Saksalaisen jalkapalloilun historiassa on lukematon määrä seuroja, jotka eivät ole tunnettuja saati erityisen suosittuja, mutta ovat siitä huolimatta jollain selittämättömällä tavalla kiinnostavia. Yksi tällaisista seuroista on Saksan finanssipääkaupungissa vaikuttava FSV Frankfurt.
Saatoit ehkä lukea hiljattain julkaisemamme tarinan Bundesliigan kärkipäässä porskuttavasta Eintracht Frankfurtista. Myös kaupungin toinen, selvästi isoveljensä varjoon jäävä sinisiä ja mustia raitoja ylpeänä kantava seura ansaitsee tulla huomioiduksi.
Laitakaupungin seura ilman minkäänlaista menestystä
Ensinnäkin, Frankfurt on yli 700 000 asukkaan kaupunki ja pitkälti yli miljoonan ihmisen metropolialue. Tällaisiin numeroihin peilatessa on kummallista, että niin pieni määrä ihmisiä sympatisoi FSV Frankfurtia. Kyseessä onkin pieni seura jopa pikkuseurojen kategoriassa – ja vieläpä yhdessä Saksan suurimmissa kaupungeissa.
Miten tämä on mahdollista? Se, että kyse on laitakaupungin joukkueesta voi olla yksi selitys. Seura perustettiin Bornheimin kapunginosassa jo vuonna 1899. Kyseessä on piskuinen alue, jossa asuu vain muutama kymmenentuhatta ihmistä. Bornheimin lempinimi oli vielä 1900-luvun alussa ”Iloinen kylä – Das lustige dorf”, alueella vaikuttaneen punaisten lyhtyjen alueen vuoksi. Koska seuran juuret ovat liki kaupungin rajalla, on melko lailla luonnollista että tavallinen keskustan alueella asuva frankfurtilainen valitsee suosikikseen Eintrachtin, yhden Saksan isoista seurajoukkueista.
Toinen syy FSV:n vähäiseen suosioon on yksinkertaisesti se, ettei seura ole ollut käytännössä koskaan menestynyt. Suurimmat meriitit ovat 1900-luvun alkuvuosilta, jolloin seura voitti pari kertaa alueellisen sarjan. Saksan mestaruussarjan finaaliin se ylsi vuonna 1925, häviten kuitenkin tittelin 1. FC Nürnbergille. Käytännössä siis kaikki ihmiset jotka ovat nyt alle 90-vuotiaita, eivät ole koskaan nähneet FSV Frankfurtin voittavan yhtään mitään.
Eintrachtin haastaminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi
Toisen maailmansodan loppuessa vuonna 1945 perustettiin maantieteellisin perustein eri lohkoihin jaettu Oberliga. Se toimi tuohon aikaan Saksan jalkapalloilun päärsarjana. Eteläisessä Oberliga Süd- lohkossa pelasi kolme Hessenin osavaltion joukkuetta: FSV Frankfurt, Eintracht Frankfurt sekä Kickers Offenbach.
FSV:llä oli tuolloin oma pieni etsikkoaikansa nousta alueensa ykkösseuraksi, jossa se epäonnistui. Seura voitti kuitenkin muutaman kerran Eintrachtin derbyotteluissa, joka lienee sarjan viidennen sijan lisäksi ainoat mainitsemisen arvoiset asiat 1950-luvun tietämiltä.
Maaliskuun 9.päivä vuonna 1957 FSV Frankfurtin onnistui kukistaa paikalliskilpailijansa kotikentällään, vaatimattoman kymmentuhatpäisen yleisömäärän todistaessa tapahtumaa. Tuo 4-3 voitto on sen viimeisin Eintrcaht Frankfurtista.
FSV Frankfurt putosi vuonna 1962 Oberligasta toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, eikä se ole sen jälkeen enää koskaan pystynyt nousemaan pääsarjatasolle. Vuonna 1963 näki päivänvalon nykymuotoinen Bundesliiga, johon ei FSV:lla ollut asiaa.
Elokuva-alan vaikuttaja Karl-Heinz Böllinghaus otti FSV Frankfurtin hallintaansa vuonna 1964, luvaten johdattaa seuran kärkitaisteluun mukaan ja siitä aina Bundesliigaan saakka. Böllinghaus ei kuitenkaan pystynyt olemaan sanojensa mittainen mies, vaan seura pysyi keskikastin joukkueena kakkostasolla ja sen yleisömäärä oli laskusuhdanteessa.
Heikko talous vaivasi FSV Frankfurtia myös seuraavien vuosien ajan, sen jurnuttaessa toisen ja kolmannen sarjatason välillä useiden vuosien ajan. Vuonna 1975 FSV nousi vasta perustettuun 2. Bundesliigaan, jossa se pysyi yhtäjaksoisesti aina kevääseen 1983 saakka. Sen jälkeen oli edessä jälleen steppi alaspäin, amatööritasolle.
Kolmannella sarjaportaalla tahkonnut FSV ei osannut sopeutua elämään amatööriseurana, eikä se myöskään pystynyt houkuttelemaan suuria ihmismassoja kotiotteluihinsa. Yleisökeskiarvon pyöriessä noin 700 katsojan kieppeillä, ei seuran tulevaisuuden näkymät olleet todellakaan ruusuiset. Seurassa ei kuitenkaan luovutettu, vaan unelma 2. Bundesliigasta eli edelleen sitkeästi.
Kova työ palkittiin lopulta kauden 1993-1994 päätteeksi, kun FSV nousi karsintaotteluiden päätteeksi 2. Bundesliigaan.
Mutta kuten odottaa sopi, ilo oli lyhytaikaista. Kaudella 1994-1995 FSV voitti vaivaiset kolme ottelua ja sen maaliero jäi 64 osuman verran miinukselle. Tuloksena oli jälleen nopea putoaminen sarjasta.
Loppu oli lähellä keväällä 1996
Seuraavan kauden alku 3. Liigassa oli ohdakkeinen. Pelaajalisenssien kanssa oli ongelmia, jonka vuoksi FSV:n rosteri koostui vain juniori-ikäisistä pelaajista. Paperiasiat saatiin kuntoon viimein kauden kynnyksellä, mutta lähtökohdat olivat kaikkea muuta kuin otolliset.
Pelit sujuivat tahmeasti eivätkä ne juuri kiinnostaneet yleisöä. Seuralla oli palkanmaksun kanssa vaikeuksia ja FSV:n konkurssi näyttikin väistämättömältä keväällä 1996. Kauden päättävä kotiottelu SG Egelsbachia vastaan oli tarkoitettu viimeiseksi kamppailuksi kaupunginosaseuran historiassa.
Se kuitenkaan sitä ollut. Esiin astui Frankfurtissa asunut Bernd Reisig, joka oli toiminut jo vuosien ajan seuran yhtenä puuhamiehenä. Hän halusi pelastaa itselleen tärkeän yhteisön ja otti FSV:n johtaakseen. Reisig näki paljon vaivaa taistellakseen rakkaan seuransa takaisin jaloilleen. Hän hoitikin virkaa aina vuoteen 2010 saakka.
Toiminta jatkui mutta rahanpuute vei bornheimilaiset kolmannelta portaalta vielä yhden pykälän alaspäin neljännelle sarjatasolle, joka noina vuosina kulki nimellä Oberliga Hessen. Siellä FSV vietti vuodet 2000-2007.
Kauden 2006-2007 päätteeksi FSV nousi kolmosliigaan ja heti vuotta myöhemmin koitti kaivattu nousu takaisin 2. Bundesliigaan. Silti yleisö ei edelleenkään löytänyt tietään rappioromanttiselle Bornheimer Hang Stadionille. Pienen kyläseuran lailla toimiva FSV Frankfurt ei kiinnostanut bisneskaupungin asukkaita edelleenkään. Riisuttu 12 500 ihmisen pyhättö oli käytännössä satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta aina puolillaan, vierasjoukkueen kannattajien vastatessa tunnelmasta.
Seura yritti nostaa hypeä paikallisten keskuudessa sen noustua vihdoin takaisin ”Zweiteen”. Frankfurtin asukkaille lähetettiin postitse mainoskirjeitä, kaikkiaan jopa 160 000 kappaletta. Sen mukana tuli kuponki, jolla pääsisi ilmaiseksi yhteen kotipeliin kauden alussa.
Tammikuussa 2009 FSV sai maanlaajuista huomiota sen järjetettyä tempauksen Rot Weiss Ahlenia vastaan teemalla ”katso peli ensin, maksa vasta sitten”. Kannattajat voisivat ottelun jälkeen päättää itse, että oliko tapahtuma maksun arvoinen. FSV voitti komeasti 4-0, mutta siitä huolimatta 3686 paikallaolijasta vain 1187 ihmistä käytti maksuoption. Ottelun tuotto oli vaivaiset 6100 euroa.
Kahdeksan 2. Bundesliigassa vietetyn kauden jälkeen FSV putosi lopulta yhtä nopeasti alas kuin oli sieltä aiemmin noussutkin.
Nykyhetki
Tällä hetkellä FSV Frankfurt elää ja toimii edelleen pitkälti vapaaehtoisvoimin, vailla isoja tavoitteita. Kausi 2015-2016 jäi seuran osalta toistaiseksi viimeiseksi 2. Bundesliigassa.
Keväällä 2016 se oli vielä ennen toiseksi viimeistä kierrosta pisteen verran putoamisviivan yläpuolella, mutta ei kyennyt lopulta pitämään siitä kiinni. Seuraavalla kaudella syöksy jatkui edelleen ja seura jäi koko 3. Liigan jumboksi, keräten 38 ottelussa vaivaiset 25 pistettä.
Nyt Regionalligaa tahkoava seura on enemmän kaltaistensa joukossa. Neljännellä sarjaportaalla sen budjetti on samalla viivalla muiden saman sarjan seurojen kanssa, toisin kuin aiemmin. FSV Frankfurt toimii nykyään entistä voimakkaammin amatööripohjalta ja se näyttää sopivan seuralle hyvin. Sinimustien pieni, mutta uskollinen kannattajapohja pitää seuran hengissä. Se on yhteisö, jonka jokainen jäsen on kuin yhtä perhettä.
Aina voi jossitella kuinka olisi saattanut käynyt, jos FSV olisi pärjännyt 60-luvulla edes vähän paremmin, ja se olisi otettu mukaan Bundesliigaan heti sen perustamisen yhteydessä.
Frankfurt tunnetaan pilvenpiirtäjistään, mutta ehkä aina ei ole tarpeen kurkottaa pilviin. FSV Frankfurt on ison kaupungin pikkuseura. Ja kaunis juuri siksi.