Kiinnostaako futiksen MM-kisat paikan päällä? – Voita matka jalkapallon MM-finaaliin Moskovaan!Leijonien MM-kisat päättyivät isoon pettymykseen puolivälierissä. Joukkueessa olikin kahden kerroksen väkeä, sillä osa pelaajista onnistui loistavasti, kun taas toisille turnaus jätti valtavasti parantamisen varaa. Tässä Leijonien kisojen onnistujat sekä pettymykset.
Pettymykset
Julius Honka
Julius Honka on kiekollisesti erittäin pätevä puolustaja ja hän onkin takonut kovia pistemääriä läpi uransa. Tälle osastolle Leijonissa olisikin kaivattu lisää onnistujia. Johtavan puolustajan viitta ei kuitenkaan sopinut Hongalle vielä toisissa MM-kisoissa. 22-vuotias puolustaja pelasi päättyneellä kaudella 42 ottelua Dallas Starsin riveissä eikä hänellä ollut erityisen suuria ongelmia kisojen tähtipelaajia vastaan, mutta odotukset olivat kuitenkin huomattavasti suuremmat, sillä johtavien pelaajien viittoja oli tarjolla.
Antti Suomela
Antti Suomela taisteli itsensä kisoihin ja otteet aikaisemmissa maaotteluissa olivatkin lupaavia. 24-vuotiaan hyökkääjän kisapassi sai leimansa jo ensimmäiseen otteluun, mikä oli ehkä virhearvio valmennukselta. Suomela pelasi lopulta vain neljässä ottelussa eikä turnauksesta jäänyt juurikaan jälkipolville kerrottavaa. Leijonien sentteriosasto oli erittäin kapea ja Suomi olisi kaivannut alempiin ketjuihin hieman erilaista peluria, sillä Suomelan vahvuudet pääsevät parhaiten esille tulosketjuissa. Suomelan pelaamissa otteluissa Leijonien maaliero oli 25-5, mutta hyökkääjän tehotilasto jäi silti pakkasen puolelle.
Pekka Jormakka
0+0=0. Suomi teki kisoissa peräti 40 maalia, mutta Pekka Jormakan pistetili jäi avaamatta. Jokerien hyökkääjältä ei odotettu pistepörssin voittoa, mutta pisteittä jääminen näissä kisoissa oli jo melkoinen saavutus. Sopivaa paikkaa ketjuruletissa ei löytynyt oikein missään vaiheessa. Ratkaisijan viittaa tarjoiltiin päätöspelissä Jormakan harteille, mutta kateissa ollut itseluottamus näkyi kaukalossa, kun laituri ajoittain jopa vältteli laukomista.
Ville Pokka
Suomen takalinjoilla oli isoja rooleja tarjolla, ja Ville Pokka saikin valmennukselta runsaasti vastuuta läpi turnauksen. Onnistumiset kuitenkin loistivat poissaolollaan. 23-vuotias puolustaja sai vastuuta jopa tuhoa tehneessä ykkösylivoimassa, mutta pistetili jäi silti avaamatta. Pokalla oli haasteita myös yksinkertaisissa asioissa ja mies oli ajoittain isoissa ongelmissa omassa päässäkin. Tästä huolimatta valmennus peluutti Pokkaa jopa puolivälierän ratkaisuhetkillä, mikä oli erikoinen ratkaisu, koska onnistumiset olivat karttaneet viime kaudella AHL:ssä pelannutta puolustajaa.
Mikael Granlund
Mikael Granlundin kisat eivät missään nimessä olleet suuri pettymys ja saalistihan mies yhdeksän tehopistettä kahdeksassa ottelussa. Joukkueen kapteenia kohtaan oli kuitenkin valtavat odotukset, sillä Granlund on yleensä esiintynyt Leijonissa loistavasti. Nyt Minnesotan hyökkääjällä oli ikään kuin käsijarru päällä eikä sentteri päässyt aivan parhaaseen liitoon. Tähän saattoi tosin vaikuttaa pelipaikka, sillä Granlund on pelannut NHL:ssä laiturina, mikä olisi varmasti ollut helpompi paikka maajoukkeessakin. Kapean keskikaistan myötä 26-vuotiasta hyökkääjää oli kuitenkin käytännössä pakko peluuttaa sentterinä.
Onnistujat
Markus Nutivaara
Markus Nutivaara oli Leijonien takalinjojen suurin onnistuja. Oli jo etukäteen tiedossa, että päättyneellä kaudella 61 ottelua Columbuksessa pelanneelle Nutivaaralle oli luvassa iso rooli Leijonien kokemattomassa puolustuksessa. 23-vuotias puolustaja osoitti olevansa vastuun arvoinen ja Nutivaara pelasi huimat kisat. Istui hyvin Leijonien nopeampaan pelitapaan ja nautti ansaitusti Lauri Marjamäeltä suurta luottamusta. Nutivaara löi Kärpissä läpi Marjamäen alaisuudessa ja nyt sama tapahtui arvokisoissa. Tehot 3+6 kruunasivat Nutivaaran turnauksen ja suomalainen johtaa puolustajien pistepörssiä.
Harri Säteri
Maalivahtiosasto oli iso kysymysmerkki. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, kun Harri Säteri esiintyi tolppien välissä varmasti ottelusta toiseen. Säterin ainoa tappio tuli puolivälierissä, mutta tässäkään pelissä Leijonat ei kaatunut maalivahtiin. 28-vuotias torjuja nappasi varsinkin päätöserässä erittäin isoja torjuntoja tarjoten Leijonille mahdollisuuden taistella voitosta, mutta se ei riittänyt hyökkäyspelin tökkiessä. Maalivahtipelin puolesta Suomi olisi voinut taistella mestaruudesta.
Juuso Riikola
Kisojen suurin yllättäjä. Juuso Riikolan kisapaikka oli pienoinen yllätys, mutta jälkikäteen ajateltuna KalPan puolustaja oli Marjamäeltä erinomainen valinta kisoihin. Riikola oli joissain otteluissa jopa Leijonien paras puolustaja. Erittäin varmaa työskentelyä kaukalossa eikä ollut pulassa edes kansainvälisiä tähtipelaajia vastaan. Riikola teki sopimuksen Lukon kanssa, mutta MM-kisojen myötä Raumalla vierailu lienee turhaa, 24-vuotias puolustaja iski Tanskassa niin kovat näytöt pöytään, että paikan rapakon takana pitäisi aueta.
Marko Anttila
Marko Anttilan sesonki oli loistava. Kovin moni osasi tuskin viime kesänä ennustaa, että Anttila tulee pelaamaan sekä olympialaisissa että MM-kisoissa. Yli kaksimetrinen hyökkääjä oli kuitenkin erinomaisessa iskussa Tanskassa. Kahden ensimmäisen ja jälkimmäisen hyökkäysketjun ero oli todella iso tämän vuoden Leijonissa, sillä alemmilta ketjuilta tuli todella vähän tukea. Anttila täytti kuitenkin ruutunsa erinomaisesti. Teki tunnollisesti omaa työtään ja pääsi tähtipelaajien ihon alle. Siinä sivussa keräsi tehot 2+2, joten Anttilan turnaus oli kokonaisuudessaan mainio.
Sebastian Aho, Teuvo Teräväinen ja Veli-Matti Savinainen
Nämä kisat tullaan muistamaan erityisesti Sebastian Ahon dominanssista ja 20-vuotias kirjasikin nimensä historiankirjoihin tehoin 9+9. Kokonaisuudessaan Suomen ykkösketju pelasi hämmentävän hyvät kisat ja kolmikko teki kaukalossa useimmiten aivan mitä halusi. Carolinan kaksikon dominointia osasi odottaa, mutta Veli-Matti Savinainen täydensi ketjun loistavasti. Kolmikko takoi kahdeksassa ottelussa yhteensä tehot 18+22, joten trio vastasi lähes puolista Leijonien maaleista. Täyden kympin turnaus koko kolmikolta.
Kansikuva: Martin Rose/Getty Images