Oulun Kärppien kausi päättyy perjantaina pronssiotteluun. Samalla päättyy kärppähistorian yksi merkittävimmistä ajanjaksoista, kun Lauri Marjamäki jättää tehtävänsä Oulussa siirtyäkseen maajoukkueen leipiin.
Kun Marjamäki saapui kolmisen vuotta sitten Ouluun, Kärpissä oli takana muutama heikompi vuosi. Paluu Suomen parhaaksi seuraksi tapahtui nopeasti, ja Marjamäki juhli kahdella ensimmäisellä kärppäkaudellaan Suomen mestaruutta. Kolmas vuosi tulee perjantaina päätökseensä, eikä viimeisen sesongin lopputulos ollut toivottu. Marjamäki näytti kuitenkin tälläkin kaudella neroutensa, mutta tällä kertaa oli Tapparan vuoro voittaa.
Kärpät nousi läntisen Euroopan parhaimpien seurajoukkueiden joukkoon, mikä asettaakin Marjamäen saappaisiin astuvalle Kai Suikkaselle jättimäiset paineet niskaan. Suikkanen saa käyttöönsä taatusti nimekkään joukkueen, mutta lähtökohdat ovat nyt täysin erilaiset kuin parina viime kautena. Oululaiset ovat tottuneet menestykseen, joten tulosta täytyy syntyä. Mutta onko realistista edes odottaa, että Kärpät palaisi jo ensi kaudella mestariksi? Siihen on pitkä aika, mutta uhkakuvat ovat suuremmat kuin moneen vuoteen.
Pohjoisen ylpeys nappasi ennen Marjamäen pestiä mestaruuden viimeksi keväällä 2008. Tuolloin päättyi myös yksi merkittävä ajanjakso, kun Kari Jalonen jätti seuran. Jalosta seurasi Matti Alatalo, jonka jälkeen ruorissa nähtiin Hannu Aravirta. Alatalo-Aravirta-kaksikolla oli käsissään nimekäs nippu joka vuosi, mutta menestystä ei juuri herunut.
Kysymys kuuluukin, tuleeko Suikkasesta uusi ”marjamäki vai uusi ”alatalo”? Suikkanen on menestynyt Liigassa Pelicansin ja TPS:n peräsimessä, mutta hän ei ole samanlainen taktinen nero kuin esimerkiksi Marjamäki on. Suikkanen on karvalakkimalli Marjamäestä – kaikella kunnioituksella Suikkasta kohtaan. Tämä tulee olemaan ongelma numero yksi.
Ongelma numero kaksi on vaihtuvuus. Kärpät tulee kokemaan isoja menetyksiä kokoonpanossaan, mutta tilalle tulee kuitenkin kovia tekijöitä. Fakta on kuitenkin se, että jos kiekkojoukkueesta vaihtuu esimerkiksi puolet vakiopelaajista, on menestyminen saman tien hyvin epätodennäköistä. Kärpät saattaa menettää muun muassa Sebastian Ahon, Jesse Puljujärven, Esa Pirneksen, Kim Hirschovitsin, Julius Junttilan, Juho Keräsen, Markus Nutivaaran, Arto Laatikaisen, Mika Niemen ja Adam Masuhrin. Tämä ei voi olla näkymättä ensi kaudella, vaikka tilalle tuleekin huippunimiä Mikael Ruohomaan johdolla.
Tässä on myös sellainen ongelma, että Kärppien pelaajahankintapolitiikka on mainettaan huonompi. Kun aletaan tarkastella seuran viime vuosien hankintoja, osuu joukkoon isoja huteja, jotka ovat tulleet kalliiksi. Esimerkkeinä viime vuosilta Patrick Davis, Ryan Glenn, Nicolas Deschamps, Lukas Kaspar (toinen visiitti), Juha-Pekka Haataja (kolmas visiitti) ja ynnä muut. Mutta kun materiaali on ollut aina laaja, on menestystä tullut. Mukaan on aina mahtunut onnistujia, jotka useimmiten ovat niin sanottuja oman kylän poikia. Jos hutilaukauksia alkaa kertyä kosolti, on jatkuvuus vaarassa. Ja jatkuvuus on menestyksen avaintekijöitä.
Kärpät tulee olemaan ensi kaudellakin Liigan nimekkäimpiä joukkueita, mutta uuden dynastian syntyminen ottaa aikansa. Suikkasella on upea mahdollisuus vielä kerran todistaa olevansa huippuvalmentaja. Hänellä on käsissään nimimiehiä ja maan yksi parhaimmista junioritehtaista, josta kasvaa ”tanelironkaisia” vuosi vuodelta. Mutta nuorempi valmentajasukupolvi menee lujaa eteenpäin, joten pysyykö konkari enää esimerkiksi Jussi Tapolan ja Antti Törmäsen kyydissä? Marjamäki loi Ouluun sellaisen peli-identiteen, johon kaikki eivät pysty. Marjamäki osasi myös käsitellä leveää materiaalia, mikä ei ole kaikille itsestään selvyys. Hän myös osasi kasvattaa nuoria tähtiä johtaviin rooleihin, joten Marjamäen saappaat saattavat olla niin isot, ettei yksikään valmentaja onnistu niitä täysin täyttämään.
Oulussa tullaan aina taistelemaan mestaruudesta, mutta se tie tappiin asti on nyt kivisempi kuin moneen vuoteen.
Kansikuva: All Over Press