Tarkasteluvuorossa olevan AFC Eastin viime kausi meni kokonaisuudessaan positiivisesti. Divisioonan joukkueet napsivat voittoja yhteensä 36 kappaletta, mikä oli NFC Southin ohella liigan parasta tasoa. Pudotuspeleihin eteni siitä huolimatta vain Patriots, joten muille jäi varmasti paljon vielä hampaankoloon. Rannalle jääneen kolmikon tilanne on vuodesta toiseen äärimmäisen haastava, koska Patriots on hallinnut usein selkeällä erolla divisioonaa ja tarjolle on jäänyt ainoastaan villikorttipaikkoja pudotuspeleihin.
Miami Dolphins (6–10)
Kausi 2015
Miami Dolphins lähti viime kauteen suurin odotuksin. Jo pelkästään isolla rahalla seuraan Lionsista hankittu puolustuksen linjamies Ndamukong Suh riitti buumin nostattamiseen, mutta muutenkin joukkueen piti olla edelliskaudesta terävämpi. Ennakkoon joukkueen runkosarjaa vaikeutti kauden puoliväli, kun Dolphins pelasi kuudessa viikossa viisi vierasottelua, joista yhden vielä Lontoossa. Toisin kuitenkin kävi, sillä tuon ajanjakson joukkue selvitti kunnialla voittaen otteluista kolme. Sen sijaan alku- ja loppukausi menivät hyvin mollivoittoisesti, kun joukkueen tahti ei tuntunut riittävän juuri ketään vastaan. Lopulta Miamin oli tyytyminen jäädä hyvätasoisen divisioonansa jumboksi kahden voiton erolla Billsiin.
Dolphins-hyökkäys
Jay Ajayi lähtee täyttämään Lamar Millerin jättämää aukkoa. (Getty)
Dolphinsin hyökkäyksestä löytyy paljon potentiaalia, mutta tulokset ovat viime kausina olleet laihat. Viidennelle NFL-kaudelleen valmistautuva pelinrakentaja Ryan Tannehill jakaa mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, mutta fakta on, että hän on pitänyt tasonsa yllä kaudesta toiseen ja ottanut pieniä kehitysaskeleita joka vuosi. Uusi päävalmentaja Adam Gase tunnetaan kyvyistä, joilla pelinrakentajista saadaan uusia ulottuvuuksia irti. Työnäytteitä löytyy ainakin Jay Cutlerin ja Tim Tebow’n jäljiltä ja nähtäväksi jää, mitä Gase saa aikaiseksi Tannehillin kanssa. Heittopelien ykköskohteena tulee toimimaan nuori Jarvis Landry, joka viime kaudella ylitti ensimmäisen kerran 1 000 kiinniottojaardin rajan. Muita kasvuvaiheessa olevia laitureita, jotka ovat vielä tekemässä varsinaista läpimurtoaan, ovat Kenny Stills, DeVante Parker ja tulokas Leonte Carroo. Tästä joukosta voi puhjeta todellinen kukkakimppu, mutta toistaiseksi näytöt ovat vielä laihoja.
Päivittynyt hyökkäyslinja näyttää Kraig Urbikin (siirtyi Billsistä), Jermon Bushrodin (Bearsista) sekä Laremy Tunsilin, jonka joukkue varasi kevään ensimmäisellä kierroksella, myötä paperilla viime vuotta aavistuksen terävämmässä kunnossa. Mistään jättiloikasta ei ole kyse, mutta suunta on ylöspäin. Kuten laituriosastolla, myös keskushyökkääjät eivät ole vielä ehtineet meritoitumaan liigassa. Lamar Millerin siirryttyä Texansiin Dolphinsin ykkösvaihtoehdoksi näyttäisi jääneen viime kauden kakkosmies Jay Ajayi. Viime vuonna tulokaskaudellaan Ajayi oli kohtuullisen pienessä roolissa saaden yhdeksässä ottelussaan 49 kertaa pallon käsiinsä. Ilman selkeitä virheitä pelannut keskushyökkääjä pääsee nyt mittaamaan tasonsa, sillä kakkosmiehenä tultaneen näkemään kevään kolmoskierroksen varaus Kenyan Drake.
Dolphins-puolustus
Joukkueen puolustuslinjan pelaajilta löytyy huippukausia, mutta monilta myös paljon ikävuosia. 31-vuotias Mario Williams siirtyi Billsistä Dolphinsin linjan ulkoreunaan. Miehen viime kausi oli pettymys ja hänelle tarjotaan vielä mahdollisuus kääntää uransa suunta. Toisessa linjan reunassa majaileva Cameron Wake on virkaveljeään kolme vuotta vanhempi ja kärsi viime kaudella loukkaantumisesta. 10 säkityksen kausivauhdilla uransa pelannut Wake on parhaimmillaan huikea pelimies ja yhdessä Williamsin kanssa he voivat tuoda paljon ongelmia vastustajan hyökkäyslinjaan. Hyvin viime kaudellakin pelannut Ndamukong Suh kaipaa myös apuja näiltä miehiltä, miksei yhtä lailla Eaglesista siirtyneeltä tukimies Kiko Alonsolta, jotta kokonaisuus saadaan toimimaan.
Dolphins sai samassa kaupassa Alonson kanssa takapuolustukseensa vahvistusta Byron Maxwellin muodossa. Hänet muistetaan paremmin Seahawks-ajoistaan, mutta pelasi siitä huolimatta parhaan kautensa Eaglesin riveissä viime vuonna. Jos Rashad Jones jatkaa siitä mihin viime kaudella jäi, alkaa takakentästäkin muodostua hyvä paketti. Myös Lionsista siirtynyt Isa Abdul-Quddus voisi tuoda piristystä takapuolustajan tontillaan, joka saattaa saada uransa parhaan näytön paikan Dolphins-paidassa.
Arvio
Miamin kauden startti on lähes painajaismainen, kun ensimmäisessä ottelussa vastaan asettuu Seahawks kotonaan, ja heti perään Dolphins matkustaa Patriotsin vieraaksi. Näiden otteluiden jälkeen joukkueen taso tullaan todellisuudessa mittaamaan. Puolustuspää on täynnä kysymysmerkkejä ja mikään ei estäisi sitä nousemasta kohti liigan parhaimmistoa, mutta toisaalta joukossa on paljon viime vuonna alisuorittaneita pelaajia. Hyökkäys sen sijaan painottuu nuoruuden intoon ja siinä kolikossa on aina kaksi puolta. Otteluohjelman puolesta postiviivinen voittosaldo ei olisi mikään suuri ihme, mutta kuten mainittua, se vaatii monen palasen loksahtamista paikoilleen. Kyseessä saattaa olla tämän vuoden suurin mysteerijoukkue, joten arviot voittosaldosta ovat todella haastavia. Uskon itse 6–10-saldoon – katsotaan miten käy.
New York Jets (10–6)
Kausi 2015
New York Jetsin edelliskausi oli pohjanoteeraus, kun voittoja kertyi vain neljä ja sijoitus oli divisioonan pohjalla. Viime kaudella uuden päävalmentajansa Todd Bowlesin johdolla kurssi kääntyi päälaelleen ja joukkue oli tulessa alku- ja loppukaudesta. Alun 5–1-saldo nosti odotukset pilviin, mutta heikosti mennyt marraskuu lopulta mursi Jetsin pudotuspelihaaveet, vaikka kuudesta kauden viimeisestä ottelusta matkaan tarttui viisi voittoa, joista yksi Patriotsista. Jo ennen kauden alkua oli selvää, että hyökkäyksen tärkeimmät pelaajat tulevat olemaan Geno Smithin syrjäyttänyt pelinrakentaja Ryan Fitzpatrick sekä laitahyökkääjät Brandon Marshall ja Eric Decker. Kolmikko ei pettänyt tehokkuudellaan odotuksia, mutta Fitzpatrickin syötönkatkot olivat toisinaan myrkkyä koko joukkueelle. Jokainen heistä ylitti tai sivusi ennätyksiään ja hyvän puolustuksen tuella nostivat Jetsin konferenssin seitsemännelle sijalle.
Jets-hyökkäys
Bearsin paidassa tutuksi tullut Matt Forte on loistava vahvistus Jetsille. (Getty)
Hetken näytti jo todella pahalta Jetsin hyökkäyksen kannalta, kun seurajohto ei päässyt yhteisymmärrykseen Fitzpatrickin kanssa sopimusehdoista, mutta tilanne onneksi rauhoittui, ja mies jatkaa Jets-paidassa tulevallakin kaudella. Hän on tunnettu pelaamisesta riskien ylärajoilla, joka tuo tullessaan sekä loistavia heittopelejä ykköskohteille Marshallille ja Deckerille, mutta toisaalta altistaa joukkueen pallonmenetyksille. Heittopeli jatkuu siis hyväksi koetulla tavalla viime kauden tapaan, mutta juoksupelivastuu siirtyi uusiin käsiin. Chris Ivoryn suunnatessa Jaguarsiin, oli Jets pakkoraossa hankkimaan korvaajan avainpelipaikalle. Tilanne olisi voinut päättyä huonostikin, mutta lopulta haaviin jäi huippukaveri Bearsista, kun Matt Forte allekirjoitti sopimuksen Jetsin kanssa. Forte on niittänyt mainetta juoksuillaan jo kahdeksan kauden ajan, mutta samalla hänen roolinsa heittopeleissä on ollut huomattava.
Hyökkäyslinja on liigan alempaa keskitasoa ja etenkin sen ailahtelevat otteet eivät ole jääneet katsojilta huomaamatta. Mitään suuria muutoksia kokoonpanoon ei kuitenkaan ole tulossa, joten nyt kyse on siitä, mitä kesän aikana on saatu aikaiseksi. D’Brickashaw Ferguson teki tilaa nuoremmilleen jääden eläkkeelle ja hänen tilalleen hankittiin Broncosista Ryan Clady, joten pientä vaihtuvuutta nähdään sentään.
Jets-puolustus
Kulmapuolustaja Darrelle Revisin viime kausi ei ollut parasta Revisiä, mutta hän on siitä huolimatta tärkeä pelaaja joukkueen takapuolustuksessa. Jos hänen käyränsä saadaan käännettyä vielä nousujohteiseksi, vastustajien ykköslaitahyökkääjät joutuvat tekemään entistä enemmän töitä pallon eteen. Takapuolustukseen ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viime kauteen nähden.
Linjamies Damon Harrison pakkasi varusteensa ja siirtyi paikallisvastustaja Giantsiin, joten Jets lähti hakemaan pelipaikalle korvaajaa. Haaviin jäi Steelersistä kaapattu Steve McLendon. Varaustilaisuuden ensimmäiseltä kierrokselta Jets hankki lisäksi tukimies Darron Leen, jolle voisi aueta avauksen paikka jo heti kättelyssä. Joukkueelta puuttuu varsinainen tähtitukimies ja päävalmentaja Todd Bowles näkisi mieluusti, että Leestä kasvaisi sellainen, ja nopeasti.
Arvio
Forten mukaantuloa lukuunottamatta lähtötilanne kauteen on pitkälti samankaltainen kuin vuosi sitten. Silloin uskoimme joukkueen yltävän vain neljään voittoon, mutta arvio meni täysin pieleen. Vuoden viisaampana emme lähde tekemään samaa virhettä uudelleen ja aliarvioimaan joukkuetta, vaan uskomme joukkueen päätyvän saldoon 7–9 ja jäävän Billsin jalkoihin.
Buffalo Bills (8–8)
Kausi 2015
Billsin kausi on päättynyt joka vuosi 2000-luvulla runkosarjaan ja sama tahti jatkui myös viime vuonna. Joukkue aloitti kautensa lupaavasti voittamalla kolme viidestä ensimmäisestä ottelustaan ja pistämällä tosissaan kampoihin Patriotsille viikolla 2. Joukkueen puolustuksen piti olla se osa-alue, joka pystyisi nostamaan joukkueen vihdoin jatkopeleihin, mutta näin ei tällä kertaa ollut, kun vastustajat nakuttivat usein yli 30 pisteen lukemat taululle. Sen sijaan hyökkäyksestä löytyi pari positiivista yllätystä, kun pelinrakentaja Tyrod Taylor näytti epäilijöilleen olevansa NFL-mitat täyttävä pelaaja – tuloksena 20 TD:tä ja vain 6 syötönkatkoa. Toinen esiinnousija oli tulokaskeskushyökkääjä Karlos Williams, joka aloitti ottelut pääasiassa vaihdon puolelta, mutta nousi tärkeillä hetkillä loistavasti esiin. Mieheltä jäi 5 ottelua väliin loukkaantumisten vuoksi, mutta siitä huolimatta tilastoihin kertyi 7 TD:tä ja yli 500 juoksujaardia, jotka ovat loistavia tilastoja tulokkaalle ja vaihtopelaajalle.
Bills-hyökkäys
Tyrod Taylorin käyrä on nouseva, ja mies kannattaa ottaa ehdottomasti seurantaan. Hänen varaansa on hyvä rakentaa joukkueen tulevaisuutta. Kun sen lisäksi juoksuhyökkäys on vakaasti LeSean McCoyn, Karlos Williamsin ja 49ersista siirtyneen Reggie Bushin hyppysissä, kuulostaa hyökkäyspaketti äkkiseltään lupaavalta. Vaikka Williamsin alkukausi jää väliin pelikiellon vuoksi, ei joukkueella pitäisi tällä sektorilla olla hädän päivää. Hyökkäyslinjankin ollessa ilman suurempia muutoksia viime kauden hyvällä tasolla isoin huolenaihe löytyy laitahyökkääjistä.
Sammy Watkins on lyhyen NFL-uransa aikana ehtinyt niittämään jo nimeä riittämiin ja paikka ykköslaiturina on taattu, kunhan jalka saadaan kuntoutettua täyteen iskuun mahdollisimman nopeasti, miltä tällä hetkellä vaikuttaa. Watkinsin takana taso on paria astetta alempana, ja joukkue kaipaa sieltä yllättäjiä. Avauksessa sisemmän laitahyökkääjän paikalla aloittavan Charles Clayn ensimmäinen Bills-kausi ei ollut mikään ilotulitus, mutta kuitenkin samaa tuttua tasoa Dolphins-ajoilta.
Bills-puolustus
Billsin takakentältä löytyy loistava kulmapuolustajaparivaljakko, kun Stephon Gilmore ja Ronald Darby jatkavat siitä, mihin jäivät kauden päätteeksi. Pari herättää varmasti kunnioitusta jokaisessa vastustajassa ja pistää heidät pohtimaan keinoja miesten ohittamiseksi. Miesten takana puolestaan kilpailu on astetta kovempaa, kun mm. loukkaantumisen vuoksi lähes koko viime kauden sivussa ollut Aaron Williams on taas pelikunnossa ja miehet, kuten Corey Graham ja Nickell Robey saavat tehdä parhaansa peliaikansa eteen. Kolmikosta Grahamin paikka avauksessa pitäisi olla viime kauden perusteella kaikkein varmin. Kaiken kaikkiaan Billsin takapuolustus on hyvissä käsissä.
Juoksupuolustus tuntui viime kaudella olevan joukkueelle haastavaa. Tähän haasteeseen vastaamaan hankittiin varaustilaisuuden ykköskierrokselta ulompi linjamies Shaq Lawson kokeneemman Jerry Hughesin tueksi, mutta vielä on avoinna, kuinka pitkään loukkaantuminen pitää miehen sivussa. Hänen paluuseen asti joukkueen on pärjättävä viime kauden kaltaisella reseptillä, sillä etuseitsikkoon ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia. Tulokastukimies Reggie Ragland saanee näytönpaikan vakuuttavasti kaksi ensimmäistä NFL-kautta pelanneen Preston Brownin vierellä. Jos juoksuhyökkäys saadaan kuriin, alkaa myös etulinja olemaan sillä tasolla, mitä päävalmentaja Rex Ryanilta on lupa odottaa.
Arvio
Billsistä löytyy tasoa niin paljon, että divisioonan kakkospaikka ei enää ole kaukana ja sitä kautta haaveet pudotuspelipaikasta ovat täysin aiheellisia. Viime kädessä menestys tulee ratkeamaan puolustukseen, joka viime kaudella päästi vastustajat liian helpolla maalien makuun, mutta myöskin mielenkiintoisessa runkosarjan keskivaiheilla, jolloin Bills kohtaa peräjälkeen Patriotsin, Seahawksin sekä Bengalsin. Runkosarja päättyy saldoon 9–7.
New England Patriots (12–4)
Kausi 2015
Tuskin oli monellekaan yllätys, että Patriots voitti AFC East -divisioonan, mutta vielä jäi parannettavaa, kun runkosarjan loppu päättyi useiden avainpelaajien loukkaantumisten vuoksi saldoon 2–4. Missään vaiheessa kautta ei kuitenkaan ollut epäselvyyttä siitä, kuka divisioonaa edelleen hallitsee. Liigan ehdottomaan eliittiin kuuluva hyökkäys takoi huimia pistemääriä ottelusta toiseen, kunnes vastaan asettui konferenssifinaalissa Denver Broncos. Äärettömän mielenkiintoinen ottelu kulminoitui Stephen Gostkowskin ohi menneeseen lisäpisteyritykseen ensimmäisellä jaksolla ja siitä seuranneeseen kahden pisteen lisäpisteyritykseen, kun kellossa oli enää 12 sekuntia aikaa. Broncos-puolustus onnistui katkaisemaan lisäpistepelissä Tom Bradyn heiton, ja Patriotsin kausi päättyi lukemin 20–18. Patriotsin edelleen ehdottomasti tärkein lenkki oli Tom Brady ja Rob Gronkowski, jotka tarpeen tulleen ottivat koko joukkueen omille harteilleen.
Patriots-hyökkäys
Jimmy Garoppolo saa elämänsä tilaisuuden neljällä ensimmäisellä kierroksella Tom Bradyn kärsiessä pelikieltoaan. (Getty)
Alkukauden osalta kaikkein mielenkiintoisin kysymys on, miten kakkos-QB Jimmy Garoppolo tulee selviämään urakastaan Bradyn kärsiessä neljän ottelun pelikieltoaan 1,5 vuoden takaisesta konferenssifinaalista. Nämä neljä ottelua tulevat antamaan hyvän kuvan siitä, missä joukkue todellisuudessa menee, koska Bradyllä on taianomainen kyky nostaa kanssapelaajiensa tasoa aina kentällä ollessaan. On selvää, että heittopeleissä Patriots on äärettömän vaarallinen, kun sen kokoonpanosta löytyvät mm. Gronkowskin, Julian Edelmanin ja Danny Amendolan kaltaiset kokeneet kiitäjät sekä Bearsista siirtynyt sisempi laitahyökkääjä Martellus Bennett. Bennettin hankinta muodostui entistä tärkeämmäksi, kun Gronkowski joutuu jättämään ainakin kauden avausottelun väliin loukkaantumisen vuoksi.
Patriotsin hyökkäysvoima ei tulevallakaan kaudella jää heittopelien varaan, sillä kokoonpanosta löytyy kaksi hyvää tulosta viime vuonna tehnyttä keskushyökkääjää. Dion Lewis ja LeGarrette Blount kärsivät molemmat loukkaantumisista viime kaudella ja leikki jäi kummaltakin kesken. Blount on nähty jo harjoitusotteluissa kentällä ja usko siihen, että kummatkin saadaan parsittua pelikuntoisiksi jo avausotteluun, on kova. Heidän lisäkseen myös viime kaudella avauksessa nähtiin kahdesti nuori James White, jonka rooli jäänee taas varamiespainotteiseksi.
Patriots-puolustus
Etuseitsikosta on poissa tukimies Chandler Jones, joka neljän Patriotsissa pelatun kauden jälkeen suuntasi vahvistamaan Cardinalsia. Jäljelle jäivät kuitenkin Jonesin entiset kollegat Jamie Collins ja Dont’a Hightower, jotka pelaavat loistavasti yhteen linjan takana. Näillä näkymin miesten viereen tullaan istuttamaan Bearsista siirtynyt Shea McClellin, jonka viime kausi oli miehen uran paras, mutta kehityspotentiaalia löytyy vielä rutkasti.
Patriotsin takapuolustus toimi viime kaudella loistavasti, joten syystäkin saman tahdin on oletettavaa jatkuvan, kun muutoksia avainpelaajien osalta ei kevään ja kesän aikana ole nähty. Kirkkaimpana tähtenä loistaa kulmapuolustaja Malcolm Butler, jonka viime kausi oli vasta NFL-uran toinen. Yhdessä Logan Ryanin kanssa he muodostavat jälleen vakuuttavan duo’n. Viime kaudella miehet valtasivat joukkueen taklaustilaston kärjen ja olivat lähes virheettömästi estämässä ilmahyökkäyksiä.
Arvio
Ilman Bradyä kautensa aloittava Patriots on paperilla vähintäänkin yhtä laadukas kuin vuosi sitten. Neljän ensimmäisen ottelun aikana voi tapahtua kaikenlaista, mutta tahdin pitäisi tasaantua sen jälkeen, kun Brady on kärsinyt pelikieltonsa. Myöskään mitkään merkit eivät viittaa siihen, että AFC East -divisioonan valta tulisi vaihtumaan ja tästä syystä arvioimmekin, että voittoja kertyy 11 runkosarjassa, minkä jälkeen joukkueella on loistavat mahdollisuudet taistella reittinsä aina päätyyn asti.
Viasat ja Viaplay näyttävät useita NFL-otteluita joka viikko koko kauden ajan, joista osa on suomeksi tai ruotsiksi selostettuja.
Kansikuva: Getty