Englannin lopullisen kisaryhmän pelaajista puolet on 90-luvulla syntyneitä. Joukkueen kuopuksia ovat tällä kaudella puskista huipulle nousseett Dele Alli ja Marcus Rashford, jotka ovat osoittaneet ettei päätä kylmää edes kovissa paikoissa. Uudet ihmepojat eivät lähtökohtaisesti ole Englannin avainpelaajia, mutta kuten kausi on osoittanut: nuorukaiset osaavat tarttua tilaisuuksiin. Voivatko tulokkaat nousta Englannin yllättäjiksi?
Kauden 2014–2015 vedellessä viimeisiään noin vuosi sitten, nuorukaiset tuskin haaveilivat pelaavansa vuoden päästä EM-viheriöillä. Itseasiassa Rashfordille kisalippu oli utopiaa vielä tammikuussa, kun 18-vuotiaalla hyökkääjällä ei ollut vyöllään vielä yhtäkään edustusmiehistön peliä. Vastaavasti Alli pelasi edelliskauden tuolloin ykkösliigassa pelannessa Milton Keynes Donsissa, josta Tottenham lunasti nuorukaisen omakseen jo tammikuussa, mutta jätti miehen lainalle aina kauden loppuun asti.
Moderni englantilainen keskikenttämies Alli
Asiantuntijoiden kuten Graeme Sounessin ylistämää 20-vuotiasta Dele Allia voi luonnehtia moderniksi englantilaiseksi keskikenttämieheksi. 188-senttinen keskikenttämies omaa ihanteellisen fysiikan, sillä pitkä raajainen nuorukainen on ulottuva, mutta myös nopeutta löytyy. Perienglantilaiseen tyyliin Alli on varustettu loistavalla perustekniikalla, sillä miehen jaloista pallo lähtee seuraavaan osoitteeseen millintarkasti, jonka lisäksi nuorukaisen ensimmäinen kosketus on fantastinen. Allin ainoaksi miinukseksi voidaan lukea kuuma pää, joka kiehuu välillä yli. Nykypäivän huippufutareista paras vertailukohta on Juventuksen Paul Pogba. Vaikka ranskalainen viihtyy hieman Allia alempana on Pogba ominaisuuksiltaan hyvin samankaltainan: isokokoinen, ulottuva, tekninen ja hyvä pallon liikuttaja.
Kookas Alli on monellakin tapaa ihanteellinen keskikenttämies. Kuva: Getty
Allin kenties suurin vahvuus löytyy kuitenkin juuri korvien välistä nuorukaisen lukiessa peliä ihailtavalla tavalla. Alkukaudella keskikentän pohjalla viihtyneen Allin kausi lähti toden teolla lentoon Mauricio Pochettinon siirrettyä nuorukaisen kymppipaikalle marraskuisessa Pohjois-Lontoon Derbyssä. Kärjen alapuolella Alli teki runsaasti juoksuja linjan taakse, mikä avasi runsaasti tilaa Valioliigan maalipörssin voittaneelle Harry Kanelle. Itse asiassa kun katsoo Kanen kautta, lähti sekin toden teolla lentoon maanmies Allin siirryttyä kärjen alapuolelle. Lopulta Valioliigan tähdistöön arvostetusta kaksikosta Kane kokosi komeat 25 osumaa, kun taas Allin saldo oli kymmenen maalia ja yhdeksän syöttöä. Muutenkin Tottenham oli vaikeuksissa ilman nuorta tähteään. Valioliigapeleistä, jotka Alli aloitti joko penkillä tai ei pelannut ollenkaan onnistui Tottenham voittamaan vain yhden.
Pelasi kookas nuorukainen sitten konehuoneessa tai kymppipaikalla on nuorukainen jo nyt huippupelaaja ja jotakin Allin kyvyistä kertoo se, että Roy Hodgson nappasi miehen mukaan maajoukkueeseen ainoastaan seitsemän pelatun Valioliigapelin jälkeen. Myös maajoukkueessa vakuuttanutta nuorukaista voikin pitää niin sanottuna ”no-brainer”-valintana Hodgsonille.
Rashfordin lentokeli ei ota loppuakseen
Toisten epäonni on toisen onni. Näin kävi vuonna 1997-syntyneelle Marcus Rashfordille, joka aloitti kauden ManU:n alle 18-vuotiaiden joukkueessa. Helmikuussa nuorukainen sai tilaisuutensa edustusmiehistössä lähes varkain, kun Wayne Rooney oli loukkaantuneena, James Wilson lainattu Brightoniin ja reservijoukkueen ykköskärki Will Keane niin ikään loukkaantuneena. Itseasiassa Rashfordin helmikuisen debyyttiottelun avauskokoonpanossa 9-paikalla komeili Anthony Martial, mutta Ranskan kisakoneessa mukana oleva nuorukainen loukkasi alkulämmöillä takareitensä ja joutui näin ollen tekemään tilaa Rashfordille.
Tuon helmikuisen illan jälkeen Old Traffordin uudesta suosikista ei ole ollut epäilystäkään. Kaksi maalia ensin FC Midtjyllandin verkkoon ja muutama päivä myöhemmin Arsenalin verkkoon iskenyt nuorukainen nappasi Unitedin ykköskärjen paikan, eikä luovuttanut sitä enään missään vaiheessa loppukautta. Matkaan mahtui muun muassa ottelun ainokaiseksi jäänyt voittomaali Manchesterin paikallispelissä sekä voittomaali FA Cupin puolivälierässä West Hamia vastaan.
Unitedin numero 39 tuuletti useaan otteeseen tänä keväänä. Kuva: Getty
Mikä sitten tekee Rashfordista niin hyvän hyökkääjän? Ensinnäkin nuorukainen on nopea ja osaa käyttää vauhtiaan. Toisekseen Rashford on osoittanut olevansa henkisesti vahva ja valmis pelaaja, sillä päätä ei kylmää ratkaisupaikoissa. Nuorukaisen valinta jo 26-miehen esijoukkueeseen herätti runsaasti keskustelua, saatikka sitten valinta lopulliseen joukkueeseen, mutta todellisuudessa Rashfordin valinta on helposti perusteltavissa, jo ihan siitäkin syystä, että mies osui heti maajoukkuedebyytissään Australiaa vastaan. Nuori hyökkääjä on työteliäs, nopea ja todistetusti hyvä viimeistelijä, toisin sanoen vähintäänkin optimaalinen vaihtomies tappioasemassa.
Mihin nuorukaisten rahkeet riittävät?
Vielä kaksiin seuraaviin alle 21-vuotiaiden EM-kisoihin ikänsä puolesta mahtuvat nuorukaiset voivat olla Hodgson ässät hihassa. Kumpainenkin on osoittanut, ettei päätä kylmää kovassakaan paikassa ja vahvasta luonteesta kertoo erityisesti se tosiasia, että kumpikin on tarttunut annettuihin saumoihin.
Nousi kaksikko sitten parrasvaloihin tai ei, ovat nuorukaiset todennäköisesti jalkapallon synnyinmaan kantavia voimia pitkään tulevaisuudessa. Tämän kaltaisia ennustuksia tosin heiteltiin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten Theo Walcottista, joka jäi lopulta nykyisen kisaryhmän ulkopuolelle, mutta asia mikä erottaa Allin ja Rashfordin Walcottista on se, että kumpainenkin on huomattavasti Arsenalin kiituria monipuolisempia.
Raketinlailla huipulle noussutta kaksikkoa voisikin käyttää ilmentämään uutta englantilaissukupolvea. He ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan kokonaisvaltaisia, pelitaidoiltaan monipuolisia, työteliäitä ja ennen kaikkea ennakkoluulottomia, moderneja jalkapalloilijoita.
Mikä on suosikkijoukkueesi kisoissa? Vastaamalla kysymykseen saat 10 euron riskittömän vedon Betssonille. Pääset mukaan tästä.
Kansikuva: Getty
Twitter: @JalmuTiira