Stanley Cup -finaalien pienten marginaalien näytös pt. 3

Kahden hyvän jääkiekkojoukkueen kohdatessa yleensä jopa viimeisellä vaihto-oikeudella on ratkaiseva merkitys. Finaalit kotonaan aloittanut Penguins onnistui valmentaja Mike Sullivanin johdolla tällä osa-alueella erinomaisesti. Nyt on Sharksin ja Peter DeBoerin vuoro.

Läntisen konferenssin finaalit muistetaan etenkin siitä, kun World Cup -joukkueeseen nimetty Marc-Edouard Vlasic pimensi Vladimir Tarasenkon. Nyt kanadalaispuolustajan käsittelyyn pääsee Sidney Crosbyn ketju.

Koska pingviineillä oli viimeinen vaihto-oikeus, pudotuspeleissä aiemmin Tarasenkon lisäksi Tyler Toffolin ja Filip Forsbergin ketjut hiljentänyt Vlasic väsytettiin muilla ketjuilla. Ensimmäisessä ottelussa tasakentällisin Vlasic pelasi vain 22,35 prosenttia ajastaan Crosbyn ketjua vastaan. Toisessa ottelussa lukema oli jo 35,44.

Haiparven tehtävänä on muutakin kuin match-upien pähkäily. Etenkin Joe Thornton on vaikuttanut jopa jännittyneeltä. Toki vastustajan loistavalla pelaamisella on vaikutuksensa, mutta Sharksin kärkihyökkääjien pitää saada enemmän tilanteita aikaiseksi. Virhesyöttö siellä, väärä ratkaisu täällä, erikoistilanne, vielä yksi heikko vaihto ja yhtäkkiä on erä pelattu. Peliin pitää päästä kiinni heti.

Penguinsia pidetään tällä hetkellä suvereenina suorittajana näissä finaaleissa. Ehkä tarkoituksellisesti jätetään pimentoon se seikka, että molemmat ottelut ovat olleet maalin pelejä. Lisäksi, kuten jo aiemmin useasti todettu, Sharks pelasi vieraissa. Tätä tahtia kun kotijoukkueet voittavat, päästään seiskapeliin asti.

Hain purukaluston pitää tarrata pingviinin turkkiin kiinni ensi yönä. Muuten teräskaupungin lemmikit liukuvat vattallaan kohti sitä kauneinta.