Seuraavaksi ihmettelyyn tuleva AFC North on divisioona, jossa on totuttu vuodesta toiseen näkemään veristä taistelua kärkipaikoista. Cleveland Browns on usean vuoden ajan joutunut peränpitäjäksi, mutta loput kolme joukkuetta ovat taistelleen rinta rinnan kärkipaikoista. Etenkin Steelersin ja Ravensin välisissä otteluissa on aina käsittämätön tunnelataus mukana ja toisinaan se aiheuttaa myös ylilyöntejä. Viime kaudella Ravens ja Browns jäivät pahasti alakynteen, mutta miten käy tulevalla kaudella?
Cleveland Browns (3–13)
Kausi 2015
Viime kausi toi Clevelandiin mestaruuden, mutta valitettavasti toisessa lajissa. LeBron James johdatti Cleveland Cavaliersin historiansa ensimmäiseen mestaruuteen NBA:ssa, mutta Brownsilla niitä sentään on jo neljä. Tosin edellisestä mestaruudesta on kulunut jokunen vuosi, sillä se tuli vuonna 1964. Pudotuspeleissä joukkue on nähty viimeksi vuonna 2002, eikä viime kaudella se ollut edes lähellä.
Brownsin kauden alku ei ollut huono. Kuudesta ensimmäisestä ottelustaan se voitti kaksi ja hävisi kolme korkeintaan maalin erolla. Sen jälkeen tahti kuitenkin muuttui ja seitsemän ottelun tappioputki pisti fanien päät painuksiin. Viimeisestä 12 ottelusta joukkue onnistui voittamaan ainoastaan 49ersin viikolla 14 ja pistämään kampoihin vastustajilleen vain pariin kertaan. 3–13-saldo ei sinällään ole yllätys alkuasetelmiin nähden, mutta joukkueen notkahdus kelpo alun jälkeen oli surullista katseltavaa. Oman mausteensa kauteen toi myös viime kesän ykköskierroksella varattu Johnny Manziel, joka sai näytön paikkansa, mutta ei varsinaisesti vakuuttanut vielä taidoillaan. Positiivisin yllättäjä sen sijaan löytyi sisemmän laitahyökkääjän paikalta, jonka Gary Barnidge otti haltuunsa. Uransa ehdottomasti parhaan kautensa pelannut Barnidge oli suurin syy seurata joukkueen viimeisten kierrosten otteluita.
Browns-hyökkäys
Robert Griffin III saa ehkäpä uransa viimeisen näytön paikan liigassa. (Getty)
Johnny Manzielin lento jäi lyhyeksi Brownsissa ja näillä näkymin myös koko NFL:ssä. Tulevalla kaudella Brownsin mahdollisena ykköspelinrakentajana tullaan näkemään mielenkiintoinen kasvo, kun Robert ”RGIII” Griffin III pääsee näyttämään pienen huilin jälkeen taitonsa. Joukkueesta löytyy myös toinen keskitason QB, ja Josh McCown tuleekin taistelemaan tosissaan avauksen paikasta. Tekee varmasti hyvää joukkueelle, että tärkeällä pelipaikalla riittää kilpailua koko kauden ajaksi ja etenkin, kun molemmilla on paljon vielä näytettävää uransa jatkoa ajatellen. Muiltakin osin Clevelandin hyökkäys noudattelee samaa kaavaa, kun jokaiselta pelipaikalta löytyy keskitason pelaajia.
Juoksupelit eivät tuoneet viime kaudella kuin viisi TD:tä, mutta mahdollisuuksia on tällä kertaa parempaan. Toiseen NFL-kauteensa valmistautuva keskushyökkääjä Duke Johnson pelasi hyvän tulokaskauden nousten loppukaudesta jopa avaukseen asti. Yhdessä Isaiah Crowellin kanssa he tulevat muodostamaan hyvän työparin, jolta on lupa odottaa useampia urotekoja kauden mittaan. Huomionarvoista on myös, että Johnson oli joukkueen kolmanneksi suosituin heittopelien kohteena, joten mies tulee tuottamaan harmaita hiuksia taas vastustajien puolustuksille.
Hyökkäyslinja oli viime vuonna laadukas ja pelasti sen, mitä pelastettavissa oli, mutta tulevalle kaudelle lähdettäessä merkit eivät ole yhtä positiivisia. Joukkue menetti Alex Mackin ja Mitchell Schwartzin eivätkä tilalle tulleet nuoret miehet, kuten Cam Erving, Spencer Drango tai Shon Coleman ole välttämättä vielä riittävän valmiita kantamaan vastuutaan riittävällä tasolla. Hyökkäyslinjan taso vaikuttaa pelinrakentajilla olevaan aikaan pallon kanssa ja sitä kautta antaa laitahyökkääjille ajan hakeutua parhaaseen mahdolliseen asemaan. Asian tärkeys korostuu entisestään, kun Brownsin laituriosasto on täynnä nuoria pelaajan alkuja. Brian Hartlinen ja Travis Benjaminin tilalle napattiin ensimmäiseltä varauskierrokselta Corey Coleman, jonka varaan on laskettu paljon jo tulevalle kaudelle. Aavistuksen kokeneemmat Josh Gordon ja Gary Barnidge ovat jo näyttäneet osaamisensa, mutta molemmilla on huilia takanaan. Gordonilta jäi väliin suurin osa edelliskaudesta sekä koko viime kausi kiellettyjen aineiden vuoksi ja Barnidge kävi leikkauspöydällä vielä kesäkuun alussa. Molempien pitäisi kuitenkin olla mukana auttamassa joukkuettaan tulevalla kaudella, tosin Gordon vasta viikosta 5 lähtien, joten parhaimmassa tapauksessa tulivoimaa tulee löytymään. Turhan paljon on kuitenkin vielä kysymysmerkkejä ilmassa.
Browns-puolustus
Jos hyökkäyspäästä löytyy paljon kysymysmerkkejä, löytyy niitä yhtälailla myös puolustuksesta. Takalinjoilta löytyy ehkäpä joukkueen ykköstähti, kulmapuolustaja Joe Haden, joka floppasi pahasti viime kauden alussa ja joutui loukkaantumisen vuoksi huilaamaan yli puolet runkosarjasta. Kahden sitä edeltävän kauden aikana hän piti laitahyökkääjä loistavasti kurissa ottelusta toiseen ja samaa tahtia on syytä toivoa myös tulevalta kaudelta. Ilman Hadenin loisto-otteita koko takapuolustus tulee olemaan pulassa. Kolme muuta takapuolustuksen avauksen paikkaa tulevat varmasti elämään kauden edetessä, kun viime kaudelta tutut miehet eivät enää löydy kokoonpanosta.
Seitsemän miehen etulinjassa on myös tapahtunut muutoksia viime kauteen. Hieman jopa yllättäen joukkue leikkasi konkaritukimies Paul Krugerin joukkueen kokoonpanosta harjoituskaudella, vaikka mies on ollut kolmen viime kauden aikana avauksessa kahta ottelua lukuunottamatta. Käytännössä avaukseen ei ole laittaa yhtään viime aikoina vakuuttanutta pelaajaa, joten on toivottavaa, että uusia tähtiä syttyy jo heti alkukaudesta Clevelandin taivaalle. Nähtäväksi jää, mihin taso lopulta riittää.
Arvio
On ikävää kaudesta toiseen työntää Brownsia liigan peräpäähän, mutta tänäkään vuonna muuta mahdollisuutta ei kokoonpanoa tarkasteltaessa ole. Paljon asetetaan nuorten pelaajien harteille ja se tuottanee pitkässä juoksussa tuloksia, toivottavasti, mutta tänä vuonna puhti ei tule riittämään neljää voittoa korkeammalle ja tuloksena on divisioonan peränpitäjän paikka.
Baltimore Ravens (5–11)
Kausi 2015
Baltimore Ravensin pelaajat näkevät todennäköisesti edelleen painajaisia viime syksystä. Kovin odotuksin kauteen lähtenyt joukkue hävisi yhdeksän ensimmäisen kierroksen aikana seitsemän ottelua korkeintaan yhden maalin erolla ja voitti vain kaksi, joista molemmat kolmella pisteellä. Sama tahti jatkui viikolla 11, jolloin voitto tuli taas kolmen pisteen marginaalilla, mutta sen hinta oli äärettömän kova. Samassa ottelussa loukkaantuivat niin pelinrakentaja Joe Flacco kuin keskushyökkääjä Justin Forsett’kin. Molempien kausi päättyi tuohon otteluun. Paljon muuta kerrottavaa kaudesta ei jälkipolville jäänytkään vaan kaikki kauteen liittyvät muistot lienevät faneille ikäviä. Ei siis käännetä enää veistä haavassa vaan suunnataan katse tulevaan kauteen.
Ravens-hyökkäys
Joe Flaccon pelikuntoa on arvuuteltu pitkin kesää, eikä siitä vieläkään ole täyttä varmuutta. Viimeisiä ammattilaiskausiaan pelaava Flacco on ollut viime vuosina joukkueelleen äärettömän tärkeä pelaaja, eikä Ravens voi menestyksensä eteen kuin toivoa miehen olevan täydessä iskussa jo ensimmäisistä viikoista lähtien. Flacco ei ole ainoa joukkueen ikääntyvä tähti, vaan itseasiassa heitä on huolestuttavan paljon. 30-vuoden rajapyykin ovat ylittäneet myös Justin Forsett ja Steve Smith, jotka ovat molemmat ehdottomia avainpelaajia joukkueessa. Myös heidän viime kautensa päättyivät loukkaantumisiin. Mielenkiintoinen kentälle palaaja on sisempi laitahyökkääjä Dennis Pitta, joka on pelannut viimeksi täyden kauden vuonna 2012. Mies on parhaimmillaan ollut todella vaarallinen, mutta nykykunto on vielä arvoitus.
Kun hyökkäyslinjasta löytyy Marshal Yandan kaltainen järkäle, ei keskushyökkääjillä pitäisi olla huolen häivää. Valitettavasti kuitenkaan linjan muut lenkit eivät yllä samalle tasolle ja sitä kautta Forsett ja kumppanit saavat tehdä hartiavoimin töitä jaardiensa eteen.
Ravens-puolustus
C.J. Mosley on Ravensin harvoja tuoreemman saapumiserän avainpelaajia. (Getty)
Ravensin puolustukseksestakin löytyy ikääntyviä ja loukkaantumisista toipuvia pelaajia riittämiin. Tukimies Terrell Suggs on ollut jo 13 kauden ajan Ravensin johtavia hahmoja, mutta viime kausi jäi käytännössä kokonaan väliin loukkaantumisen vuoksi, eikä miestä nähty juurikaan harjoitusotteluissakaan kentällä. 33-vuotiaana hänelle tarjotaan vielä mahdollisuutta nousta suurten joukkoon, kunhan mies on toipunut leikkauksestaan hyvin. Etuseitsikosta löytyy laatua Suggsin lisäksikin, jos katsotaan esimerkiksi toisen tukimiehen, Elvis Dumervilen näytteitä edellisiltä kausilta. Dumervilen viime kausi ei ollut paras mahdollinen, mutta hän on kirjauttanut jo neljästi urallaan kaksinumeroiset säkitysluvut ja onkin parhaimmillaan nimenomaan heittopeleissä. Vaikka pääpaino Ravensin kokoonpanossa tuntuu olevan kokeneemmassa kaartissa, löytyy joukosta sentään hieman tuoreempiakin nimiä. Viime kaudella joukkueen taklaustilaston kärkinimi oli 24-vuotias sisempi tukimies C.J. Mosley, jolta on lupa odottaa vielä tasonparannusta tälle kaudelle.
Baltimoren takapuolustuksesta löytyy Eric Weddle, joka siirtyi Chargersista keväällä Ravensin paitaan ja tulee olemaan arvossaan heti ensimmäisestä ottelusta lähtien. Myös kulmapuolustaja Jimmy Smith on pelannut viime kauden hyvällä tasolla ja on parhaimmillaan loistava. Vaikeuksissa viime kaudella ollut takakenttä on pyritty saamaan uuteen iskuun, eivätkä tehdyt muutokset vaikuta ainakaan heikentäneen sitä entisestään, joten tältä sektorilta joukkue voi saada tarvitsemaansa apua tiukassa paikassa.
Arvio
Ikäkriisi voi olla turhan raju sana ammattilaisjoukkueessa, mutta vähintäänkin isolla riskillä Ravens lähtee kauteen. Vanhat loukkaantumiset ovat toivottavasti jo hoidettu pois alta, mutta uusiin ei tällä kaudella ole varaa etenkään konkariosaston osalta. Jos Joe Flacco on normaalissa iskussa, joukkue saanee lentävän lähdön kauteen, sillä vastassa olevat Bills ja Browns pitäisi olla voitettavissa. Kaiken kaikkiaan otteluohjelma on vähintäänkin suopea joukkuetta kohtaan ja sitä kautta 6–10-saldon ei pitäisi olla yläkanttiin.
Pittsburgh Steelers (10–6)
Kausi 2015
Steelersin viime kausi oli yhtä ylä- ja alamäkeä. Komeita voittoja seurasi usein yllättävä tappio, eikä joukkue missään vaiheessa kunnolla pystynyt vakuuttamaan katsojia. Joukkueen hyökkäys on ollut jo useamman vuoden liigan kärkipäätä ja sen otteista nähtiin myös näytteitä mm. 49ersia ja Coltsia vastaan, kun Steelers nakutti taululle yli 40 pistettä. 10 voittoa riitti kuitenkin nostamaan joukkueen viimeisenä pudotuspeleihin mukaan, kun edes pelinrakentaja Ben Roethlisbergerin poissaolo kauden alkupuolella ei syöstänyt joukkuetta liian suureen alamäkeen.
Pudotuspelien villikorttikierroksella nähty viime hetkien nousu Bengalsia vastaan olisi voinut päättyä toisinkin, mutta urheilussa tulokset ratkaisevat ja niiden mukaan Steelers jatkoi matkaansa. Broncosin puolustus oli vielä runkosarjassa sulaa vahaa Steelersin hyökkäystä vastaan, mutta divisioonakierroksella Steelers onnistui hädin tuskin keräämään edes 16 pistettä. Steelers hallitsi pisteiden valossa ottelua aina viimeiselle jaksolle asti, mutta ei pystynyt enää lopulta tekemään mitään, kun Broncosin juoksupeli alkoi rullaamaan todenteolla. 13–12-johto kääntyi 16–23-tappioksi ja Steelers käänsi katseensa tulevaan kauteen.
Steelers-hyökkäys
Steelersin hyökkäys on vuodesta toiseen ollut liigan ehdotonta eliittiä niin paperilla kuin käytännössäkin. Tämä vuosi ei tää tämän suhteen poikkeusta, vaan Roethlisbergerin johdolla katsojille on luvassa tuttua ilotulitusta. Jos siitä on löydettävissä heikkouksia, ovat ne ehdottomasti hyökkäyslinjan puolella. Tutut pelaajat, kuten keskushyökkääjät Le’Veon Bell ja DeAngelo Williams sekä laitahyökkääjä Antonio Brown ovat saaneet rinnalleen Chargersista sisemmän laitahyökkääjän Ladarius Greenin. Onkin vaikeaa löytää mainitun viisikon kaltaista kattausta mistään muusta joukkueesta. Lisäksi nuori Jesse James on Steelersin hihassa oleva ässä, joka sisemmän laitahyökkääjän paikalta voi yllättää monet katsojat. Pieni haaste joukkueelle muodostuu silti Brownin takana, kun Martavis Bryant joutuu huilaamaan koko kauden ja jäljelle jää käytännössä enää Markus Wheaton, joka metsästi Seahawksia vastaan viime kaudella huimat 201 kiinniottojaardia, mutta jäi useassa ottelussa vain varjoksi kentällä. Myös Bell joutuu huilaamaan kolme ensimmäistä ottelua pelikieltonsa vuoksi.
Hyökkäyksen akilleen kantapää löytyy tosiaan linjasta. Viime vuonna se suoriutui urakastaan mallikkaasti tehden keskushyökkääjille latua ja pitäen säkitykset minimissään. Samaa tarvitaan jälleen ja mahdollisuudet hyvään lopputulokseen ovat olemassa, mutta jonkin verran mietteitä linja kuitenkin herättää. Mitään merkittäviä kehitysloikkia ei viime kauden jälkeen nähty, joten Kelvin Beachumin lähtö saattaa sekoittaa pakkaa entisestään. Sentterin paikalle yhden kauden huilin jälkeen palaavaa Maurkice Pouncey’a voidaan sentään pitää kehitysaskeleena viime vuonna pelipaikalla pelanneeseen Cody Wallaceen nähden.
Steelers-puolustus
Ryan Shazierilta on lupa odottaa läpimurtokautta. (Getty)
Puolustuspäässä joukkueenjohdon toiveet ovat korkealla tukimies Bud Dupreen suuntaan, joka tulokaskaudellaan teki jo hyvää jälkeä. Nyt toisella kaudellaan avauksen paikka pitäisi olla suhteellisen varma ellei harjoituskauden loukkaantuminen tuota ongelmia. Myös tukimies Ryan Shazier on läpimurtonsa kynnyksellä, jolle uran kolmas NFL-kausi voisi olla hyvinkin käänteentekevä. Etuseitsikon tukirangan tulevat tänäkin vuonna muodostamaan loistavat kolme viime kautta pelannut ulompi linjamies Cameron Heyward sekä jo 14. kauteensa valmistautuva tukimies James Harrison.
Steelersin keskinkertainen takapuolustus saa tuoretta voimaa tulokaskulmapuolustaja Artie Burnsin muodossa. Ensimmäiseltä kierrokselta poimitulle Burnsille tarjotaan heti uransa alkuun avauksen paikkaa ja mahdollisuutta nostaa koko takakentän tasoa nopeudellaan. Mies on voittanut Floridan yliopistomestaruuden 110 metrin aidoissa, joten kyse on räjähtävästä kaverista. Muilta osin joukkueella ei ole kuin parannettavaa viime kaudesta. Pienikin parannus nostaa joukkueen osakkeita heittämällä, koska hyökkäys pystyy loihtimaan maalipaikkoja toisensa perään tänäkin vuonna.
Arvio
Steelersin hyökkäyskalustolla menestyksen pitäisi olla varmaa, eikä mitkään merkit viittaa siihen, että tämäkään kausi toisi pettymystä, ainakaan runkosarjassa. Hyökkäyslinjalta ja puolustukselta kaivataan pientä kehitysaskelta eteenpäin, jotta kirkkain kruunu, Super Bowl, olisi mahdollinen, mutta ilman tuota askeltakin meno kantaa 12 voittoon. Joukkueen ensimmäinen puolikas on selkeästi jälkimmäistä vaikeampi, joten Steelers pystyy taistelemaan divisioonavoitosta pienen takamatkankin päästä. Tärkeimmät ottelut pelataan viikoilla 2 ja 15, kun vastassa on Bengals, ensin kotona ja kauden lopulla vieraissa.
Cincinnati Bengals (12–4)
Kausi 2015
Bengalsin viime kausi alkoi loistavasti kahdeksan peräkkäisen voiton siivittämänä. Voitoista kiitosta on syytä jakaa paljon puolustukselle, mutta ennen kaikkea tasoaan huimasti nostaneelle sisemmän laitahyökkääjän tontilla pelanneelle Tyler Eifertille. Mieheltä jäi edelliskausi käytännössä kokonaan väliin ja hän nousikin kuin puskista joukkueen ykköshahmoksi tehden 13 pelaamassaan ottelussaan 13 maalia. Joukkueen hyvä alku koki takaiskun marras-joulukuussa neljän tappion myötä, mutta ennen kaikkea pelinrakentaja Andy Daltonin loukkaannuttua viikon 14 ottelussa Steelersiä vastaan. Alkukauden voitot veivät joukkueen kuitenkin divisioonan voittajana pudotuspeleihin, mutta tie katkesi jo villikorttikierroksella, jonne joukkue päätyi jäätyään AFC:n kolmoseksi tasapisteissä Patriotsin ja Broncosin kanssa.
Villikorttikierroksella ilman Daltonia pelannut Bengals nousi varjojen rajamailta oltuaan vielä ennen viimeistä jaksoa 0–15-tappiolla ja nousi 16–15-johtoasemaan. Steelers kuitenkin puski härkämaisesti viimeisen 1,5 minuutin aikana omalta 9 jaardin linjaltaan onnistuneiden heittojensa, mutta ennen kaikkea Bengalsin käsittämättömien ylilyöntien vuoksi aina vastustajan 17 jaardin linjalle, josta Steelersin potkaisijan Chris Boswellin oli helppo työ tehdä ratkaisumaali, kun kellossa oli enää 14 sekuntia aikaa jäljellä. Divisioonavoitto tässä lohkossa on jonkinlainen uroteko, mutta se ei paljon Bengalsin pelaajia lämmitä, jotka vuosi toisensa jälkeen jäävät pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle.
Bengals-hyökkäys
Bengalsin valmennusjohdolla ei toistaiseksi ole huolta pelinrakentelusta, koska Andy Dalton on jo useamman vuoden pitänyt tasonsa sillä tasolla, että hän pystyy tarjoamaan voiton avaimet joka ottelussa joukkueelleen. Miehen viime kausi oli yksi hänen uransa parhaista ellei jopa paras. Lisäksi hänellä on vuoden 2014 tulokas A.J. McCarron varamiehenä, joka hoiti tehtävänsä viime vuonna mallikkaasti. Sen sijaan laitahyökkääjäosasto saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia päävalmentaja Marwin Lewisille, kun hän menetti kolmesta tärkeimmästä uloimmasta laituristaan kaksi. Menetyksistä huolimatta tilanne ei ole toivoton sillä jäljelle jäi joukkueen ykköstähti A.J. Green, joka viime kaudella nappasi 10 TD:tä kiinni ja on vuodesta toiseen merkkauttanut yli 1 000 jaardin kiinniotot. Samoin loistavan kauden ennen loukkaantumistaan viime vuonna pelannut sisempi laitahyökkääjä Tyler Eifert jatkaa joukkueen riveissä tulokassopimuksensa viimeistä kautta, jota tosin jo pidennettiin viidennellä vuodella keväällä. Miehen paluusta kentille liikkuu huhuja ja vahvimpien mukaan hänen pitäisi olla palata viikkojen 4-6 aikana takaisin. Patriotsista siirtynyt Brandon LaFell ei ollut viime vuonna täydessä iskussa, mutta nyt häneltä odotetaan kauden 2014 tyyppistä esiintuloa uudessa seurassaan.
Joukkueen hyökkäyslinja pelasi hienon kauden viime vuonna ja kaikki merkit puoltavat samojen esitysten jatkumista edelleen. Ilman merkittäviä muutoksia kasassa on suhteellisen valmis paketti heti ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Nuorehko keskushyökkääjäpari Jeremy Hill–Giovanni Bernard pääsee siis hyvistä asetelmista virittelemään juoksujaan, joita joukkue kaipaa entistä enemmän. Kaksikosta molemmat pystyvät nousemaan highlight-videoille, mutta parannustakin kaivataan. Etenkin Hill eteni kokonaisuudessaan viime kaudella tehottomasti, keskimäärin vain 3,6 jaardia per yritys.
Bengals-puolustus
Brownsista siirtynyt Karlos Dansby tuo mukanaan kokemuksensa Bengalsin tukimiesosastolle. (Getty)
Bengalsin takakentällä Reggie Nelson oli vakuuttava kahdeksan syötönkatkonsa ja lukuisten taklaustensa myötä, mutta tällä kaudella miehen osoite löytyy Oaklandin alueelta. Muilta osin avauksen pakka on pitkälti viime kauden kaltainen. Ykköskierrokselta varattu kulmapuolustaja William Jackson III saa tehdä täyden päivätyön raivatakseen itsensä avaukseen kauden mittaan. Nokkimisjärjestestyksessä hänen edelleen ovat mm. Dre Kirkpatrick ja Adam Jones, jotka pelasivat vakuuttavasti viime kaudella.
Etuseitsikosta löytyy tähtistatuksen omaavia pelaajia kaksin kappalein. Linjamies Geno Atkins oli vaikea pysätettävä viime kaudella ja saalisti 11 säkitystä muiden meriittiensä ohella. Tukimies Vontaze Burfict puolestaan liikkuu kentällä maagisesti, mutta on kerännyt huomiota pelisuorituksiaan enemmän kyseenalaisilla otteillaan. Jälkimmäisestä syystä Burfictkin kausi tuleekin alkamaan vasta viikolla 4. Ehkä mieskin saadaan ruotuun, kun vierelle istutettiin todellinen konkari. Karlos Dansby oli Brownsin kantavia pelaajia kahden viime kauden ja on ollut sitä yhteensä jo 12 kauden ajan liigassa.
Arvio
Bengalsin lähtötilanne kauteen on hyvin samanlainen, mitä se on ollut jo parin kauden ajan. Periaatteessa kaikki palaset ovat kohdillaan ja menestysmahdollisuudet ovat olemassa. Joukkueella ei ole suoranaisia heikkouksia millään osa-alueella ja se on vuodesta toiseen pystynyt nousemaan vaikeistakin tilanteista pudotuspeleihin asti. Pudotuspelipaikka ei ole selviö, mutta sitä kohti joukkue on eittämättä matkalla. Divisioona ei ole helpoimmasta päästä ja sitä kautta sen keskinäiset ottelut ovat tärkeässä roolissa tavoitteiden saavuttamiseksi. Ilman yllätyksiä Bengalsin runkosarja tulee huipentumaan viikolla 15 Cincinnatissa pelattavaan otteluun Steelersiä vastaan. Loppusaldo tulee olemaan 12–4 ja sijoituksena ykkössija divisioonassa tasapistein Steelersin kanssa.
Viasat ja Viaplay näyttävät useita NFL-otteluita joka viikko koko kauden ajan, joista osa on suomeksi tai ruotsiksi selostettuja.
Kansikuva: Getty