Palloilulajien puolella on olemassa monta sellaista joukkuelajia, joissa on yksi selkeästi muita tärkeämpi pelipaikka. Jenkkifutiksessa se on pelinrakentaja ja myös koripallossa usein pelinrakentajaa pidetään pelin sieluna. Lentopallossa tärkein pelaaja on passari, baseballissa syöttäjä ja pesäpallossa lukkari.
Kaikki pelaajat eivät ole yhtä tärkeitä
Maalintekolajeissa – kuten jääkiekko ja salibandy – maalivahdin roolia pidetään usein tärkeimmässä asemassa. Jalkapallossa on kenties vaikeinta määrittää joukkueen menestyksen kannalta tärkeintä yksittäistä pelipaikkaa. Tämä roolien ”eriarvoisuus” on minun mielestäni kiehtova elementti joukkue-urheilussa. Erityisesti valmentajat sanovat mielellään, että jokainen pelaaja on joukkueelle yhtä tärkeä. Asia periaatteessa on näin, mutta on selvää, että on olemassa rooleja ja pelipaikkoja, joissa pelaavat pelaajat vaikuttavat huomattavasti enemmän otteluiden lopputulokseen kuin muut pelaajat.
Nämä tärkeimpien roolien pelaajat ovat myös rahallisesti muita arvokkaampia, luonnollisesti. Näillä tärkeillä pelipaikoilla ei yksinkertaisesti voi peluuttaa ketä tahansa peruspelaajaa mikäli joukkue haluaa menestyä, ja sen vuoksi tärkeiden pelipaikkojen absoluuttisia huippupelaajia on lajissa kuin lajissa tarjolla vähän. Tähän perustuu myös monien joukkueiden viime vuosien menestys ja hallinta. Mikäli joukkue omaa tärkeän pelipaikan huippuyksilön, on hyvin todennäköistä, että tämä joukkue taistelee myös sarjansa mestaruudesta. Muussa tapauksessa tämä yksilö vaihtaa todennäköisesti pian maisemaa ja löytää itsensä seuraavaksi lajinsa kärkijoukkueesta.
Pesäpallo on siitä todella mielenkiintoinen peli, että siinä yhdeksällä pelaajalla on kaksi eri roolia; sekä ulkopeli- että sisäpelirooli. Lisäksi on vielä kolme pelaajaa jotka hoitavat vain sisäpeliroolia. Pesäpallossa sisäpeli on muihin pallopeleihin verrattuna hyökkäämistä ja ulkopeli on puolustamista. Ero moniin muihin pallopeleihin on siinä, että vastakkain pelaavat joukkueet hyökkäävät ja puolustavat vuorotellen, eikä satunnaisesti kuten monissa muissa lajeissa. Joukkueet voivat ainoastaan vaikuttaa oman hyökkäys- ja puolustusvuoronsa kestoon. Luonnollisesti hyökkäysvuoro pyritään pitämään pitkänä ja puolustusvuoro lyhyenä. Tyyli on siis sama kuin sukulaislaji baseballissa ja amerikkalaisessa jalkapallossa.
Pesäpallossa, kuten muissakin pallopeleissä on monet vuodet vannottu tiukan puolustuspelin nimeen. Sen sanotaan ratkaisevan mestaruuksia. Viime ja tämä kausi on kuitenkin näyttänyt, että pesäpallossa painopiste on siirtynyt enemmän sisäpelin suuntaan. Olen silti itse sitä mieltä, että edelleen mestaruus ratkaistaan ulkopelin kautta.
Puolustuksen tärkein lenkki
Pesäpallossa tärkeintä puolustuksen pelipaikkaa hallitsee joukkueen lukkari. Lukkaria voi verrata mielestäni jääkiekkojoukkueen puolustusviisikon kärkikarvaajaan, joka yrittää ensin häiritä kiekollista pelaajaa. Hyvin onnistuessaan vastustajan hyökkäys tyrehtyy heti alkuunsa ja muiden puolustajien tehtävä ulkokentällä helpottuu. Lukkarin jälkeen tulevat etukentällä ja polttolinjassa pelaavat pelaajat, joita voi verrata puolustajiin ja kopparit ovat ikään kuin maalivahteja jotka ovat ulkokentän viimeisiä hyökkäyksien eli lyöntien pysäyttäjiä. Pesäpallon puolustusta verrattaessa monien muiden lajien puolustukseen on erikoista se, että lukkari on ainut pelaajaa joka voi vaikuttaa omalla tekemisellään pelivälineeseen eli palloon ennen sisäpelijoukkueen lyöntivuorossa olevaa hyökkääjää eli lyöjää.
Muiden puolustajien eli ulkopelaajien mahdollisuus vaikuttaa pelivälineeseen ja samalla vastustajajoukkueen hyökkäämiseen tulee vasta siinä tapauksessa, jos hyökkäävä joukkue kohdistaa hyökkäyksensä tämän ulkopelaajan pelialueelle. Pesäpallossa pelaajilla on mahdollisuus liikkua lukkarin syötön noustua pelialueella vapaasti, mutta silti jokaisella joukkueella on hyvin samanlaiset ulkopelikuviot, joissa pelaajien alueet on määritetty kentässä millin tarkasti kutakin hyökkäävää pelaajaa kohden. Näin ollen lyöjä määrittää sen, saako puolustaja koskea palloon, eikä puolustaja voi vaikuttaa siihen muuten kuin oikeastaan vain aukottamalla oma pelialuettaan, ja näin houkuttelemaan lyöjää lyömään sinne.
Ulkopelaajat on sijoitettu ulkokentälle ominaisuuksiensa mukaan. Mitä parempi pelaaja, sitä isompaa aluetta hän pelaa, ja samoin mitä heikompi ulkopelaaja, sitä enemmän ulkopelijoukkue yrittää heikkoa pelaajaansa ”piilottaa”, eli siirtää sellaiselle paikalle minne lyödään kussakin tilanteessa mahdollisimman vähän lyöntejä. Tämä on yksi isoimmista muutoksista viime vuosina pesäpallon kehityksessä. Nykyään pelaajat vaihtavat enemmän paikkojaan ulkopelissä sen mukaan, keille ulkopelaajille halutaan lyöntejä ja keille ei.
Loistavalla lukkarilla iso määrä aseita
Palataan takaisin kotipesään. Lukkari on ainoa ulkopelaaja joka voi vaikuttaa sisäpelijoukkueen jokaiseen hyökkäykseen. Lukkarin vaikutuskeinoja on monia. Syötön korkeus, syötön lentorata, syöttöliikkeen nopeus, pallon kierre, ilmeet ja eleet ynnä muut.
Myös heittokäden kovuus ja ketteryys näpinhaussa vaikuttavat lyömässä olevan sisäpelaajaan ajatuksiin siten, että mitä parempia nämä ominaisuudet ovat, sitä parempia lyöntejä lyöjän täytyy lyödä. Sisäpelille on ominaista, että kärjen siirrot eteenpäin pyritään ottamaan vastustajan ulkokentästä helpoimman kautta, jolloin onnistumisprosentti on todennäköisimmin korkeampi. Helpoimman kautta ottaminen tarkoittaa vastustajan ulkokentän heikoimpien pelaajien hyödyntämistä suuntaamalla lyönnit heille. Mitä paremmin lukkari kykenee vaikeuttamaan lyöjän lyöntien suuntaamista eli osumista, helpottaa se muun ulkokentän työtä merkittävästi.
Lyöjän lisäksi lukkari pyrkii vaikuttamaan myös etenijään ja hänen saamiin pesältä lähtöihin. Mitä huonommat lähdöt lukkari antaa kärkkyvälle etenijälle, sitä enemmän muulla ulkokentällä on aikaa toimittaa pallo pesälle ennen sinne etenevää juoksijaa. Lukkari pelaa siis aikaa omille ulkopelaajilleen. Toinen tapa pelata aikaa on heikentää lyöjän osumaa jolloin lyönti on usein joko laiton, helposti kiinniotettavissa tai koppi. Kolmas lukkarin vaikutuksen kohde ovat sisäpelijoukkueen pelinjohtaja ja kaarella olevat pelaajat. Heitä vastaan pelaaminen perustuu suurimmaksi osaksi psykologiaan, eli lukkarin peliälyyn aavistella sisäpelijoukkueen aikomukset. Tämä tarkoittaa pelinjohtajan viuhkallaan pyörittämää merkkipeliä jolla pelinjohtaja kertoo lyöjälle ja etenijälle miten hän haluaa sisäpelin etenevän.
Jutun jälkimmäinen osa julkaistaan myöhemmin tiistain aikana.
Kuva: SuperJymy Oy