Salibandyliigan vaiheita voit seurata muun muassa Ruutu+ -palvelusta.Salibandyliiga palaa kalentereihin uuden kauden muodossa sunnuntaina 17. syyskuuta. Jos Classicin mestaruusjuhliin päättynyttä kautta 2016-17 väritti paikoin rumaksi äitynyt tasoero-keskustelu, ei siihen tulevalla sesongilla pitäisi olla tarvetta. Kärkipää on heikentynyt ja häntäpää vahvistunut. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että liigassa olisi 14 mestarisuosikkia, mutta yleisesti ottaen tasaisempaa kautta voidaan odottaa.
Kaksi edellistä Superfinaalia nimiinsä vienyt Classic lähtee tulevaan kauteen suurimpana suosikkina. Tamperelaisia seuraa tasainen haastajajoukko, johon kuuluvat Happee, EräViikingit, SPV ja Oilers. Viimeisistä pudotuspelipaikoista nähtäneen jälleen tiivis kamppailu, sillä tyrkyllä aurinkoon pitäisi olla vähintään neljä joukkuetta: Steelers, KrP, OLS ja Indians. Kinkkisin ennakoitava on ehdottomasti häntäpää, jota on vaikea laittaa järjestykseen. SB Welhot, Salba, Koovee ja LASB ovat kaikki potentiaalisia putoajia.
Kuten edellä mainittiin, starttaa kausi 2017-18 tulevana sunnuntaina. Runkosarja paketoidaan 10. päivä maaliskuuta, josta jatketaan pudotuspelikevääseen. Superfinaali taas pelataan lauantaina 21. huhtikuuta. Tuleva Superfinaali saattaa jopa olla viimeinen laatuaan, sillä viime kauden heikkotunnelmaisessa finaalissa jäätiin alle 10 000 katsojan, eikä liitto ole vielä virallisesti julkaissut huipennuksen ajankohtaa – muuten kuin liiton pakujen tarroissa. Vuosi sitten päivä oli jo tiedossa ja lipunmyynti kauden huipennuksen käynnissä.
Salibandyliigan ympärillä on joka tapauksessa hyvä pöhinä, sillä esimerkiksi OLS (28.10.) ja Salba (9.12.) ovat tiedottaneet pelaavansa yhdet kotiottelut jäähalleissa. Kauden erikoisuutena nähdään TPS:n ja Classicin välinen liigapeli Singaporessa (18.11.), jonka lisäksi Koovee pääsee upouudelle AutoCenter Areenalle ja TPS pelaa tammikuusta alkaen niin ikään tuliterässä hallissa.
1. Classic, Tampere
Classic lähti viime kauteen suurimpana suosikkina ja piti pintansa, vaikka EräViikingit tuli lähelle. Etenkin kevään peleissä Petter Nykky sai suojattinsa hyvään lentoon, eikä viime kauden parhaasta joukkueesta ollut epäselvyyttä. Kaksi edellistä pokaalia nimiinsä vienyt Classic lähtee tulevaan kauteen vähin muutoksin, sillä Nykky jatkaa penkin päässä, eikä miehistöönkään ole tullut isoja muutoksia.
Oikeastaan ainoa todellinen menetys oli liigan kenties paras pelaaja Nico Salo, joka jatkoi länsinaapuriin. Maajoukkuesentterin häipyminen sekoittaa Classicin hyökkäyspakkaa, sillä superlupaava Joona Rantala tuskin korvaa Saloa yksi yhteen ykkösketjun keskellä. Siinä onkin oikeastaan Classicin ainoa sudenkuoppa. Viime kaudella joukkueella oli kaksi superketjua, mutta nyt nähtäneen yksi megaketju ja kaksi hyvää kenttää. Joka tapauksessa Classic lähtee alkavaan kauteen sarjan parhaalla materiaalilla.
Pelillisesti tamperelaiset menevät samalla kaavalla kuin aiemmilla kausilla. Nykky ei ole suuri taktikko, vaan ennen kaikkea henkisen puolen taitaja. ”Alkemisti” pitää kuitenkin huolen, että tähtisikermän puolustusasenne pysyy kunnossa. Juuri puolustamiseen saatu aggressiivisuus ja taistelutahto ovat iso tekijä Classicin nousussa suomalaisen salibandyn valtiaaksi. Hyökkäyspäässä Nykky antaa avaimet pelaajien käteen, eikä Tampere Areenalla sahata raiteita.
Hyökkäyspään ”pelitavattomuudessa” on kuitenkin omat riskinsä, sillä Classicilla oli viime kaudella suuria ongelmia siirrellä vastustajien tiiviitä busseja. Vastaavasti aktiivisempia kärkijoukkueita vastaan tamperelaiset olivat erinomaisia läpi kauden.
Jatkuuko Petteri Nykyn ja Classicin kultaputki tällä kaudella? (Matti Raivio/AOP)
Uudet pelaajat: Joona Rantala (Zug United, Sveitsi), Aaro Helin (Classic A)
Lähteneet: Nico Salo (FC Helsingborg, Ruotsi), Riku Reunamäki (Koovee), Jesse Ruokostenpohja (Koovee), Vertti Wigren (Nokian KrP), Jarkko Nieminen (lop.)
Tärkein pelaaja: Krister Savonen. Kun joukkueesta löytyy kuusi maailmanmestaria ja tukku huippupelaajia, on tärkeimmän pelaajan yksilöiminen haastava tehtävä. Nostetaan nyt kuitenkin Krister Savonen framille, sillä hän on Salibandyliigan yksi parhaista ellei paras pelaaja. Pienikokoisen puolustajan peliälykkyys on täysin omaa luokkaansa ja hänen kykynsä edistää oman joukkueen pelaamista tulee olemaan tärkeä ase niin aktiivisia joukkueita kuin bussejakin vastaan.
Ota seurantaan: Joona Rantala. Erittäin vahvan preseasonin pelannut huippulupaus palaa Classiciin, jossa nuori mies on pelannut juniorina. Joko sentterinä tai laiturina viihtyvä Rantala on vasta 18-vuotias, mutta on tahkonnut miesten pelejä jo kaksi kautta. Taitava ja peliälykäs hyökkääjä omaa kaikki edellytykset nousta aina miesten maajoukkueen runkopelaajaksi asti. Kausi huippujoukkueen pelaavassa kokoonpanossa on tärkeä askel sillä polulla.
Arvio: Jotakin dramaattista täytyy tapahtua, mikäli Classicia ei nähdä ensi kevään Superfinaalissa. Salon lähtö kirpaisee, mutta esimerkiksi EräViikingit ovat heikentyneet huomattavasti enemmän. Champions Cup saattaa viedä ajatuksia alkukauden liigapeleistä, mutta yleisesti ottaen Classic iso suosikki niin runkosarjan voittoon kuin mestariksikin.
2. Happee, Jyväskylä
Kärkipään joukkueista Jyväskylän Happee on vahvistunut eniten. Kotiin palasivat Lassi Kotovaara, Lauri Lavonen ja Jami Manninen, joiden lisäksi uusina miehinä Hirviteatteriin saapuivat Pauno Kajoksinen sekä Markus Laakso. Näin ollen Happeen hyökkäyspää on äärimmäisen tulivoimainen ja kestää vertailun jopa Classiciin. Myös Laakson tulo tolppien väliin oli enemmän kuin hyvä lisä, sillä Happee kärsi koko viime kauden maalivahtiongelmista.
Pelaajapuolella ei nähty isompia menetyksiä, mutta penkin takana kylläkin. Kenties koko lajihistorian hienoin mies Seppo Pulkkinen jätti päävalmentajan tehtävän pitkään apurina toimineelle Mikko Lehdolle, jonka käsialaa Happeen pelillinen rytkiminen on pitkälti ollut. Niinpä muutos ei välttämättä ole niin dramaattinen, miltä se äkkiseltään tuntuisi.
Paperilla Hirvet ovat vahvoja, mutta haasteet liittyvät ennen kaikkea pelitavalliseen puoleen. Happee on luottanut ”hirvirytkeeseen”, joka on aktiivinen, mutta vähemmän kontrolloitu tapa pelata salibandya. Viime kausi kuitenkin osoitti, ettei hirvirytke enää riitä kärkijoukkueita vastaan, eikä Happeella ollut palaakaan välierissä Classicia vastaan. Peter Kotilainen ja kumppanit kyllä kellistävät häntäpään ryhmät yksilötaidollaan, mutta kärkeä vastaan Happeen pitäisi saada lisää järkeä pelaamiseen. Harjoituspelit ovat kuitenkin osoittaneet Happeen terävöittäneen etenkin pallotonta pelaamistaan. Viime kaudella 145 maalia päästänyt puolustusmuoto on vaihtunut nopasta 2-2-1, jonka ohella pallottoman pelin kollektiivisuutta on pyritty lisäämään. Hyökkäyspäässä Happee on edelleen suoraviivainen ja etenee nopeasti kohti maalintekosektoreita.
Pullat ovat hyvin Monnarin uunissa. Happee oli viime kaudella liiaksi nuorimman Kotilaisen tehojen varassa, mutta Mannisen paluu helpottaa kummasti. Maailmanmestarihyökkääjä takoi edellisellä liigakaudellaan pari vuotta sitten tehot 46+22=68 ja voitti pistepörssin. Happee saa valjastettua kolme äärimmäisen kovaa hyökkäysketjua, joita tukee vahvasti raastava ja fyysinen alakerta.
Uudet pelaajat: Jami Manninen (FC Helsingborg, Ruotsi), Markus Laakso (EräViikingit), Pauno Kajoksinen (SB Welhot), Lassi Kotovaara (Koovee), Lauri Lavonen (Nokian KrP)
Lähteneet: Lauri Liikanen (Astra Sarnen, Sveitsi), Tuomas Turunen (Voionmaan Köntys, 5-div.), Ville-Pekka Virtanen (O2, Divari), Kasperi Kantonen (O2, Divari), Seppo Pulkkinen (Päävalmentaja, lop.)
Tärkein pelaaja: Peter Kotilainen. ”Pörssi-Kotilainen” taiteili viime kaudella tehot 36+32=68 ja nappasi pistepörssin toisen sijan. MM-kisojen parhaaksi pelaajaksi valittu hyökkääjä on monipuolistunut, eikä ensimmäisiltä liigakausilta tuttua puskemista nähdä enää kovin usein, vaikka Kotilainen hakee edelleen hanakasti ratkaisuja. Laitahyökkääjä on lajitaidoiltaan aivan maailman kärkeä ja kun hän saa pallon vauhtiin, on miestä vaikea pysäyttää. Isoja pelaajia tarvitaan isoissa peleissä.
Ota seurantaan: Joel Lahti. Happeen peräpää ei ole aivan yhtä nimekäs kuin hyökkäyskalusto, mutta hyviä tekijöitä löytyy myös alakerrasta. Kaikessa hiljaisuudessa Happeen runkopuolustajiin noussut Joel Lahti ei hyppää silmille, mutta perustekeminen on erittäin laadukasta. Siinä missä Jalo Kouvoselta tai Asko Huismanilta nähdään toisinaan mystisiä aivopieruja, ei Lahti hölmöile pallon kanssa.
Arvio: Aika jälkeen Sepon on varmasti outoa, mutta suurissa muutoksissa on aina suuria mahdollisuuksia. Jos Happee onnistuu terävöittämän pelitapaansa, eikä ole enää niin haavoittuvainen omassa päässä, voi vahva hyökkäys kantaa joukkueen aina mestaruuteen asti. Laakson myötä maalivahtipelaamisen pitäisi olla hyvissä kantimissa, joten Happeelta voi odottaa selkeää tasonnostoa vaisuhkoon viime kauteen.
3. EräViikingit, Helsinki
Fuusioseura EräViikingit nousi nopeasti huippujoukkueeksi. Reipas vuosi fuusion jälkeen voidaan kuitenkin todeta, Ervin hukanneen fuusion tuomat edut edustusjoukkueen materiaalin suhteen, sillä joukkue on heikentynyt reippaan puoleisesti viime kaudesta. Etenkin EräViikinkien puolustus on todella pahasti Classicin vastaavaa perässä, eikä Mikael Lax korvaa millään Tommi Aron jättämää aukkoa. Aron lisäksi Tero Tiitu ei ainakaan tällä erää ole joukkueen vahvuudessa.
Pahin kato kävi keskikaistalla, kun Jani Kukkolan takaa häipyivät kaikki kolme sentteriä. Tilalle tulleet Samuli Hulkkonen tai Mikko Sipilä eivät ole hyvällä tahdollakaan huippujoukkueen kakkosvitjan miehiä. Käytännössä EräViikinigit saa Kukkolan ja Miko Kailialan johdolla yhden superkentän, jonka jälkeen taso laskee roimasti, vaikka hyviä laitahyökkääjiä helsinkiläisten riveissä piisaa.
Myös penkin päässä tapahtui muutos, kun hyvää työtä tehnyt Jyri Korsman jättäytyi viettämään välivuotta ja Ruotsissa piipahtanut Mika Ahonen otti joukkueen komentoonsa. Kokenut Ahonen on tuttu luotsi suurimmalle osalle, eikä pelitapaan luultavasti tule suurempia muutoksia. Pärjätäkseen EräViikinkien on pakko puolustaa viisikkona, muuten alakerran nuoret lupaukset jäävät kärkijoukkueiden jalkoihin. Pallon kanssa joukkueelta voi odottaa aktiivista ja kovatempoista salibandya.
Pelitavallisia nyansseja tärkeämpää on kuitenkin hitsata joukkue yhteen. Korsman puhui läpi viime kauden siitä takamatkasta, jonka fuusio ja kahden seuran yhdistäminen aiheutti. Nyt Ervi on lähestulkoon palannut alkupisteeseen, sillä kuten alta ilmenee, on vaihtuvuus ollut jälleen suurta.
Miko Kailialan johdolla Ervin ykköskenttä on vaarallinen, mutta takana materiaali on heikentynyt. (Matti Raivio/AOP)
Uudet pelaajat: Mikael Lax (Thurgau, Sveitsi), Mikko Sipilä (Chur, Sveitsi), Samuli Hulkkonen (Karlstad, Ruotsi), Miska Mäkinen (Indians), Aaro Koski (Erä Akatemia, Divari), Perttu Järvinen (Erä Akatemia, Divari), Mika Majalahti (Erä Akatemia, Divari), Henri Luoma (Erä Akatemia, Divari), Marek Öige (Indians), Mika Ahonen (Päävalmentaja, FC Helsingborg)
Lähteneet: Janne Hyvönen (Salba), Tommi Rosendahl (AC Haki, 2-div.), Tommi Aro (?), Joonatan Surakka (LASB), Tuure Ailio (LASB), Markus Laakso (Happee), Perttu Puska (Josba, Divari), Kevin Söderling (Sirius IBK, Ruotsi), Tero Tiiru (?), Tapio Kinnunen (Imatran Voima, 2-div.), Tom Strömsten (?), Eero Nuutinen (?), Jyri Korsman (Päävalmentaja, välivuosi)
Tärkein pelaaja: Jani Kukkola. Salibandyliigan parhaisiin pelaajiin lukeutuva sentteri johtaa Ervin ykkösvitjaa. Kokonaisvaltaisella Kukkolalla ei ole ajoittaisia kuumentumisia lukuun ottamatta juurikaan heikkouksia. Viime kaudella hyökkääjä nakutteli 37 tehopistettä, mutta hänen loistokkuutensa näkyy pörssien sijaan siinä, että mies nostaa ympärillä olevien pelaajien tasoa. Nyt kun materiaali takana on heikentynyt, täytyy ykköskentän olla lyönnissä.
Ota seurantaan: Perttu Järvinen. Kookas puolustaja juhli poikien maailmanmestaruutta viime keväänä Växjössä ja saa nyt saumansa liigakentillä. Vuonna 1998 syntynyt Järvinen on huippulupaus, sillä puolustajalta luonnistuu pelaaminen kummassakin päässä kenttää. Pelipaikan nappaaminen EräViikinkien nuoressa alakerrassa on käden ulottuvilla.
Arvio: Materiaali on edelleen vahva ja valmentaja loistava, mutta kysymysmerkkejä piisaa. Miten alemmat kentät toimivat ilman huippujoukkueen mitat täyttäviä senttereitä? Miten heikentynyt puolustus kestää? Ervin ykköskenttä tulee olemaan murhaava ja kantamaan joukkueen kotietuun, mutta mestaruuteen asti eväät tuskin riittävät.
4. SPV, Seinäjoki
Heikentynyt SPV teki viime kaudeksi pelitaparemonttia, joka kantoi hedelmää ja joukkue ylsi komeasti pronssille, eikä Superfinaalipaikkakaan jäänyt kuin yhden maalin päähän. SPV ei ollut enää pelkkä vastahyökkäysjoukkue, vaan pystyi myös pitämään palloa ja rakentamaan hyökkäyksiä maltillisemmin. Materiaalin kapeus oli kuitenkin ongelma, sillä jos kärkikenttien kuudesta hyökkääjästä putosi yksikin, söi se toisen kentän tehot käytännössä kokonaan.
Lakeuksilla ei olla koskaan nähty suurta vaihtuvuutta, eikä nähty tänäkään kesänä. Oulusta naarattu Joni-Arttu Sieppi on ainoa uusi Peliveli. Syys-lokakuun vaihteen Champions Cupia isännöivä joukkue sai pidettyä kaikki kärkipelaajansa ja esimerkiksi ikinuori Mikko Kohonen, Jari Hankkio ja Jyrki Holopainen nähdään jälleen seinäjokisten ykkösnyrkissä, jolta voi odottaa kovaa jälkeä.
Ahkerasti cooperin testejä kesällä juossut SPV on edelleen yksi liigan fyysisimmistä joukkueista, eikä raastamista olla unohdettu, vaikka peliä onkin modernisoitu. Tämä tarkoittaa sitä, että SPV on ikävä vastustaja myös tulevalla kaudella. Vaikka SPV ei välttämättä pärjää paperilla muille kärkijoukkueille, ei Tommy Koposen luomusta voi vertailla muiden kanssa ihan yksi yhteen. SPV:ssä on monia pelaajia, kuten Jukka-Pekka Peltoarvo tai Henri Myllymäki, joiden potentiaali on ulosmitattu juuri SPV:n pelitavassa. Juoksuvoimaiset raastajat eivät välttämättä pärjäisi niin hyvin muualla, mutta myöskään SPV:n pelitapaan eivät monien muiden joukkueiden huiput soveltuisi.
Sami Koski ja SPV pääsevät mittaamaan tasoaan Seinäjoella pelattavassa Champions Cupissa. Champions Cupissa (Marko Tuominiemi/AOP)
Uudet pelaajat: Joni-Arttu Sieppi (OLS)
Lähteneet: Teppo Mäkelä (lop.), Joona Kukko (SB Vaasa, Divari), Arttu Hautabacka (Nurmon Jymy, Divari)
Tärkein pelaaja: Jari Hankkio. Suoraviivainen ja hanakasti ampuva hyökkääjä nappasi SPV:n talismaanin viitan Selfie-Kohoselta. 25-vuotias Hankkio takoi 19 peliin 28 maalia ja yhteensä 43 pistettä. Äärimmäisen räjähtävää ja tulisesti ampuvaa hyökkääjää on todella vaikea puolustaa, sillä kuti lähtee yllättäen ja asennosta kuin asennosta. SPV häviää muille kärkiryhmille etenkin maalintekovoimassa, joten kärkipelaajien Hankkio etunenässä on onnistuttava, jotta Speve kykenisi haastamaan kärkiryhmiä.
Ota seurantaan: Joni-Arttu Sieppi. Rovaniemeltä kotoisin oleva hyökkääjä on juonikas ja tietyllä tapaa hieman epäspevemäinen pelaaja. Sieppi ei ole suoraviivainen raastaja, vaan hyvällä laukauksella varustettu yllätyksellinen pelaaja, joka iski kolmen OLS:n riveissä pelatun kauden aikana 87 pinnaa 75 otteluun. Jos Koponen osaa ja uskaltaa roolittaa Siepin oikein, saattaa Speven kakkonen saada hänestä tehokkaan pistelingon.
Arvio: SPV lähtee alkavaa kauteen hyvistä asetelmista, sillä muutokset ovat vähäisiä. Joukkue voi haastaa kenet tahansa, kuten viime kauden välierät osoittivat, mutta finaaliin saakka Speveltä vaaditaan ylisuorittamista. Champions Cupin huippuottelut antavat osviittaa SPV:n iskukyvystä.
5. Oilers, Espoo
Esport Oilers siirtyy uuteen aikaan, kun Suomen kärkivalmentajiin kuuluva Heikki Luukkonen ottaa ohjat Tapiolassa. Uusiutumista on tapahtunut myös pelaajapuolella, kun kokeneet Perttu Pajukoski, Oliver Wardi ja Oscar Hänninen jättivät liigakaukalot – ainakin tältä erää. Tilalle on tullut paluumuuttaja Matias Kaartinen ja Luukkoselle tuttuja lupauksia junnumaajoukkueesta.
Tuleva kausi on nuorelle Oilers-ryhmälle kasvojen pesun paikka, sillä joukkueen tekeminen viime kaudella oli yhtä aneemista kuin valmentaja Petri Huttusen esiintyminen. Lopulta runkosarjassa kuudenneksi tulleen Oilersin kausi päättyi puolivälierätappioon SPV:tä vastaan.
Pelillisesti Oilers tulee olemaan yksi alkavan kauden mielenkiintoisimmista joukkueista, sillä Tapiolassa ollaan nojattu aktiiviseen pelitapaan, eikä hitaampi kyttäily ole toiminut takavuosina. Luukkonen taas valjasti näätälauman viime kaudella tiiviiseen oman pään bussiin, joka oli kaikkea muuta kuin aktiivinen. Öljymiehet tarjoavat kahdesti U19-maajoukkueen maailmanmestariksi vieneelle luotsille huomattavasti paremmat eväät pelata Nokian vuosia aloitteellisemmin.
Espoolaisten joukkue on todella nuori, sillä kauden alla 25 ikävuoden rajapyykin puhkaisseitta pelaajia on vain neljä kappaletta: Casper Pzitzner, Santeri Lindfors, Ilari Talvitie sekä Niclas Meyer, joka on joukkueen ainoa yli 30-vuotias pelaaja. Oilersin tuleva kausi pitää nähdä ennen kaikkea prosessina. Pitkäaikaisia luottomiehiä on poistunut ja valmentaja vaihtui, joten Tapiolassa nähtäneen merkittävää pelillistä kehittymistä kauden edetessä.
Uudet pelaajat: Matias Kaartinen (Kloten, Sveitsi), Alexander Nyman (Blue Fox, Divari), Riku Holopainen (M-Team), Christian Remes (Tiikerit), Roope From (ÅIF, Divari), Heikki Luukkonen (Päävalmentaja, Nokian KrP)
Lähteneet: Perttu Pajukoski (?), Oliver Wardi (?), Oscar Hänninen (?), Tommi Kekkonen (lop.) Risto Töllikkö (NST, Divari), Teemu Suomalainen (Koovee)
Tärkein pelaaja: Casper Pfitzner. Maajoukkuehyökkääjä kantaa Oilersin kapteenin nauhaa ja on jo sitä kautta tärkeä pelaaja espoolaisille. Syyskuussa 26 vuotta täyttävä laituri on nuoresta iästä huolimatta todella korkealla Salibandyliigan kaikkien aikojen pistepörssissä tehoillaan 200+143=343. Tarkasti ampuva oikea käsi alhaalla ampuvalta Pfitzneriltä odotetaan ennen kaikkea tehoja ja johtajuutta hyökkäyspäässä. Jos Luukkonen yhyttää Oilers-kasvatin taiturimaisen Markus Markkolan tutkapariksi, pitäisi verkon heilua vastustajan päässä.
Ota seurantaan: Alexander Nyman. Luukkosen valmentaman U19-maajoukkueen MM-kultaan kipparoinut Nyman, 19, on nuoresta iästään huolimatta pelannut jo neljä kautta Divaria kasvattajaseuransa Blue Foxin riveissä. Lupaava puolustaja on iso ja fyysinen peluri, jolta ei kannata odottaa taikatemppuja hyökkäyspäässä, vaan enemmänkin vakaata pelaamista omalla kenttäpuoliskolla. Miten pärjää liigavauhdissa?
Arvio: Oilersin joukkueessa on roppakaupalla potentiaalia ja lukuisia pelaajia, jotka voivat ottaa isoja kehitysaskeleita henkilökohtaisella tasolla. Nyt kun valmennus on saatu huippukoutsin myötä kuntoon, voi Oilers palata mitalikantaan. Paljon riippuu siitä, löytyykö vanhojen sotaratsujen tilalle uusia vastuunkantajia ja kuinka kauan optimaalisen pelitavan löytäminen kestää. Taistelee kotiedusta.
6. TPS, Turku
TPS kiilasi viime kaudella liigan kärkikahinoihin ja oli runkosarjassa komeasti neljäs. Pudotuspeleissä tuli kuitenkin paha mahalasku, kun ilman Lauri Stenforsia pelannut joukkue suli johtoasemista peli toisensa perään ja putosi Happeella puolivälierissä tylysti voitoin 4–0. Hyvää työtä tehneen Aki Vilanderin ohella joukkueesta lähti monia tärkeitä pelaajia, Artis Raitums, Juuso Alin ja ykkössentteri Ville Hirvisuo etunenässä.
Vilanderin tilalle tuli kakkosvalmentajana häärinyt Jukka Ruotsalainen, joka on lupaillut aiempia kausia hyökkäävämpää Tepsiä. Kaikki kunnia toki Vilanderin ryhmälle, mutta yltiövarovainen pelityyli oli sangen tylsää seurattavaa, vaikka se tulosta tuottikin. TPS osui vain keskimäärin viisi kertaa pelissä, mutta vastaavasti omissakaan ei kolissut kuin 4,3 kertaa ottelua kohden. Joka tapauksessa tiukkaan pelilliseen kuriin uskonut Vilander ansaitsee ison hatunnoston, sillä hän kampesi turkulaiset liigakarsinnoista vakavasti otettavaksi mitalikandidaatiksi. Vaikka pelillisenä ambitiona on aktivoittaa pelaamista, nojannee TPS maajoukkuepakki Stenforsin, kapteeni Olli Laineen ja Pyry Luukkosen johtamaan alakertaan. Hyökkäyspäästä löytyy hyviä pelureita, mutta kärkipelaajien osalta TPS kalpenee kaikille sen yläpuolelle rankatuille joukkueille.
Merkille pantavaa kesän liikehdinnässä on ollut myös ylisuuren ringin pienentäminen. Viime kaudella edustuksen pelaajalistalla oli lähes 30 kenttäpelaajaa, mutta nyt ukkoja 22 kappaletta, eli reipas neljä kentällistä. Viime kaudella Tepsin tasaisesta joukkueesta erottui selvä ykkösnyrkki, jota tähditti 36 pinnaa iskenyt Jani Hyytiäinen. Turkulaisten kannalta positiivisin asia oli huippulupaavan Eero Jalon läpimurto. Juuri Jalosta voidaan odottaa valkomustien johtavaa hyökkäyspään pelaajaa alkavalla kaudella.
Ruotsalaisen jatkaa Vilanderin sapluunalla, mutta antaa pelaajilleen enemmän vapauksia ja painottaa pallollisen pelaamisen monipuolistamista. Aiemmilla kausilla TPS on hyökännyt raiteita pitkin isona teemana välttää antamasta vastustajalle riistoja ja sitä kautta vastaiskuja. Voi siis hyvin olla, että Aurajoen rannoilla ei pelata sarjan tylsintä salibandya tulevalla kaudella.
Maailmanmestaripuolustaja Lauri Stenforsin puuttuminen näkyi ja tuntui viime kevään Happee-sarjassa. (Per Wiklund/AOP)
Uudet pelaajat: Olli Kinnunen (OLS), Juho Sorri (OLS), Joni Peltola (Salba), Yannick Jaunin (Kloten, Sveitsi)
Lähteneet: Juuso Alin (Kloten, Sveitsi), Ville Hirvisuo (Visby, Ruotsi), Ville Laine (SB Naantali, 2-div.), Toni Läntinen (UHT Eggiwil, Sveitsi), Artis Raitums (Florbola Klubs Talsi, Latvia), Emil Eklund (Nokian Krp), Topi Kanervisto (Regazzi Verbano Unihockey, Sveitsi), Antti Nurminen (IBK Meda, 2-div.), Aki Vilander (Päävalmentaja, TPS Naiset)
Tärkein pelaaja: Pyry Luukkonen. Maajoukkueveskari on turkulaisten tuki ja turva. 30-vuotias torjuja luottaa kokoonsa, eikä höntyile. Aiemmilla kausilla TPS on edennyt ennen kaikkea puolustuspää edellä, mutta nyt Ruotsalainen on lupaillut hyökkäävämpää Tepsiä, joten isokokoisen Luukkosenkin työt tulevat todennäköisesti lisääntymään. Paperilla TPS häviää kärkijoukkueille, mutta jos Luukkosen otteet jatkuvat yhtä vakuuttavina, voi joukkue taistella jälleen kotiedusta.
Ota seurantaan: Eemeli Peltonen. Lupaavan SPV-kasvatin läpimurtoa on odoteltu jo useampi vuosi. Seinäjoella Peltonen jäi Koposen luottomiesten jalkoihin ja ensimmäinen TPS-kausi meni pitkälti sairastuvan puolella. Turkulaisten keskikaista on ohentunut, joten isokokoisella ja monipuolisella Peltosella pitäisi olla eväät läpimurtoon. Voi pelata myös puolustajana.
Arvio: Turussa kauteen lähdetään neljän Vilanderin luotsaaman kauden jälkeen uusista askelmerkeistä. Pienehkö uudistuminen ja paikkojen tuuletus voi tehdä kollektiivisesti eheää salibandyä viime vuodet pelanneelle ryhmälle hyvää. Myös tammikuussa aukeava uusi halli tuo Tepsille taatusti lisäbuustia. Vaikka materiaali on hiukan ohentunut, pitäisi Tepsin olla takuuvarma pudotuspelijoukkue. Mitalipeleihin tuskin on tälläkään kaudella asiaa.
7. Steelers, Hämeenlinna
Viime kauden ehdottomasti positiivisin yllättäjä oli Steelers. Putoamistaistoon povattu joukkue lähti kauteen edellistä divarisesonkia heikommalla materiaalilla, mutta taisteli loppuen lopuksi pudotuspelipaikasta. Iso sulka täytyy ripustaa Jussi Sihvosen hattuun, jonka voi hyvällä omalla tunnolla nostaa liigan parhaiden valmentajien joukkoon. Uudemman polven pelitapavalmentaja valjasti Teräsmiehille toimivan – ja monin paikoin inhorealistesen – pelikirjan, jota joukkue toteutti erinomaisesti.
Tulevan kauden liigajoukkueista Steelers on siirtoikkunan selkeästi suurin voittaja. Kovin kiinnitys oli maajoukkueessa debytoineen Ville Lastikan naaraaminen takaisin Elenia Areenalle, vaikka ottajia olisi ollut huomattavasti kovemmissakin joukkueissa. Lastikan ohella Steelers sai kiinnitettyä naapuriseura LASBista peräti viisi pelaajaa, joista etenkin kokenut Heikki Hätönen ja Jarno Mäkinen ovat huippuvahvistuksia. Viime kaudella rakas kilpailija LASB oli paperilla kovempi, mutta Steelers huomattavasti paremmin valmennettu, mikä näkyi kymmenen pisteen erona Teräsmiesten hyväksi. Kenties juuri sen takia imu Lahdesta Hämeenlinnaan oli niin suuri.
Teräsmiehet saivat Ville Lastikasta vähintäänkin mieleisen paluumuuttajan. (Anssi Koskinen/Salibandyliiga)
Sihvosen käytössä onkin laadukas pelaajamateriaali, jossa on taitavia yksilöitä ja työteliäitä raastajia. Puolustus ei ole edelleenkään järin laadukas, mutta hyvällä viisikkopelaamisella materiaalivajetta voi paikata, kuten viime kausi osoitti. Hyökkäyspäähän Steelers taas saa jalkeille kolme laadukasta kenttää, joista ainakin kahdelta ensimmäiseltä voi odottaa kovaa jälkeä. Näin ollen Hämeenlinnassa tulevaan kauteen lähdetään erinomaisista asetelmista.
Kesän perusteella Steelers ei kuitenkaan ole tehnyt sen suurempia pelitavallisia viilauksia, vaan joukkue puolustaa tiiviisti ja hyökkää suoraviivaisesti. Etenkin hyökkäysmateriaalin puolesta Steelers voisi aktivoittaa pallollista pelaamistaan, mutta kenties Sihvonen ei halua haukata liian isoa palaa kerralla, vaan pyrkii monipuolistamaan pelaamista kauden mittaan. Vastustajan virheitä kytätään näin ollen jatkossakin.
Uudet pelaajat: Ville Lastikka (Wiler, Sveitsi), Jarno Mäkinen, (LASB), Heikki Hätönen (LASB), Julius Aaltonen (LASB), Pasi Järvinen (LASB), Elmeri Saukkonen (LASB), Markus Sirponen (RSS Panthers, 2-div.), Antti Aarnio (Indians)
Lähteneet: –
Tärkein pelaaja: Ville Lastikka. Vastaanottavan joukkueen näkökulmasta koko liigan paras hankinta palasi kotiin Sveitsissä vietetyn kauden jälkeen. Lastikka ei ole enää pelkkä superlupaus, vaan huippupelaaja, jonka maaliahne laituri osoitti tehdessään kovaa jälkeä Sveitsin mestaruuden voittaneessa Wilerissä. Vuonna 1996 syntynyt laituri on kokonaisvaltainen hyökkääjä, jonka laukaus on jopa hävyttömän hyvä ja lähtee tarkasti eri asennoista. Huippukudin ohella Lastikka pystyy myös alustamaan paikkoja myös ketjukavereilleen ja tulee näin ollen taistelemaan koko sarjan pistepörssin voitosta.
Ota seurantaan: Markus Sirponen. Kovaa jälkeä Steelersin viimeisellä divarikaudella tehnyt Sirponen pelasi viime kauden Riihimäellä kakkosdivaria, mutta palasi Teräsmiesten onneksi takaisin Hämeenlinnaan. Parikymppinen hyökkääjä on juonikas ja taitava peluri, joka tykkää ottaa pallon kantille ja joko ampua tai jaella passeja kanssapelaajille.
Arvio: Hämeenlinnassa kauteen lähdetään huomattavasti viime kautta paremmista lähtökohdista, joka luo myös omat haasteensa. Enää Teräsmiehet eivät pääse yllättämään, eivätkä he lähde otteluihin altavastaajana. Materiaalin ja valmennuksen puolesta Steelers on vahvasti tyrkyllä pudotuspeleihin.
8. Nokian Krp
Näätälauma palasi viime kaudella pitkän tauon jälkeen pudotuspeleihin, mutta koki kesällä ikävän menetyksen, kun Heikki Luukkonen vaihtoi Oilersin ruoriin. Länsi-Tampereella saadaan olla Luukkoselle kiitollisia, sillä ilman Luukkosta KrP saattaisi olla divarijoukkue. Uudeksi näätäkäskijäksi valikoitui M-Teamissa flopannut Jarmo Härmä, jolla on nyt todellinen näytönpaikka. Härmä nosti taannoin OLS:n liigakartalle, mutta keltapaidat jäivät luotsin kummallakin kaudella liigakarsintoihin.
Liikehdintä pelaajapuolella on ollut yllättävän vähäistä, sillä Raholassa pelaajaruletti on totutusti pyörinyt. Joukkueen rakenne on siis samankaltainen kuin viime kaudella. Henri Johanssonin ja Joni Henttosen johtama ykköskenttä kantaa joukkuetta ja kaksi muuta viisikkoa pyrkivät antamaan taustatukea parhaansa mukaan. KrP:n ykköskenttä on kuitenkin niin vahva, että se voi jo itsessään viedä joukkueen pudotuspeleihin, jahka hyvän viime kauden torjunut Santtu Pohjonen jatkaa vahvoja otteitaan. Runkosarjan pistepörssin nimiinsä vienyt Johansson takoi 73 pinnaa, takana Jere Oksanen säesti 42 pisteellä ja Henttonen 39 täkyllä.
Edellisellä sesongilla Luukkonen lanseerasi oman pään bussin, joka pyrki ohjaamaan laukaukset laidoille. Härmä taas on tunnetusti aktiivisemman salibandyn ystävä. Jalalla KrP ei kuitenkaan ole sarjan kärkeä, joten on mielenkiintoista nähdä toistaako Härmä samoja virheitä, vai onko luotsi saanut valmennusmetodeihinsa pragmaattisempaa otetta, joka palvelee paremmin Näätien materiaalia. Ainakin harjoituspelien perusteella KrP jatkaa passiivisella pelitavalla.
Raholan homeluolaan on eksynyt Salibandyliigaan harvinainen fanilauma. (Esa Takalo/Salibandyliiga)
Uudet pelaajat: Mikko Laakso (M-Team), Vertti Wigren (Classic), Mikko Repo (Koovee), Emil Eklund (TPS), Valtteri Viitakoski (KrP Akatemia, 2-div.), Jarmo Härmä (Päävalmentaja, M-Team)
Lähteneet: Kalle Keskitalo (Chur, Sveitsi), Lauri Lavonen (Happee), Antti Naskali (?)
Tärkein pelaaja: Henri Johansson. Näätien tärkeimmästä pelaajasta ei liene epäselvyyttä. Liigan johtotähtiin yli vuosikymmenen kuulunut Johansson pääsi harjoittelemaan viime kesän terveenä ja tuloksena oli pistepörssin voitto. Oikea käsi alhaalla ampuva laituri on jälleen tutun haasteen edessä – hänen pitäisi auttaa joukkue tehoillaan pudotuspeleihin.
Ota seurantaan: Mikko Laakso. Härmän mukana M-Teamista tullut hyökkääjä oli voittamassa poikien MM-kultaa keväällä Växjössä. Viime kausi oli Laaksolle läpimurtokausi, kun pinnoja kertyi komeat 11+19=30. Laituri on etenkin kulmissa kuin kala vedessä ja pystyy luikertelemaan tilanteista pallon kanssa, jonka jälkeen lähtee tarjoilu maalipaikoille. Länsitamperelaisten kakkoskentässä pitäisi olla isoa roolia tarjolla juonikkaalle hyökkääjälle.
Arvio: KrP:n harjoituspelit ovat sujuneet positiivisissa merkeissä, kun muun muassa Classic kaatui Players Nightissa. Näätien vahvuus on kivikovan ykkösen ohella kokemus ja jatkuvuus, sillä joukkue on yksi sarjan vanhimpia. Hyvä startti on tärkeä, sillä KrP:tä ei ole koskaan tunnettu erityisen hyvästä joukkuehengestä. Taistelee viimeisistä pudotuspelipaikoista.
9. Indians, Espoo
Espoon toinenkin joukkue vaihtoi täksi kaudeksi päävalmentajaa, mutta penkin päässä ei nähdä uutta tuttavuutta. Stefan Korhosen korvaava Mikko Laurikainen nosti Indiansin liigaan ja luotsasi joukkuetta sen kaksi ensimmäistä liigakautta vuosina 2013-15. Nuoruuden voimaan luottava Indians on pysynyt hyvin kasassa, kun miehistöstä on lähtenyt vain kolme pelaajaa ja tilalle tullut kaksi uutta miestä sekä muutamia A-junioreista nostettuja omia kasvatteja.
Materiaalin puolesta Inkkarit on siten hyvin pitkälti sama joukkue. Maajoukkueessa debytoineet Valtteri Kainulainen ja Aaro Astala sekä viime kaudella läpilyönyt Heikki Iiskola ovat joukkueen johtotähtiä, vaikkakin viimeksi mainitulla on kesän perusteella ollut vaikeuksia sitoutua Laurikaisen vaativaan valmennustyyliin. Taustalla on Santeri Toropaisen ja Lauri Westerholmin kaltaisia laadukkaita peruspelaajia sekä lahjakkaita junioreita. Isoin kysymysmerkki on tolppien välissä. Entinen poikamaajoukkueveskari Mikko Kirvesniemi pelaa toisinaan erinomaisesti, mutta otteet kaipaavat tasaisuutta, varsinkin jos Indians aktivoittaa pallotonta pelaamistaan.
Heimo avasi viime kauden erittäin terävästi voittaen viisi ensimmäistä peliään. Todella passiivinen oman pään sumppu alkoi yskähtelemään kauden mittaan, mutta vierailu pudotuspeleissä teki espoolaisten kaudesta ehdottomasti plus-merkkisen. Laurikaisen aikana Indians pelasi omassa päässä huomattavasti liikkuvampaa miesmerkkiä ja pallollinen pelikin oli sangen aktiivista. Ainakin harjoituspelien perusteella bussi on ajettu varikolle. Aiemmin hidas pallollinen pelaaminen on muuttunut aktiivisemmaksi ja monipuolisemmaksi.
Kauden 2017-18 Indiansilta voi odottaa monipuolista pelaamista. Erittäin analyyttisenä valmentajana tunnettu Laurikainen on ajanut nuorelle joukkueelle ensimmäisiltä liigakausilta tuttua raikasta ilmettä ja Inkkarit tulevat säätelemään pelitapaansa pitkälti vastustajan mukaan.
Mies Indiansin penkin takana vaihtui. Samalla passiivinen sumppu lensi romukoppaan. (Juhani Järvenpää/Salibandyliiga)
Uudet pelaajat: Janne Jaanus (TPS), Teemu Karesniemi (ÅIF, Divari), Mikko Laurikainen (Päävalmentaja)
Lähteneet: Miska Mäkinen (EräViikingit), Marek Öige (EräViikingit), Antti Aarnio (Steelers), Stefan Korhonen (Päävalmentaja, ?)
Tärkein pelaaja: Valtteri Kainulainen. Heimon kapteeni ja talismaani ei syystä tai toisesta ole jättänyt kasvattajaseuraansa vaikka ottajia taatusti olisi. Ihailtavaa seurauskollisuutta. Kainulainen on kaikin puolin erinomainen laitahyökkääjä, joka pystyy maalien lisäksi myös raastamaan ja on osoittanut pelillistä johtajuutta kaudesta toiseen. 24-vuotias laituri oli viime kaudella joukkueen paras pistemies 37 täkyllä ja sai nuoresta Iiskolasta oivan tutkaparin. Kaksikon pitää kyetä ratkomaan pelejä Inkkareille, sillä heidän takanaan ei pörssipotentiaalia liiemmin ole.
Ota seurantaan: Janne Jaanus. Erä-kasvatti näytti jo tekevän läpimurron Turussa, mutta viime kaudella Jaanus tippui TPS:n pelaavasta kokoonpanosta. Näin ollen maisemanvaihdos oli hyvä ratkaisu, sillä Indiansissa vastuuta on taatusti tulossa. Pienikokoinen hyökkääjä pystyy pelaamaan laidalla ja keskellä. Jaanus omaa hyvän mailatekniikan, jonka lisäksi laukaus lähtee terävästi. Jos mies suinkin pysyy kunnossa voidaan läpimurtoa odotella.
Arvio: Indians on koko nelivuotisen liigahistorian ollut tasainen joukkue, sillä plakkariin on tullut kaksi 8. sijaa ja kaksi 9. sijaa. Laurikainen on erinomainen valmentaja, joka antaa nuorille pelaajille mielellään vastuuta. Se onkin ainoa polku, millä Espoon kakkosseura voi nousta pudotuspelien vakiokävijäksi. Taistelee jälleen pudotuspelipaikasta.
10. OLS, Oulu
Oulun Luistinseura oli yksi kahdeksasta päävalmentajaa viime kauden päätteeksi vaihtaneesta joukkueesta. Jami Herrala jatkoi matkaansa kolmen kauden jälkeen Classicin organisaatioon ja joukkueen peräsimeen astelee sarjan nuorin päävalmentaja Eetu Vehanen, 26. Myös pelaajapuolella on tapahtunut muutoksia. Ville Oksa lopetti, Olli Kinnunen ja Juho Sorri vaihtoivat Turkuun ja Joni-Arttu Sieppi Seinäjoelle. Tulopuolella on Divarissa meritoituneita pelaajia, joten lähtökohtaisesti OLS on heikentynyt selvästi viime kauteen verrattuna.
Materiaalinsa puolesta OLS on kuitenkin tasainen ryhmä, jossa on kova kilpailu pelipaikoista. Tatu Kiipeli jatkaa joukkueen johtotähtenä, mutta yleisesti ottaen keltapaidat saavat kolme tasaista kentällistä. OLS on tullut tunnetuksi fyysisenä ja juoksuvoimaisena joukkueena, jossa laukausten peittämistä osataan arvostaa. Juuri sen takia oululaiset ovat ikävä vastustaja mille tahansa joukkueelle. Vehasen haasteena on kuitenkin saada tasaisuutta joukkueen otteisiin. Oululaiset haastoivat viime kaudella Classicin ja Oilersin tasapäisesti, mutta hävisivät kahdesti Salballe.
Jääminen pudotuspelien ulkopuolelle oli oululaisille iso pettymys. Etenkin maalinteko sakkasi läpi viime kauden, mutta maaliahneen Valtteri Parviaisen kuntoutuminen vahvistaa tätä osastoa roppakaupalla. Valmentajan vaihdos saattoi tehdä hyvää nuorelle joukkueelle, sillä OLS on luottanut viime vuodet vahvaan ja suoraviivaiseen raastamiseen. Pelitapa on palauttanut keltapaidat pudotuspeleihin, mutta peli ei kehittynyt merkittävästi Herralan aikana. Luistinseuran juniorimylly on kuitenkin jauhanut sen verran lahjakkaita pelureita, että pelitavan kehittäminen pallollisempaan suuntaan on ehdottomasti mahdollista, kunhan Kastellissa ei haukattaisi liian isoa palaa kerralla.
Uudet pelaajat: Anton Kallvik (Blue Fox, Divari), Joonatan Tynkkynen (Blue Fox, Divari), Mika Kaitera (LNM, Divari), Juho Laurila (LNM, Divari)
Lähteneet: Joni-Arttu Sieppi (SPV), Ville Oksa (lop.), Olli Kinnunen (TPS), Juho Sorri (TPS), Veli-Pekka Turula (Erä Akatemia, Divari)
Tärkein pelaaja: Ville Mestari. Huumorivalmentaja Lasse Erikssonin valmentamaan U23-maajoukkueeseen kelpuutettu maalivahti on OLS:n selkeästi tärkein yksilö. 21-vuotias maalivahti on isosta koostaan huolimatta erittäin ketterä ja on noussut liigan torjujaeliittiin. Mestarin edessä on hyvin peittävä ja taisteleva ryhmä, mutta OLS kaipaa siltikin maalivahtinsa huipputorjuntoja, mikäli se mielii takaisin pudotuspeleihin.
OLS nojaa jälleen huipputorjuja Ville Mestariin. (Juha Käenmäki/Salibandyliiga)
Ota seurantaan: Tommi Wiander. A-junioreissa luutinut puolustaja sai saumansa kesken viime kauden loukkaantumissuman ja vakuutti siinä määrin, ettei peliajan puolesta tarvinnut enää jännittää. Wiander on fiksu puolustaja, joka pystyy avaamaan peliä kovankin paineen alla. Nuori mies ei varsinaisesti hyppää silmille, mutta pelaa erittäin älykkäästi ja tekee harvoin virheitä.
Arvio: Paperilla heikentynyt OLS lähtee alkavaan kauteen haastajana. Pudotuspelipotentiaalia joukkueessa on, mutta verrattuna viime kauteen, olisi otteisiin saatava tasaisuutta. Vaikka joukkue menetti tärkeitä pelaajia, on ydinryhmä pysynyt jo monta vuotta kasassa ja hyvähenkinen joukkue tuntee toisensa. Tyrkyllä puolivälieriin, mutta se vaatisi hyvää onnistumista.
11. Salba, Rauma
Rauman ylpeydelle ei ennen viime kautta paljoa lupailtu, mutta joukkue säilytti komeasti sarjapaikkansa, vaikka joutuikin lopulta tekemään sen karsintojen kautta. Kuten jo ennen viime kautta uumoiltiin, persoonallisen Juha Mäkilän vaihtaminen Petri Seppiseen teki hyvää koiralaumalle, sillä Wirmosta tullut luotsi onnistui luomaan altavastaajille toimivan pelitavan, jossa etenkin alakerta oli tiiviisti tukittu.
Tulevaan kauteen koirapaidat lähtevät mainiosta asetelmista. Joukkue on vahvistunut reippaan puoleisesti, kun Janne Hyvönen, Erik Härkönen ja Saku Lahtinen vahvistavat hyökkäyspäätä. Myös erinomaisen kauden tolppien välissä pelannut Teemu Kortelainen jatkaa Raumalla. Tulevalle kaudelle Salba ei lähde enää suurimpana putoajakandidaattina. Oma pää pysyy jatkossakin tukossa ja nyt hyökkäykseen on tullut kentällinen tekijämiehiä. Etenkin Härkönen on mielenkiintoinen näky Kauppiksella, sillä entinen SPV-peluri teki takavuosina kovaa jälkeä pisteiden valossa, mutta ei taiteilijasieluna soveltunut niin hyvin Koposen raastavaan pelitapaan. Raumalla taiturimainen Härkönen saa taatusti toteuttaa itseään.
Tasoero-keskustelun kouriin joutunut Salba kykeni viime kaudella haastamaan keskikastin joukkueita, mutta kärkiryhmiä vastaan taitoero oli yksinkertaisesti liian suuri, eikä koirilla ollut minkäänlaisia aseita. Vaikka joukkue on vahvistunut, menestyäkseen Salban on jatkettava tutulla taistelevalla ja kollektiivisella ilmeellä. Alakerrasta ei löydy juurikaan pelintekijöitä, joten seksikästä salibandyä on turha odottaa.
Uudet pelaajat: Janne Hyvönen (EräViikingit), Erik Härkönen (Grünematt, Sveitsi), Saku Lahtinen (Karhut, Divari), Juho Miilunpalo (Kloten, Sveitsi)
Lähteneet: Miikka Sokka (Kloten, Sveitsi)
Janne Hyvönen vaihtoi Ervin Koirapaitaan. (Juhani Järvenpää/Salibandyliiga)
Tärkein pelaaja: Janne Hyvönen. ”Taikuri” lempinimeä kotikaupungissaan kantava Hyvönen lähti Salbasta hyvänä pelaajana ja palaa kotiin huippupelaajana. Sentteri on varustettu erinomaisella pelipäällä, jonka lisäksi Hyvönen on myös lajitaidoiltaan loistava yksilö. Raumalla ketjukaverit eivät ole EräViikinkien tasoa, mutta mies tulee taatusti nostamaan koko joukkueen tasoa. Salban pelillinen johtaja tulee olemaan tulevan kauden tärkein yksittäinen pelaaja omalle joukkueelleen.
Ota seurantaan: Saku Lahtinen. Porilainen on kuulunut jo parin kauden ajan Divarin parhaimpiin pelaajiin ja nyt Lahtinen nähdään vihdoin liigakentillä. Harvinainen rightin puolelta ampuva sentteri johtanee Salban kakkosketjua, jolta kaivataan tehoja ykköskentän takana. Tutkapari Benjamin Lepola jäi Karhuihin, mutta sähäkältä Lahtiselta voi siitäkin huolimatta odottaa vahvaa panosta myös sarjaporrasta ylempänä.
Arvio: Ensimmäistä kertaa liigataipaleensa aikana Salba on selvästi vahvistunut. Sitkeät koirapaidat eivät yksinkertaisesti suostu putoamaan ja aina tiukan paikan tullen raumalaiset ovat kyenneet venymään. Tulevalla kaudella Salban ensisijainen tavoite on säilyttää sarjapaikka ilman karsintoja, mikä on ehdottomasti realismia, toisin kuin pudotuspelit.
12. Koovee, Tampere
Tampereen kakkosjoukkue on kevään 2015 pudotuspelivierailun jälkeen heikentynyt tasaisesti joka kesä. Tämäkään offseason ei tehnyt poikkeusta, sillä tukku kokeneita pelureita jätti seuran. Viime kauteen lähdettäessä Kooveella oli hyvä pöhinä päällä, mutta yliaktiivinen pelitapa ei toiminut ja joukkue majaili koko kauden häntäpäässä. Kevätkaudella Perttu Koljosen johtama ykköskenttä veti joukkueen pois karsijanpaikoilta, mikä oli lopulta kelpo suoritus ottaen huomioon kuinka surkea Koovee syksyllä oli.
Toiseen kauteensa päävalmentajana lähtevä Valtteri Sainio ymmärsi muuttaa pelitapaa maltillisemmaksi, vaikka Indiansin tai näätälauman kaltaista kyykkimistä Kooveelta ei missään vaiheessa nähtykään. Sainiota ei myöskään kylmännyt työntää kokeneempia pelaajia penkin päähän, kun näillä ei peli kulkenut. Seuran entinen pelaaja haluaa joukkueensa pelaavan aktiivisesti, mikä on oikea tie pelin kehittämisen näkökulmasta, kunhan vaan materiaalin tuomat rajoitteet huomioidaan. Etenkin urheilullisella puolella kilpaveljet ovat ottaneet isoja harppauksia Hannu Santasen aikoihin verrattuna.
Tulevan kauden Koovee on tuttuun tapaan nuori joukkue, mutta tuiki tärkeän Mikko Immosen lähtö Sveitsiin heittää runsaasti kysymysmerkkejä ilmoille. Juonikkaan Immosen korvaava Riku Reunamäki on hyvä pelaaja, mutta ei pysty mitenkään täyttämään poikkeuksellisen peliälykkään laiturin saappaita. Viime kaudella juuri ykköskenttä pelasti Kooveen, joten nyt tehoja olisi löydyttävä myös alempaa, sillä lähtökohtaisesti tamperelaisilla ei ole samanlaista syömähammasta.
Vaikka materiaali ei lupaa liikoja, on Kooveen yksi selkeä vahvuus juuri kyky tarjota nuorille talenteille hyvä kasvualusta. Esimerkiksi Oilersin seiskapakkina vuosia homehtunut Ossi Koskinen nousi viime kaudella joukkueen ykköspuolustajaksi. Sainion poppoo ei vilise valtakunnan kärkitalentteja, mutta Jasse Kuusiston tai Teemu Suomalaisen kaltaiset nuoret voivat ottaa isoja kehitysaskeleita kauden aikana, kun vastuuta on luvassa. Tämän lisäksi uusi ja uljas AutoCenter Areena tarjoaa nuorelle joukkueelle takuuvarmasti lisäbuustia kolkon Spiral-hallin jälkeen.
Uudet pelaajat: Tuomas Aho (Chur, Sveitsi), Teemu Suomalainen (Oilers), Riku Reunamäki (Classic), Jesse Ruokostenpohja (Classic)
Lähteneet: Mikko Immonen (Kloten, Sveitsi), Lassi Kotovaara (Happee), Mikko Repo (Nokian KrP), Lassi Ylisiurunen (lop.), Tommi Ahola (lop.), Nico Andersson (lop.),
Tärkein pelaaja: Perttu Koljonen. Lahdesta kotoisin oleva sentteri jäi jopa hieman yllättäen Kooveen riveihin, sillä Koljonen menisi tällä hetkellä jokaisen liigajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Nuorella hyökkääjällä on kaikki eväät nousta aina maajoukkueeseen asti: hän on iso, taitava, älykäs ja omaa erinomaisen laukauksen. Immonen häipyi viereltä, mutta maaliahne Samuli Salomaa jäi. Tähän kaksikkoon Koovee pitkälti nojaa yhdessä maalia vartioivan ja pahasti aliarvostetun Arvid Vonkin ohella.
Koovee uudessa kotihallissa katseet kääntyvät Perttu Koljoseen. (Esa Takalo/Salibandyliiga)
Ota seurantaan: Jasse Kuusisto. Parikymppinen laitahyökkääjä starttaa jo viidennen liigakautensa ja vaikka Kuusistosta on kasvanut hyvä liigapelaaja, on rahkeita huomattavasti nähtyä parempaan. Viime kaudeksi Kooveeseen palannut porilainen on juoksuvoimansa ansiosta erinomainen karvaaja, jonka lisäksi kuti lähtee erittäin tulisesti. Seuraavalle tasolle päästäkseen Kuusiston pitäisi pystyä monipuolistumaan pelaajana ja ottamaan suurempaa pallollista roolia. Myös oikeaa laitaa hyökkäävältä nuorukaiselta vaaditaan tehoja, mikäli Koovee haluaa välttää karsinnat.
Arvio: Vaikka Koovee lähtee alkavaan kauteen tutussa komennossa, on joukkue hieman arvoituksellinen. Keskikaista ohentui reippaan puoleisesti, eikä joukkueessa ole juurikaan kokeneita johtotähtiä. Potentiaalia ryhmässä piisaa, mutta oma pää pitäisi saada huomattavasti tiiviimmäksi, jotta viime kauden 11. sija parantuisi. Taistelee suorasta säilymisestä.
13. SB Welhot, Kuopio
Liigakartta laajentui mukavasti, kun kuopiolainen SB Welhot nousi odotetusti Salibandyliigaan. Ylivoimaisella materiaalilla Divarissa operoinut joukkue oli ajoittain vaikeuksissa, mutta nappasi lopulta ansaitun nousun. Lunta tuli kuitenkin tupaan kun hyökkäyspään talismaani häipyi Pauno Kajoksisen muodossa Happeeseen. Welhot menettivät myös kokeneita pelaajia, eikä tilalle tullut kuin nuorten maailmanmestari Eetu Sorvali Josbasta ja Kuopioon palaava Petri Lesch. Näin ollen Welhot on heikentynyt paperilla viime kauteen verrattuna.
Joukkuetta luotsaa Faneille.comin toimittajakunnastakin tuttu Janne Kainulainen, joka muistetaan myös Happeen takalinjoilta. Kärkineuloista ja no-look-syötöistä tunnettu Kainulainen on uuden sukupolven valmentaja, joka muistutti läpi viime kauden puolustuspelaamisen tärkeydestä, vaikka Welhojen osalta katseet kääntyivät usein kovaan hyökkäysosastoon. Nyt Kainulainen ja Welhot ovat täysin uudenlaisen haasteen edessä, sillä vastaan ei tule enää oman pään sumppuja vaan kuopiolaisia kovempia ja rutinoituneita liigajoukkueita.
Welhojen materiaali oli Divariin kova, mutta liigakentille ei niinkään. Iiro Lankinen pärjäisi missä tahansa liigajoukkueessa, mutta muilta osin joukkue on varsin harmaa ja katsomaton kortti liigakentille. Taikureista ei löydy liiemmin laajempaa liigakokemusta omaavia pelaajia. Harjoituspeleissä Welhot esiintyivät vaihtelevasti, mutta kenraaliharjoituksen ruma 1–12-tappio kakkosmiehistöllä pelannutta Happeeta vastaan ei lupaa hyvää.
Welhojen onneksi joukkueella on valmentaja, joka tuntee liigasalibandyn realiteetit. Pärjätäkseen kuopiolaisten on onnistuttava kollektiivisella tasolla, sillä etenkin kärkipelaajien suhteen sarjanousija kalpenee jokaiselle joukkueelle. Materiaali on tasainen, mutta kenties liian tasapaksu. Olennainen kysymys on se, miten Olli Taskinen, Riku Tuononen ja kumppanit sopeutuvat pääsarjatasolle?
Uudet pelaajat: Eetu Sorvali (Josba, Divari), Petri Lesch (M-Team), Tuomas Rautiainen (Papas, 2-div.)
Lähteneet: Pauno Kajoksinen (Happee), Mikko Niiva (lop.), Joonas Makkonen (?), Olli Laukkanen (?), Sami Aalto (Loviisan Tor, Divari)
Tärkein pelaaja: Iiro Lankinen. Mielellään kärkineulalla muiluttava Lankinen oli aivan liian hyvä pelaaja Divariin, joten on kaikkien Salibandyliigan ystävien onni, että mies nähdään jälleen liigakaukaloissa. Hyökkäävä puolustaja on joukkueen ylivoimainen ykkösnimi ja vaikka Lankinen pelaa rohkeasti, ei hän juurikaan hukkaa pelivälinettä. Erässä piipahtaneen pelurin täytyy onnistua ylivoimapelin pyörittäjänä ja olla Welhojen pelillinen suunnannäyttäjä. Hyvösen ohella sarjan tärkeimpiä pelaajia omalle joukkueelleen.
Ota seurantaan: Tuomas Rautiainen. Welhoissa jo parin kauden ajan pelanneen Juha Rautiaisen pikkuveli on tehnyt tuhoisaa jälkeä Papasin riveissä kakkosdivarissa. Nuorelle kajaanilaishyökkääjälle on tarjolla isoa roolia Welhojen hyökkäyksessä ja Rautiainen kuuluu ehdottomasti liigan potentiaalisiin läpimurtopelaajiin. Welhojen hyökkäyspäässä on tukku hyviä peruspelaajia, mutta ei niinkään pörssipotentiaalia. Juuri sen takia Rautiainen on tärkeä pelaaja sarjanousijalle, vaikkakaan liian suuria odotuksia nuoren lupauksen harteille ei kannata lastata.
Arvio: Welhot on tulevan kauden arvoituksellisimpia joukkueita. Yleensä liiganousijat tulevat pääsarjaan intoa puhkuen ja juuri alun hurmos Welhojen pitäisi kyetä hyödyntämään. Taktisella tasolla on odotettavissa fiksusti pelaava sarjanousija, jonka pelaaminen tulee vaihtelemaan vastustajan mukaan. Suora säilyminen vaatisi venymistä, suora putoaminen taas ei olisi yllätys.
14. LASB, Lahti
Sympaattinen kyläseura muuttui viime kaudella lahtelaiseksi liigajoukkueeksi, jonka peleissä nähtiin sarjan paras ja äänekkäin kotiyleisö. Kaukalossa LASB oli iso pettymys, sillä suora säilyminen jäi kaukaiseksi haaveeksi ja liigapaikka piti lunastaa playoutien kautta. Lahtelaisten kesä oli pahasti miinusmerkkinen, kun päävalmentaja Petri Kemppaista seurasi uloskäynnille useita runkopelaajia. LASB menetti peräti viisi peluria naapuriseura Steelersiin, jonne suunnanneen Heikki Hätösen lähtö kirpaisee erityisen pahasti.
Jäljelle jäi Kainulaisten lahjakas veljessarja, joita saapui säestämään EräViikingeissä penkille jääneet Joonatan Surakka ja Tuure Ailio, jotka kuitenkin ovat huippuvahvistuksia häntäpäähän povatuille lahtelaisille. Merkittävin muutos tapahtui penkin päässä, kun Oilersissa flopannut Teemu Varis palaa liigavalmennuksen pariin. Muutosjohtamisesta puolitoista vuotta hölissyt Varis teki hyvää jälkeä Tepsissä, mutta Oilersiin maltillinen pallonhallinta ei sopinut. Varista avustaa kokenut Ray Backman, joka on kokenut, muttei minkään sortin taktinen visionääri.
Rasmus Kainulaisen debyyttikausi liigassa oli kelvollinen, mutta jatkossa odotetaan parempia otteita. (Juhani Järvenpää/Salibandyliiga)
LASB:n pelaaminen rakentui viime kaudella pitkälti yksilöiden varaan, vaikka omassa päässä ja kääntöpelissä joukkueella oli selkeitä rakenteita. Esimerkiksi Rasmus Kainulainen on todella juonikas hyökkääjä, joka tykkää aika ajoin heitellä rystylättyjä, joten on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon Varis alkaa luonnonlapsia kahlitsemaan. Oilersissa etenkin Matias Kaartinen ja Sylvester Raikamo näyttivät tuskailevan Variksen pelitavallisen rajoittuneisuuden kanssa. Luotsi on lupaillut aktiivista ilmettä ja sitä, että pelaajat saavat ajatella. Hyökkäyspeliin Varis on tuonut variaatioita, eikä LASBin jokainen avaus päädy viime kauden vastustajan kulmaan. Ensi kaudella tullaan siten näkemään huomattavasti aiempaa kaavamaisemmin pelaava LASB.
Hyökkäyspäähän lahtelaisilla riittää edelleen osaamista ja joukkue saa jalkeille kaksi vahvaa hyökkäyskenttää. Vastaavasti oma pää on liigan heikoin. Joukkueen liigaan torjunut Kaapo Kettunen on ennakkoon sarjan heikoin ykkösvahti, jonka takaa löytyy kaksi junnuvahtia. Hämeenlinnaan lähteneen Jarno Mäkisen lähdön myötä oma pää jäi pallollisen osaamisen osalta todella ohueksi. Miikka Pentikäinen sekä Matti Korhonen ovat pallolla hyviä, mutta heidän takanaan aukko on massiivinen. Näin ollen LASB saa harjoitella paineen purkua, sillä kädettömään alakertaan tullaan taatusti iskemään.
Uudet pelaajat: Joonatan Surakka (EräViikingit), Tuure Ailio (EräViikingit), Teemu Varis (Päävalmentaja)
Lähteneet: Heikki Hätönen (Steelers), Jarno Mäkinen (Steelers), Pasi Järvinen (Steelers), Elmeri Saukkonen (Steelers), Julius Aaltonen (Steelers), Antti Sihlman (?), Mikael Järvi (lop.), Petri Kemppainen (päävalmentaja, ?)
Tärkein pelaaja: Rasmus Kainulainen. Valtakunnan suurimpiin junioritähtiin kuuluva laituri ei ollut missään nimessä huono, mutta debyyttikausi jätti pisteiden (9+20=29) osalta toivomisen varaa. Harjoituspeleissä Kainulainen on pelannut juniorimaajoukkueista tuttujen Surakan sekä Ailion kanssa ja heidän pitäisi muodostaa LASB:n ykkösnyrkki. Peräpää on siinä määrin heikentynyt, että Kainulaisen täytyisi yhdessä veljiensä Justuksen ja Roopen kanssa kyetä viime kautta kovempaan pistetehtailuun, jotta sarjapaikka säilyisi.
Ota seurantaan: Joonatan Surakka. Erän juniorimyllystä putkahtanut Surakka on monin tavoin epäerämäinen pelaaja, sillä hän ei ole koneen tavoin jyskyttävä pelaaja, vaan yllätyksellinen hyökkääjä. Nuorukainen väläytteli osaamistaan Ervin kovassa ryhmässä, mutta loppu viimein asiaa pelaavaan kokoonpanoon ei ollut. Tulevalla kaudella roolia onkin sitten tarjolla ja siirto peliajan perässä LASB:n oranssiin paitaan oli loistava ratkaisu. Yksi tulevan kauden potentiaalisia läpimurtopelaajia.
Arvio: Vaikealta näyttää. Vahva hyökkäys saattaa kantaa LASB:n kuiville, mutta heikko alakerta ei lupaa liikoja. TPS sopeutui aikanaan hyvin Variksen tiukkaan valmennustyyliin, mutta LASB:sta ei voi olla niinkään varma, sillä hyökkäyspään lahjakkaat sepät eivät ole järin kurinalaisia pelaajia. Suora säilyminen tai putoaminen eivät olisi yllättäviä skenaarioita.
Kansikuva: Matti Raivio / All Over Press