Jenkkifutis elää ja voi kotimaassamme paremmin kuin kertaakaan 90-luvun kultavuosien, jolloin tämä kaikenkokoisten miesten urheilulaji keräsi huomiota ympäri Suomea. Näiden kultavuosien jälkeen jenkkifutis kävi todella syvällä aallonpohjalla ja uuteen nousuun lähteminen kesti oman aikansa.
Nyt kuitenkin tämä nurmikenttien shakki on saanut jälleen uskottavuutensa ja kunnioituksensa osittain takaisin, ja se näkyy myös Vaahteraliigan huomion lisäksi siinä, että monet alempanakin pelaavat seurat saavat huomiota paikallisissa medioissa. Eikä se mikään ihme olekaan, onhan jenkkifutis laji, joka sopii suomalaisille ja sisältää niitä kaikkia elementtejä, joita nykyaikaiset penkkiurheilijat haluavat. Tämän lisäksi lajin nousun taustalla on se, että nykyään laadukkaasti hoidettuja jenkkifutisjoukkueita alkaa löytymään ympäri Suomen ja enää 2. ja 3. divisioonassakaan ei vain pelailla viikonloppujen ratoksi törmäilypalloa.
Ensi kesän 3. divisioonasta voidaankin tästä syystä ennustaa tulevan kaikkien aikojen kovin. Divisioonan kärki ei välttämättä ole aivan niin kova kuin se oli viime kesänä, jolloin Pori Bears hallitsi divisioonaa miten halusi, mutta tasaisempi se varmasti on.
Nykyisten tietojen perusteella sarjaan ei ole tulossa yhtään ylivoimaista joukkuetta ja täydellisen kauden pelaaminen ei tule siitä syystä onnistumaan yhdenkään joukkueen toimesta. Suosikkeja tietysti löytyy ja pitääkin löytyä, muutenhan sarja vaikuttaisi ennakkoon tylsältä, mutta näiden suosikkienkin takaa löytyy monta mielenkiintoista jengiä, joiden potentiaalista on vielä vaikea sanoa.
9. Sipoo Bulldogs
Viime kesänä pitkän kuivan putkensa katki saanut sipoolaisryhmä on tulevana kesänä jonkinlaisessa välitilassa. Huhujen mukaan viime kauden joukkueesta on lähtenyt useampi kokeneempi pelaaja ja lähtijöiden tilalle ei ole löytynyt paikkaajia. Bulldogs tuleekin olemaan ensi kaudella hyvin todennäköisesti sarjan nuorin joukkue.
Bulldogs kärsii maineestaan
Bulldogs on ollut jo vuosia maineeltaan kasvattajaseura, jonka parhaat pelaajat lähtevät muualle saatuaan siihen tilaisuuden. Seuran edustusjoukkue onkin pyörinyt jo vuosia enemmän ja vähemmän kokeneiden pelaajien varassa. Bulldogsin tulevaisuuden kannalta ensi kausi voikin olla hyvä, koska nyt seura tulee tarjoamaan omille junioreilleen todella suurta vastuuta koko edustusjoukkueen tulevaisuudesta. Ja jos nämä juniorit ottavat yhdessä tämä haasteen vastaan, voi Bulldogsin tulevaisuus olla hyvinkin kirkas, koska yleensä yhtenäisyys ja jonkinlainen sitoutuminen pitää seuran kirkkaimmatkin tähdet toiminnassa mukana. Ensi kausi voikin sitoa juuri nämä Bulldogsin tulevaisuuden tähdet seuraan ja estää sitä kautta viime vuosina mahdottomaksi muodostuneen pelaajien katoamisen isompiin seuroihin.
Katoaminen on kaksiteräinen miekka, toisaalta omien kasvattien menestys ”maailmalla” on hienoa, mutta samalla oman edustusjoukkueen kutistuminen kasaan on harmillista. Bulldogs voisi olla yksi alasarjojen kovimmista joukkueista, jos joukkueen junioritähdet olisivat jääneet pelaamaan myös miesten sarjoja Sipooseen. Bulldogsin maineen kannalta olisikin erittäin positiivinen asia, jos seuran omat juniorit pystyisivät ottamaan vastuuta myös seuran edustusjoukkueesta ensi kaudella, koska sen avulla sipoolainen jenkkifutis ottaisi seuraavan oikean askeleen eteenpäin. Vielä ensi kaudella nuo askeleet eivät varmastikaan riitä ja sen takia ennustamme Bulldogsin jäävän ensi kaudella sarjan viimeiseksi.
8. Tarto Titans
Virolaisen Tarto Titansin tasoa on vaikea arvioida ennakkoon, mutta viime kesän Baltian liigassa pelattujen otteluiden perusteella Titans ei ole joukkueena vielä kovinkaan erikoinen. Tästä syystä arvioimme Titansin olevan tämän hetken häntäpäätä. Viime kesän pelivideoiden perusteella Viron maajoukkueeksikin kutsutun joukkueen rosterista kuitenkin löytyy muutamia todella kovia pelimiehiä ja heidän ansiostaan Titans tulee kääntämään muutamia tasaisia otteluita itselleen.
Tätä teoriaa tukee myös se, että viimeksi kun virolainen joukkue (Tallinna Torm) osallistui SAJL:n alaisiin sarjoihin, pystyi sekin voittamaan vähäisestä pelikokemuksestaan huolimatta otteluita juuri yksilöidensä avulla. Tormiin verrattuna myös Titansin etuna voidaan pitää sitä, että joukkue on ollut kasassa jo kolme vuotta ja pelejä on kertynyt jo useita ennen suomalaiseen sarjaan liittymistä. Joten minkäänlaisesta pisteautomaastista ei Titansista kohdalla voida varmasti puhua.
7. Malmi Blaze
Viime kaudella 4. divisioonaa pelannut helsinkiläisjoukkue on tullut ryminällä 3. divisioonaan ja ainakaan joukkueen taustahenkilöiden itseluottamuksesta ensi kesän menestys ei tule jäämään kiinni. Onhan Blazen taustajoukot ehtineet huhujen mukaan hehkuttamaan joukkuettaan jo useampaan kertaan.
Todellisuudessa kuitenkin tämä viime kaudella 4. divisioonan toiseksi tulleella joukkueella on vielä paljon töitä edessä, jotta Blazesta voisi nousta yhden talven aikana 3. divisioonassa menestyväksi joukkueeksi. Suurimpana syynä tähän voidaan pitää sitä, että 4. divisioonaa pelataan 7 vs. 7 -säännöin ja 3. divisioonaa normaalein 11 vs. 11 -säännöin. Moni voisi varmasti ajatella, että eihän kyseessä ole isokaan muutos, mutta todellisuudessa muutos on niin valtava, että näissä kahdessa sarjassa ”ei pelata” edes samaa lajia. Nuo neljä lisäpelaajaa per puoli tuokin lajiin juuri sen shakkimaisen elementin, jonka avulla valmentajat voivat hallita peliä taktisten kuvioidensa avulla. 4. divisioonassa taas pelisuunitelmaa tärkeämpää on hyvät yksilöt ja se, että 2-3 pelaajaa pystyy pelaamaan hyvin yhteen.
Vetoa Malmille tuntuu löytyvän
Blaze itse on uutisoinut vasta yhden uuden pelaajan liittymisen joukkueeseen, mutta maailmalta kuultujen huhujen mukaan Malmille on vetoa ollut enemmänkin. Yksi syy vetoon varmasti on se, että huhujen mukaan Blazessa ei yksikään pelaaja joudu maksamaan seuralle mitään, vaan kaikki kauden pyörittämiseen tarvittavat rahat tulee muualta. Tuo onkin varmasti yksi suurimmista syistä, jonka avulla Blaze saa muutamia kokeneita pelaajia liittymään riveihinsä. Onhan esimerkiksi opiskelijoiden helpompi mennä pelaamaan seuraan, jossa kausimaksua ei ole, kuin seuraan, jossa maksu on useita satoja euroja.
Niin ja sitten siihen jo uutisoituun vahvistukseen. Blaze nimittäin yllätti monet uutisoimalla marraskuun alussa ”hankkineensa” riveihinsä jenkki Robert Hayden Signoren. Kotijenkki-tittelillä Malmille tullut Signore ei kaikkien mielestä noita kriteereitä täyttänyt. Ilmeisesti kuitenkin nämä kriteerit täyttyivät kirkkaasti ja tämä lukioaikoina monia eri taitopelipaikkoja pelannut pelaaja saa pelata ensi kesän 3. divisioonassa. Sinänsähän tuo kotijenkkejä koskeva sääntö on jopa hölmö, koska Suomessakin lajin pariin pitäisi saada kaikki kotimaassaan jenkkifutista pelanneet pelaajat, koska sitä kautta varsinkin pienemmän ja alemmilla tasoilla pelaavat joukkueet saisivat toimintaansa jotain uutta. Eikä hyviä pelaajia vastaan pelaaminen koskaan ainakaan kehitystä taaksepäin vie, vaan enemminkin juuri auttaa jokaista vastustajaakin tulemaan paremmaksi.
Mitä sitten itse Signoreen tulee niin Blaze varmasti saa hänestä todella hyvän vahvistuksen kokemattomaan joukkueeseensa. Lähtökohtaisesti Signore tulee varmasti pelaamaan molemmilla puolilla palloa, koska niin hän oli tehnyt myös lukioaikoinaan Pohjois-Carolinassa. Eniten ”tuhoa” hän varmasti silti tulee tekemään keskushyökkääjänä, jos Helsingin suunnalta kuultuihin huhuihin kokeneesta hyökkäyksen linjasta on uskominen. Signoren kaltainen urheilullinen keskushyökkääjä pystyy kokemuksensa ansiosta varmasti hyödyntämään tehokkaasti linjan tekemiä aukkoja. Vavhistuksista huolimatta Malmilta ei ole vielä kuulunut sellaisia huhuja, joiden avulla Blazea voisi nostaa pudotuspelijoukkueiden joukkoon. Näinpä sijoitus jää alempaan keskiskastiin.
6. Helsinki Wolverines II
Wolverines II oli viime kesänä 3. divisioonan suurin pettymys jäämällä pudotuspelien ulkopuolelle. Toisaalta taas täysin odotettu, koska Wolverines oli koko kevään ajan antanut merkkejä siitä, että kaikki panostukset ovat edustusjoukkueen tekemisessä. Hieman samanlaisia merkkejä on ollut ilmasssa myös tänä talvena, vaikka Wolverinesin harjoituskulttuuri onkin huhujen mukaan hieman muuttunut uuden valmennuksen alla.
Suurin vahvuus voi olla myös suurin heikkous
Niin kuin jo aiemmin mainittiin, on Wolverinesillä kaksi joukkuetta, joiden välillä pelaajat liikkuvat suhteellisen vapaasti. Tämä periaatteessa on farmijoukkueelle jonkinlainen etu, koska sen ansiosta molempien joukkueiden pelaajat harjoittelevat yhdessä ja saavat sitä kautta monia muita joukkueita parempia harjoituksia, mutta loppupeleissä tämä taitaa olla vaan farmijoukkueelle haitta. Farmijoukkue, kun ei pääse seuran yhteisten harjoitusten ja vaihtuvien pelaajien takia harjoitteleman yhdessä tekemistä omien pelaajiensa kanssa kovinkaan paljoa. Se taas näkyy ajoituksissa, jotka ovat keskimäärin aina pielessä ja sen lisäksi arpomisena niiden pelaajien keskuudessa, kenelle pelipaikka ja joukkue ei ole kiveen kirjoitettu. Onhan näiden vaihtelua kokevien pelaajien oltava valmiina lähes kaikkeen penkin ja aloittavan pelaajan väliltä.
Se onkin varmasti yksi syy miksi Wolverines ei saa laajasta rosteristaan huolimatta farmijoukkueensa vieraspeleihin aina kunnollista miehistöä, joka taas näkyy usein liian negatiivisesti vieraspelien lopputuloksissa. Tästä syystä arvioimme Wolverinesin olevan viime kauden tasollaan myös ensi kaudella.
5. Rovaniemi Nordmen
Viime kaudella välieriin yltänyt joukkue on Sipoo Bulldogsin ohella joukkue, joka on kärsinyt huhujen mukaan eniten menetyksistä menneen syksyn aikana. Nordmen ei varmasti ole kotimaisia pelaajia menettänyt montaakaan, mutta jo Espanjalaisten Alvaro Cosinin ja Jorge Huete Bonetin menettäminen on joukkueelle todella suuri asia. Nostivathan nämä viime kesäksi Suomeen lomailemaan tulleet tehomiehet Nordmen-hyökkäyksen viime kaudella aivan uudelle tasolle. Joten nyt, kun lomailut on lomailtu, on Nordmenin löydettävä hyökkäykseensä uudet veturit ja varsinkin pelinrakentajan paikalla olleen Huete Bonetin korvaaminen tuntuu ennakkoon lähes mahdottomalta.
Nordmenin suurimpana ongelmana näin ennakkoon voidaankin pitää juuri pelinrakentajan paikkaa, joka ei viime kauden alussa ollut kovinkaan hyvissä kantimissa. Toisaalta taas ongelmaa varmasti tulee hieman pienentämään se, että joukkueelta löytyy keskushyökkääjän paikalta Aki Kiviniemen kaltainen atleetti, joka varmasti kehittyy talven aikana entistä paremmaksi pelaajaksi. Nuorukainen pelasi vasta ensimmäistä kauttaan viime kesänä ja siihen nähden häntä voitiin pitää yhtenä sarjan parhaimmista pelaajista pelipaikallaan. Joten jos Kiviniemi ottaa talvena odotetunlaisen askeleen eteenpäin ”urallaan”, tulee Nordmenin tilanne hieman helpottumaan, koska silloin Nordmenin hyökkäyksen ei tarvitse heittää palloa viime kauden tapaan.
Sijainti on edelleen Nordmenin vahvuus
Nordmen varmasti hieman kärsii pitkistä vieraspelimatkoistaan, mutta samalla se hyötyy kotiedustaan muita joukkueita enemmän. Tätä suuremman hyödyn Nordmen kuitenkin saa sijainnistaa pelaajien hankkimisen kautta, koska siinä missä Etelä-Suomesssa alkaa jenkkifutisjoukkueita olemaan jokaisessa kaupungissa, on Nordmen Lapin ainoa soikeaapalloa pelaava joukkue. Tämä onkin syy miksi Nordmen pystyy yhdistämään monia eri kuntia yhdeksi isoksi joukkueeksi. Viimeisimpien tietojen mukaan Nordmen myös treenaa osittain kahdella eri paikkakunnalla ja saa sitä kautta jälleen uusia pelaajia. Lisäksi Lapin luonto on houkutellut jo usemman vuoden ajan ulkomaalaisia muuttamaan Pohjois-Suomeen ja näiden joukosta Nordmen on pystynyt houkuttelemaan kokeneita pelaajia riveihinsä. Näitä kokeneita pelaajia Nordmenista löytyi jo viime kaudella ja huhujen mukaan ensi kaudella vieläkin enemmän, koska kokeilupäivien tuoman huomion kautta Nordmen on huhujen mukaan saanut ainakin yhden uuden kotijenkin. Nämä kokeneet pelaajat ovatkin se mauste, joka nostaa nykyisissä arvailuissa Nordmenin sijoitusta, joka olisi muuten voinut painua alemmaksikin.
4. Lahti Panthers
Viime vuosien 3. divisioonan pisteautomaatti otti itseään syksyllä niskasta kiinni ja päätti lähteä valmistautumaan tulevaan kauteen uudistuneella ilmeellä. Ensimmäisenä uudistuksena jenkkifutisjoukkue vaihtoi nimeään Päijät-Häme Panthersista Lahti Panthersiksi. Tämä olikin varmasti jonkinlainen ennakointi sille, että Panthers siirtyi lähemmäs sitä tuttua ja turvallista lahtelaista jenkkifutista, joka tunnettiin ennen nimellä Lahti Jets. Samaa linjaa nimittäin jatkoi Panthersin seuraavat syksyn uutisoinnit, jotka kertoivat entisten Jets-pelaajien ja -valmentajien paluusta ”kotiin”. Tämä olikin se asia, jonka perään me huutelimme jo Faneille.comissa viime kauden lopulla.
Uusiutunut Panthers on herättänyt kiinnostusta
Panthersin joulukuussa ilmestyneen rosterin perusteella Panthers on herättänyt kokemattominen pelaajien lisäksi kiinnostusta myös muualla meritoituneiden pelaajien keskuudessa. Näistä muualla pelanneista pelaajista varmasti kovin nimi on jo viime kaudella 1. divisioonassa loistavia otteita esittänyt Janne Lahikainen. Lahikainen oli ennen loukkaantumistaan 1. divisioonan taklaustilaston kärkinimiä. Toinen kovaa jälkeä muualla tehnyt pelaaja on Ville Ampuja. Tämä kovaa pelaava puolustuksen takamies nousi jo viime kaudella Kotka Eaglesin riveissä näkyväksi pelaajaksi ja ensi kaudella häneltä voidaan odottaa vielä enemmän. Paluumuuttajista taas kovimmat nimet ovat varmasti Sipoossa viime vuodet pelannut blokkaava keskushyökkääjä Heikki Suominen ja Kotkassa viimeiset kaksi kautta pelannut Jere Rapo. Eikä paluumuuttajien listalta voida unohtaa myöskään Hämeenlinna Huskiessa viime kauden päättänyttä Mikko Koivusta. Tukimiehen paikalla viihtyvää Koivusta voidaan pitää yhtenä Panthersin lyhyen seurahistorian aikana esiintulleena pelaajana.
Uudistunut valmennus ei tule pääsemään helpolla
Vaikka Panthers on herättänyt kiinnosta niin uusien kuin muualla meritoituneiden pelaajien keskuudessa, on alustavaa rosteria katsottaessa kiinnitettävä huomio listalta puuttuvien pelaajien nimiin. Panthersin viime kauden joukkueesta on jäljellä enään rippeet ja se on asia, joka on lahtelaisten kannalta huolestuttavaa. Puuttuuhan listalta esimerkiksi sellaisia nimiä kun Jussi Virkkunen, Henri Kaukoranta, Lassi Lääveri ja Jere Allenius, joista jokaisesta olisi varmasti Panthersille hyötä myös tulevavan kesänä. Tämä onkin se asia, johon Panthersin uudistuneen valmennuksen pitäisi pystyä tekemään muutos, koska näitä viime vuosina isoissa rooleissa loistaneita pelaajia ei ole uudellakaan valmennuksella varaa menettää. Lahtelaisen jenkkifutiksen kannalta olisikin suotavaa, että kyseisten pelaajien kohdalla on enemmän kyse syksyn ajan olleista kiireistä ja vuoden vaihteen jälkeen ajoitetusta paluusta.
Toinen merkittävä asia, johon Panthersin uuden valmennuksen pitää kiinnittää huomiota, on joukkueen potentiaali tai oikeastaan siihen, miten se saataisiin kaivettua kunnolla esille. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää pelinrakentajan paikalla pelaavaa Eemi Huhtista ja laitahyökkääjän paikalla viihtyvää Joni Vilanderia. Huhtinen kyllä väläytteli potentiaaliaan jo viime kaudella, mutta liian usein hän sortui myös isoihin virheisiin. Näiden isojen virheiden karsiminen onkin se asia, johon niin Huhtisen kuin Panthersin valmennuksen pitää kiinnittää talven aikana huomiota. Parhaimmillaan Huhtinen voi nimittäin olla jopa koko sarjan paras pelinrakentaja, mutta se edellyttää edelleen kehittymistä ja virheiden vähenemistä. Vilander taas on varmasti yksi sarjan nopeimmista laitahyökkääjistä, mutta hänen ongelmansa on avokentällä tehtävät kopit. Vilander nappaa yleensä pallon aina tiukoissa tilanteissa, mutta silloin kun hän pääse aivan yksikseen koppaamaan palloa se putoaa. Eli Vilanderinkin kohdalla on kyse enemmän pienistä asioista kuin isoista kokonaisuuksista, joiden hiominen voisi olla useamman talven homma. Joten jos Panthersin uusittu valmennus onnistuu hommissaan niin kuin sen pitäisi tehdä, tulee Panthers taistelemaan kauden loppuun saakka pudotuspelipaikoista.
3. Kotka Eagles
Viime kaudella avoimesti mestaruudesta puhuneet kotkalaiset hakivat huhujen mukaan syksyllä nousua 2. divisioonaan, mutta sitä joukkue ei lopulta saanut. Sen takia onkin mielenkiintoista nähdä minkälaisen joukkueen kotkalaiset saavat ensi kaudella kasaan. Samaisten huhujen mukaan nousu olisi ollut useammelle kokeneelle pelaajalle jonkinlainen kynnyskysymys jatkon suhteen. Olisi kuitenkin jopa koominen tilanne, jos jatkoa miettineet pelaajat eivät pelaisi sen vuoksi, että liitto ei nähnyt joukkuetta 2. divisioona kelpoiseksi. Asia varmasti olisi ollut toisin, jos Eagles itse ei olisi halunnut nousta.
Eagles elää murroksessa
Eagles on joukkue joka tuli kaikkien kotimaista jenkkifutista seuraavien tietoisuuteen vasta vajaat kaksi vuotta sitten. Silloin puskista tullut ilmoitus 3. divisioonaan liittymisestä oli varmasti monille yllätys. Tuon yllätyksen taakse Eagles pystyikin kaksi ensimmäistä kauttaan piiloutumaan, mutta vaiherikkaan viime kesän jälkeen piiloutuminen ei enään onnistu. Ensi kesänä monet lajia seuraavat odottavatkin kotkalaisten pystyvän muuttamaan sanat teoiksi ja nousemaan Tinamaljassa pelaavaksi joukkueeksi. Ennen viime kesää, kun kotkalaiset kyllä nostelivat kannua mielissään, mutta loppupelissä sen voittaminen ei ollut edes lähellä, koska sarjasta löytyi kaksi selvästi kovempaa joukkuetta. Nyt nuo kovemmat joukkuet ovat kuitenkin sarjatasoa korkeammalla ja tie tähtiin pitäisi olla kotkalaisten kannalta auki.
Kyseinen tie ei kuitenkaan ole auki, jos Eaglesin kokeneet pelaajat päättävät lopettaa uransa viime kauteen. Eaglesin tulevaisuuden kannalta olisikin tärkeää, että nämä kokeneet pelaajat Patrik Thesleffin ja Juho Leppälän johdolla jatkaisivat ainakin vielä ensi kesän ajan. Nämä herrat kun ovat olleet kotkalaisten kiven kovan puolustuksen kulmakiviä, joiden kanssa nuorten kotkalaisten on ollut helppo pelata. Toisaalta ei kotkalaisten hyökkäyskään ihan heti olisi valmis menestymään, jos Lautamatin veljeksistä kumpikaan ei toimisi aloittavana pelinrakentajana. Eaglesin pelinrakentaja tilannetta huonontaa myös se, että vielä viime kaudella Eaglesin toisena pelinrakentajana toiminut Antti Willberg siirtyi joulukuun alussa Hämeenlinna Huskiesin riveihin.
Ei niin paljon paahaa, ettei jotain hyvääkin
Jotta ennakointi ei menisi kotkalaisten kohdalta liian negatiiviseksi, on pakko todeta Eaglesin myös vahvistuneen syksyn aikana. Eaglesin miehistöön on liittynyt syksyn aikana ainakin kaksi kovan luokan pelimiestä Hämeenlinnasta. Huskiesin riveistä kotkaan on siirtynyt syksyn aikana laitahyökkääjä Sinh Thu ja Lauri Tihula, joista kumpaakin voidaan pitää kovanluokan kaappauksina 3. divisioonaan. Samaiset kaappaukset tukevat myös sitä teoriaa, että Eaglesin kokeneemmat pelaajat ovat jatkamassa seurassa. Olihan esimerkiksi Thesleff voittamassa tämän kaksikon kanssa Baltian liigaa menneenä syksynä. Thesleff tuskin olisi pystynyt houkuttelemaan tätä kaksikkoa Kotkaan ilman jonkinlaisia takuita kilpailukykyisestä joukkueesta. Tämän takia voimme turvallisin mielin ennakoida Eaglesin jälleen kolmen kovimman joukkueen joukkoon. Tätä arviota voidaan joutua jopa hieman nostamaan ennen kauden alkua, jos kotkalaisten päävalmentajaksi viime viikolla nimetty jenkki Vincent Pervis pystyy tekemään kokemuksellaan taikoja Eaglesin nuorempien ja kokemattomampien pelaajien kanssa.
2. Lohja Lions
Lions on joukkue, joka oli viime kaudella 3. divisioonan positiivisin yllätys. Lohjalaisten yllätyksellinen kauden taustalla oli varmasti monia erinäisiä syitä, mutta yksi suurimmista oli silti varmasti joukkueen laadukas valmennus. Samainen valmennus on myös syy, miksi uskallamme nostaa tässä kohtaa Lionsin ensi kauden toiseksi suurimmaksi ennakkosuosikiksi. Tai tarkalleen ottaenhan kyseessä ei ole sama valmennus vaan huimasti syksyn aikana vahvistunut valmennus. Lionsin valmennuksen kun on syksyn aikana liittyneet Tero Virtanen, joka on myös U19 maajoukkueen päävalmentaja ja Sami Sillgren. Molempia näistä herroista voidaan pitää Suomen tasolla todella kovina tekijämiehinä, joten Lionsin jo ennestää ”tähtiä” vilissyt valmennus on varmasti yksi Suomen kovimmista, ottaa huomioon sitten minkä tahansa miesten sarjatason.
Lohjan laihat vuodet takanapäin
Lions palasi jenkkifutiskartalle kaksi vuotta sitten lähes kymmenen vuoden hiljaselon jälkeen. Tuolloin monet hieman epäilivät Lionsin tulevaisuutta, koska lohjalaiset joutuivat pelaamaan ensimmäisellä kaudellaan useasti todella kapealla rosterilla. Nyt nämä epäilijät ovat kuitenkin hiljennetty ja Lionsin tulevaisuus näyttää hyvin valoisalta, onhan joukkueen joulukuussa julkaisemalla rosterilla mukana jo 31 nimeä. Huhujen mukaan listalle ei ole edes kaikkia treeneissä pyörineitä nimiä vielä mukana, vaan ne joiden kanssa Lions on solminut sopimukset ensi kauden osalta. Sen takia on helppo ennustaa Lionsin rosterin kasvavan vielä ennen kauden alkua noin 40 pelaajan kokoiseksi, ja mikä tärkeintä menestyksen kannalta Lionsilta löytyy myös niitä monissa seuroissa harvinaisiksi käyneitä linjamiehiä, jotka eivät mahdu aloittaviin linjoihin.
Kokonaisuudessaa Lionsin rosteri näyttääkin hyvin tasapainoiselta ja kilpailukykyiseltä verrattessa muihin 3. divisioonassa pelaaviin joukkueisiin. Tästä syystä myös veikkaamme Lionsia ensi syksynä pelattavaan Tinamaljaan, jos ja kun lohjalaisten valmentajat uskaltavat pelata näyttävyyden kustannuksella kunnon old school -futista. Tuollainen kunnon ”mörköpallo” kun sopii juuri Lionsin tyyppiselle joukkueelle, jolta löytyy valtavan kokoinen hyökkäyksen linja.
1. Oulu Northern Lights
Viime kaudella 1. divisioonan viimeksi jäänyt oululaisjoukkue päätti alkusyksystä lähteä rakentamaan seuran tulevaisuutta kotimaamme alimmalta sarjatasolta. Päätös varmasti herätti monissa ihmetystä, mutta syksyn ja alkutalven aikana tulleiden seikkojen perusteella päätös oli varmasti täysin oikea. Northern Lightsissa on tapahtumassa jonkinlainen isompi kulttuurillinen ja pelaajistollinen muutos. Joten jo näistä syistä 3. divisioona on varmasti täysin oikea sarja oululaisille. Totuus on kuitenkin myös se, että oululaisia ei voida pitää minään muuna kuin sarjan selvimpana ennakkosuosikkina. Onhan viime kauden 1. divisioona joukkueesta edelleen varmasti kasassa vielä jonkinlainen runko ja sen rungon varaan on helppo rakentaa 3. divisioonassa menestyvä joukkue.
Northern Lights on panostanut valmennukseensa
Monesti kotimaisissa palloilusarjoissa tehdään se virhe, että uudelleen rakennus kyllä aloitetaan, mutta sitten sitä ei kuitenkaan aloiteta. Eli tiputetaan joukkue tietoisesti yhtä tai kahta sarjaporrasta alemmas, mutta sitten jätetään homma siihen ja luotetaan kasvun alkavan ”itsestään”. Oulussa tätä virheitä ei ole tehty vaan seurajohto on halunnut panostaa joukkueen tulevaisuuteen oikein kunnolla. Parhaiten tämän asian varmasti näkee varmasti siitä, että oululaisten valmentajien oppi-isänä tulee toimimaan 90-luvulta tuttu Tim Johnson. Johnson on pitkän valmentajan uransa aikana kerennyt valmentamaan niin Yhdysvalloissa ja Euroopassa, joten minkäänlaisesta turistista ei ole kyse kun puheeksi tulee tammikuussa Oulussa käymään tuleva Johnson.
Oppi-isän roolia hoitavan Johnsonin lisäksi oululaisten valmennus näyttää muutekin hyvin vahvalta ja tasapainoiselta paketilta. Johnsonin lisäksi oululaisten valmennukseta esille pitää nostaa Stacey Thomas, joka taas on tuttu kaikille kotimaista jenkkifutista seuraaville liigakentiltä. Onhan kovasta pelaamisestaan tunnettu Thomas pelannut useammassakin Vaahteraliiga-joukkueessa viimeisen 10 vuoden aikana. Thomasin mukaan tulon myötä voidaan olettaa myös Northern Lightsin takakentän pelaamisen parantuvan huomattavasti, onhan jokaisella nuorella oululaisella takakentän pelaajalla nyt tilaisuus oppia asioita jonkinlaiselta esikuvaltaan.
Nousu on Northern Lightsin tavoite
Northern Lights ilmoitti heti 3. divisioonaan siirtymisensä jälkeen tavoittelevansa paluuta 1. divisioonaan jo vuodeksi 2018, joten lyhyemmänkin matematiikan mukaan seuran ainut tavoite voi olla ensi kauden osalta mestaruus. Kyseinen tavoite ei varmasti olekkaan yhtään ylimitoitettu, koska jo aiemmin mainittuun tapaan joukkueella on varvasti vahva 1. divisioonassa rutinoitunut joukkueen runko. Vaikka tuolla rungolla ei 1. divisioonassa viime vuonna voittoja tullutkaan, on kaikkien muistettava oululaisten osallistuneen sarjaan ilman yhtäkään ulkomaalaista. Juuri ulkomaalaisten puute saikin Northern Lightsin näyttämään tasoaan huonommalta joukkueelta viime kesänä. Tämän asian tulee todistamaan myös Northern Lights itse ensi kesän 3. divisioonasa vahvalla pelaamisellaan.
Menestyksen takuumieheksi haluamme Faneille.comissa nostaa pelinrakentaja Othman Al-Kubaisin inttiin lähdöstä huolimatta. Nuorten maajoukkueessakin esiintynyt Al-Kubaisi on pelaaja, jonka monipuolisuus tulee yllättämään monet vastustajat. Näistä syistä Northern Lightsilla on tällä hetkellä hallussaan ennakkosuosikin viita.
Kansikuva: Faneille.com
Twitter: Tyhjatasku