KILPAILUVoita loistokas NFL-matka Lontooseen vain 5 eurolla!
Viimeisten neljän kauden ajan NFC North -divisioonasta on ponnistanut kaksi joukkuetta pudotuspeleihin. Joka kerta toinen joukkueista on ollut Packers, mutta toisena joukkueena on vaihdellut Vikings ja Lions. Bearsin taiteillessa divisioonan pohjalla riittää muun kolmikon välillä paljon sähköä. Viime kaudella marginaalit kolmikon välillä olivat hyvin pienet ja se lupaa hyvää alkavalle kaudelle.
Chicago Bears
Jordan Howard oli Bearsin viime kauden kasvot. Samaa kaivataan myös tulevalta kaudelta. (Joe Robbins/Getty)
Kausi 2016 (3–13)
Bearsin viime kausi oli vaikea, kun valmennus ei saanut kaivettua toivottuja tehoja hyökkäyksestä irti. Tilannetta ei helpottanut lainkaan pelinrakentaja Jay Cutlerin lukuisat loukkaantumiset tai uuden hyökkäyksen koordinaattorin Dowell Loggainsin epäonnitumiset hyökkäyksen linjan kanssa. Cutler pystyi aloittamaan ainoastaan viisi ottelua ja tuntea nahoissaan kaikkiaan 17 säkitystä. Varapelinrakentajina toiminut Brian Hoyer suoriutui urakoistaan hyvin rikkoen mm. seuran ennätyksen kolmella peräkkäisellä 300 heittojaardin ottelullaan. Valitettavasti myös Hoyer loukkaantui lokakuun lopulla ja toisen varamiehen, Matt Barkleyn taidot eivät juurikaan kehuja keränneet. Mies merkkautti tilastoihin 8 TD:tä ja 14 syötönkatkoa seitsemässä pelaamassaan ottelussa. Kaksi joukkueen kolmesta voitosta tuli sentään divisioonan sisältä, joka sekoitti muutenkin tasaista vääntöä pudotuspelipaikoista sopivalla tavalla.
Hyökkäyspäästä löytyi yksi todellinen onnistuja. Tulokaskautensa vaihtopenkiltä aloittanut keskushyökkääjä Jordan Howard nousi nopeasti avauskokoonpanoon ja juoksi lopulta 1 313 jaardia ja kuusi maalia. Puolustuksen uudet kasvot Jerrell Freeman, Danny Trevathan ja Akiem Hicks täyttivät omat ruutunsa hyvin.
Bears-hyökkäys
Joukkueen hyökkäys lähtee uuteen kauteen ilman Cutleria, kun nurmelle astelee Buccaneersissa ilman vastuuta viime kausina jäänyt Mike Glennon. Bears nappasi lisäksi varaustilaisuuden varhaisilta varausnumeroilta Mitchell Trubinkyn, jonka varaan tulevaisuutta tultaneen rakentamaan. Tämän kauden päävastuu makaa kuitenkin vielä ensisijaisesti Glennonin harteilla, joka saa mahdollisuuden osoittaa taitonsa. Ja löytyy kokoonpanosta vielä kolmaskin mahdollinen tuuraaja, kun joukkue kiinnitti Mark Sanchezin kokoonpanoonsa, jonka paras kausi oli vuonna 2011 Jetsissä.
Cutlerin lisäksi myös laitahyökkääjä Alshon Jeffery vaihtoi maisemaa ja nyt vastuuta laidalla tulevat kantamaan ex-Titans Kendall Wright, Steelersistä siirtynyt Markus Wheaton ja viime vuoden tulokas Kevin White. Kolmikko keräsi viime kaudella kasaan yhteensä 654 kiinniottojaardia ja neljä TD:tä, joten tehtävää riittää. Joukkue kaipaisi kipeästi loukkaantuneen Cameron Meredithin paluuta, sillä muuten heittohyökkäys voi jäädä hyvin vaisuksi. Juoksupelit sen sijaan ovat Bearsin ykkösase, sillä tulokaskeskushyökkääjä Jordan Howard todisti viime vuonna 1 300 juoksujaardillaan olevan mies paikallaan viidennen kierroksen varausvuorostaan huolimatta. Howardin jatkaessa viime vuoden tapaan juoksujaan loistavan hyökkäyksen linjan takaa, voi hyökkäys onnistua kääntämään muutaman ottelun voitoksikin.
Bears-puolustus
Puolustuksen haasteet viime kaudelta ovat vielä hyvin muistissa, kun takapuolustus päästi laitahyökkääjät usein turhan helpolla ja etuseitsikko antoi pelinrakentajien ja keskushyökkääjien operoida liian vapaasti. Etupuolustuksesta löytyy pelimiehiä, kuten linjamies Akeim Hicks ja tukimies Leonard Floyd, jotka merkkauttivat viime kaudella seitsemän säkitystä mieheen. Lisäksi takapuolustukseen palaa viime kauden väliin jättänyt kulmapuolustaja Kyle Fuller, jonka pelisilmää joukkue onkin kaivannut syötönkatkojen ja pallonriistojen saralla. Uusia nimiäkin löytyy, sillä Bears hankki linjamiehet Marcus Cooperin Cardinalsista ja Prince Amukamaran Jaguarsista vahvistamaan linjaansa. Pientä valoa tunnelin päässä näkyy siis jo ja jos Fuller pystyy välttämään loukkaantumiset, saatetaan puolustus nähdä positiivisesti uudessa valossa.
Arvio
Divisioonan pohjalta on vaikeaa ponnistaa ylöspäin, kun joukkueelta puuttuu varsinainen ykköslaituri ja puolustuskin on vaarassa taas flopata. Jos perälaudan vuoto saadaan kuriin, Howard hyökkäyksen linjan suosiollisella avustuksella tulee kääntämään otteluita voitoksi, mutta valitettavasti se ei näyttäisi riittävän kuin 4–12-saldoon.
Detroit Lions
NFL:n kallispalkkaisin pelaaja Matthew Stafford pääsee taas esittelemään voimakkaan kätensä aikaansaannoksia auttaakseen joukkueensa taas pudotuspeleihin. (Jonathan Ferrey/Getty)
Kausi 2016 (9–7)
Lionsin kausi alkoi takerrellen kolmella tappiolla ja vain yhdellä voitolla. Mukaan mahtuivat ikävästi vierastappiot Packersistä ja Bearsista. Jokainen alkukauden peleistä päättyi alle TD:n erolla ja sama linja jatkui aina viikolle 13 asti, jolloin Bears onnistui kaatamaan Saintsin 15 pisteellä. Tärkeät venymiset ottelusta toiseen alun vaikeuksien jälkeen nostivat joukkueen kolme kierrosta ennen runkosarjan päätöstä jo kiinni divisioonan ykkössijaan 9–4-saldolla, mutta tappiot Giantsille, Cowboysille ja toistamiseen Packerisille tiputtivat heidät Packersin taakse. Yhdeksän voittoa riitti kuitenkin niukasti viimeiseen pudotuspelipaikkaan asti.
Pudotuspelit jatkoivat heikosti mennyttä runkosarjan päätöstä ja matka pahamaineiselle Century Fieldille Seahawksin vieraaksi meni pahasti vihkoon. Joukkue onnistui tehtailemaan vain kaksi potkumaalia, Seahawksin mennessä neljännellä jaksolla menojaan selkeään 26–6-voittoon.
Vahvasti heittopelinsä varassa ollut joukkue pelasi palloa Matthew Staffordin johdolla tasaisesti nelikolle Golden Tate–Anquan Boldin–Eric Ebron–Marvin Jones. Pisteitä ei syntynyt paljon, mutta riittävästi taatakseen monta tiukkaa voittoa. Varsinaisen juoksu-uhan puuttuminen näkyi sitä paremmin, mitä pidemmälle kausi eteni. Puolustuksessa iloittiin kauden alla DeAndre Levyn paluusta pelikuntoon, mutta ilo jäi lyhyeksi, sillä mies joutui jättämään suurimman osan kaudesta väliin.
Lions-hyökkäys
Hyökkäyksen kannalta kesän suurin uutinen oli Staffordin 135 miljoonan taalan jatkosopimus, joka pitää miehen Lionsissa viiden kauden ajan ja nosti miehen parhaiten palkatuksi NFL-pelaajaksi. Stafford ja koko Lions-hyökkäys saa tärkeän palasen takaisin, kun ykköskeskushyökkääjä Ameer Abdullah on kuntoutunut pelikelpoiseksi. Theo Riddick joutui viime kaudella kovaan paikkaan aloittavana keskushyökkääjänä, mutta pääsee nyt hyödyntämään vahvuuksiaan heittopeleissä sekä kolmansien yritysten juoksuillaan.
Laitahyökkääjistä kolme neljästä viime kauden onnistujasta jatkaa tälläkin kaudella. Ainoastaan Boldin suuntasi toisaalle ja uudeksi joukkueeksi valikoitui Bills. Miehen tilalle löytyi mies varaustilaisuudesta, kun Kenny Golladay kuuli nimensä mainittavan kolmannella kierroksella. Hänen roolinsa yhdessä T.J. Jonesin ja Jared Abbrederisin kanssa on tärkeä, sillä heittopeli vaatii onnistuakseen taas laajaa rintamaa laadukkaita heittokohteita. Myös hyökkäyksen linjalla on luonnollisesti vaikutusta siihen ja linjamies Taylor Deckerin loukkaantuminen kesällä aiheutti kokoonpanossa liikehdintää. Ramsista siirtynyt Greg Robinson tulee ottamaan Deckerin paikan ja ex-Packers T.J. Lang on myös hyvä suojelemaan Staffordia ja juoksupelejä.
Lions-puolustus
Viime kaudella Lionsin puolustus oli surullista katseltavaa. Siksi tehdyt muutokset ovatkin tervetulleita. Joukkueen puolustuksen ykköstähti DeAndre Levy jäi eläkkeelle kahden tyngäksi jääneen kauden jälkeen, mutta tilalle Lions hankki nuoruutta ja vauhtia. Tulokkaista tukimehet Jarrad Davis ja Jalen Reeves-Maybin näyttäisivät olevan heti valmiit isompaan vastuuseen ja linjamieskaksikko Alex Barrett–Jeremiah Valoaga täyttämään roolinsa rotaatiossa. Vaikka nuoria miehiä ajetaan kovaa vauhtia NFL-ympyröihin sisään, ei Lionsin kokoonpano tule kestämään montaa loukkaantumista. Kokoonpanon kapeus saattaa tulla etenkin loppukaudesta ikävällä tavalla vastaan, mutta linjamies Haloti Ngatan ja kulmapuolustaja Darius Slayn johdolla tasoakin löytyy.
Arvio
Paljon hyviä asioita on tapahtunut viime kauden jälkeen ja Lions on valmis taistelemaan pudotuspelipaikan uusimisesta. Staffordin käsi ja Abdullahin jalat ovat isossa roolissa, kun kausi polkaistaan käyntiin. Nuoriso-osastolta kaivataan useampia onnistujia, jotta joukkue pääsee hyödyntämään potentiaaliaan. Tasaisesta divisioonasta näyttäisi irtoavan lopulta kolmossija 8–8-voittosaldolla.
Minnesota Vikings
Adrian Petersonin kulta-aika Minnesotassa on tältä erää ohi. Hänen roolinsa keskushyökkääjänä ottaa tällä kaudella Latavius Murray. (Hannah Foslien/Getty)
Kausi 2016 (8–8)
Vikings koki karmaisevan takaiskun heti kauden toisessa ottelussa, kun joukkueen todellinen supertähti Adrian Peterson joutui jättämään leikin kesken. Siitä huolimatta Vikings aloitti kautensa viiden ottelun mittaisella voittoputkella, johon mahtui myös Packersin kaataminen. Huiliviikon jälkeen tahti kuitenkin hiipui ja loppukausi toi tullessaan vain kolme voittoa, joka ei enää riittänyt pudotuspelipaikkaan. Kenties lopulta juuri Petersonin sivuun jäänti oli suurin syy sille, että huippualun jälkeen hyökkäystehot käytännössä katosivat tai vähintäänkin niiden teho. 13 viimeisestä ottelusta vain neljästi joukkue onnistui nakuttamaan taululle yli 20 pistettä. Tilannetta ei auttanut edes se, että Eaglesista siirtynyt pelinrakentaja Sam Bradford rikkoi käytännössä kaikki omat ennätyksensä.
Vikings-hyökkäys
Bradford pääsee paremmin valmistautuneena alkavaan kauteen kuin mitä vuosi sitten. Tuolloin viikon varoitusajalla joukkueen kelkkaan hypännyt mies ylitti kaikki odotukset tuuratessaan loukkaantunutta Teddy Bridgewateria. Näyttäisi siltä, että Bridgewaterilta jää toinen kausi putkeen välistä ja sitä myöten Bradfordin asema joukkueen aloittavana pelinrakentajana näyttää turvalliselta. Hänen varamiehenään toimii Ramsista siirtynyt Case Keenum.
Myös juoksuhyökkäyksen osalta tilanne on hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Silloin Petersonin piti hoitaa päävastuu, mutta kauden alun loukkaantuminen laittoi pakan uusiksi. Tällä kertaa joukkue lähtee kauteen Latavius Murrayn johdolla, joka pelasi kolme viime kautta Raidersissa. Viime kausi päättyi hänenkin osalta loukkaantumiseen, mutta tuloksena oli silti komeat 12 TD:tä. Kaverikseen hän sai tulokas Dalvin Cookin. Juoksupelejä tarvitaan, sillä laidalla viilettävät Stefon Diggs ja Adam Thielen eivät kumpikaan ole varsinaisia ykköslaitureita, mutta tulevat saamaan roolia viime kauden tapaan. Patriotsissa viime kaudella yhden ottelun pelannut, mutta mainetta Cardinalsissa enemmän niittänyt Michael Floyd liittyy pelaavaan kokoonpanoon viikolla 5, jolloin hän on kärsinyt pelikieltonsa. Hän tulee tuomaan lisää leveyttä laitahyökkääjien rotaatioon.
Vikings-puolustus
Vikingsin menestyksen salaisuus piilee puolustuksessa. Se onnistui viime kaudella äärettömän hyvin ja ilman pahoja loukkaantumisia, tulee jatkamaan samalla linjalla tälläkin kaudella. Etenkin puolustuksen linja loistaa ottelusta toiseen. Niin juoksujen kuin heittojenkin häirintä luonnistuu tasaisen varmasti ja Danielle Hunterin kasvu todelliseksi säkityshaiksi lisäsi entisestään linjan vaarallisuutta. Myös takapuolustuksesta löytyy Xavier Rhodesin ja Harrison Smithin kaltaiset tähdet eikä heitä vastaan tule yhdellekään vastustajalle helppoa.
Jos puolustuksesta halutaan hakea heikkouksia, tukimiesosasto voidaan laskea sellaiseksi. Se vetää kuitenkin vertoja monelle muulle joukkueelle ja potentiaalinsa puolesta on valmis nousemaan seuraavalle tasolle. Etenkin Eric Kendrics ja Anthony Barr kannattaa ottaa seurantaan, sillä heidät löytää hyökkäyksestä toiseen pallon tieltä jatkossakin, vaikka varsinaiset läpimurtokaudet vielä odottavatkin tuloaan.
Arvio
Puolustus on valmiiksi jo kohdallaan ja niin hyökkäyksen linja kuin juoksupelikin viime kautta edellä, joten lähtökohdat kauteen ovat vähintäänkin hyvät. Jos heittohyökkäyskin lähtee rullaamaan, on joukkueella mahdollisuudet pitkällekin, mutta ilman sitäkin Vikings tulee olemaan lähellä pudotuspelipaikkaa 9–7-voittosaldollaan.
Green Bay Packers
Packersin menestys kulminoituu Aaron Rodgersiin. (Justin Edmonds/Getty)
Kausi 2016 (10–6)
Menestymään tottuneen Packersin syksy oli vaikea. Loka-marraskuun vaihteeseen osuneen tappioputken viime metreillä moni oli valmis potkimaan päävalmentaja Mike McCarthyn ulos joukkueesta, mutta kuin salamaniskusta joukkue löysi yhteisen sävelen viikolla 12 Eaglesia vastaan. Vasta neljä voittoa tilillään, Packers onnistui laittamaan uuden vaihteen silmään ja loput kuusi runkosarjan ottelua päättyivät komeisiin voittoihin. Niistä tärkein nähtiin päätöskierroksella, kun Lions ja Packers taistelivat rinta rinnan divisioonan ykköspaikasta. Lions-voitto vei joukkueen villikorttikierrokselle Giantsia vastaan. Ottelusta povattiin tasaista, mutta Packers ei missään vaiheessa ottelua antanut vierailijalleen mahdollisuutta irtiottoihin ja lopputulokseksi kirjattiin 38–13 juustohattujen eduksi. Myös huiman runkosarjan pelannut Cowboys joutui taipumaan pelinrakentaja Aaron Rodgersin käsittelyssä lukemin 34–31. Konferenssifinaaleissa kahdeksan ottelua jatkunut voittoputki lopulta katkesi huikeasti pelanneen Falconsin tahdittaessa peliä ja vieden Super Bowl -finaalipaikan Packersin nenän edestä 44–21-tuloksella.
Rodgers on ehdottomasti toinen liigan parhaista pelinrakentajista ja näytti sen viime kaudellakin 40 TD:llään ja vain 7 syötönkatkollaan. Runkosarjan seitsemän viimeisen kierroksen aikana hänelle kirjattiin 18 TD:tä eikä ainoatakaan syötönkatkoa ja kun mukaan lasketaan kaksi ensimmäistä pudotuspelikierrosta saldoksi tuli 24/0. Tuosta on vaikea enää pistää kenenkään paremmaksi. Keskushyökkääjien loukkaantumisista johtuen laitahyökkääjä Ty Montgomery astui uusiin saappaisiin ja teki sen komeasti 5,9 jaardin juoksukeskiarvolla. Puolustuksessa nuori takapuolustaja Ha Ha Clinton-Dix esitteli taitojaan ja kiilasi oman pelipaikkansa osalta aivan viimeistään nyt liigan kärkikastiin.
Packers-hyökkäys
Viime kauden loppupuoliskolta alkanut Rodgers-show on valmis taas jatkumaan. Mies saa jatkaa luottomiestensä Jordy Nelsonin, Randall Cobbin ja Davante Adamsin kanssa historian kirjoittamista. Tämän lisäksi sisempänä laidalla Jared Cook vaihtui mestaruuden Patriotsissa helmikuussa voittaneeseen Martellus Bennettiin, jonka pitäisi pystyä täyttämään Cookin jättämät saappaat. Heittohyökkäys tulee siis jatkumaan vahvana ja viihdyttävänä.
Juoksupelit ovatkin taas suurempi arvoitus. Montgomery hoiteli tehtävänsä mallikkaasti viime kaudella ja pääsee hyvän hyökkäyksen linjan takaa yrittämään sen uusimista. Mies on tehnyt hartiavoimin töitä kehittyäkseen uudella pelipaikallaan uskottavaksi keskushyökkääjäksi ja suunta on hyvä. Aivan yksin hän ei vastuunsa kanssa joudu olemaan, sillä Packers varasi keväällä kolme keskushyökkääjää riveihinsä. Heistä Aaron Jonesin odotetaan saavan ainakin näytönpaikkansa jo alkukaudesta ja miksei jopa paikkaa aloituksessa, jos Montgomeryn meno on tahmeaa.
Packers-puolustus
Tärkeimmät varausvuorot Packers käytti puolustukseen täyttämään loukkaantuneen Sam Shieldsin ja lähteneen Micah Hyden takapuolustukseen jättämiä aukkoja. Nuorten Kevin Kingin ja Josh Jonesin asema ei ole helppo, mutta ainakin he saavat heti NFL-uransa alkumetreillä osoittaa, mihin miehistä on. Tilanne on akuutti etenkin siksi, että viime kaudella Packersia vastaan edettiin valtavia jaardimääriä heittopeleillä, eikä se varmasti ole joukkueen tavoite tällä kaudella.
Koko Packers-puolustuksen ilmentymä ja johtohahmo, tukimies Clay Matthews, on näyttänyt pystyvänsä pelaamaan monella pelipaikalla ja siksi hänen arvonsa tälläkin kaudella on äärettömän korkea. Jos vierellä pelaava Nick Perry jatkaa viime kauden tasolla, tulee tämä kaksikko tekemään komeaa jälkeä tänäkin vuonna.
Arvio
Packersin viime vuosien menestys osoittaa, että vahvuuksia löytyy paljon ja sen tärkein palanen on pelinrakentaja Rodgers. Niin kauan kuin Rodgersin peli kulkee, joukkueella ei ole hätää. Yksi tekijä, joka tähän isosti vaikuttaa, on juoksupelin onnistuminen. Se palanen hyökkäyspalapelistä saattaa ajoittain olla hukassa, eikä joukkue pääse astelemaan voitosta voittoon. Myöskin viime kaudella heikosti toiminut heittopuolustus on asia, johon valmennusjohto on pyrkinyt saamaan muutosta aikaiseksi. Vasta alkava kausi näyttää, miten siinä on onnistuttu. Juuri Aaron Rodgers on suurin syy, miksi Packers tälläkin kaudella yltää jatkoon ja tekee sen viime vuoden tapaan 10 voitollaan.
Twitter: @TuomasKurikka
Kansikuva: Stacy Revere/Getty