NHL:n valmentajamarkkinoilla on tunnettu totuus, että päästäksesi hyviin pesteihin on sinun tunnettava menestyneitä jääkiekkoihmisisä. NHL on ollut alusta asti sisäänpäinkääntynyt päävalmentajien suhteen.
Alusta asti se on ollut entisten pelaajien temmellyskenttä. Yhdysvalloissa on käytössä termi coaching tree. Tämä valmentajan elämänpuu pitää sisällään koko uran ja kaikki kenen kanssa olet tehnyt yhteistyötä. Kyseinen termi on erittäin suosittu, kun puhutaan NFL-valmentajista, mutta sama pätee myös jääkiekkoon. Faneille.com kasasi viime vuosien Stanley Cup -voittajien coaching treen joukosta mielenkiintoisimmat yksityiskohdat.
Piiri pieni pyörii
Jos olet joskus miettinyt miksi jotkut NHL-joukkueet näyttävät kaukalossa niin toisiltaan. Tai kuinka vuodesta toiseen tietyt joukkueet pelaavat tasaisia pelejä. On syytä kurkistaa näiden joukkueiden valmentajahistoriaan. Usein näillä valmentajilla on yhteistä.
Mike Babcock on kenties paras esimerkki valmentajasta, joka on kasvattanut myös suuren joukon NHL-valmentajia. 2010-luvun taitteessa pelikehityksen aallonharjalla olleet Detroit ja San Jose muistuttivat pelillisesti valtavasti toisiaan. Eikä ihme. Olihan Sharksin peräsimessä entinen Babcockin apulainen Todd MacLellan. Babcockin tiimistä on päävalmentajaksi noussut myös muun muassa Paul MacLean, Tom Renney, Jeff Blashill ja Bill Peters. Varsin vakuuttava lista.
Viime kevään Stanley Cup -mestari Mike Sullivan vietti vuosia kauden 2006 mestari John Tortorellan apulaisena. Kahdessa eri organisaatiossa Tortorellaa avustanut Sullivan sai loistavan koulun mestarivalmentajalta. Vaikka Tortorella on hieman hullun maineessa, on mestarin kädenjälki väkisinkin näkynyt niin Sullivanin pelitavassa kuin vaatimustasossa. Olisiko Penguins ollut yhtä valmis tarttumaan Sullivaniin ilman yhteistä historiaa Tortorellan kanssa?
Team Canada Head Coach Mike Babcock (keskellä) apunaan Barry Trotz and Claude Julien (Photo by Gerry Angus/Icon Sportswire)
Vanhat pelaajat ja pelikaverit
Kenties monipuolisin ura viime vuosien mestareista on ollut Blackhaws-käskijä Joel Quennevillellä. Kolme Stanley Cupia voittanut valmentaja pelasi jo AHL:ssä usean tulevaisuuden huippuvalmentajan joukkuekaverina. Leikkisästi voidaankin sanoa, että kauden 1978-79 New Brunswick Hawks oli yksi historian kovimpia valmentajakasvattamoita.
Joukkueessa pelasivat Quennevillen lisäksi Los Angeles Kingsissä mestaruuksia voittanut Darryl Sutter sekä pitkän linjan päävalmentajat Bruce Boudreau ja Ron Wilson. Näiden neljän yhteenlaskettu päävalmentajakausien määrä NHL:ssä on yli 50 vuotta. Quennevillen pelikavereina on myös ollut Dave Tippett. Joel Quenneville on myös saanut kiekko-oppeja jääkiekon todellisilta legendoilta. Häntä ovat pelaajaurallaan valmentaneet niin Punch Imlach kuin Don Cherry. Quenneville on ehtinyt myös nostaa vanhoja pelaajiaan apuvalmentajakseen. Muuan muassa Kevin Dineen on päässyt nauttimaan samanlaisesta alusta uralleen NHL:n mestarivalmentajan apulaisena kuin mitä Quenneville koki aloittaessaan Coloradossa Marc Crawfordin kakkosena.
Kuriositeettina mainittakoon entinen huippupelaaja Tony Granato. Tämä huippuhyökkääjä on taitavasti hakenut oppeja valmentajauralleen usean menestyneen valmentajan alaisuudesta. Monet maksaisivat päästä pelaamaan tai valmentamaan Darryl Sutterin tai Joel Quennevillen joukkueessa. Granato aloitti päävalmentajauransa nousemalla apuvalmentajan paikalta Stanley Cup -voittaja Bob Hartleyn tilalle Coloradossa. Samankaltaiseen oppiin pelaajaurallaan pääsi myös Pittsburghissa Cupin voittanut Dan Bylsma. Babcockin Ducksissa lähelle mestaruutta päässyt nykyinen Buffalo-käskijä pääsi todella läheltä näkemään nuoren Babcockin uran nousua.
Viime vuosien mestareista oikeastaan vain Randy Carlyle, Peter Laviolette ja Claude Julien ovat kulkeneet ilman mainittavaa oppi-isää. Kyseiset kolme valmentajaa ovat myös luottaneet kakkosvalmentajiin, joille päävalmentajaura ei ole isoissa valoissa auennut. Toki esimerkiksi Carlyle pelasi useamman kauden loistavaa jälkeä Minnesotassa tekevän Bruce Boudreaun kanssa.
Totuus löytyy historiasta
Jos siis ihmettelet välillä miksi NHL-valmentajat tuntuvat olevan parhaita ystäviä keskenään, saattaa olla, että he ovatkin. Piiri pieni pyörii. NHL:ssä on käytössä usein hyvin perinteinen työnhakuprosessi. Uutta valmentajaa scoutatessa käydään läpi organisaatiolle tuttuja kiekkoihmisiä, jotka suosittelevat omia tuttujaan valmentajapesteihin. Vanhan huippupelaajan tai valmentajat suositukset painavat usein enemmän kuin miltä peli näyttää jonkun käsissä. Jutussa on esitelty vain kuuluisimpia valmentajia ja esimerkkejä. Vastaavanlaisia tapauksia löytyy Stanley Cup -voittajien ulkopuolelta vaikka millä mitoin.
Suomessa tilanne ei kauheasti eroa Pohjois-Amerikasta. Ei ole poikkeus, että Lauri Marjamäen uran varrelle on sattunut yhteisiä kausia tai pestejä muun muassa Petri Matikaisen, Timo Hirvosen, Raimo Helmisen ja Erkka Westerlundin kanssa. Jos siis mietit joskus miksi joku valmentaja valittiin pestiin yllättäen tai jonkun ohi, käy tarkistamassa kyseisen henkilö coaching tree. Sieltä löytyy usein vastaus.
Kansikuva: AOP