Välipäivinä urheilun juhlaa, missä on Salibandyliiga?

Joulupyhistä ja -ähkystä toipuessani raahauduin Hartwall Arenalle katsomaan jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-turneen avauspäivän ottelua Suomen ja Valko-Venäjän välillä. Niin olivat tehneet 12 221 muutakin ihmistä. Myöhemmin illalla katsellessani jääkiekon Liiga-otteluiden yleisömääriä (seitsemän ottelua, 33 868 katsojaa, ~ 4838 katsojaa/ottelu) havahduin pohtimaan, mitenköhän muissa lajeissa hyödynnetään kansalaisten lomasesonki.

Korisliigassa on täydet hulinat päällä tapaninpäivästä lähtien; 26.12.–2.1. välillä pelataan 14 ottelua ja kotoisessa Liigassa 26.12.–3.1. välisenä aikana 21 ottelua.

Salibandyliigassa pelataan 21.12.–3.1. välisenä aikana vain neljä ottelua. Todettakoon kuitenkin, että myös lentopallon Mestaruussarja viettää välipäivinä hiljaiseloa.

Miksi ei pelata?

Salibandyn osalta pelaamattomuus kuulostaa äärimmäisen kummalliselta. Joulun jälkeen suurimmalla osalla ihmisistä on ruhtinaallisesti lomaa – erityisesti lapsilla ja nuorilla, joiden koulutyö jatkuu vasta vuoden 2016 puolella.

Myös suurimmalla osalla puoliammattilaisena tai täysin amatööripohjalta liigaa pelaavilla pelaajilla joulun ja uuden vuoden aikaan olisi ruhtinaallisesti aikaa pelata pelejä, verrattuna keskellä viikkoa pelattaviin vieraspeleihin. Eipä paljoa hurraa-huutoja ole kuulunut esimerkiksi keskiiviikkona tai torstaina olevista vierasreissuista Ouluun.

Salibandyliiga ja sen seurat ovat onnistuneet iskeytymään mielessäni kohtalaisen ketteriksi ja innovatiivista markkinointia harrastaviksi tahoiksi. Esimerkkinä voidaan nostaa useamman vuoden takaa Happeen ja TPS:n keskinäinen nokittelu tai Erän onnistuneet ottelutapahtumat.

Janne ”Hullu” Hoikkanen toi esiin pelaajan poikkeavan mielipiteen Twitterissä.

Janne Hoikkanen (Happee) arvioi, että kyseessä on mahdollisesti pelaajien ja myös seurojen toive. Aiempina vuosina myös välipäivinä on pelattu, mikä on aiheuttanut jonkin verran vastustusta pelaajien joukossa, komppaa nykyisin Sveitsissä salibandya pelaava Janne Kainulainen.

Tänä vuonna tilanne oli siitä poikkeuksellinen, että Salibandyliiga vietti hiljaiseloa myös naisten MM-turnauksen aikoihin. Yhteensä välipäivien ja MM-kisojen aikana vietetty tauko tuo melkein kuukauden tauon peleihin keskellä sarjakautta, mikä aiheuttaa kasvavia paineita viikkopeleihin.

Superviikko tilauksessa?

Pohdin kysymystä ennen kaikkea liigan ja seurojen osalta. Nyt kun salibandyn Superfinaali on lanseerattu, voisi olla kokeilunarvoista järjestää vuodenvaihteen ympärille salibandyn Superviikko, jolloin joukkueet pelaisivat kaksi tai kolme ottelua. Ajankohta olisi kuin nakutettu erilaisten tempausten, esimerkiksi perhetapahtuman tai kuuman paikallistaiston järjestämiseen kenties isommassakin areenassa.

Markkinointihenkisenä miehenä en voi olla miettimättä myöskään mahdollisuutta tarjota Superviikon ympärille rakennettua lippukampanjaa, jossa myydään lippupaketteja esimerkiksi viiteen otteluun – tai koko loppuvuoden otteluihin – Superviikon tuomassa nosteessa.

En malta myöskään olla ottamatta yhteistyökumppaneita huomioon. Monella paikkakunnalla seurat voisivat hyödyntää Superviikkoa tarjoamalla kuluttajille suunnattuja kampanjoita, esimerkiksi ravintoloiden kanssa. Joulu on suuren kulutuksen juhlaa ja tänä vuonna salibandy jää pahasti näistä rahavirroista paitsi.

Uskon, että hyvin rakennettu ja mietitty markkinointi, jonka voisi aloittaa jo elo-syyskuussa sarjaohjelman julkaisemisen jälkeen, toisi lehtereille paljon nykyisiä ja ennen kaikkea uusia potentiaalisia katsojia. Superviikon ympärille rauhassa rakennettu ottelutapahtuma tarjoaisi seuroille oivan ikkunan näyttää parasta osaamistaan, mikä saattaisi houkutella katsojat lehtereille myös jatkossa.

On selvää, ettei yksi Superviikko korvaa seurojen päivittäistä työtä, mutta se voisi olla yksi työkalu nostaa entisestään lajin profiilia. Mielestäni on kuitenkin selvää, ettei jatkossa nähdynkaltaisia kuukauden mittaisia taukoja voida pitää mukana.

Kuva: Jarno Kuusinen / AOP