Avaamme NHL-ennakoiden sarjan ottamalla käsittelyyn Central divisioonan. Viime kaudella divisioonan ykkönen oli runkosarjassa hieman yllättäen Colorado Avalanche. Jopa viisi joukkuetta (Colorado, St. Louis, Chicago, Minnesota sekä Dallas) selviytyivät divisioonasta pudotuspeleihin, kun vain Nashville ja Winnipeg jäivät niiden ulkopuolelle. Chicago Blackhawks eteni aina konferenssifinaaliin asti, mutta hävisi siellä tulevalle Stanley Cup mestarille, Los Angeles Kingsille dramaattisesti seitsemmännen ottelun jatkoajalla.
Colorado Avalanche – minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa
Tämän miehen varaan on helppo rakentaa (Getty)
Tuskin kukaan uskoi Avalanchen yltävän divisioonavoittoon ensimmäisellä kaudellaan maalivahtilegenda Patrick Royn valmennuksessa. Vielä edelliskaudella joukkue jäi koko liigan toiseksi viimeiseksi.
Joukkue pelasi viihdyttävää kiekkoa läpi kauden, kaikessa sekavuudessaan. Varsinaista pelitapaa ei ollut, mutta nuoruuden into, aggressiivinen karvauspeli ja yksilötaito päättivät neljän vuoden pudotuspelitauon Coloradossa. Kautta voidaan ehdottomasti pitää menestyksekkäänä, vaikka pelit loppuivat pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kurinalaisempaa Minnesota Wildia vastaan.
Huikean tulokaskauden pelannut Nathan MacKinnon palkittiin Calder-trophyllä, todistaen epäilijöille miksi mies oli Avalanchen ykkösvaraus edelliskesänä. MacKinnon on pelaaja, jollaista Coloradossa ei olla nähty sitten Joe Sakicin. Nuorukainen on harjoitellut kesän aikana kotikylässään Kanadan Cole Harbourissa saman kylän pojan, muuan Sidney Crosbyn kanssa, ja on valmis jatkamaan siitä mihin viime kaudella jäi.
Joukkueen suurimmat tähdet ovat vasta alle 24-vuotiaita. Viime kauden aikana jokainen heistä otti urallaan askeleen eteenpäin. Ykkössentteri Matt Duchene murtautui Kanadan olympiajoukkueeseen, 21-vuotias Gabriel Landeskog osoitti johtajuuden merkkejä nuoresta iästään huolimatta ensimmäisellä kaudellaan C-kirjain rinnassaan, ja lähinnä sopimuskiistoistaan tunnettu Ryan O’Reilly nousi otsikoihin nyt myös pelillisten ansioiden myötä.
Kokemusta joukkueeseen tuo ikinuori Jarome Iginla, joka viimeisteli 30 maalia vuoden visiitillään Boston Bruinsissa. Montreal Canadiensissa epäonnistunut Daniel Briere hankittiin alempiin ketjuihin tukemaan nuorempia hyökkääjiä.
Avalanchen puolustus on joukkueen selvästi heikoin osa-alue. Vuoden 2006 varaustilaisuuden ensimmäisenä valittu Erik Johnson kuvastaa käytännössä joukkueen pakiston laatua: perusvarmaa puolustamista ilman yllätyksellisyyttä. Tähän samaan kategoriaan kuuluu myös San Jose Sharksista hankittu veteraani Brad Stuart. Viime kaudella läpimurtokauden pelannut Tyson Barrie tuo kuitenkin kaivattua kiekollista osaamista joukkueen takalinjoille.
Varmoilla otteilla läpi kauden torjunut Semyon Varlamov oli yksi pääsyistä, miksi joukkue oli peräti läntisen konferenssin toiseksi paras joukkue runkosarjassa. Jean-Sebastien Giguere ilmoitti kesällä ripustavansa patjat naulaan, joten venäläisvahti saa tuuraajakseen viime kaudella Calgarystä hankitun sveitsiläisen Reto Berran, jolla on vielä paljon todistettavaa NHL-tasolla.
Coloradossa odotetaan täksi kaudeksi pidempää kevättä, mutta todellisuudessa tilanne ei välttämättä ole enää niin helppo. Avalanche ei tulevalla kaudella voi yllättää samalla tavalla, kuin mitä se teki viime kaudella. Nyt nuorta joukkuetta pidetään selvänä haastajana, ja nuoret tähdet, etenkin MacKinnon, ovat vastustajien suurennuslasin alla. Pääsy playoffeihin on kuitenkin selvä saavutettavissa oleva tavoite mikäli maalivahti Varlamov pelaa toisen hyvän kauden putkeen.
St. Louis Blues – soiko Blues vihdoin duurissa?
Muodostavatko Tarasenko (vas.) ja Lehterä uuden tutkaparin (Getty)
St. Louis Blues teki yhden suurimmista vapaiden pelaajamarkkinoiden kaappauksista tekemällä neljän vuoden sopimuksen sentteri Paul Stastnyn kanssa. Viime kaudesta vain vahvistunut joukkue lukeutuu mestarisuosikkeihin myös tänäkin vuonna.
Jori Lehterä purki sopimuksensa KHL-joukkueensa kanssa ja mies nähdään vihdoin Blues-paidassa. Lehterä tuo Stastnyn ohella sentteriosastolle taitoa, kun aikaisemmin Bluesin keskushyökkääjinä ovat vastuuta kantaneet voimahyökkääjät, kuten kapteeni David Backes ja Patrik Berglund. Sibiristä toisilleen tutut Lehterä ja venäläinen Vladimir Tarasenko ovat pelanneet harjoituskaudella loistavasti yhteen ja päävalmentaja Hitchcockilla onkin aikeena peluuttaa miehiä samassa ketjussa. Vastikään kaksivuotisen jatkosopimuksen tehneen 22-vuotiaan Jaden Schwartzin odotetaan jatkavan viime kauden lupaavia otteitaan.
Bluesilla on ehkä koko liigan levein puolustusmateriaali. Nuoret pakkitähdet Alex Pietrangelo ja Kevin Shattenkirk, sekä kokenut veteraani Jay Bouwmeester pelaavat isoja minuutteja. Loput puolustuksen roolitukset ovat vielä auki, ja se avaa mahdollisuuden Vaasan Sportin kanssa kesällä sopimuksen tehneelle Petteri Lindbohmille. Nuori suomalaispuolustaja on vakuuttanut seurajohdon harjoitusotteluiden otteillaan niin, että on lähellä murtautua pelaavaan kokoonpanoon. Torontosta kesällä hankittu ruotsalaispuolustaja Carl Gunnarssonin vielä toipuessa lonkkaleikkauksesta on suomalaisella erinomaiset mahdollisuudet murtautua avausillan kokoonpanoon.
Ryan Miller päästettiin vapaille markkinoille ja torjuntavastuun jakaa tällä kaudella tuttu kaksikko veteraani Brian Elliott sekä AHL:ssä hyviä otteita esittänyt Jake Allen. Molemmilla kassareilla on kauteen lähdettäessä yhtä suuri mahdollisuus lunastaa ykkösvahdin paikka.
Blues taistelee divisioonavoitosta Chicago Blackhawksin kanssa. Mikäli uudet vahvistukset löytävät paikkansa joukkueessa heti kauden alusta, ja maalivahtikaksikko Elliott – Allen pelaa varmoin ottein läpi kauden, on Bluesilla kaikki edellytykset jopa läntisen konferenssin voittoon.
Chicago Blackhawks – jälleen kannujahdissa
Murtautuuko Teräväinen Stanley Cup -suosikin kokoonpanoon? (Getty)
Taitavaa ja nopeaa peliä pelaava joukkue on vahvistunut mahdollisesti vielä pykälän verran. Blackhawksilla on vihdoin kauan kaivattu kakkosketjun tasoinen sentteri Rangersista ulosostetun Brad Richardsin muodossa. Muuten samalla rungolla alkavaan kauteen starttaava Blackhawks on yksilötaidollaan ja pelaajamateriaalin syvyydellään taas vahva mestariehdokas, mutta fyysisyydessä se häviää muille lännen kärkijoukkueille.
GM Stan Bowman ei uskonut Teuvo Teräväisen lunastavan pelipaikkaa vielä tällä kaudella, joten herra hankki Richardsin hyvissä ajoin. Teräväinen pelannee kautensa farmijoukkue Rockford IceHogsin paidassa, mutta mahdollisten loukkaantumisten myötä mies kärkkyy paikkaa ylhäällä ensimmäisten pelaajien joukossa.
Joukkueelle vuosittain tuttu tilanne palkkakatto-ongelman kanssa ratkaistiin treidaamalla puolustaja Nick Leddy New York Islandersiin. Pelaajakaupan myötä organisaatioon saatiin kolmas suomalainen, kun Ville Pokka siirtyy niin ikään farmijoukkueen riveihin.
Puolustuksen suhteen runko on pysynyt samana kuin viime kausilla. Duncan Keith ja Brent Seabrook muodostavat edelleen ehkä koko liigan kovimman pakkiparin. Toisessa parissa ruotsalaiset Niklas Hjalmarsson ja Johnny Oduya hoitavat roolinsa shutdown-kaksikkona mallikkaasti. Jämäminuutteja pelaavassa kolmosparissa kokenut tshekkikonkari Michal Rozsival saa vierelleen kokemattomamman David Rundbladin.
Corey Crawford on epäilyistä huolimatta lunastanut itselleen selvän ykköstorjujan statuksen. Toissakaudella joukkueen mestaruuteen torjunut Crawford ei kuitenkaan lukeudu NHL:n tähtivahteihin. Varalla paikkaansa kärkkyvä Antti Raanta valmistautuu toiseen NHL-kauteensa ja tulee saamaan enemmän vastuuta.
Chicago Blackhawks lukeutuu vuosi toisensa jälkeen läntisen konferenssin suosikkeihin, eikä tämäkään kausi ole poikkeus. Brad Richardsin tuominen kakkos-viisikon keskelle vahvistaa jo valmiiksi pelottavaa tähtisikermää. Taistelee St. Louis Bluesin kanssa divisioona -ja konferenssivoitosta.
Minnesota Wild – tavoitteena enemmän
Minnesota haluaa päästä viime kautta pidemmälle (Getty)
Toisena kautena peräkkäin pudotuspeleihin edennyt Wild voitti playoff-sarjan ensimmäistä kertaa 11 vuoteen. Colorado Avalanche kaatui seitsemännessä ottelussa Nino Niederreiterin jatkoaikamaalilla, mutta tie nousi pystyyn edelliskauden tapaan Chicago Blackhawksia vastaan. Nyt joukkue haluaa todistaa olevansa vakavasti otettava Stanley Cup -haastaja.
Minnesotassa puhaltavat muutoksen tuulet, kun 22-vuotias Mikael Granlund otti ykkössentterin roolin kapteeni Mikko Koivulta. Granlundin lisäksi nuorten hyökkääjien Charlie Coylen, Erik Haulan ja jo mainitun Nino Niederreiterin esiinmarssi tapahtui nopeammin kuin seurajohto osasi odottaa.
Seurajohdon panostaminen kovan luokan hankintoihin jo muutaman vuoden ajan kertoo vakavista menestyshaaveista. Kesän ykköshankinta Thomas Vanek on luontainen maalintekijä, jollaista Twin Cityssä ollaan saatu odottaa sitten Marian Gaborikin lähdön. 30 maalin keskiarvolla koko NHL-uransa pelannut itävaltalainen tuo ykköskenttään pelotteen jollaista joukkueessa ei olla nähty vuosiin.
Puolustuksen johtaja, kesällä 2012 Zach Parisen kanssa identtiset sopimukset kirjoittanut, Ryan Suter kellottaa jääaikaa puolituntia illasta toiseen. Suterin parina kaksi ensimmäistä NHL-kauttaan pelannut Jonas Brodin pelaa ikäistään kypsemmin. Puolustuksessa pelipaikkaa hamuavat myös kesän 2012 ykköskierroksen varaus Matthew Dumba sekä Massachusetts-Lowellin yliopistojoukkueesta keväällä hankittu ruotsalaispuolustaja Christian Folin.
Viime kaudella peräti viisi maalivahtia pelasi Wildin tolppien välissä. Kauden alussa liigan torjuntatilastoja dominoineen Josh Hardingin uskottiin selättäneen lokakuussa 2012 todettu MS-tauti, mutta kauden edetessä oireet pahenivat eikä kanadalainen kyennyt pelaamaan enää vuodenvaihteen jälkeen. Harding vaikeutti omaa asemaansa harjoituskauden alussa murtamalla jalkansa potkaistuaan seinään. Alkavalla kaudella Wildin maalivahtikolmikon muodostavat kuntoutunut veteraani Niklas Bäckström, uuden kaksivuotisen sopimuksen tehnyt Darcy Kuemper sekä Hardingin loukkaantumisen jälkeen harjoitusleirille kutsuttu Ilya Bryzgalov.
Minnesotassa on lupa odottaa joukkueen voittavan heti kauden alusta lähtien. Tomas Vanek nousee taitavien pelintekijöiden laidalla joukkueen ykköspyssyksi. Suomalaisittain Wild tulee olemaan liigan mielenkiintoisin joukkue seurata. Jos maalivahtiruletti saadaan pysymään edelliskauteen verrattuna edes jokseenkin järkevänä ilman suurempia loukkaantumisia, tulee joukkue taistelemaan divisioonan kolmospaikasta heti Chicago Blackhawksin ja St. Louis Bluesin jälkeen.
Dallas Stars – hankinnoilla pidemmälle?
Dallas hakee paluuta huipulle kokeneen kaartin voimin (Getty)
Viiden välivuoden jälkeen pudotuspeleihin palannut Dallas Stars vahvisti rivejään kesän aikana Ottawa Senatorsista hankituilla Jason Spezzalla ja Ales Hemskyllä. Seurajohto haluaa näyttää, että Dallasissa halutaan satsata myös jääkiekkoon. Farmijoukkue Texas Starsin AHL-mestaruus ei ole sattumaa, vaan kertoo seuran lupaavasta tulevaisuudesta.
Päävalmentaja Lindy Ruff tunnettiin Buffalo-vuosinaan vahvasta puolustuspainotteisuudestaan, mutta herra osoitti viime kaudella, että vanhakin koira voi oppia uusia temppuja.
Bostonista viime kesän pelaajakaupassa hankittu Tyler Seguin löysi lähes heti yhteisen sävelen nuoren kapteenin Jamie Bennin kanssa. Kaksikko vastasi lähestulkoon yksin joukkueensa maaleista ja oli sitä pysäyttämättömämpi mitä pidemmälle kausi eteni. Uusilla Senators-hankinnoilla toivotaan tuovan Spezzan johdolla tehokkuutta myös kakkosketjuun.
Tähtipaitojen puolustusta voi kuvailla kapeaksi. Suurimman vastuun takalinjoilla kantaa pari Alex Goligoski–Trevor Dailey, mutta alemmat pakkiparit eivät juuri säväytä. Vanha konkari Sergei Gonchar osoitti viime kaudella jo pahoja hyytymisen merkkejä. Starsilla on kuitenkin organisaatiossaan useita tulevaisuuden pakkilupauksia, kuten Jamie Oleksiak, Brenden Dillon sekä suomalaiset Julius Honka sekä Jyrki Jokipakka. Kutsuja ylös tullaan siis kauden aikana varmasti näkemään.
Ykkösvahdin luottamusta nauttiva Kari Lehtonen on ollut joukkueen kulmakivi jo vuosia. Illasta toiseen hirmuisen määrän kuteja kohtaava suomalaisvahti on yksi liigan aliarvostetuimmista veskareista. Kakkosvahdiksi hankittu ruotsalainen Anders Lindbäck ei vakuuttanut kahdella kaudellaan Tampa Bay Lightningissa, mutta mies haluaa varmasti todistaa pystyvänsä tasaiseen torjuntatyöskentelyyn Lehtosen ollessa huilivuorossa.
Viime kevään pudotuspelipaikka ei ollut pelkkä onnenpotku, vaan Dallasissa ollaan jo muutaman vuoden ajan otettua harppauksia oikeaan suuntaan. Entinen Senators -kapteeni Spezza on joukkueelle niin suuri vahvistus jo yksin, ettei kaksikko Bennin ja Seguinin tarvitse huolehtia pistetehtailusta enää kahdestaan. GM Jim Nill on saanut kasaan joukkueen jonka pelit jatkuvat pidemmälle kevääseen kuin viime kaudella.
Nashville Predatos – takaisin playoffeihin?
Nashville halajaa pudotuspeleihin Pekka Rinteen johdolla (Getty)
Viime kaudella toistamiseen pudotuspeliviivan alapuolelle jäänyt Nashville Predators koki kesän aikana ehkä seurahistoriansa suurimpia muutoksia. Joukkuetta sen NHL:ään liittymisvuodesta 1998 asti valmentanut Barry Trotz sai lähteä, ja pelaajamarkkinoilla oltiin aktiivisempia kuin aikaisemmin.
Virassaan niin ikään seuran ensimmäisistä päivistä lähtien toimineen GM David Poilen kesä oli kiireinen. Predators on jo vuosia kärsinyt puhtaiden maalintekijöiden puutteesta, ja Poile panosti kesän aikana juuri hyökkäyksen parantamiseen vahvistamalla etenkin joukkueen sentteriosastoa. Kokeneet keskushyökkääjät Mike Ribeiro ja Derek Roy hankittiin joukkueen vahvuuteen edullisilla vuoden sopimuksilla low risk–high reward ajatuksella. Repeytyneen akillesjänteen takia kaksi kuukautta sivussa olevaa Mike Fisheriä paikkaamaan hankittu veteraanisentteri Derek Roy tuo syvyyttä kolmosketjuun.
Kesän ykköshankinnan, Pittsburgh Penguinsistä pelaajakaupassa saadun James Nealin, toivotaan olevan ratkaisu maalinteko-ongelmiin. 27-vuotias hyökkääjä on ylittänyt 20 maalin rajan jokaisella kuudella NHL-kaudellaan. Treidissä Predators lähetti Pittsburghiin hyökkääjät Patric Hörnqvistin ja Nick Spalingin. James Nealillä ja Mike Ribeirolla on yhteistä historiaa Dallas Starsista vuosilta 2008-2011 kunnes Neal treidattiin Penguinsiin. Valmentaja Peter Laviolette aikoo peluuttaa tätä paria yhdessä ykkösketjussa toiveissaan vanhan tutkan löytävän oikeat taajuudet. Winnipeg Jetsissä edelliset kaksi kautta pelannut Olli Jokinen tuo kokemusta ja tulitukea joukkueen kakkosketjun keskelle. Pelipaikkaa kärkkyy myös viime kaudella viimeisessä 12 runkosarjaottelussa 9 tehopistettä tehnyt 22-vuotias Calle Jarnkok.
Trotzin aikakaudella Predators tunnettiin tiiviisti puolustavana joukkueena jota vastaan oli vaikea tehdä maaleja. Ongelmaksi muodostui kuitenkin joukkueen maalinteon vaikeus. Uusi valmentaja, Philadelphia Flyersistä viime kauden alussa potkut saanut Laviolette, tuotiin tuomaan joukkueeseen kaivattua hyökkästempoa. Stanley Cupin Carolina Hurricanesin peräsimessä 2006 voittanut, sekä USA:n olympiajoukkuettakin valmentanut Laviolette on mielenkiintoinen vahvistus Predatorsin penkin taakse.
Predatorsin puolustus on paperilla yksi liigan kovimmista. Pakistosta löytyy sopiva yhdistelmä kokoa ja taitoa. Kaksinkertainen Norris –trophy finalisti, kapteeni Shea Weber on joukkueensa ykköstähti ja puolustuksen johtaja. Kovasta lämäristään tunnettu pakki pelaa miltei 30 minuttia illasta toiseen säilyttäen huipputasonsa. 2013 MM-kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu ja viime kaudella NHL-kaukaloissa piste-ennätyksensä tehnyt sveitsiläispakki Roman Josi pelaa Weberin vierellä, miesten muodostaessa yhden liigan vaarallisimmista pakkipareista. Kevään 2014 MM-kisoissa Tre Kronorin johtavaksi pakiksi itsensä pelanneella Mattias Ekholmilla on kaikki eväät läpimurtokauteen. Edelliskesän neljäs varaus, tulokaskaudellaan vakuuttanut Seth Jones, pelaa varmoin ottein nuoresta iästään huolimatta.
Pekka Rinteen viime kauden pilasi bakteeritulehdus ja luultiin, että Predatorsin pääsy playoffeihin olisi tuhoon tuomittu ykkösvahdin loukkaantumisen myötä. Torjuntavastuun kuitenkin kantoi vain yhden NHL-ottelun kokemuksella Carter Hutton, ja lopulta kauden jatkuminen pudotuspeleissä jäi vain kolmen pisteen päähän. Predatos palkitsi Huttonin kauden päätteeksi kahden vuoden jatkosopimuksella.
Predatorsin pääsy pudotuspeleihin riippuu siitä, kuinka nopeasti joukkue pystyy omaksumaan uuden pelitavan uuden päävalmentajan alaisuudessa. Jos kesän hankinnat pystyvät tuomaan hyökkäykseen kaivattua tehokkuutta, ja Pekka Rinne palaa loukkaantumisen jälkeen normaalitasolleen on viimeiset pudotuspelipaikat joukkueen ulottuvissa.
Winnipeg Jets – milloin Winnipegissä pelataan voittavaa lätkää?
Paul Mauricella on iso urakka edessään (Getty)
Jo neljännen kautensa 2011 Atlantasta siirtymisen jälkeen aloittava Winnipeg Jets on jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle jokaisena vuotenaan uudessa kaupungissa. Kiekkohullussa Winnipegissä janotaan pikkuhiljaa jo menestystä, mutta taloudelliset rajoitteet sekä GM Kevin Cheveldayoffin passiivisuus pelaajamarkkinoilla eivät ole muuttamassa tilannetta ainakaan parempaan suuntaan.
Viime kaudella kesken kauden ohjat ottanut päävalmentaja Paul Maurice toi puuttunutta kurinalaisuutta ja johdonmukaisuutta joukkueen toimintaan. Jetsin peli-ilme muuttuikin lähes välittömästi uuden valmentajan alaisuudessa.
Jets on tottunut viimevuosina varaamaan draftien kärkipäässä, mutta organisaation nuoret lupaukset ovat päässeet pelaamaan voittavaa kiekkoa farmijoukkueen riveissä. Seuran tulevaisuus lepääkin takavuosien kärkivarausten puolustaja Jacob Trouban ja sentteri Mark Scheifelen harteilla.
Olli Jokisen lähtöä kakkosketjun keskellä paikkamaan hankittiin Anaheim Ducksissa pirteän kauden pelannut Mathieu Perreault. Dustin Bufyglien vaihtaa puolustajasta hyökkääjäksi tuoden tulivoimaa Jetsin viime kaudella yskineeseen ylivoimaan. Tähtihyökkääjä Evander Kanen epävakaa tilanne joukkueessa ei palvele kumpaakaan osapuolta. Laittaako päävalmentaja Maurice oikukkaan nuorukaisen ruotuun, vai saako hän lähteä kauden aikana?
Ondrej Pavelec on pelannut alakanttiin jo muutaman kauden ajan ja voidaankin puhua, että joukkueella on jo pitkään ollut maalivahtiongelma. Viime kaudella tshekkivahti oli tilastojen valossa koko liigan huonoin ykkösmaalivahti. Muutosta tilanteeseen ei tänäkään kesänä saatu, vaan Paveleciin luotetaan yhä edelleen. Varalle hankittiin kauden alun kynnyksellä koko uransa kakkosvahtina torjunut slovakialainen Peter Budaj. NHL:n portteja kolkuttelee farmijoukkue St. John’s IceCapsin Calder Cupin finaaleihin torjunut Michael Hutchinson.
Winnipegissä ei tulla tänäkään keväänä näkemään playoff-kiekkoa. Joukkueen faneilta vaaditaan edelleen kärsivällisyyttä, kun seurajohto näyttää odottavan kaikessa rauhassa prospektien kypsymistä seuraavat vuodet. Viime kaudella läntiseen konferenssiin siirtynyt Jets toivoisi pysyneensä idässä, jossa joukkuueella saattaisi olla edes teoreettiset saumat pudotuspeleihin. Kovassa divisioonassa Jets jää auttamatta viimeiseksi.