KOHTI MANCHESTERIA – Voita matka Old Traffordille ManU–Arsenal-otteluun.Seuraaviin tosipeleihin on vielä aikaa, mutta Huuhkajat palaavat tulevalla viikolla estradille, kun edessä on tuplamaaottelut Makedoniaa ja Maltaa vastaan. Suomi lähtee otteluihin hieman uusiutuneella joukkueella, sille viime vuosien avainpelaajista Perparim Hetemaj, Kari Arkivuo ja Niklas Moisander päättivät lopettaa omat komeat maajoukkueuransa viime karsintoihin. Faneille.comin jalkapallojaoston Jaakko Tiira ja Kalle Tamminen kokoontuivat ja pohtivat, mitä tulevilta maaotteluilta on lupa odottaa.
Huuhkajat valmistautuu syksyllä alkavaan Nations Leagueen otteluilla Makedoniaa ja Maltaa vastaan. Minkälaisia otteluita odotat näkeväsi?
JT: Jo se, että Huuhkajat pelaa pelinsä Turkissa, kertoo kuinka antikiimaisista matseista on kyse. Turkin lämpö toki on Suomen talvea mieleisempi ja riskittömämpi miljöö. Myös vastustajat ovat hieman erikoisia, sillä kummatkin tulevat pelaamaan Nations Leaguen alimmassa, eli D-divarissa. Markku Kanervan pyrkimyksenä on kaiketi kehittää joukkueen pallollista pelaamista. Rive teki loppukarsinnoissa Huuhkajista tiiviin ja yhtenäisen ryhmän, mutta pelivälineen kanssa eteneminen oli arvatenkin heikoilla kantimilla. Näin ollen odotan Huuhkajien olevan aloitteellinen ja keskittyvän tuloksen sijaan harjoittelemaan etenemis- ja murtautumismalleja, joiden täytyy olla kunnossa, kun tosipelit alkavat.
KT: Samaa mieltä veli-Tiiran kanssa siitä, että kiima Huuhkajien otteluita kohtaan on harvinaisen vähissä. Vaikka harjoituspelit harvoin tarjoavat pelillisiä ihmeellisyyksiä, on Suomella edessä tärkeää kaksi ottelua. Vastukset eivät huimaa päätä, mutta myös edessä häämöttävässä Nations Leaguessa kohtaamme Viron kaltaisia maita, joita vastaan Suomi tullee hallitsemaan ottelutapahtumia ja pitämään palloa. Malta on toki tasoa huumorivastus, mutta Makedonia tarjonnee Suomelle jo jonkinlaista haastetta. Vaikka Makedonia ei ole se seksikkäin vastustaja, on maalla kuitenkin varsin kelvollinen pelaajamateriaali, joka koostuu pääosin hyvissä Eurooppalaisissa sarjoissa pelaavista pelaajista. Useamman runkopelaajan lopetettua maajoukkueessa on avauskokoonpanon paikkoja jaossa, joten odotan näkeväni nälkäisen ja taistelevan Huuhkaja-lauman.
Oliko Kanervan nimeämässä pelaajalistassa jotain isoja yllätyksiä?
JT: Eipä juuri. Ryhmä oli pitkälti paras mahdollinen, mikä nykytarjokkaista oli valittavissa. Se on mielestäni hyvä asia ja viittaa juuri edellisessä vastauksessa esiin nostamaani pallollisen pelaamisen harjoitteluun. Jotkut ovat äimistelleet Caenissa muutaman Ligue 1 -pelin urakoineen Timo Stavitskin poisjättämistä, mutta itse en pitäisi tätä mitenkään skandaalin käryisenä. Puhutaan kuitenkin pelaajasta, joka ei ole edustanut edes alle 21-vuotiaiden maajoukkuetta. Askel kerrallaan. Vastaavasti Fredrik Jensenin isoveli Richard Jensen olisi ollut mielenkiintoinen näky, sillä topparina viihtyvä peluri on murtatunut Twenten kokoonpanoon alkuvuodesta. Esimerkiksi FC Lahden Kalle Taimen olisin jättänyt vanhemman Jensenin tieltä kotiin.
KT: Kaikella kunnioituksella Kalle Taimea kohtaan, en kuitenkaan haluaisi nähdä Lahdessa pelaavaa topparia mukana Huuhkajien pelaavassa kokoonpanossa, kun karsinnat alkavat. Taimi on hyvä liigatoppari, mutta ainakin itselläni on suuria vaikeuksia nähdä, miten 26-vuotias liigajyrä voisi missään vaiheessa olla minkäänlainen vastaus Huuhkajien pelillisiin tarpeisiin. Poissaolevista pelaajista olisin ehdottomasti halunnut nähdä Berat Sadikin näissä otteluissa. Sadikin viime vuodet ovat olleet vaikeita, mutta ennen epäonnista Venäjän reissua hän oli yksi Sveitsin pääsarjan parhaista pelaajista. Nyt mies tuntuu löytäneen taas kadossa olleen itseluottamuksen ja kasassa on jo yhdeksän maalia Kyproksen pääsarjassa. Sadik on pelaajatyypiltään erilainen kärki kuin Teemu Pukki tai Joel Pohjanpalo ja uskoisin hänelle olevan tilausta, kun Suomen tosipelit alkavat.
Keneltä yksittäisiltä pelaajilta odotat eniten näissä otteluissa?
JT: Huuhkajien ryhmä on muutaman kokeneen ketun lopettamispäätösten myötä todella tasainen ja juuri kollektiivina pitäisi pärjätä. Jos kuitenkin joku pelaaja pitää nostaa esiin, on se ehdottomasti Joel Pohjanpalo. Suomalainen on jäänyt Bayer Leverkusenissa täysin statistiksi, mistä kertoo vain 164 pelattua minuuttia tällä kaudella. Sarjapeleissä Pohjanpalo ei ole avannut kertaakaan. HJK-kasvatti täyttää syyskuussa 24 vuotta, joten hän ei voi enää roikkua vähällä vastuulla, vaan minuutteja pitäisi saada. Onneksi niitä on sentään maajoukkueessa tarjolla. Juuri maaottelut ovat oiva näytönpaikka ja niissä pitäisi onnistua, jotta uusi työnantaja olisi mahdollisimman kovaa tasoa.
KT: Jolle on hyvä nosto Jalmulta, sillä HJK-kasvatin nykytaso on ainakin itselleni iso arvoitus vähäisen peliajan vuoksi. Pohjanpalon romahdus kohutusta nuorisolupauksesta Leverkusenin penkkiveikoksi on ollut nopea ja yllättävä ja ensi kesänä on tapahduttava jotain, jotta Jollen ura palaisi takaisin raiteilleen. Pohjanpalon lisäksi odotan, että Skotlannin liigassa hyvää jälkeä tehnyt keskikenttäpelaaja Glen Kamara saa rehdin näyttöpaikan todistaa osaamistaan. Skotlannin liigan todellinen taso on itselleni täysi kysymysmerkki, mutta Kamara on ollut läpi kauden joukkueensa eniten kehuja saanut pelaaja ja Suomen keskikentällä on tilaa kahden suunnan pelaajalle Perparim Hetemajn lopetettua maajoukkueuransa.
Joel Pohjanpalon onnistumiset ovat olleet viime kuukausina vähissä. (Jaakko Stenroos/All Over Press)
Viime viikon kovin suomalaisuutinen taisi kuitenkin olla Eremenkon katraan nuorimmaisen Sergein päätös olla edustamatta jatkossa Suomea. Millä fiiliksillä otit uutisen vastaan?
JT: Olin tietysti erittäin pettynyt, sillä kyseessä on yksi Suomen kovimpia lupauksia. On kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä on 19-vuotias lupaus, jolla on vielä pitkä matka huipulle. En muutenkaan pitänyt Eremenkoa mitenkään poikkeuksellisena talenttina, vaan hän on yksi monista lupaavista suomalaisista. Moni tuntuu olettavan, että kyse oli automaattisesti urheilullisista syistä tehty, mutta voi hyvin olla, että Eremenko kokee Venäjän henkiseksi kotimaakseen ja teki valinnan kulttuurisin perustein. Loogisin syy lienee kuitenkin mahdollisuus saada paikallisen pelaajan status Venäjän liigassa, joka onnistuu vain edustuskelpoisuutena Venäjän maajoukkueeseen. En sulkisi tätä vaihtoehtoa pois, koska pelaaja siirtyi Spartak Moskovaan juuri surullisen kuuluisan Spartaks Jurmalan kautta. Huuhkajien kannalta päätös oli valitettava, mutta ei mikään maailmanloppu. Vastaavasti suurimman rimanalituksen teki Yle Urheilu, jonka julkaisemassa kommentti-jutussa oletettiin Eremenkon päätöksen johtuvan urheilullisista syistä ja kerrottiin, ettei Huuhkajilla tule olemaan toivoa kisoihin edes tulevaisuudessa. Tiedä sitten ottiko Huuhkajien menetys Viasatille näin koville, mutta maajoukkueen tulevaisuuden dumaaminen lähinnä fiilispohjalta ei ole kriittisyyttä, vaan silkkaa typeryyttä.
KT: Sergei Eremenkosta on jostain syystä viime päivinä maalailtu hänen todellista tasoaan kovempaa pelimiestä. On totta, että Eremenkon klaanin nuorimmainen on lupaava pelaaja, mutta vielä toistaiseksi hän ratsastaa melko ohuilla näytöillä. Moni voivotteli pitkään Carl Jenkinsonin päätettyä edustaa Englantia eikä hänenkään uransa kovista odotuksista huolimatta ole edennyt kovin voimakkaassa nousukiidossa. Eremenkolla on pitkä matka Venäjän maajoukkueeseen ja tämä tuskin oli edes siirron perimmäinen motiivi. Kuten Jaakko edellä totesi, taitaa vaihdon suurin syy olla Venäjän liigan oudossa ulkomaalaiskiintiössä. Venäjän sarjat eivät tunne kaksoiskansalaisuutta, mutta nyt Eremenko lasketaan ”virallisesti” venäläiseksi. Venäjän liigan sääntöjen mukaan jokaisessa ottelussa kentällä pitää olla vähintään kuusi Venäjän kansalaista, joten Eremenkon mahdollisuudet peliajan saamiselle kasvoivat huomattavasti, sillä oikeasti laadukkaista kotimaisista pelaajista on pulaa myös Venäjän kaltaisessa jalkapallomaassa.
Olympiastadionin remontti jatkaa Huuhkajien evakkoa ja pelit pelataan viime karsintojen tapaan Tampereella ja Turussa. MTV Sportin Timo Innanen olisi halunnut nähdä maajoukkueen Telian tekonurmella, joka olisi ollut vastustajille vieras alusta. Mitä mieltä olet Innasen näkemyksestä?
JT: Innasen ajatus on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta aivan näin dramaattisesti en asiaa näe. Maikkarin toimittaja perusti näkemyksensä juuri tekonurmen tuomaan etuun, joka ei ole muille tuttu alusta ja vetosi muun muassa HJK:n esimerkkiin. Ensinnäkin etu on huomattavasti pienempi kuin HJK:lla, sillä Huuhkajien pelaajista valtaosa pelaa ja treenaa luonnonnurmella. Myös Klubi-esimerkki on ontuva, sillä kuten viime vuodet ovat osoittaneet, ei HJK ole liiemmin eurokentillä pärjännyt. Kuulun siihen leiriin, jonka mielestä jalkapalloa pitäisi pelata aina – kun se olosuhteiden puitteissa on mahdollista – luonnonnurmella, koska se on paras alusta. Joten, mielestäni Ratina ja Veritas Stadion ovat hyviä pyhättöjä Olympiastadionin remontin valmistumista odotellessa.
KT: On totta, että HJK on saanut europeleissä hyviä tuloksia kotikentällään, osittain monille huippupelaajilla vähemmän tutun pelialustan vuoksi. Olen samaa mieltä Jaakon kanssa siitä, että HJK ja maajoukkue eivät ole vertailukelpoisia, sillä toisin kun Huuhkajat, harjoittelee HJK pääsääntöisesti aina kyseisellä alustalla. Idea on kiehtova ja olen Innasen kanssa samaa mieltä siitä, että Suomen tulisi käyttää kaikki pienetkin asiat hyväksi maksimoidakseen mahdollisuudet saada hyvä tulos kaikista otteluista. En kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että Telia tarjoaisi tähän sen parempia vaihtoehtoja kuin Veritas tai Ratina. Lisäksi mielestäni on ihan hyvä, että Suomen otteluita viedään myös muualle kuin Helsinkiin siihen asti, kun Olympiastadionin remontti valmistuu.
Kansikuva: All Over Press