Unibetin asiakkaana näet viikonlopun FA Cup -matsit ilmaiseksi Unibet TV:sta!
Viime kaudella Tottenham Hotspur teki sen mitä joukkueen kannattajat ovat monta vuotta janonneet: murtautuivat kärkinelikkoon ja sitä kautta Mestarien liigaan. Syksyn pelit herkkusieniliigassa menivät miten menivät, mutta se ei poista tosiasiaa, etteikö Tottenhamista olisi tullut merkittävää mestarikandidaattia. Nykyiselle tasolleen se on kivunnut ennen kaikkea kyvykkään seurajohtamisen ansiosta, jonka yhtenä kulmakivenä on tiukka palkkakuri.
2000-luvun kaoottisten vuosien jälkeen White Hart Lanella on opittu linjakkuutta. Seura linjasi pari vuotta sitten halukkuudestaan panostaa nuoriin pelaajiin. Vuodesta 2001 saakka Tottenhamia johtaneen ja seuran pääomistaja Daniel Levyn ajatuksena oli Roberto Soldadojen ja Paulinhojen sijaan hankkia nuoria pelaajia, joiden kehityskäyrä on vahvasti ylöspäin ja kasvattaa heistä seuran runkopelaajia. Pari vuotta myöhemmin voitaneen todeta tuon projektin olevan vähintäänkin aikataulussa.
Yksi Tottenhamin linjakkuutta ilmentävä tekijä on seurassa käytettävä palkkakatto. Palkkojen yläraja on pelaajakohtainen, eikä Tottenhamissa kukaan nauti yli 100 000 punnan viikkopalkkaa. Tietysti erinäiset bonukset saattavat kohottaa pelaajien ansioita, mutta peruspalkan yläraja on pysynyt pienimmässä kuusinumeroisessa.
Brittilehti Expressin julkaisemissa palkkalaskelmissa Tottenham on jopa selvästi muuta kärkikuusikkoa jäljessä joukkueen kokonaispalkkojen suhteen. Pohjoislontoolaiset maksavat pelaajilleen yhteensä 107 miljoonaa puntaa vuodessa. Viidenneksi isoimmalla palkkapussilla operoiva Liverpool sijoittaa pelaajiensa palkkoihin 167 miljoonaa puntaa vuodessa. Listan kärjestä löytyvät tutut seurat: kakkosena oleva Manchester United upottaa pelaajistoonsa 204 miljoonaa puntaa, kun taas kallein ryhmä löytyy Länsi-Lontoosta, 217 miljoonaa puntaa (Chelsea).
Median arvioit joukkueiden palkkamenoista vaihtelevat ja joissain listauksissa Man United on Chelsean edellä. Niin tai näin, se ei poista sitä tosiasiaa etteikö Tottenhamin joukkue olisi noin puolet halvempi kuin Chelsealla tai Manchesterin seuroilla. Eikä erotus johdu vanhoista ”junnusopimuksista”, vaan Spurs on pistänyt UCL-rahat kiertoon ja tehnyt peräti 15 jatkosopimusta kuluvan kauden aikana. Kaikki Spursin avauskokoonpanon miehet – kesähankinta Victor Wanyamaa ja toista kauttaan White Hart Lanella pelaavaa Toby Alderweireldiä lukuun ottamatta – ovat rustanneet pitkät jatkot Liljanvalkoisten kanssa.
Se, että esimerkiksi yli 60 Valioliiga-maalia reilun parin vuoden aikana paukuttanut Harry Kane laittaa nimensä aina vuoteen 2022 asti ulottuvaan jatkopahviin, kertoo Tottenhamin projektin uskottavuudesta. Toki suurin osa englantilaisista ottaisi 100 000 punnan viikkoansiot mielellään vastaan, mutta uskallan väittää, että esimerkiksi Manchesterissa Kane saisi yli tuplasti kovempaa liksaa.
Spurs-tähdet kaukana Valioliigan huipputienaajista
Tämän Valioliiga-kauden palkkakuninkaat löytyvät Old Traffordilta. Paul Pogba (£290k/vk) on sarjan palkkakuningas. Kakkoseksi kiilaa Wayne Rooney (£260k/vk), kun taas kolmanneksi parhaita ansioita nauttii Zlatan Ibrahimovic (£250k/vk). Yli 200 000 puntaa viikossa tienaavia pelaajia on yhteensä seitsemän, kun United-kolmikko saa seurakseen David Silvasta, Yaya Touresta ja Sergio Aguerosta muodostuvan City-trion. Porukan täydentää Chelsean Eden Hazard.
Spursin kultakimpaleet Harry Kane ja Dele Alli jäävät kauas Valioliigan palkkakuninkaiden taakse. Kuva: Getty
Tottenhamin palkkakuninkaat eivät mahdu edes top-20-listalle mitä tulee Valioliigan parhaiten palkattuihin pelaajiin. Palkkakaton voi siis väittää ilmentävän osuvasti vahvaa seurakulttuuria ja ennen kaikkea seurauskollisuutta mikä Tottenhamissa vallitsee.
Esimerkiksi ManU:n Pogballe maksamasta 290 000 punnasta Tottenhamissa leipänsä saa koko huippuvaarallinen hyökkäyskolmikko: Kane (£100k/vk), Dele Alli (£50k/vk) sekä Christian Eriksen (£75k/vk). Itseasiassa Englannin maajoukkueen laitapakin Danny Rosen viikkoansiot (£60k/vk) voidaan lisätä hyökkäystrion jatkeeksi ja jäädään silti 5 000 puntaa alle sen mitä ManU maksaa pelkästään Pogballe.
ManUn kolmelle kalleimmalle pelaajalle viikossa pulittama 800 000 puntaa riittää helposti kattamaan esimerkiksi viime lauantaina Etihad Stadiumilla Manchester Cityn kohdanneen Spurs-ryhmän avauskokoonpanon palkat. Zlatanilla, Rooneylla ja etenkin Pogballa on toki suuri markkina-arvo, mutta jalkapalloilullisesta näkökulmasta asetelma kuulostaa todella absurdilta.
Muodostuuko palkkakatto ongelmaksi tulevaisuudessa?
Ajatus palkkakatosta ei suinkaan ole ensimmäinen laatuaan Englannin kentillä. Viisi kilometriä White Hart Lanelta lounaaseen majaansa pitävän Arsenalin jääräpäinen manageri Arsene Wenger tuli tunnetuksi palkkakaton ystävänä. Johtuiko Wengerin käyttämä samainen (£100k/vk) palkkakatto sitten ranskalaisen jääräpäisyydestä vai seuran taloutta syöneestä stadionhankkeesta on sitten toinen asia.
Lopulta myös Wenger myöntyi nostamaan kattoaan, siitä yksinkertaisesta syystä ettei seura olisi muuten pystynyt kamppailemaan huippupelaajista. Ensimmäinen 100 000 punnan ylittäjä Pohjois-Lontoossa oli kesän 2013 siirtoikkunan viime hetkillä tullut Mesut Özil, joka tienaa 140 000 puntaa viikossa. Sittemmin saksalaisen seuraan on liittynyt muitakin, mutta Arsenalin vuosittainen palkkalasku on kuitenkin pysynyt alle 200 miljoonassa punnassa.
Mauricio Pochettinon ja Tottenhamin tilanne on kuitenkin kovin erilainen. Jalkapallomaailma on nimittäin muuttunut todella paljon vaikkapa viimeisen viiden vuoden aikana, etenkin kun puhutaan Valioliiga-seurojen rahankäytöstä ja käytössä olevista resursseista. Spurs on pitänyt valitsemastaan tiestä kiinni, mutta tulevaisuudessa sen on pakko nostaa palkkakattoaan. Eikä pelkästään sen takia että se pystyisi kilpailemaan muiden kärkiseurojen kanssa, vaan että se pystyy pitämään nykyiset tähtensä.
Vaikka jokainen neuvottelee omat diilinsä, saattaa esimerkiksi Dele Allia alkaa kismittämään kun maajoukkuekaveri Raheem Sterling (£180k/vk) nostaa yli triplasti isompaa palkkaa. Toki Sterling ja Alli ovat hyvin erityyppisiä pelaajia, mutta on vaikea kuvitella maailmasta löytyvän yhtäkään manageria joka ottaisi satunnaisesti väläyttelevän Sterlingin ryhmäänsä ennen kovia maalimääriä keskikenttämieheksi paukuttavaa Allia.
Oodi Pochettinolle
Vaikka Levy on tehnyt hyvää työtä Spursin toimistolla, kuuluu suurin kunnia nyky-Tottenhamin menestymisestä Mauricio Pochettinolle. Pitkin viime kevättä muun muassa Chelsean ja Manchester Unitedin peräsimeen huhuiltu argentiinalainen katkaisi spekulaatioilta siivet allekirjoittamalla viiden vuoden jatkopahvin pohjoislontoolaisten kanssa.
Pochettinon pitkä jatkosopimus oli selvä viesti myös joukkueen pelaajille. Manageri uskoo Tottenhamin projektiin, vaikka kalliin stadionhankkeen myötä seura ei pysty taloudellisesti kilpailemaan muun kärkikuusikon kanssa. Siitäkin huolimatta avainpelaajien jatkosopimuksia on tippunut tämän tästä ja se jos joku kertoo jostain seuralle paljon tärkeämmästä asiasta kuin kyvystä maksaa järjettömiä palkkoja, nimittäin pelaajien seurauskollisuudesta. Kane tietysti on Spursin oma kasvatti, mutta esimerkiksi Christian Eriksenin tai kapteeni Hugo Llorisin sitoutuminen kuvastaa ryhmän uskoa yhteiseen projektiin.
Jos Spurs on jossain onnistunut, on White Hart Lanella onnistuttu luomaan tiivis ja linjakas kollektiivi. Sitä Pochettinon ryhmä on myös kentällä. Materiaalivertailussa Spurs ei välttämättä muulle kärkikuusikolle pärjää, mutta pelaajien kyky ulosmitata oma ja joukkuekaverien potentiaali on se mikä pitää Tottenhamin mukana mestaruustaistossa.
Seuraa johtava Daniel Levy on oppinut virheistään ja tehnyt hyvää työtä viime vuosina. Kuva: Getty
Argentiinalaisluotsi on luonut ryhmälleen toimivan kollektiiviseen tekemiseen perustuvan pelitavan, jossa jokainen tietää mitä heiltä milloinkin vaaditaan. Tottenhamin tämän hetkinen vahvuus tiivistyi oikeastaan City-ottelussa. Spurs-ryhmä oli pahasti jyrän alla koko ottelun ja vaihtoi puoliajalla ryhmitystä, jonka turvin se onnistui nousemaan arvokkaaseen pistejakoon.
Vaikka kahdeksan pisteen karkumatkalla olevan Chelsean tunteella elävä Antonio Conte on ihastuttanut kolmen alakerrallaan ja Manchesterin ryhmät palkkasivat penkkiensä taakse 2000-luvun midakset Pep Guardiolan ja Jose Mourinhon muodossa, nousee ainakin allekirjoittaneen papereissa Pochettino koko trion ohi Valioliigan parhaasta managerista puhuttaessa. Se, että Spursin materiaalilla ja resursseilla pelataan jo toista kautta putkeen mestaruudesta, kertoo kaiken olennaisen 44-vuotiaan Pochettinon kyvykkyydestä. Ei siis ihme, että Barcelonan on huhuiltu olevan kiinnostunut Espanyolissa manageriuransa aloittaneesta luotsista.
Tällä hetkellä palkkakaton voidaan väittää kääntyneen Tottenhamin vahvuudeksi. Tähtipelaajien palkkojen voimakkaan kasvun myötä on kuitenkin vaikea nähdä, että Spursin nykymalli voisi toimia loputtomiin. Ajan myötä palkkakatosta tulee rasite, jota se tavallaan on jo nytkin.
Mihin Tottenhamin tarina kantaa nähdään tulevaisuudessa. Seuran toimistolla riittää varmasti pähkäiltävää resurssien käytön suhteen. Selkeä seuraidentiteetti ja johtamisen linjakkuus Levyn esikuntaan ovat ainakin tarttuneet ja sen ansiosta Spurs on noussut vakavasti otettavaksi kärkijoukkueeksi.
Tottenhamin mestaruustaistoa voit seurata ViaPlay-palvelusta ja muista turvata Valioliiga-vetosi Unibetin lisäaikavakuutuksen turvin!
Lähteet: The Express, The Daily Star
Kansikuva: Getty