Suomalainen maajoukkuetoiminta on jo vuosikymmeniä ollut jääkiekon saralla erinomaista. Maajoukkueet saavat riittävästi resursseja käyttöönsä jo nuorissa ikävaiheissa ja leirityksiä tehdään paljon. Nyt ollaan kuitenkin tulossa tilanteeseen, missä maajoukkuetoiminta häiritsee pelaajan arkea ja jopa vaarantaa kehityksen.
Leiriä ja lisää leiriä
Kuvaavaa on, että suomalaisen pelaajan maajoukkuetaival alkaa lähes poikkeuksetta Pohjola-leiriltä. Tämä siksi, että maajoukkueura on juniorivaiheessa yhtä leireilyä kaudesta toiseen. Keskiverto SM-sarjaa pelaava juniorikiekkoilija harjoittelee noin neljä kertaa viikossa jäällä. Tähän päälle päivittäiset fysiikkaharjoitukset ja noin kaksi tai kolme kertaa viikossa ennen koulupäivää olevat aamuharjoitukset. Jo tämä määrä urheilua on suuri rasite mille tahansa kropalle. Levon ja harjoituksen raja on elintärkeä tuntea, kun pyritään kehittämään ruumista. Noin kymmenen kuukauden mittainen kausi on siis jo itsessään valtava rasite kenelle tahansa pelaajalle, joka samalla yrittää selviytyä lukiosta puhtain paperein. Ei siis ihme, että koulua ja kiekkoa paremmin yhdistävä Pohjois-Amerikkalainen järjestelmä on yhä useamman lahjakkaan juniorin mielessä.
Raskaan kauden päälle on maajoukkuepelaajalle tarjolla vielä useampi viikko leiritystä maajoukkueiden mukana. Siinä missä muut pelaajat saavat kipeästi kaipaamaansa lepoa maajoukkuetauoilla, lähtee maajoukkuepelaaja usein Helsinki-Vantaa lentoaseman kautta jonnekin päin maailmaa pelaamaan kesken sarjakauden. Kuvaavaa on, että alle 17-vuotiaiden maajoukkue kokoontuu tällä kaudella seitsemän kertaa. Luku on täysin kestämätön pelaajan kannalta. Vaikka osa pelaajista vaihtuukin turnauksesta toiseen, tulee osasta pelaajia maajoukkueveteraaneja jo 16-vuotiaana, kun kauden aikana pelataan yli 5 maajoukkueturnausta. Tämä rasitus näkyy varmasti pelaajassa. Samaan aikaan kun maajoukkue rasittaa jo muutenkin raskaan arkiharjoittelun lisäksi, huutaa monen kroppa apua. Jokainen joka on koskaan ollut tekemisissä urheilun kanssa tietää, kuinka suuri merkitys levolla on kehityksen kannalta. Ainainen harjoittelu ja päälle tuleva matkustelu ei anna kropalle mahdollisuutta palautua riittävästi. Seurauksena on usein loukkaantumisia tai vähintään harjoitteluhyödyn menetystä.
Monelle nuorelle maajoukkue alkaa olla enemmän raiste kuin ylpeydenaihe. Kuva: Jarno Kuusinen / All Over Press
Ammattilaiset ongelmana
15-18-vuotiaan pelaajan tärkein kumppani kehityksen kannalta on valmentaja. Jääkiekon suunnattomasta menestyksestä johtuen lähes joka paikkakunnalta löytyy ammattivalmentaja viimeistään B-juniorivaiheessa. Nämä valmentajat ovat kriittisiä pelaajan kehityksen kannalta, sillä heillä riittää aika suunnitella ja toteuttaa sellaisia asioita mitä oman toimen ohessa operoivat juniorivalmentajat eivät kykene. Samalla nämä ammattivalmentajat kilpailevat myös työpaikoista. Kukaan ei palkkaa häviävää valmentajaa vaikka työnjälki olisikin pelaajan kannalta positiivista. Tämä johtaa usein siihen, että pelaajasta ja joukkueesta pyritään saamaan kaikki irti yhden kauden aikana.
Sama tilanne on kehittymässä myös maajoukkueisiin. Jääkiekkoliitto päätti muutama vuosi sitten panostaa juniorimaajoukkueisiin ja palkkasi jokaiseen maajoukkueeseen ammattivalmentajan. Nämä valmentajat ovat usein huippulahjakkaita nuoria valmentajia, joiden ura on nousukiidossa. Nämä uraohjukset pyrkivät myös löytämään itselleen laadukkaita töitä maajoukkueputken jälkeen. Tähän usein auttaa menestys ja voittaminen. Pelaajista ja joukkueesta pyritään siis saamaan kaikki irti. Tämä on johtanut Jääkiekkoliiton suunnattomien varojen avulla valtavaan leiritysmäärään, missä kiertää hyvin pieni lahjakkaiden pelaajien ryhmä. Leiritysten suuri määrä on johtanut siihen, että Jääkiekkoliitto on tilanteessa missä se pyrkii siirtämään omaa SM-sarjojen lopputurnausta koska maajoukkueilla on leiritys samaan aikaan. Liekö sitten osaamattomuutta vai ylimielisyyttä, mutta liiton toimistolla ei osata katsoa omaa sarjakalenteria niin, että kyettäisiin ajoittamaan turnaukset maajoukkuetauoille. Tilanne on ajautumassa siihen, että monet lahjakkaat kiekkoilijat alkavat kärsiä maajoukkuetoiminnasta. Jos epäkohtaa ei korjata, voidaan nähdä tilanteita missä Leijona-paidasta kieltäydytään jo juniorivaiheessa.
Kansikuva: AOP