Anaheim Ducks on jo vuosien ajan mennyt Corey Perry ja Ryan Getzlaf edellä. Nyt heidän takaansa pitäisi ponnistaa. Ponnahduslaudasta on auttamatta jouset rikki.
Jo muutamien vuosien ajan olen ennakoinut Anaheim Ducksin Tyynenmeren divisioonan keskikastiin. Suoritukset Honda Centerissä ja ylivoimalla ovat kuitenkin nostaneet ankkaparven aina liigan kärkikahinoihin.
Getzlaf on ollut tuttu nimi syöttöpörssin etupäässä, Perry taas maalipörssin. Näiden kahden herran ansiosta Ducks on ollut yksi realistisista haastajista. Ennakkosuosikkeihin kahden pelaajan joukkuetta on vaikea nostaa.
Maalivahtiruletti etenkin viime kaudella oli jotain uskomatonta. Tandemilla päätyyn asti menneitä joukkueita historia tuntee kourallisen, mutta yksikään menestyvä joukkue ei ole peluuttanut kolmea maalivahtia. Sama kaava jatkuu edelleen Kaliforniassa, vaikkakin John Gibsonia ei vielä kirkkaissa valoissa olla nähty.
Sisäistä pistepörssiä johtavat Mike Santorelli, Hampus Lindholm ja Rickard Rakell. Kuuden ottelun jälkeen kaikilla on kasassa mainiot kaksi (1+1) tehopistettä. Edellä mainittu superkaksikko vielä hakevat avauspisteitään.
Ryan Kesler oli Ducksille tarvittava palanen. Mutta laadukas kakkossentteri on vain yksi osa menestyvää joukkuetta. Puolustuksesta on löytynyt usein kokemusta. 34-vuotias Kevin Bieksa saapui täyttämään näitä saappaita. Siniviivan sankareista löytyy jopa toinen 30-vuotias, Wildista pari vuotta sitten tullut Clayton Stoner.
Nuorta kiekollista voimaa löytyy hyvin, etenkin Sami Vatasen voimin. Mutta onko tässä muka läntisen konferenssin parhaimpia joukkueita? F-pommeja pudoteleva Bruce Boudreau vielä penkin takana.
Koko Suomen Ducks on nyt siellä missä sen kuuluukin olla. Seuraava askel on valmentajanvaihdos, sillä BB:n avuksi tullut Paul MacLean on enemmän kuin valmis NHL-päävalmentaja.
Jos aivan totta puhutaan, Boudreau on tekemättömän paikan edessä. Materiaali kaipaa yksinkertaisesti lisää laatua.