Viime kesänä Jyväskylän Kirin ja Koskenkorvan Urheilijoiden välisen ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa istuessani Jere Dahlströmin lausahdus jäi elävästi mieleen: ”Pitäisi lyödä enemmän juoksuja kuin on tilanteita.”
Sarjan heikoin ulkopeli vauhditettuna lukkari Henri Itävalon loukkaantumisella ja käsittämättömän huonolla suoritusvarmuudella toivat sarjan jumbosijan yhdessä Kankaanpään kanssa kaudella 2015.
Me veikkasimme Kossua sijoille 7-11. edellisenä keväänä. Nyt odotukset ovat huomattavasti korkeammalla, mutta tästäkin huolimatta Kossu on täysin arvaamaton joukkue: jopa välieräpaikka on mahdollinen, mutta yhtä hyvin Ilmajoella voidaan joutua karsimaan sarjapaikasta.
Muutokset
Koko viime kauden sivussa ollut lukkari Itävalo on toipunut pelikuntoon, mikä on koko joukkueen osalta tärkein palanen. Toni Marjamäki lähti JymyJusseihin, mutta tulopuolella olivat Juho Toivola (Kouvola), Antti Kuusisto (Seinäjoki) ja Veli-Pekka Yli-Hirvelä (Seinäjoki).
Satsauksia on siis tehty ja Koskenkorvalla on varsin laaja materiaali, jota kierrättää.
Ulkopeli
Viime kaudella eniten juoksuja runkosarjassa (284) päästäneen Koskenkorvan ulkopelaaminen saa ison kasan uskottavuutta Itävalon tervehtymisen ja Kuusiston tulon myötä. Pelinjohtaja Tomi Niskasella onkin runsaasti vaihtoehtoja lähes jokaiselle pelipaikalle, joten rotaatiota tullaan tarvittaessa suorittamaan.
Itävalo-Kuusisto -kaksikko edessä vahvistettuna Janne Leppälällä kuulostaa varsin lupaavalta, jos tekemistä vertaa edellisen vuoden tasson. Kuusiston käyrä on kuitenkin ollut laskusuunnassa jo useamman vuoden ja mieheltä kaivataan nousua oman potentiaalinsa mukaiselle tasolle. Mikäli Manua kiinnostaa pelata ja keskittyminen on olennaisessa, on hän edelleen Suomen parhaimpiin kuuluvia etukenttäpelaajia. Lisäksi eteen on heittää myös kokenut Jouni Oja-Lipasti.
Linjassa viime vuonna palloja pomputeltiin oikein urakalla. Tuomas Tuohisaari–Juuso Myllyniemi -kaksikko pelasi toissa kaudella uskottavan kauden linjassa, ja mikäli he nousevat tasolleen ja pyyhkivät mielestään edellisen kauden, voidaan Ilmajoella olla levollisin mielin.
Myös koppariosastolle on tunkua. Yli-Hirvelä on käytännössä varma mies taakse, mutta Toivolan lisäksi myös Antti Pukkista ja Mikko Kytömäkeä voidaan harkita.
Kaikkiaan voidaan todeta Koskenkorvan ulkopelin vahvistuneen viime vuodesta selkeästi, eikä vähiten Itävalon tervehtymisen myötä, mutta pallot pitää uusista ukoista huolimatta ottaa ensin kiinni. Variaatiota on mahdollisuus harjoittaa ja oleellista on, että joukkuee löytää itselle parhtaien sopivan konseptin.
Jos suoritusvarmuus saadaan hyvälle tasolle ulkona, Kossu on jopa potentiaalinen joukkue viiden sakkiin. Jos ei… niin, karsinnatkaan eivät ole mahdottomuus.
Sisäpeli
Kossu iskee ja kovaa. Pesispiireissä puhutaan pohojalaasista hurmosjoukkueista ja jos joku niin Koskenkorva on hurmosjoukkue. Jos sisäpelissä saadaan peräkkäisiä onnistumisia, läpilyönneistä puhumattakaan, alkaa jokainen ukko hakata palloa väliin ja pomppua legendaarisen Pasi Pohjolan tavoin.
Kauden aikana tarvitaan kuitenkin tasaista suorittamista ja tässä Niskasen Tompalla on eniten työnsarkaa. Joukkueen henkinen olotila pitää saada ottelusta toiseen ja myös otteluiden sisällä sellaiselle tasolle, että tietyt prosenttilyönnit onnistuvat, olipa hurmosta tahi ei.
Koskenkorva on suhteellisen lyöntivoimainen joukkue ja kotiutusvoimaa löytyy: Jere Dahlström lyö edelleen kovalla prosentilla paikoista juoksut, Mikko Mahlamäellä on hyvä kupperi ja Toivola on ollut harjoituspeleissä hurjassa vireessä. Joukkueen pitäisi kuitenkin saada miehille tilannetta. Koskela on pelannut varsin hyvät kaksi kautta ja saa avukseen Yli-Hirvelän, joten ainakin paperilla Kossulla pitäisi olla etenemisvoimaa viime kautta enemmän.
Akilleen kantapääksi saattaa muodostua päävaihtajien ailahtelevaisuus. Myllyniemi-Pukkinen kaksikko on hyvänä päivänä todella hyvä parivaljakko, mutta riittääkö tasaisuus pitkässä runkosarjassa muiden haastajien päävaihtajien tasolle? Kuusisto numerolla neljä on myös käyttökelpoinen vaihtolyöjä ja jokeriosastolla nähdään todennäköisesti kolme lyöjäpuolen miestä, joten vaihtoehtoja myös tällä saralla on.
Odotamme Koskenkorvan pelaavan varsin iloista ja railakasta lyöntipeliä läpi kauden. Kysymys kuitenkin kuuluu, mitä tapahtuu jos palloa ei Antin monttuun saada? Löytyykö joukkueesta nöyryyttä ja taitoa lyödä prosenttilyönnit ruutuun tiukoissa tilanteissa?
Sijoitus
Mitähän sitä tähän veikkaisi… Kahden viimeisen sakkiin Kossu ei jämähdä, se on varma. Kuten yllä jo totesinkin, mikä tahansa sijoitus on mahdollinen aina suorasta pudotuspelipaikasta karsimiseen oikeuttavaan 12. sijaan. JOS ulkopeli pysyy kasassa ja miehet ehjinä, nähdään Koskenkorva helposti kahdeksan parhaan sakissa.
Puhelimitse tavoitettu pelinjohtaja Niskanen lähtee alkavaan kauteen levollisin mielin. Ulkopeliin on tullut lisää tekemisen meininkiä ja pelaajien vaatimustaso omaa tekemistä kohtaan on korkealla. Pelit tulevat näyttämään todellisen suunnan ja tason, mutta joukkueella on selkeä konsepti kauteen.
Luotetaan siihen, että Ilmajoella on talven aikana haettu suoritusvarmuus drillien kautta ja pallot pysyvät räpylässä. Todennäköisesti Kossu taistelee runkosarjassa sijoista 5-8.
Mahdollinen kokoonpano
- Jouni Koskela 3v / Yli-Hirvelä
- Juuso Myllyniemi 3p
- Antti Pukkinen 2k
- Antti Kuusisto 1v
- Tuomas Tuohisaari 2p
- Veli-Pekka Yli-Hirvelä 3k / Koskela
- Mikko Kytömäki 2v
- Janne Leppälä s
- Henri Itävalo L
- Jere Dahlström
- Juho Toivola
- Jouni Mäki / Anttoni Jakobsson / Mikko Mahlamäki – tarpeen mukaan.
Kolme väitettä Koskenkorvan kaudesta 2016
- Joukkue päästää yli 100 juoksua vähemmän runkosarjassa kuin vuonna 2015
- Koskenkorva on runkosarjassa kuuden parhaan joukossa.
- Jere Dahlström ja Juho Toivola lyövät yhteensä yli 140 juoksua.
Kuva: Juha Tamminen / AOP
Tsekkaa myös Faneille.comin 1X2-pesiskisa sunnuntain avauskierrokselle – tarjolla Ruutu+ -koodeja ja pelirahaa!