Stefano Giliati Italian pääsarjasta ja ensimmäisellä liigakaudella 36 tehopistettä. Sam Lofquist Ruotsin toiseksi korkeimmalta sarjatasolta ja SaiPassa heti uusi aikuisuran piste-ennätys. Patrick Davis kolmella aiemmalla kaudella yhteensä 151 ottelua ja 19 maalia – SaiPassa heti 51 otteluun 22 täysosumaa. Nämä ovat vain esimerkkejä lukuisista lappeenrantalaisten onnistumisista viime vuosilta. Epäonnistuneita pelaajahankintoja ei juurikaan ole.
SaiPa on jo usean vuoden ajan tehnyt erinomaista työtä pelaajahankintojen suhteen. Erityisesti ulkomaalaisvahvistukset tuntuvat osuvan nappiin kausi toisensa jälkeen. Kyse ei ole sattumasta, vaan määrätietoisesta ja tarkasta työstä. Pienemmän budjetin seurassa ei ole juurikaan varaa virheisiin, joten käytettävissä olevat eurot halutaan sijoittaa tarkasti. Siitä monet muut seurat voisivatkin ottaa mallia.
Kuluvalla kaudella SaiPassa kiekkoilee kahdeksan ulkomaalaista, joista jokainen täyttää oman tonttinsa paremmin kuin hyvin. Joukkueen kuudesta parhaasta pisteestä pistemiehestä neljällä on vieraan maan passi. Dave Spina, David McIntyre, Brian Salcido ja Lofquist olisivat varmasti olleet monen muunkin joukkueen saatavilla, mutta silti kaikki päätyivät Lappeenrantaan.
Yksi suuri tekijä onnistuneiden pelaajahankintojen takana on SaiPan urheilujohtajana kesällä 2012 aloittanut Antti Tuomenoksa, jonka vastuulla on mm. joukkueen kasaaminen, sopimuksista neuvotteleminen ja valmennuksen apuna oleminen niin Liiga-joukkueessa kuin A-junioreissa.
– Päävastuu pelaajien scouttauksesta on minulla, mutta valmentajien kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Heillä on kuitenkin omat päivittäiset rutiininsa ja juttunsa, niin pääasiassa mä hoidan tarkkailupuolen. Pienessä organisaatiossa tosin joutuu tekemään yhtä sun toista eikä ole oikein sellaista normaalia työpäivää, Tuomenoksa kertoo työnkuvastaan.
Pelaajamarkkinoita tarkkaillaan koko ajan
SaiPassa uudet hankinnat kartoitetaan aina tarpeellisuuden mukaan. Toki nykyään jokaiselta pelaajalta vaaditaan osaamista monilta eri osa-alueilta, mutta silti on tärkeintä, että jokainen pääsee vahvuuksiaan vastaavaan rooliin.
– Ei voida sanoa, että 1-2 ketjujen pelaajien pitäisi vain tehdä pisteitä, kolmosen tappaa alivoimaa ja niin edespäin. Kyllä kaikkien pitää pystyä tekemään vähän kaikkea. Toki toisilta vaaditaan vähän enemmän tehoja hyökkäyspäässä, mutta kyllä heidänkin pitää pystyä puolustamaan. Pelkillä pisteillä ei elä kukaan. Toisilta taas vaaditaan esimerkiksi parempaa alivoimapeliä, mutta heidänkin pitää pystyä saamaan jotain aikaan hyökkäyspäässäkin.
Scouttauksessa on olemassa monia apuvälineitä. Esimerkiksi erilaisten tietokoneohjelmien avulla voi saada paljon tietoa pelaajista, mikä helpottaa vahvistusten kartoitusta. SaiPakin hyödyntää Tuomenoksan mukaan ”erilaisia systeemejä ja ohjelmia”, mutta kaikkea ei tietokoneen näytöltäkään voi lukea. Hyvä henki on luonnollisesti olennainen osa joukkueurheilua ja myös tähän puoleen kiinnitetään SaiPassa huomiota.
– Jääkiekossa on aika pienet piirit ja yleensä joku tuntee aina jonkun, joten kyllähän taustoja yritetään aina selvittää. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on aina yhden henkilön mielipide, joka voi itse olla se kusipää, vaikka kertoisi jostain muusta pelaajasta niin, Tuomenoksa muistuttaa.
Välillä scouttaukseen ei pysty käyttämään paljoa aikaa, vaan on reagoitava muuttuneeseen tilanteeseen ja toimittava nopeasti. Tällainen tilanne tuli vastaan esimerkiksi kuluvalla kaudella, kun ykköskentässä pelannut Janne Tavi joutui loppukaudeksi sivuun ja piti hankkia korvaaja. SaiPa nappasi KHL-seura Medvescak Zagrebissa pienelle vastuulle jääneen tanskalaisen Patrick Bjorkstrandin.
– Eivät pelaajat ole missään vuokrafirmoilla töissä, joten ei siinä sattumalla ole sen enempää osuutta vaikka joutuukin toimimaan nopeasti. Bjorkstrandin tapauksessa piti toimia nopeasti ja kun intressit kohtasivat, niin me saatiin hommattua hänet. Hänen kanssa kyllä tehtiin varsinkin aluksi todella paljon töitä.
Vaikka SaiPa on tehnyt myös taloudellisesti loistavaa työtä viime vuosien aikana, niin seurassa ei tungeta rahoja minne sattuu. Lappeenrannassa tehdään työtä pitkällä tähtäimellä eikä siihen kuulu silmitön tuhlaaminen pelaajamarkkinoilla. Seurassa resurssit tiedostetaan hyvin ja toimitaan niiden mukaan.
– Pelaajien kartoitus seuraavaa kautta varten on enemmän tai vähemmän koko ajan käynnissä. Kauden jälkeen me ollaan siinä mielessä vähän jälkijunassa, että me ei päästä valitsemaan siitä ykköskorista pelaajia, vaan joudutaan odottamaan vähän pidempään. Ei me kyllä varsinaisesti niiden ison rahan pelaajien perässä oltaisikaan.
– Kyllähän meilläkin ihan hyvää palkkaa maksetaan, sillä ammattiurheiluahan tämä on. Ei me ehkä ihan samaan pystytä kuin isomman budjetin seurat. Onneksi meille tulevat pelaajat kuitenkin näkevät muutakin kuin rahan.
SaiPa tarjoaa loistavan ympäristön kehittyä
Mitä muuta Lappeenrannassa sitten tarjotaan kuin rahaa? SaiPa antaa esimerkiksi rohkeasti vastuuta aiemmin pienemmässä roolissa pelanneille. Lappeenranta onkin loistava paikka pelaajille kehittyä ja nousta uudelle tasolle urallaan, sillä kaikki pelaajat ovat käytännössä samalla viivalla. Ylimielisiä palkkakunkkuja ei ole, vaan joukkue on täynnä nöyriä pelaajia, jotka pyrkivät urallaan eteenpäin ja ovat valmiita paiskimaan kovasti hommia.
– Toki me halutaan mielellään mahdollisimman paljon urallaan eteenpäin pyrkiviä pelaajia meille. Jos pelaaja polkee paikallaan, niin se juna menee aika nopeasti ohi. Me tehdään paljon töitä ja yritetään kasvattaa pelaajia. Jos joku hankitaan meiltä esimerkiksi KHL:ään, niin kyllähän se kirpaisee, mutta se taas kertoo meidän onnistumisesta.
Mikäli pelaaja siirtyy SaiPaan, niin se ei tietenkään automaattisesti tarkoita nousua uudelle tasolle uralla. Kaikki lähtee pelaajasta itsestään. Lappeenrannassa annetaan vain hyvät olosuhteet kehittymiseen.
– Pelaajan oma tekeminen vaikuttaa eniten. Ei kenestäkään tule ilman työtä parempaa pelaajaa, vaan kaikki lähtee jokaisesta itsestään eikä me siihen hirveästi voida vaikuttaa. Tietysti me yritetään luoda mahdollisimman hyvät mahdollisuudet onnistumiseen ja valmennuksen kanssa yritetään saada kaikki potentiaali irti. Jos joku epäonnistuu vaikka meillä, niin ei se tee hänestä automaattisesti huonoa pelaajaa, vaan hän voi onnistua paremmin jossain muualla sitten, Tuomenoksa summaa.