran loppuminen on valtava shokki, mutta Nedvedille siirtyminen huippu-urheilu-uran jälkeiseen aikaan sujui ilman suuria ongelmia. Nedved on aina ollut poliittisesti aktiivinen, oli kyse sitten Tsekkosslovakian ihmisoikeuksista tai Serie A:n ulkomaalaissäännöistä. Olikin jotenkin luontevaa, että hän siirtyi likipitäen heti uransa loputtua Juventuksen johtoportaaseen ja tällä hetkellä hän toimii seuran varapresidenttinä. Nedvediä pidetäänkin tulevaisuuden suurnimenä urheilujohtamisen saralla eikä olisi suuri ihme, jos hän jossain vaiheessa Michel Platinin tapaan siirtyisi vaikuttamaan Juventusta suurempiinkin ympyröihin.
Kansikuva: gettyimages