KILPAILUVoita loistokas NFL-matka Lontooseen vain 5 eurolla!
Yksi NFL:n mielenkiintoisimmista divisioonista löytyy AFC:n puolelta. Jo useamman vuoden ajan AFC Northin kärkikolmikko Steelers, Ravens ja Bengals on käynyt rajua kilpajuoksua divisioonan ykköspaikasta ja pudotuspelipaikoista. Viime kaudella Steelers oli lopulta selkeä ykkönen, mutta aiemmat vuodet ovat osoittaneet, ettei yhden kauden menestys takaa vielä mitään. Jotta divisioona ei olisi aivan täydellinen, sen perää on jo vuosikaudet pitänyt Cleveland Browns, joka ei loistavista varausnumeroistaan huolimatta ole onnistunut rakentamaan uskottavaa joukkuetta. Tänäkään vuonna Clevelandin mustalle tahralle ei ole odotettavissa muutamaa voittoa enempää.
Cincinnati Bengals
Kuinka kalliiksi Vontaze Burfictin pelikielto tulee joukkueelle? (Joe Robbins/Getty)
Kausi 2016 (6–9–1)
Bengals lähti viime kauteen divisioonavoitto taskussaan. Kausi meni avausvoiton jälkeen kuitenkin pahasti vihkoon hyökkäyksen takerrellessa tehottomuudellaan. Kuuden ensimmäisen ottelun pistekeskiarvo jäi alle 20 pisteen ja vaikka puolustus taisteli rotan lailla ottelusta toiseen, ei voittoja irronnut helpolla. 11 ottelun jälkeen kasassa oli kolme voittoa ja yksi tasapeli, eikä hyökkäyksen pienoinen herääminen loppukaudeksi enää pelastanut mitään, korkeintaan kunnian. Joukkueen pitkäaikainen ykköspelinrakentaja Andy Dalton onnistui heitoissaan paremmin kuin useana muuna vuotena, mutta tehot jäivät puuttumaan. 18 TD:tä, 8 syötönkatkoa ja 41 säkitystä eivät ole lukuja, joita mieheltä odotetaan. Puolustuksessa tukimiehet Vontaze Burfict ja Karlos Dansby sen sijaan eroittuivat edukseen niin taklauksillaan, pelinrakentajan häirinnällään kuin heittojen puolustamisessakin. Samaa voidaan sanoa puolustuksen linjan Geno Atkinsista.
Bengals-hyökkäys
Bengals sai toivotun paluumuuttajan, kun vain yhden kauden Vikings-paidassa viihtynyt hyökkäyksen linjamies Andre Smith palasi takaisin. Joukkue kaipaakin apuja linjaan, sillä Andy Daltonin 41 säkitystä eivät helpottaneet yhtään muutenkin haastavaa viime kautta. Tällä kertaa Smith löytänee pelipaikkansa keskustan sijaan linjan laidasta, jossa hän ei ole vielä pelannut NFL:ssä. Kiirettä miehellä tulee pitämään, kuten virkaveljilläkin, sillä Andrew Whitworth ja Kevin Zeitler siirtyivät toisaalle ja heidän jäljiltään jäi paljon täytettävää.
Huolimatta linjan tulevista haasteista parivaljakko Dalton–A.J. Green saa tuhoa aikaan ottelussa kuin ottelussa. Viime kaudella tapahtunut Greenin loukkaantuminen romahdutti joukkueen pudotuspelihaaveet, mutta nyt kaksikko on taas koossa. Lisäksi pelikunnossa pitäisi olla myös sisempi laitahyökkääjä Tyler Eifert, joka edelliskaudella oli vakuuttava. Äärimmäisen nopea John Ross kiinnitettiin varaustilaisuuden ensimmäiseltä kierrokselta vahvistamaan lisäksi heittopeliä, mutta mies loukkasi itsensä viimeisessä harjoitusottelussa ja vielä ei ole selvää, näemmekö hänet heti kauden alussa kentällä. Vaikka mies olisi kunnossakin, on hänen vaikea murtautua avaukseen, sillä Greenin, Brandon LaFellin ja Tyler Boydin takaa ei ole helppo löytää peliminuutteja.
Juoksupeleistä vastaavat edelleen Jeremy Hill ja Giovani Bernard, jotka yhdessä muodostavat vakuuttavan juoksu-uhan. Heidän tulee päästä vähintään viime kauden tasolle heikentyneestä hyökkäyksen linjasta huolimatta, joka ei tule olemaan helppo rasti.
Bengals-puolustus
Bengals joutuu antamaan alkukaudesta kolmen kierroksen verran tasoitusta vastustajilleen, sillä tukimies Vontaze Burfict on pelikiellossa tuon ajan. Mies on jo viiden kauden ajan ollut puolustuksen tärkein pelaaja, eikä hänen puuttumisensa voi olla näkymättä tuloksissa. Puolustuksen linjan ulommaiset miehet Carlos Dunlap ja Michael Johnson ovat parhaimmillaan kovia, mutta liian usein he vaipuvat näkymättömiin. Siksi Geno Atkinsin rooli linjassa on äärettömän tärkeä. Miehen panos etenkin pelinrakentajan häirinnässä tulee taas nousemaan todella arvokkaaksi, sillä sillä saralla joukkue kaipaa edistysaskelia kipeästi.
Takapuolustus on täynnä lupaavia nuorukaisia höystettynä 33-vuotiaalla takapuolustaja Adam Jonesilla. Avauskokoonpano tullee takapuolustuksen osalta elämään pitkin kautta, sillä Dre Kirkpatrickia lukuunottamatta taistelu pelipaikoista tulee olemaan kovaa. Kun oikea koostumus löytyy ja potentiaali saadaan hyötykäyttöön, voi takapuolustuksesta kasvaa joukkueelle uusi voimavara.
Arvio
Cincinnati jakaa mielipiteitä vahvasti. Taitopelipaikoilla on paljon laadukkaita pelaajia, mutta toisaalta hyökkäyksen linja tekee heidän työnsä haastavaksi. Burfictin pelikiellon lyheneminen kolmeen otteluun helpottaa puolustuksen tilannetta, mutta löytääkö joukkue sopivan koostumuksen etenkin takakentälle? Yhden ehkäpä koko liigan vaikeimmin arvioitavan joukkueen loppusaldoksi uskallamme kaikesta huolimatta ennustaa 5–11. On selvää, että potentiaalia aina pudotuspeleihin asti on, mutta nähtäväksi jää, miten se saadaan hyödynnettyä.
Cleveland Browns
Tulokaspelinrakentaja DeShone Kizer saa tilaisuuden, josta harva on selvinnyt kunnialla, etenkään Brownsissa. (Joe Robbins/Getty)
Kausi 2016 (1–15)
Cleveland on merkittävä urheilukaupunki ja sen muut ammattilaisjoukkueet ovat niittäneet menestystä viime vuosina, mutta jostain syystä Brownsia se tuntuu karttavan. Heikkoja vuosia on niin monta, ettei viime kautta voi edes kutsua mahalaskuksi, vaikka tuloksena olikin yksi ainokainen voitto. Joukkueen tuskaa kuvaa hyvin pelinrakentajatilanne, joka oli aavistuksen jopa surkuhupaisa viime kaudella. Viisi eri miestä nähtiin hyökkäyksen linjan takana, mutta yksikään heistä ei onnistunut yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta. Tilannetta ei lainkaan helpottanut heikosti pelannut hyökkäyksen linja, joka päästi vastustajan säkittämään pelinrakentajia kaiken kaikkiaan 66 kertaa. Viime kausi on syytä unohtaa Brownsin osalta hyvin nopeasti, mutta jos jonkinlaista onnistujaa joukkueesta haluaa löytää, oli tukimies Christian Kirksey sellainen. Mies merkkautti runkosarjassa yhteensä 148 taklausta, joka on kova suoritus.
Browns-hyökkäys
Brownsin tiputtaessa pelinrakentaja Brock Osweilerin aivan kauden kynnyksellä kokoonpanostaan, toiselta kierrokselta keväällä varattu DeShone Kizer tulee aloittamaan kauden avauskokoonpanossa. Mies on todellinen jokerikortti tässä vaiheessa uraansa, sillä viime kaudella hän joutui penkitetyksi yliopistosarjassa heikkojen keskikauden suoritustensa vuoksi. Kizerin helpotukseksi Browns vahvisti viime kauden jälkeen hyökkäyksen linjaansa hankkimalla J.C. Tretterin Packersista ja Kevin Zeitlerin Bengalsista. Yhdessä Joe Thomasin ja Joel Bitonion kanssa nelikko muodostaa tällä kertaa uskottavan muurin Kizerin eteen.
Se, kenelle Kizer tulee palloja pelaamaan, onkin mielenkiintoinen kysymys. Joukkue päästi niin Terrelle Pryorin kuin Gary Barnidgenkin menemään ja lisäksi Andrew Hawkins eläköityi. Tilalla hankittiin Kenny Britt Ramsista ja samalla nuoren Corey Colemanin rooli kakkoslaiturina tulee kasvamaan merkittävästi. Hyökkäyksen linjan roimasta kehityksestä tulee nauttimaan myös keskushyökkääjä Isaiah Crowell, joka viime kaudellakin teki ihmeitä parhaimpina pelipäivinään.
Browns-puolustus
Joukkueen puolustuspäässä on tapahtunut enemmänkin liikehdintää. Kulmapuolustaja Joe Haden sai mennä viime viikolla aavistuksen jopa yllättäen, kuten myös takapuolustaja Jordan Poyer aiemmin. Varaustilaisuudesta sen sijaan verkkoon tarttui todellisia helmiä. Koko tilaisuuden ensimmäisenä napattua ulompaa linjamiestä Myles Garrettia pidetään täysin valmiina NFL-kuvioihin. Myös 25. varattu takapuolustaja Jabrill Peppers esitteli taitojaan harjoitusotteluissa ja saattoi samalla ansaita itselleen avauskokoonpanon paikan. Onko näistä miehistä ja yhden vuoden taas kokeneemmista kanssapelaajista nostamaan joukkueen puolustuksen tasoa riittävästi? Ongelmia tulee olemaan luvassa niin heitto- kuin juoksupuolustuksessakin, ellei uusi puolustuksen koordinaattori Gregg Williams onnistu taktiikkamuutoksissaan.
Arvio
Voittamattomana harjoitusotteluista selvinnyt Browns on pullollaan viime vuosien kärkivarauksia, mutta joukkue ei ole onnistunut hyödyntämään heitä juuri lainkaan. Olisiko tämä se vuosi, kun vihdoin potentiaali kääntyy edes pienoiseksi menestykseksi? Näin uskomme ja etenkin, koska hyökkäyksen linja on aivan liigan kärkitasoa. Se tulee saattelemaan joukkueen kuitenkin vain kuuteen voittoon asti. On huomioitava, että siinäkin luvussa on viisi voittoa enemmän kuin viime kaudella.
Baltimore Ravens
Joe Flacco nähtäneen kentällä avauskierroksella, vaikka selkävaivat ovat pitäneet miehen sivussa jo kaksi kuukautta. (Michael Hickey/Getty)
Kausi 2016 (8–8)
Baltimore Ravens sai unelma-alun viime kauteen kolmella voitollaan. Voitot tulivat liigan heikoimpaan kaartiin kuuluneista Billsistä, Brownsista ja Jaguarsista, joten niiden pohjalta voittoja seurannut alamäki ei ollut varsinainen yllätys. Etenkin vierasottelut koituivat Ravensin kohtaloksi, sillä kahden alkukierrosten voiton jälkeen jokaiselta pelimatkalta joukkue palasi tappio niskassaan. Monien mutkien kautta Ravens onnistui kuitenkin kotonaan keräämään voittoja siihen tahtiin, että kaksi kierrosta ennen runkosarjan päätöstä joukkue oli kahdeksalla voitollaan vielä tyrkyllä pudotuspeleihin. Viikon 16 kirvelevä neljän pisteen tappio Steelersille tarkoitti divisioonavoiton karkaamista, mutta myös villikorttipaikan menettämistä ja viimeisen kierroksen ottelu ja sen tappio jäivät lopulta merkityksettömiksi.
Positiivista oli nähdä laitahyökkääjä Mike Wallace lähes Steelers-vuosiensa tasolla keräten kasaan yli 1 000 kiinniottojaardia, mutta vain 4 TD:tä runkosarjassa. Pelinrakentaja Joe Flacco merkkautti itselleen uransa komeimmat heittojaardilukemat, mutta muilta osin hänen kautensa oli iso pettymys. Puolustuksessa Chargersista siirtynyt takamies Eric Weddle oli usein valokeilassa 88 taklauksellaan, 13 syötönhäirinnällään ja 4 syötönkatkollaan.
Ravens-hyökkäys
Jo yhdeksän kautta Ravensin peliä johtanut Flacco loukkaantui heinäkuussa ja arviot miehen palautumisesta ovat käyneet kuumina. Päävalmentaja John Harbaugh on moneen otteeseen vakuuttanut, että Flacco tulee astelemaan kentälle runkosarjan avausottelussa, mutta sen näemme lähipäivinä. Valitettavasti Flacco joutuu lähtemään kauteen ilman lempikohdettaan Steve Smithiä, joka jäi eläkkeelle komean uransa jälkeen tammikuussa. Ravens hankki ensi hätään Smithin tilalle Jeremy Maclinin Chiefsistä. Loistavan kauden 2014 jälkeen Maclinin kehityskäyrä on ollu laskeva, mutta valmennus näki miehessä vielä potentiaalia. Toinen tärkeä heittokohde tulee taas olemaan Mike Wallace, joka viime kaudella lähti jo nousu-uralle.
Toinen nimekkäämpi hankinta Maclinin lisäksi keväällä oli keskushyökkääjä Danny Woodhead Chargersista. Miehen ura on ollut viime vuosina rikkonainen, eikä varsinaista läpimurtokautta ole vielä nähty. Nyt 32-vuotiaana luvassa on ehkäpä viimeinen mahdollisuus siihen. Hän lähteekin Terrance Westin takaa auttamaan uutta joukkuettaan.
Ravens-puolustus
Ravensin puolustus koki todellisen puhdistuksen viime kauden jälkeen. Pelaaja toisensa perään sai lähteä etsimään uutta seuraa, kun uudelleenrakennus alkoi. Varaustilaisuudessa joukkue käytti neljä ensimmäistä vuoroaan juuri puolustuksen pelipaikkoja täyttämään ja lisäksi vapailta markkinoilta haaviin tarttuivat takapuolustaja Tony Jefferson ja linjamies Brandon Carr. Viime kaudelta jatkaa saivat muun muassa tukimies C.J. Mosley, takapuolustaja Eric Weddle, kulmapuolustaja Jimmy Smith sekä tukimies Terrell Suggs, jotka luovatkin turvallisen tukirangan koko uudistuneelle puolustukselle. On vielä liian aikaista sanoa, miten hyvin palapelin palaset saadaan kiinni toisiinsa, sillä kauden alussa ei ole montaa viikkoa aikaa hioa joukkuetta yhteen. Matka muutaman vuoden takaiseen tasoon, jolla Super Bowl -mestaruuskin irtosi, on vielä pitkä, mutta ei mahdoton.
Arvio
Joukkue tarvitsee Flaccon kentälle terveenä heti kauden alusta alkaen. Kun näin käy, puolustus tulee näyttämään kyntensä ja hyökkäys hoitaa loput. Puolustuksen isoista muutoksista huolimatta usko sen toimivuuteen on korkealla ja siksi 10–6-voittosaldo ja pudotuspelipaikka ovat tosiasia tällä kaudella. Riittävätkö rahkeet sen pidemmälle, onkin haastavampi kysymys, mutta kamppailu divisioonan voitosta Steelersin kanssa saattaa ratketa hyvinkin jo viikolla 14, kun joukkueet kohtaavat toistamiseen.
Pittsburgh Steelers
T.J. Watt on saanut oppinsa kaikkien tuntemalta isoveljeltään J.J. Wattilta. Tulokaskausi näyttää, onko hänestä suurtekoihin. (Tom Pennington/Getty)
Kausi 2016 (11–5)
Kolmea kautta lukuunottamatta Pittsburgh Steelers on ollut tuttu näky pudotuspeleissä 2010-luvulla. Hyökkäyksen unelmatähtikolmikolla varustettu hyökkäys lähti yhtenä mestarisuosikeista kauteen. Tehotrio Ben Roethlisberger–Le’Veon Bell–Antonio Brown hoitivatkin tehtävänsä mallikkaasti ja runkosarjan alkupuoliskon vaikeudet kääntyivät viikolla 11 positiiviseen suuntaan joukkueen voittaessa kaikki loput ottelut. Vielä pudotuspeleissäkin vauhtia riitti ja niin Dolphins kuin Chiefs’kin saivat todeta Steelersin, mutta ennen kaikkea alkukauden pelikiellossa viettäneen Bellin erinomaisuuden. Mestaruuteen lopulta yltänyt Patriots onnistui lopulta pysäyttämään trion, jonka ehkäpä tärkein lenkki, Bell, loukkaantui jo ottelun ensimmäisellä neljänneksellä.
Tehokolmikon lisäksi joukkueesta löytyi iso kasa onnistujia, joista etenkin nuoret Jesse James ja Ryan Shazier harppasivat aimo loikan eteenpäin aiemmista NFL-kausistaan. Vaikka kirkkain kruunu jäi lopulta saavuttamatta, oli Steelers yksi viime kauden suurimmista ilmiöistä.
Steelers-hyökkäys
Steelers piti viime kauden jälkeen kynsin ja hampain kiinni hyökkäyksen supertriostaan ja siten se uusi sopimuksen sekä Brownin että vihdoin viime viikolla myös Bellin kanssa. Tämä kolmikko on vuorotellen kärsinyt loukkaantumisista viime kausilla, mutta yhdessä kentällä ollessaan tulokset ovat olleet jäätäviä. Vastaavaa kolmikkoa ei löydy mistään muusta joukkueesta, joten lähtökohdat kauteen ovat taas hyvät. Eikä hyökkäys ole pelkkää kolmen kauppaa, sillä laidalla Martavis Bryant, Eli Rogers, Darrius Heyward-Bey, Jesse James ja Billistä siirtynyt Justin Hunter täyttävät roolinsa aika ajoin mallikkaasti.
Juoksupeleissä joukkue sen sijaan luottaa laatuun määrän sijasta. DeAngelo Williams sai mennä ja Bellin kakkosmiehinä pelaavat nyt tulokas James Connor sekä viime kaudella tulokaskautensa käytännössä ilman peliminuutteja Eaglesissa jäänyt Terrell Watson. Connor on jo nyt noussut fanien suosikiksi, vaikka takana on vasta muutama harjoitusottelu. Miehen tarina on uskomaton, sillä hän sairasti syövän yliopistoaikanaan ja on tehnyt huiman paluun lajin pariin parannuttuaan siitä. Hänen pelipaitansa on tehnyt jo komeita myyntiennätyksiä, eikä hän pelitaitojensa puolesta tule istumaan kautta ainoastaan penkillä, vaikka Bell onkin herra ja hidalgo keskushyökkääjän tontilla.
Steelers-puolustus
Jos joukkueen hyökkäyksestä löytyy aivan liigan kärkipään tason pelaajia ja tulivoimainen nippu, puolustuksen tilanne on aavistuksen heikompi. Toki Pro Bowlissa viime kaudella nähty Shazier ja viime viikolla Brownsin pihalle heittämä kulmapuolustaja Joe Haden ovat tasokkaita pelaajia. Lisäksi joukkue nappasi ensimmäiseltä varauskierrokselta tukimies T.J. Wattin, joka Texansissa pelaavan isoveljensä J.J. Wattin tavoin tulee tekemään vastustajien pelinrakentajan työstä haastavaa. Yhdessä tukimies James Harrisonin kanssa he kirittävät toinen toisiaan entistä parempaan vauhtiin.
Viime kauden haasteet juoksupelien puolustuksesta ovat toivon mukaan jo unohdettu, kun linjamies Cameron Heyward on takaisin kokoonpanossa ja tukimiesosastokin on astetta viime kautta kovempi. Mistään superpuolustuksesta ei tälläkään kaudella ole Steelersin kohdalla kyse, mutta tehokkaan hyökkäyksen kanssa pienet virhearviot eivät tule maksamaan suoraan voittoja.
Arvio
Huikean hyökkäyksen ja etenkin sen tehotrion pysyessä terveenä joukkueella on mahdollisuudet vaikka mihin. On vaikea kuvitella, etteikö Steelers pelaisi tällä kaudella pudotuspelejä ja yksi tärkeä osatekijä voisi olla puolustuksen parantuvat otteet. Uskomme runkosarjan päättyvän 12–4-saldolla, kun joukkue kärsii tappiot ainoastaan Ravensille, Chiefsille, Coltsille ja Texansille. Steelers, jos joku, lähtee samalla tosissaan haastamaan Patriotsin konferenssin herruudesta.
Twitter: @TuomasKurikka
Kansikuva: Justin K. Aller/Getty