Pesäpallon raatajat. 3-vahti ja kakkoskärjessä tärkeää työtä tekevä mies joka ei pidä itsestään isoa ääntä. Kovana huippu-urheilijana tunnettu Vimpelin Vedon Perttu Hautala kertoo tähän astisesta urastaan ja siitä onko Vimpelillä Sotkamo-peikko.
Lappajärveltä Suomen huipulle
30 –vuotias Alajärvellä pesisoppinsa saanut Perttu Hautala juhli Suomen mestaruutta Vimpelin paidassa vuonna 2010. Mestaruuden jälkeen Hautala pelasi kaksi loistavaa kautta nykyisessä kotikaupungissaan Jyväskylän Kirissä, mutta menestyksen nälkä vei miehen takaisin Saarikentälle. Pienen lapsen isä Hautala matkaa harjoituksiin ja otteluihin pitkän 166 kilometrin matkan Suomen Palokasta Vimpeliin. Pohjanmaalta kotoisin oleva Vedon 3-vahti asuu osan kesästä kotikonnuilla Lappajärvellä, joten pientä helpotusta reissaamiseen kesäisin löytyy.
– Kyllä ennen kaikkea mahdollisuus pelata mestaruudesta motivoi siirtymään takaisin Vedon paitaan. Silloin 2010 mestaruuden jälkeen ajatteli, että tästähän tulee jokavuotinen juttu. Nyt mestaruutta osaisi arvostaa ihan eri tavalla. Asioita puntaroidaan joka syksy, ja helppoja päätökset eivät tietenkään ole olleet. Matkustamiseenkin on jo tottunut, varsinkin kesäaikaan matkanteko sujuu ihan mukavasti.
Hautalan tarina urheilun pariin on perinteinen. Nykyään liikunnan yhteiskuntatieteiden maisteri työskentelee Jyväskylässä Killerin Liikuntakeskuksessa pesäpallon ehdoilla.
– Isoveljen perässä lähdin pesiskentälle ja pesiskärpänen puri heti. Harrastin muitakin lajeja enemmän tai vähemmän tosissaan, mutta lopullisen lajivalinnan tein lukioon mennessäni. Killerin Liikuntakeskuksessa Jyväskylässä olen tehnyt ohjaushommia pari viime vuotta pesiksen ohella. Nyt on haettu myös omaa koulutusta vastaavaa työtä. Yksi haave on tehdä väitöskirja pesiksen tarinasta Pihkalan ajoista nykypäivään.
”On hienoa, että nuoria vastuunkantajia on noussut lähes jokaiselle joukkueelle”
Hautala on ollut kehittämässä pesäpalloilijoiden pelaajayhdistystä ja näkee, että pesäpallolla on omat vahvuutensa Suomen urheilukentässä.
– Ilmeisesti nuorimmissa ikäluokissa harrastajia on enemmän kuin koskaan (?) kun taas C-juniori-iässä harrastajamäärät ovat pienet. Vaikea sanoa, kuinka paljon sopupelit ovat vanhemmissa ikäluokissa vielä rasitteena. Nykyään joissakin lajeissa vuosimaksut ovat jo niin korkeat, että pesiksen kaltainen melko edullinen laji säilynee jatkossakin elinvoimaisena. On erityisen mukava huomata, että laji on rantautunut tai palannut myös isompiin asutuskeskuksiin. Tampere on hyvä esimerkki tästä. Miesten Superpesis on varmastikin ollut ennakoitua tasaisempi. Ainakin itsestäni on tuntunut, että ns. helppoja pelejä ei ole ollut käytännössä lainkaan. Lisäksi on hienoa, että nuoria vastuunkantajia on noussut lähes jokaiselle joukkueelle.
Liikunnanyhteiskuntatietelijä ei näe, että pesäpallossa olisi liikaa politikointia, vaikka tämä asia nostaakin päätään aika ajoin. Hautalan mielestä pelaajat ovat osallistuneet hyvin seurojen talkoisiin ja sopeutuneet nyky päivän seuratoiminnan haasteisiin.
– Politiikkaa on varmaankin juuri sen verran, mitä ajan henki vaatii. Liikuntaan ja urheiluun kuuluu politiikka ja politiikkaan liikunta ja urheilu. ”Löysää” rahaa urheiluun ei enää virtaa niin paljon kuin ennen, joten joka lajin on jatkuvasti perusteltava yhteiskunnallinen merkittävyytensä, jotta määrärahoja tulee. Tuntuisi, että pelaajatkin ovat ymmärtäneet vastuunsa, ja monissa seuroissa pelaajat ovat olleet aktiivisesti keräämässä tukijoita, järjestämässä tyky-päiviä ja kiertelemässä kouluja. Ehkä tältä osin on tapahtunut paluu juurille, pelaajat ovat lähempänä maksavia katsojia kuin jokunen vuosi sitten.
Hurja ottelutahti ei kokeneen pelaajan päätä huimaa
265 ottelua Superpesiksessä pelannut kokenut joukkuepelaaja ei näe ongelmaa Superpesiksen kovassa otteluruuhkassa, vaikka loukkaantumisilta ei ole tällä kaudellakaan vältytty. Silti pientä viilaamista otteluohjelmaan ja seurojen tarjoamiin tukipalveluihin voisi tehdä.
– Kyllä minä ainakin mielummin pelaan kuin harjoittelen, onhan harjoituksia edelleen vuositasolla hurja määrä. Ehkä pelitahti voisi olla tasaisempi, kesäkuulle voisi lisätä pelejä ja heinäkuulta voitaisiin ottaa jokunen pois. Vaikea sanoa yksiselitteistä vastausta loukkaantumisiin, jokainen tapaus on aina omansa. Kokonaisrasitusta lisäävät vielä työt, kotivelvoitteet ja matkustelu. Varmasti kaikilla seuroilla ei ole myöskään yhtä hyviä hieronta-, fysioterapia- ja lääkäripalveluita, ja toisaalta pelaajien tunnollisuudessa on eroja.
Lappajärven oma poika on harjoitellut jo useamman vuoden oman fysiikkavalmentajan Matti Takalan ohjelmilla ja on tyytyväinen yhteistyöhön. Vaikkei Hautala ole enää nuori mies, ei hän ole lopettamassa hienoa uraansa lähivuosina.
– Takalan Matin kanssa on tehty yhteistyötä jo kauan, ja homma on toiminut aina, kun olen malttanut olla tekemättä ylimääräistä. Nythän tässä on jo viimeiset pari-kolme talvea mennyt enemmän huoltavissa kuin kehittävissä harjoituksissa, joten tavoitteena olisi vetää jatkossa ehjiä talvia ja parantaa nykyistä fysiikkaa.
Nöyrää joukkuepelaamista otsikoiden ulkopuolella
Hautala on tunnettu mailanvarressa taitavana vaihtolyöntispesialistina. Kaudella 2012 mies pelasi Kirin paidassa isossa roolissa päävaihtajana keräten peräti 135 kärkilyöntiä yli 65 % onnistumisilla. Tällä kaudella Hautala on tyytynyt Vimpelin kakkoskärjen vaihtopuolen hommiin, ja vaikka miestä ei nosteta viikottain pääotsikoihin, niin 99 kärkilyöntiä, 13 lyötyä ja 15 tuotua on huippusuoritus pienemmän roolin pelaajalta. Uran jatkuessa, yli 1000 kärkilyönnin raja menee rikki kahden vuoden sisällä. Hautala pelasi juniorina lukkarin tontilla, mutta käsky 3-vahdiksi tuli nopeasti. Tällä kaudella palokkalainen pelasi yhden ottelun Vedon lukkarina, kun joukkueen ykköslukkari Hannu Huuskonen sai valitettavan päävamman.
– Lukkarin tontti vaihtui kertalaakista 3-vahdin tontille, kun Määttälän Juho loukkaantui. Sillä tiellä ollaan vieläkin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Voi silti olla, että vielä joku päivä nostellaan, vähän ehkä jäi silloin hommat kesken. Mielestäni tärkeintä on jatkuva halu pelata hyvin kyseistä tonttia, eikä kokea 3-vahdin roolia jämäpaikkana. Siihen kuuluu vastustajan opiskelua, videoiden katselua ja pelikaverien kanssa rupattelua ja sopimisia ennen peliä ja pelin aikana. Pelitilanteessa pitää koko ajan ajatella eri asioita (kuka lyö, kuka etenee, monesko lyönti, monesko vuoropari, montako paloa, montako lyöjää jäljellä, johdetaanko/ ollaanko perässä, millä kentällä pelataan, mitä on tapahtunut aikaisemmin pelissä ja niin edelleen). Joka pelissä tulee lisäksi muutamia pahoja heittoja, ja minulle ainakin on tärkeää ottaa niistä kaikki kiinni. Omia roolin mukaisia suorituksia lyönneistä ja heitoista hiotaan viikoittain.
3-vahdit ovat jostain syystä pesäpallon aliarvostetuimpia ulkopelaajia. Suorituksia otteluissa tulee kuitenkin usein, varsinkin ratkaisevia paloihin johtavia heittoja tulee napata kiinni mitä mielenkiintoisimmista asennoista. Lähes joka vuosi Itä-Länsi –valitsijat jättävät valitsematta parhaat 3-vahdit arvo-otteluun ja kyseiselle paikalle laitetaan sellaisia kavereita, jotka eivät ole kauden aikana 3-vahdin tonttia miehittäneet. Kaikille muille ulkopelipaikoille kyllä löytyy oikeat miehet.
– Voi olla, että valitsijoiden silmissä ei sitten ole ollut tarpeeksi erottuvia 3-vahteja. Toisaalta en nyt muista, että arvo-ottelut olisivat jonkun 3-vahdin peliin kaatuneet. Minä ainakin ajattelen niin, että jos olet tarpeeksi hyvä, valinta joku päivä kohdalle osuu. Arvostus on kaksipiippuinen juttu, suuri yleisö ei ehkä arvosta 3-vahteja, mutta minulle riittää, kun omat pelikaverit ja pelinjohto arvostavat ja luottavat.
Sotkamo on ollut Vimpelille viime vuosina lähes mahdoton pala
Kaikki puhuvat jo ennen runkosarjan päättymistä huippu finaalista Sotkamon ja Vimpelin välillä. Viisaana ihmisenä niin kentällä kuin sen ulkopuolella tunnettu Hautala ei halua mennä asioiden edelle. Mieheltä löytyy kova luotto oman joukkueen uusittuun pelitaktiikkaan.
– Ensimmäisenä pitää sanoa, että ainakin me joudumme kovan työn tekemään, että pääsemme Sotkamoa tai jotain muuta joukkuetta vastaan pelaamaan ratkaisupeleihin. Nyt olemme vetäneet tämän vuoden erilaisella sisäpelitaktiikalla kuin aikaisemmin, ja siihen luotetaan. Tiukassa paikassa pelit sitten kulminoituvat avainpelaajien onnistumisiin ja kotiuttamiseen.
Palokan Ridge Forrester ei näe Sotkamoa peikkona, vaikka voittoja ei ole tullutkaan haluttuun tapaan. Vimpeli kohtaa Sotkamon tänään torstaina kauden kolmannen kerran Sotkamossa ja Hiukan omat pojat ovat poistuneet jokaisesta kohtaamisesta voittajana. Tänään on Vimpelillä näytönpaikka.
– Ei ainakaan ole mitään kollektiivista peikkoa, mutta varmaankin jokaiselta pelaajalta pitäisi kysyä asiasta erikseen. Eihän tässä viime vuosien tilastot meitä kieltämättä mairittele, mutta missään vaiheessa ei ole tullut tuskastumista, etteikö homma voisi kääntyä.
Sotkamo-Vimpeli tänään klo 18.00 Hiukassa, Nelonen Prolta ja Ruutu.fi. Ennakko tästä