Faneille.com - Urheilumedian ZlatanOn asioita, joita keski-ikäistyvä mieleni ei vain ymmärrä. Tai ainakaan suostu ymmärtämään. Yksi niistä on suomalaisten intomielinen suhtautuminen moottoriurheiluun. Siis (ainakin rahalta) haiseviin kotteroihin, jotka kiertävät ratoja monotonisessa rytmissä tai vaihtoehtoisesti kulkevat kuolemaa uhmaten pitkin kapeita asvaltti- tai sorateitä. Suomalaisessa DNA:ssa tuntuu olevan koodi, jolla kaikkia ratinpyörittäjiä pidetään vaihtoehtoisesti joko yli-ihmisinä tai todellisina luopioina.
Tuntuu, että esimerkiksi Kimi Räikkösellä on suorastaan oikeus rehvakkaaseen elämäntyyliin. Vastaavaa ei mielestäni suvaittaisi missään muussa urheilulajissa. Jari-Matti Latvala on puolestaan tulkittu monissa fanikirjoituksissa hasbeen-lupaukseksi, joka ei koskaan voita mitään suurta. Ilkeys häntä koskevissa kirjoituksissa on suorastaan häpeällistä. Entäs sitten uusi suuri poika toisen polven rallisti Kalle Rovanperä, joka taatusti jäi bensalenkkareiden kollektiiviseen muistiin ajamalla erikoiskokeen loppuun konepelti tuulilasia vasten kuin Timo Mäkinen aikoinaan. Hänestä on leivottu tähteä volyymilla, jollaista ei esimerkiksi jalkapallossa ole nähty aikoihin. Ja vain siksi, että hän osaa ajaa autoa. Niin ja älkääkä luulko, ettenkö tietäisi, että kuskit ovat rautaisessa kunnossa myös fyysisesti.
Omasta kulmastani katsoen moottoriurheilu onkin vain ja ainoastaan resurssien turhaa käyttöä. Toki sivistykseni riittää tietämään, että moottoriurheilulla on ollut tärkeä rooli monien autojen turvallisuuteen ja moottoritekniikkaan liittyviin testaukseen ja käytännön toteutukseen. Saatte kutsua ituhipiksi, mutta nyt eletään vuotta 2018 ja päällekäyvä ilmastonmuutos tekee moottoriurheilusta mielestäni vain ja ainoastaan ökyilyä. Tänä aikana samat testit kyetään tekemään paikallisesti tai tietokonesimulaatioilla. On siis vaikeaa perustella moottoriurheilua yhtään millään. Ainakaan perinteistä bensalla toimivaa moottoriurheilua.
Olenkin lievästi sanottuna pettynyt, että esimerkiksi Formula E -sarja on jäänyt huomioarvossa hyvinkin pieneksi. Tämän lisäksi minulla on vahvasti mielessä muutaman vuoden takainen kohu, joka koski Formula 1-sarjan moottoreiden teholukemien pienennyksestä johtuvaa äänenmuutosta. Moottorit eivät kuulemma pitäneet ykkösiin sopivaa ääntä ollenkaan, vaan niitä verrattiin myös ruohonleikkureihin. Tuntuukin, että moottoriurheiluväki haluaa tietoisesti viisveisata oman harrastuksen haitallisuuden ja kokevat oikeudekseen kuulla niiden kaikkein kuluttavimpien V10 ääniä ja tietenkin vain siksi, koska se on jotenkin hienompaa.
Eniten kuitenkin suomalaisten suhtautumisessa moottoriurheiluun mättää on kuskikeskeisyys. Todellisuudessa kyse on tietenkin insinöörien pelistä, jossa paras kalusto on aina lähes voittamaton. Tästä on parhaana osoituksena Jenson Buttonin maailmanmestaruus. Sen sijaan siis, että puhuttaisiin Suomen ainoasta ratamoottoripyöräilytallin omistajasta Aki Ajosta, niin puhutaan aina kuljettajista. Onneksi kuitenkin Toyotan nykyinen tallipäällikkö Tommi Mäkinen on muuttamassa tätä toiseen suuntaan. Kylläkin luultavimmin siitä syystä, että hän on myös ajajana saanut menestystä.
Ymmärrän, että kuskeilta vaaditaan ominaisuuksia, joita ei löydy läheskään kaikista ihmisistä vähiten allekirjoittaneessa. En kuitenkaan voi sille mitään, että nykyisenä tiedostamisen aikana moottoriurheilun fanittaminen tuntuu minusta suorastaan vanhanaikaiselta. Miten kukaan voi katsoa vierestä ja hurrata, kun fossiiliset polttoaineet palavat?
Kansikuva: Vesa Pöppönen / AOP