HJK:ssa on toista vuotta putkeen suuren mietinnän paikka. Klubi operoi selvästi Veikkausliigan suurimmalla budjetilla, joten mestaruuden karkaaminen kehäkolmosen ulkopuolelle on valtava takaisku helsinkiläisille.
HJK:n päättynyt kausi muistutti hyvin pitkälti viime vuotista. Europeleihin asti kaikki näytti vielä hyvältä, mutta syksyn sukellus vesitti haaveet mestaruudesta. Viime vuonna suurin syy oli loppukesästä alkanut massiivinen loukkaantumissuma. Tänä vuonna loukkaantumisia ei tarvinnut tulla lukumääräisesti yhtä paljoa, kunnes korttitalo romahti lopullisesti.
Klubilla olikin suuria puutteita joukkueen rakenteessa. Atomu Tanaka ja Taye Taiwo osoittivat jo alkukaudella olevansa ylivertaisia pelaajia Veikkausliigaan, ja kaksikon menettäminen sairastuvalle lähes samaan aikaan koitui kohtalokkaaksi. HJK:lla ei ollut korvaavia pelaajia tilalle, mikä näkyi varsinkin hyökkäyspelissä. Taiwo teki aktiivisesti nousuja laidaltaan, mutta Atom oli käytännössä koko hyökkäyspelin sielu. Tanakan ollessa kentällä HJK saalisti keskimäärin 2,12 pistettä per ottelu ja teki 1,94 maalia peliä kohden. Ilman Tanakaa pisteitä kertyi 1,38 ottelua kohden ja maaleja syntyi 1,13 per 90 minuuttia.Toni Kolehmainen ja kumppanit joutuivat epäkiitolliseen asemaan yrittäessään täyttää vaativan kymppipaikan saappaita.
Kausi ei kaatunut pelkästään tähtikaksikon loukkaantumisiin, sillä HJK:lla oli ollut Veikkausliigassa pelillisiä ongelmia jo alkukaudellakin. Etunenässä Atom sai kuitenkin omalla henkilökohtaisella panoksellaan käännettyä monia kamppailuja Klubin eduksi ja näin ollen pelilliset murheet jäivät taka-alalle. Klubilla ei vaikuttanut olevan mitään selkeitä hyökkäysmalleja, vaan alkukauden onnistumiset tulivat lähinnä hyvien yksilösuoritusten myötä. Atomin tipahdettua korttitalo sortui lopullisesti. Kukaan Klubin hyökkäyksestä ei oikein tiennyt mitä tehdä, kun pallo saadaan riistettyä.
Tai no, Alfredo Morelos tiesi. Kolumbialainen oli ainoa syy, minkä takia HJK oli ylipäätänsä mukana mestaruustaistelussa päätöskierrokselle asti. Moreloksestakin olisi ollut saatavissa enemmän irti, mikäli terävästi viimeistelevälle hyökkääjälle olisi saatu enemmän palloja.
Klubin peli ei häikäissyt missään vaiheessa kautta. Joukkueen materiaali oli Veikkausliigaan ylivoimainen, mutta pelitapa oli silti todella varovainen. Vastustajat käyttivätkin Klubin haavoittuvaisuutta hyväkseen. Mika Lehkosuo panttasi usein vaihtoja aivan viime hetkille asti ja monesti puolustavat vaihdot kostautuivatkin. Puolustavampi pelitapa on toiminut hyvin europeleissä, mutta Veikkausliigassa joukkueen pitäisi pystyä pelaamaan selvästi hyökkäävämmin. Ne ajat ovat enää kaukainen muisto, kun Klubi teki kentällä mitä halusi ja murskasi vastustajat keskittymällä pelkästään hyökkäyspeliin. Esimerkiksi kaudella 2011 HJK teki pelkästään kotiotteluissaan (56 maalia 17 ottelussa) enemmän maaleja kuin tällä (52 maalia) tai viime kaudella (45 maalia) yhteensä.
HJK:lla onkin edessä vakava peiliin katsomisen paikka. Lehkosuon asemaa on kyseenalaistettu varsinkin fanien toimesta, mutta päävalmentaja saanee jatkaa. Pelkästään jo senkin takia, että potentiaalisia vaihtoehtoja uudeksi päävalmentajaksi ei juurikaan ole. HJK:n joukkue uudistuu jälleen paljon, mikä ei välttämättä ole lainkaan huono merkki. Talvi onkin iso testi HJK:lle seurana ja yhtä lailla myös Lehkosuolle. Päättynyt kausi opetti varmasti paljon, mutta ottaako HJK virheistään opiksi? Mestaruuden karkaaminen Helsingin ulkopuolelle kolmatta kertaa putkeen olisi lähes katastrofi, kun ottaa huomioon HJK:n resurssit. Mikäli organisaatiossa osataan kääntää rajut pettymykset voimavaraksi, niin ehkä pystikin saattaa viimein löytää tiensä takaisin Töölöön.
Kansikuva: All Over Press