Huippupelaajia liukuhihnalta tuottava FC Schalke 04 voisi olla todellinen suurseura, jos se pystyisi itse hyötymään omasta kasvatustyöstään

Jalkapallomaailmassa on vähän kärjistetysti sanottuna periaatteessa vain kahdentyyppisiä seuroja. Niitä jotka ostavat ja niitä jotka myyvät. On Manchester Cityn, PSG:n ja Real Madridin kaltaisia jättiläisiä, jotka käyttävät poskettomia määriä rahaa saadakseen sen mitä kulloinkin ovat vailla. Sitten on seuroja kuten vaikkapa AS Monaco, Ajax tai Lyon jotka kehittävät vuosi toisensa perään huippupelaajia, päästen heidän avullaan säännöllisesti mukaan rahakkaisiin europeleihin. Kiertokulku täydentyy, kun nämä pelaajat myydään lopulta tähtitieteellisillä summilla suurseuroihin.

Näin jalkapallon ikiliikkuja toimii, eikä se osoita pysähtymisen merkkejä. Gelsenkirchenin ylpeys FC Schalke 04 on erikoinen ja jopa harvinaislaatuinen seura, sillä sen toimintatapa on jotain näiden kahden ääripään väliltä.

Isompiensa kuppaama

Talouslehti Forbes listasi arvokkaimpia jalkapalloseuroja. Schalke on Bundesliigan kolmanneksi arvokkain seura, heti Bayern Münchenin ja Borussia Dortmundin jälkeen. Maailman arvokkaimpien seurojen listalla gelsenkircheniläisseura ylsi sijalle 16, nousten Inter Milanin edelle ja aivan West Hamin ja Atletico Madridin vanaveteen.

Ei tarvitse kuin vilkaista sitä entisistä pelaajista koostuvaa listaa, jotka ovat Schalkesta lähteneet isompiin ympyröihin vuosien saatossa: Leroy Sane, Julian Draxler, Mesut Özil, Ivan Rakitic, Sead Kolasinac, Manuel Neuer – lista on loputon. Kuninkaansinisillä on yksi maailman parhaista pelaajakehitysohjelmista, kuten olemme vuosien ajan voineet huomata.

Siitä huolimatta seura ei pysty useinkaan pitämään kiinni pelaajistaan. Kuviosta tekee entistä absurdimman se, että Schalke ei edes saa kurottua eroa kiinni Euroopan kärkiseuroihin, koska juuri näille kilpaileville seuroille gelsenkircheniläisseura myy pelaajiaan. Niin Arsenal, Juventus, Barcelona, Bayern München kuin Liverpoolkin ovat päässeet kuorimaan kermat Schalken kakusta.

Pelaajamyynti on tietenkin hyvä asia sinänsä. Kuuluu asiaan, että pelaajia kaupataan hyvään hintaan ja saadut tuotot investoidaan takaisin joukkueeseen uusien nuorten pelaajien muodossa, jotka sitten aloittavat saman kiertokulun alusta. Esimerkiksi juuri Monaco tekee tämän briljantisti. Heiltä kupataan kirkkaimmat onnistujat vuosittain, mutta silti joukkueessa on aina kytemässä uusi lupaus valmiina astumaan valokeilaan. Tämän takia monet nuoret lupaavat pelaajat valitsevat juurikin Schalken tai Monacon kaltaisen seuran. Siellä on mahdolisuus kehittyä rauhassa, ennen viimeistä hyppyä kirkkaimmalle huipulle. Schalke pystyy tarjoamaan isoa vastuuta hyvässä näyteikkunassa.

Mutta muiden seurojen tapaan Schalke ei ole viime vuosien aikana onnistunut täysimääräisesti hyötymään lähteneistä pelaajistaan. Vaikka se pelaa tälläkin kaudella hyvää futista ja killuu sarjan kärkipäässä, ei Kuninkaansiniset pysty silti tosissaan osallistumaan mestaruustaisteluun, huolimatta vakavaraisuudestaan, perinteistään ja laajasta kannattajapohjastaan. On yksi selkeä syy jonka vuoksi se putoaa lähes poikkeuksetta aikaisessa vaiheessa europeleistä: Ilmaissiirrot, josta on tullut Schalkelle todellinen vitsaus.

Suurimmat tähdet vaihtavat maisemaa ilmaiseksi

Monet Schalken arvokkaimmista pelaajista ovat pystyneet pelaamaan sopimuksensa loppuun ja siirtymään sen jälkeen isompiin ympyröhin ilman, että gelsenkircheniläisseura olisi saanut minkäänlaista hyötyä kasvatustyöstään. Tilanne on melko poikkeuksellinen koko eurooppalaisessa futiksessa. Schalke on kärsinyt asiasta nyt muutaman vuoden ajan, ja uhkaa pudota sen takia pysyvästi keskikastin seuraksi, vaikka potentiaalia olisi paljon parempaankin. Ja ilman säännöllistä osallistumista Mestarien liigaan tai Eurooppa-liigaan, heidän on entistä vaikeampi paikata menetyksiään.

Schalke nettosi Sanen siirtymisestä Manchester Cityn riveihn komeat 50 miljoonaa euroa ja Draxlerin lähdöstä Wolfsburgiinkin 43 miljoonaa. Hienoja summia, mutta valitettavasti vain säännön vahvistavia poikkeuksia. Pelkästään viime kesänä Schalkesta lähti ilmaiseksi muun muassa Sead Kolasinac, Eric Maxim Choupo-Moting ja Klaas-Jan Huntelaar. Kaiken kaikkiaan varovaistenkin arvioiden mukaan näiden pelaajien yhteisarvo olisi pyörinyt noin 35 miljoonan euron tietämissä. Sen rahan Schalke olisi pystynyt investoimaan seuraan ja kuroa eroa Bayern Müncheniin kotimaan sarjassa. Ja todellisuudessahan seura olisi voinut netota edellä mainitusta kolmikosta vieläkin enemmän. Esimerkiksi Kolasinacin viimeinen kausi Veltins Arenalla oli niin loistokas, että pelkästään hänestä olisi voinut saada mojovan siirtokorvauksen. Toissavuonna Joel Matip ja Roman Neustädter vaihtoivat maisemaa ilman, että Schalke hyötyi siirroista rahallisesti mitenkään.

Schalke on seura, joka voi ylpeillä avoimesti omalla pelaajakehitysohjelmallaan ja siitä, ettei heidän tarvitse syytää satoja miljoonia euroja pelaajamarkkinoille saadakseen menestystä. He voivat luottaa omiin resursseihinsa. Seuralla on silti käsissään taloudellinen dilemma, joka on aiheutunut epäonnistuneesta suunnittelusta. Schalkella on kiistatta yksi maailman parhaimmista akatemioista, mutta se ei saa tällä hetkellä siitä optimaalisinta hyötyä. Lupaavimmat nuoret pelaajat ovat lähteneet ja virta vie poispäin edelleen.

Viimeisimpänä esimerkkinä on Leon Goretzka, jolla loppuu sopimus tämän kauden jälkeen. Hänen esisopimus Bayern Münchenin kanssa tuli julkiseksi hiljattain. Myös toinen huippulupaava pelaaja, Max Meyer, on ilmoittanut halustaan vaihtaa seuraa sopimuksensa umpeuduttua kauden jälkeen. Transfermarkt-sivuston mukaan Goretzkan markkina-arvo on tällä hetkellä jopa 40 miljoonaa euroa ja Meyerilläkin 16 miljoonaa euroa.

Merkittäviä summia hukattavaksi.

Max Meyer on yksi niistä lukuisista pelaajista, josta Schalke joutunee luopumaan ilmaiseksi. Todennäköisesti seura menettää lupaavan valmentajansakin lähivuosina. (Kuva All Over Press)

Pelaajan näkökulmasta on järkevää pelata sopimus loppuun ennen siirtoa isompaan seuraan. Monesti kun uusi seura saa haluamansa pelaajan ilman siirtokuluja, se voi tarjota tälle parempaa palkkaa. Esimerkiksi Bayern on luvannut Goretzkalle jopa 20 miljoonan euron allekirjoitusbonuksen, 10 miljoonan euron vuosipalkan päälle.

Schalken kannalta tässä kuviossa ei tietenkään ole mitään hyvää. Syyttävä sormi osoittaa seuran pukuosaston suuntaan. Schalkella on menossa nyt kolmas valmentaja ja toinen urheilutoimenjohtaja reiluun puolentoista vuoden sisään. Ja tempoilulla on ollut seuraamuksensa. Kolmen peräkkäisen Mestarien liigan lohkovaiheeseen yltämisen jälkeen, Schalke ei ole päässyt viidettä sijaa ylemmäksi Bundesliigassa nyt kolmeen kauteen. Viime kaudella sijoitus oli todella vaatimattomasti kymmenes.

Tänä vuonna tahti on ollut toinen valmentajasensaatio Domenico Tedescon alaisuudessa. Schalke on jyrännyt komeasti toiseksi ja se tähtää Eurooppaan ensi kaudeksi. Jos Tedesco jatkaa nähdynlaista tuloksentekoa, on täysin varmaa että suurseurat alkavat pian osoittaa kiinnostustaan 32-vuotiaaseen italialaisluotsiin. Ja koska käytännössä katsoen ei valmentajilla ole olemassa siirtomarkkinoita, tulee Schalke jälleen olemassa tutun ongelman edessä. Huippulupaus tekee lähtöä pois, eikä seura itse tule saamaan siirrosta mitään kompensaatiota itselleen.

Artikkelikuva: All Over Press

Lähteet: TransferMarkt, Forbes