Jalkapallohistorian parhaista kympeistä puhuttaessa esiin nousee luonnollisesti Diego Maradonan, Zinedine Zidanen tai Ronaldinhon kaltaisia nimiä. Tuohon kategoriaan kuuluu ehdottomasti myös hollantilaislegenda Dennis Bergkamp, jota kyllä pidettiin huippupelaajana, mutta joka ei koskaan saanut ansaitsemaansa arvostusta. Niinpä päätimme muistella merkityksen sanalle elegantti antaneen Jäämiehen uraa.
Kaikkia kunnia Jari Litmaselle ja muille silkkisille pallonkäsittelijöille, mutta Dennis Bergkampin pallokosketus on samettisin mitä kuningaspelin historiassa on nähty tai tullaan näkemään. Kirjassaan Stillness and Speed Bergkamp itse kertoo kontrollin kiinnostaneen häntä eniten jalkapallossa. Ei maalinteko, kuljettaminen tai harhauttelu vaan pelin ja pelivälineen hallinta. Siitä Bergkamp todella teki taidetta.
Bergkamp ymmärsi mestarillisella tavalla mitä kussakin tilanteessa piti tehdä. Jos pelivälinettä piti jatkaa yhdellä kosketuksella hän teki niin. Jos taas palloa piti pitää hetki, että syöttölinja aukesi, Bergkamp piti palloa ja kun linja aukesi, oli syöttö aina täydellinen, niin kovuudeltaan, kierteeltään kuin ajoitukseltaankin.
Bergkampia ja hänen ominaisuuksiaan voisi kehua vaikka kuinka paljon, mutta kenties niitä parhaiten kuvaavia ovat miehen uraa läheltä seuranneiden kommentit. Esimerkiksi Arsenalin kaikkien aikojen maalintekijä ja Bergkampin pitkäaikainen tutkapari Thierry Henry, kertoo ranskalaismaalitykin urasta kertovassa dokumentissa (The Legend) Bergkampin olevan paras pelaaja, jonka kanssa Henry on ikinä pelannut.
Samaa sanoivat myös entiset joukkuekaverit, nykyisin asiantuntijoina tunnetuksi tulleet Ian Wright ja Paul Merson, joiden mukaan he eivät nähneet edes harjoituksissa Bergkampin ottaneen huonoa kosketusta. Taannoin Skyn lähetyksessä Merson sanoi Arsenal-pelaajien aikanaan ihmetelleen kuinka hyvä joukkue Interillä oli kasassa, jos Bergkampin tasoinen pelaaja päästettiin lähtemään.
Hollantilaisen pitkäaikainen joukkuekaveri ja entinen Arsenal-kippari Patrick Vieira taas on sanonut Bergkampin olevan yksi harvoista pelaajista, joiden näkemisestä Vieira maksaisi. Vieiralle kapteeninnauhan aikanaan antanut Tony Adams taas kertoo Bergkampin nousevan hänen kaikkien aikojen jalkapalloilijoiden listallaan kolmen parhaan pelaajan joukkoon. Tykkimiesten entinen maalivahti ja -valmentaja Bob Wilson nostaa Bergkampin 12 parhaan pelaajan joukkoon, mitä vuonna 1941 syntynyt setämies on elämänsä aikana nähnyt.
Ajaxin kasvatti
Bergkampin samettinen kosketus ja uskomaton kyky hahmottaa peliä hiottiin missäpä muuallakaan kuin Ajaxin tarunhohtoisessa juniorimyllyssä. Nelilapsisen perheen vesaksi toukokuussa 1969 syntynyt Dennis suhtautui monien muiden hollantilaislasten tavoin intohimoisesti jalkapalloon, jota nuorukainen pelasi joukkueharjoitusten lisäksi myös kadulla. Pelkästään jalkapalloa nuoruus ei kuitenkaan ollut, sillä kuten Arsene Wenger usein kehui, on Bergkamp todella älykäs myös kentän ulkopuolella ja näin ollen pärjäsi loistavasti myös koulun penkillä.
Ajaxin junioreista 17-vuotiaan Bergkampin ykkösjoukkueen mukaan nosti Hollannin kaikkien aikojen jalkapalloilijana pidetty Johan Cruyff, joka jalosti legendaarisen Rinus Michelsin aikanaan kehittämän Total Footballin uudelle tasolle ja teki Ajaxista täysin suvereenin voiman 1980-luvun lopun Eredivisiessä. Tuossa maagisessa ryhmässä oikealla laidalla pelannut Bergkamp pääsi imemään oppia Ronald Koemanin ja Marco Van Bastenin kaltaisilta maailmantähdiltä.
Ajaxin ja yhdeksi kaikkien aikojen pelaajista luettavan Cruyffin välinen suhde oli hyvin kompleksinen läpi legendan elämän. Vuonna 1988 Cruyffin korvasi saksalainen Kurt Linder, jota Bergkamp kuvaa uransa huonoimmaksi valmentajaksi. Linder passitti perihollantilaisessa 4–3–3-ryhmityksessä oikeana wingerinä pelanneen Bergkampin vanhimpien junioreiden matkaan, joka oli lopulta onni onnettomuudessa.
Pronssinen Bergkamp ja yksi miehen ikonisista haltuunotoista koristaa Emirates Stadiumin edustaa. (Paul Gilham/Getty Images)
Junioreita valmensi nouseva valmentajakyky nimeltä Louis Van Gaal. Vaikka viime vuoteen komean valmennusuransa päättäneen Van Gaalin ja Bergkampin välit sittemmin viilenivät, oli juuri Van Gaalin oivallus siirtää Bergkamp laidalta keskelle, jossa älykäs ja taitava nuorukainen kykeni paremmin määrittämään joukkueensa pelaamista.
Ajaxin edustusmiehistön vuonna 1991 komentoonsa ottanut Rautatulppaani nosti Bergkampin joukkueensa pelilliseksi johtajaksi ja kaksikko juhli keväällä 1992 Uefa Cupin voittoa. Seuraavalla kaudella Bergkamp voitti Eredivisien maalikuninkuuden 26 osumallaan, mutta jo keväällä sovittu siirto Interiin tulehdutti kaksikon välit, mikä lopulta maksoi Hollanin mestaruuden.
Painajainen Italiassa
Lähes 50 sarjamaalia parina edelliskautena Hollannissa ampunut Bergkamp sai käytännössä valita mihin seuraan siirtyy ja taikuri päätyi valitsemaan Interin. Siitäkin huolimatta, että Arrigo Sacchin Milan oli hurmannut hyvin hollantilaistyylisellä jalkapallollaan, Ruud Gullitin ja Van Bastenin johdolla.
Oikeastaan juuri Inter-siirtoon ja aikaan Italiassa Bergkampin ainutlaatuisuus tiivistyy. Kirjassaan Bergkamp sanoi ettei halunnut Milaniin tai Real Madridiin ja olla yksi muista. Bergkamp halusi jättää jälkensä ja Interin lupailut hyökkäävästä futiksesta saivat miehen siirtymään Milanon sinimustiin.
Bergkampin epäonneksi seurajohdon visio hyökkäävästä jalkapallosta ei tavoittanut valmennusta ja Inter pelasi peri-italialaista puolustavaa futista, jossa Bergkamp aina pallon saatuaan joutui taiteilemaan viittä puolustajaa vastaan, koska syvälle omalle alueelle ryhmittäytyneet joukkuekaverit eivät yksinkertaisesti ehtineet taiturin avuksi. Lähinnä laput silmillä kohti maalia laukannut Paulo Sosa ei myöskään helpottanut hollantilaisneron elämää Italiassa, vaikka ensimmäisellä Inter-kaudellaan Bergkamp johdatti milanolaiset Uefa Cupin voittoon.
Vaikka Bergkamp ei varsinaisesti flopannut, olivat Interin vuodet pelillistä painajaista. Mies on itse sanonut, ettei hän ollut koskaan Ronaldon kaltainen peluri, joka taikoi yksinään maaleja. Taikuri Bergkamp kyllä oli, mutta eniten hänestä sai irti hyvien pelaajien joukossa ja hyökkäävässä pelityylissä, mitä Inter ei pelannut, eikä suostunut pelaamaan.
Painajainen Italiassa rajoittunut pelkästään pelillisiin asioihin. Bergkampin surullisen kuuluisa lentopelko juontaa juurensa juuri Italian vuosiin. Pienet ja rähjäiset koneet, joilla Inter kiersi vieraspeleissä oli muutenkin lentokoneessa epämukavaksi olonsa tunteneelle Bergkampille viimeinen niitti. Tietyllä tapaa lentopelkokin oli onni onnettumuudessa, sillä vaikka se miehen uraa hidastikin, oli juuri lentopelko päälimmäisen syy miksi Bergkamp päätyi Englantiin ja juuri Arsenaliin kesällä 1995.
Arsenal-legenda
Siirto Pohjois-Lontooseen pelasti Bergkampin uran, vaikka mies on itse todennut ettei kadu Interissä vietettyä kahta vuotta. Lyhyiden pelimatkojen Englanti ja Lontoon läheinen sijainti Hollantiin nähden sai Bergkampin valitsemaan Arsenalin, joka ei ollut Englannin seksikkäin seura tuohon aikaan.
Korruptiovyyhdin myötä eronneen managerinsa George Grahamin alaisuudessa Arsenal oli tullut tunnetuksi tylsää futista pelaavana brittiryhmänä, jota kuvasti hyvin lause: ”One-nil to Arsenal”. Myöskään ryhmän ammattimaisuus ei ollut huippujoukkueelle vaadittavalla tasolla. Mersonin tai Adamsin kaltaiset pelurit olivat kentällä huippuja, mutta elämäntavoiltaan kaukana huippu-urheilijoista, toisin kuin Bergkamp.
Hiljalleen Arsenal muuttui ”lädiporukasta” moderniksi huippujoukkueeksi, joka esitti 2000-luvun alussa kenties parasta jalkapalloa, mitä jalkapallon synnyinmaassa on koskaan nähty. Muutoksen käynnistäjä on tietysti Arsene Wenger, mutta Bergkampin roolia ei myöskään sovi vähätellä.
Aikanaan mittavat 7,5 miljoonaa puntaa maksanut hollantilainen, Wenger ja Arsenal olivat monella tapaa täydellinen yhtälö. Ensinnäkin Bergkamp alkoi vaikeiden Italian vuosien jälkeen jälleen nauttia jalkapallosta. Toisekseen Wenger antoi maestrolle vapaudet toteuttaa itseään ja rakensi tämän ympärille joukkueen, jossa Bergkampin poikkeuksellinen peliäly pääsi täyteen kukoistukseensa.
Etenkin yhteispeli Thierry Henryn kanssa on yksi parhaista mitä Valioliiga-historia tuntee. Yleensä väännetään juuri Bergkampin ja Henryn välillä puhuttaessa Arsenalin kaikkien aikojen pelaajasta, mutta debaatti on siinä mielessä täysin turhaa, että kyseessä on kaksi täysin erityyppistä pelaaja, jotka tekivät toisistaan parempia, vaikka Henry on sanonut Tykkimiesten olleen aina Bergkampin joukkue.
Yli sata maalia, kolme mestaruutta, neljä FA Cupin voittoa ja tappiottoman kauden sisällään pitänyt Arsenal-ura päättyi samalla kun miehen koko ura kesällä 2006, Emirates Stadiumin avajaisottelussa. Sittemmin Arsenal on onnistunut voittamaan vain kaksi FA Cupia. Kertaalleen sarjan parhaaksi pelaajaksi (1997-98) valittu Dennis Bergkamp jätti Arsenaliin ja Englantiin lähtemättömän vaikutuksen.
Pelin palvelija
Haastatteluissa Bergkamp on usein todennut tehneensä sen mitä peli häneltä vaati. Joukkuekaverit Arsenalista ovat sanoneet, että Bergkamp olisi pystynyt huomattavasti kovempiin maalimääriin, mutta henkilökohtaisen gloorian sijaan Ice Man -lempinimen saanut kymppi teki aina ja vain joukkuetta edistäviä ratkaisuja. Olivat ne sitten maaleja, syöttöjä tai kuljetuksia.
Vaikka Ajaxissa hiottu timantti ei yleensä loistanut maalitilastojen kärjessä, varsinkaan myöhemmin urallaan, on YouTube pullollaan Bergkampin tekemiä uskomattoman kauniita osumia. Ikonisin on luonnollisesti reilut 15 vuotta sitten Newcastlen reppuun tehty osuma, jota monet pitävät Valioliiga-historian komeimpana osumana.
Kaiken nähneen ja voittanen Thierry Henryn mukaan Bergkamp on paras pelaaja, kenen kanssa hän on ikinä pelannut. (Getty Images)
Bergkampin loistokkuutta ei voi mitata maaleissa, mutta juuri miehen komeimmissa osumissa tiivistyy Jäämiehen tekninen ylivertaisuus. Esimerkiksi Ranskan MM-kisojen puolivälierän loppuminuuteilla Bergkamp kuolettaa täydessä vauhdissa Frank De Boerin 60 metrin pystysyötön, harhauttaa Roberto Ayalan toisella kosketuksella pihalle ja niittaa Hollannin välieriin. Juuri tuon kaltaiset maalit, joissa ensimmäinen kosketus on jotakin täysin epäinhimillistä, tekivät Bergkampista niin poikkeuksellisen pelaajan.
Uskomattomista suorituksista huolimatta Bergkampin suurin vahvuus oli kyky hahmottaa ja johtaa joukkueensa peliä. Joskus se tapahtui näkyvästi, joskus näkymättömästi. Kyky ajatella salaman nopeissa tilanteissa kollektiivisesti tiivistyi Bergkampin epäitsekkyytenä, jonka takia miestä ei vielä tänäkään päivänä osata arvostaa ansaitsemallaan tasolla.
Nykyisin Belgian maajoukkueen apuvalmentajana toiminut Henry kertoikin Bergkampin olleen hyökkääjän unelmapelaaja. Hollantilaisen syötöt, niin harjoituksissa kuin peleissäkin, olivat aina täydellisiä, eivät sinnepäin ja vaan täydellisiä. Bergkampin ilmiömäinen kyky lukea peliä yhdistettynä tekniseen loistokkuuteen ilmenivät täydellisinä syöttöinä, joista joukkuekaverit pääsivät joko maalipaikkaan tai edistämään peliä. Avainasemassa oli kuitenkin aina joukkue, jonka eteen Bergkamp antoi kaikkensa.
Perfektionisti
Persoonana Bergkamp oli hiljainen, jopa aavistuksen introvertti, mutta hyvin päämäärätietoinen. Monet Bergkampin entisistä joukkuekavereista kuvailevat miestä perfektionistiksi, joka tähtää aina täydellisyyteen. Hyvä ystävä ja edelleen Arsenalin varustepäällikkönä toimiva Vic Akers, jonka kanssa Bergkamp matkasi usein vieraspeleihin, on sanonut, ettei vielä tänä päivänäkään ole törmännyt pelaajaan, joka olisi yhtä tarkka varusteistaan kuin Dennis Bergkamp.
Alkoholismista peliurallaan kärsinyt Tony Adams taas kuvailee Bergkampia ultimaattiseksi ammattilaiseksi. Bergkamp panosti muun muassa ruokavalioon ja oheisharjoitteluun tavalla, joka sai oluen nauttimisesta pitäneet Arsenal-pelaajat heräämään ammattilaisuuden vaatimuksiin.
Bergkampin ammattimaisuus ilmenee myös miehen vähäisissä loukkaantumisissa. Toki loukkaantumiset ovat monesti huonoa tuuria, mutta Bergkamp ei kärsinyt urallaan kuin muutamista pienistä vammoista. Leikkaushoitoa ja pitkää kuntoutusta vaativat vammat hollantilainen vältti ammattimaisella otteellaan, johon olennaisena osana kuului omasta kehosta huolehtiminen. Myös harjoituskentällä Bergkamp oli perfektionisti. Jokaisen syötön, haltuunoton tai laukauksen piti olla täydellinen.
Eleganttiuden ruumiillistumana tunnettu Bergkamp ei ollut elegantti pelkästään kentällä. Joukkuekaverit kehuvat miehen pukeutuvan aina tyylikkäästi. Haudanvakava tosikko Jäämies ei kuitenkaan ollut, vaan Bergkamp tuli Arsenalissa tunnetuksi yhtenä joukkueen kovimmista hassuttelijoista ja muun muassa Martin Keown saattoi toisinaan löytää Bergkampin suihkusta topparin vaatteet päällä.
Nykyisin Bergkamp jakaa oppejaan rakkaan kasvattajaseuransa Ajaxin junioreissa. Managerin urasta Bergkamp ei omien sanojensa mukaan haaveile, mutta pyrkii kasvattamaan nuorista lahjakkuuksista luovia ja teknisesti hyviä jalkapalloilijoita.
Uutta Dennis Bergkampia ei kuitenkaan kannata odottaa. Sellaista ei tule. Se tapa jolla Arsenal-legenda kantoi itseään kentällä ja se kosketus, joka on ikuistettu Emirates Stadiumin edustalle pystytettyyn patsaaseen olivat jotain täysin poikkeuksellista.
Lähde: Stillness and Speed, Dennis Bergkamp & David Winter. Simon & Schuster: London 2013.
Kansikuva: Getty Images