Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Kovia kokenut Huuhkajalauma palaa reilun viikon päästä pelikentille tuplamaaottelun merkeissä. Päävalmentaja Markku Kanerva julkaisi eilen maaotteluihin valitut pelaajat ja lista ei sisältänyt suurempia yllätyksiä. Samalla kävi karulla tavalla selväksi se, miten kapea Suomen materiaali tällä hetkellä on.
Suomen MM-karsinta Venäjällä pelattavaan lopputurnaukseen on sujunut murheellisissa merkeissä. Kovaan lohkoon arvotun maajoukkueemme odotukset käynnissä oleviin karsintoihin olivat pienet, mutta jollain ihmeellisellä tavalla Suomi on onnistunut silti pettämään uskolliset kannattajansa. Kuuden pelatun ottelun jälkeen Suomi on tukevasti karsintalohkonsa pohjilla yhdessä debytantti-Kosovon kanssa. Kasassa on yksi vaivainen piste maalieron ollessa pakkasen puolella kuuden osuman verran.
Parhaimmalla mahdollisella kokoonpanollaan Suomi saa jalkaan varsin kelvollisen joukkueen, mutta parinkin avainpelaajan samanaikainen poissaolo on pienimuotoinen katastrofi. Tälläkään kertaa Huuhkajat ei pääse pelaamaan optimiavauksellaan, sillä kapteeni Niklas Moisander on vielä sivussa ikävän reisivammansa vuoksi. Myöskään ”Perpa” Hetemajn esityksistä emme pääse nauttimaan kahdesti, sillä kosovalaistaustainen mies ei ymmärrettävistä syistä halua pelata tälläkään kertaa toista kotimaataan vastaan.
Suomen käytettävissä oleva pelaajamateriaali ei siis ole aivan niin huono, kun viimeaikaisista tuloksista voisi olettaa. Maalivahtiosasto on Lukas Hradeckyn myötä kunnossa, sillä TPS-kasvatti on yksi Bundesliigan parhaista maalivahdeista ja Suomen tämän hetken selkeä ykkösfutari. Puolustuksessa Sauli Väisänen on noussut nopeasti täydellisestä tuntemattomuudesta maajoukkueen avainpelaajien joukkoon. Satumainen tarina sai hienon välihuipennuksen Serie A-siirron myötä ja tällä hetkellä Suomella onkin topparipari, joka pelaa oletettavasti isoja minuutteja top-4 sarjojen joukkueissa.
Lukas Hradecky on Suomen tämän hetken paras jalkapalloilija (Jan Huebner/Getty Images)
Keskikentällä Perparim Hetemaj on takuuvarma jyrä, joka ei petä tai yllätä. Hetemaj ei kerää Suomessa suuria otsikoita, mutta hän on pelannut jo yli 200 ottelua Serie A:ssa ja Italiassa rakkikoiramaista keskikenttäpelaajaa kyllä osataan arvostaa. Toisaalla Robin Lodin tähti on kovassa nousussa. HJK:ssa vakuuttanut monipuolinen keskikenttäpelaaja on nostanut tällä kaudella valtavasti tasoaan ja tällä hetkellä hän kuuluu Kreikan mahtiseura Panathinaikosin tärkeimpien kenttäpelaajien joukkoon. 24-vuotias pelimies on niin kiinnostava ja harvinainen pelaajatyyppi, että nykyisten otteiden myötä HJK-kasvatin tie vie lähitulevaisuudessa huomattavasti Kreikan liigaa kovempiin ympyröihin.
Suomi on tehnyt näissä karsinnoissa vasta neljä maalia, mutta Huuhkajien hyökkääjätilanne ei paperilla ole erityisen heikko. Teemu Pukki on ollut maajoukkueessa todellinen nallipyssy, mutta Tanskan liigassa mies on parhaimmillaan suorastaan dominoiva pelaaja. Myös Joel Pohjanpalo on tehnyt Saksassa rajallisella vastuulla hyvää jälkeä ja tällä kaudella nuoren miehen peliajan pitäisi kaiken järjen mukaan kasvaa huomattavasti viime vuodesta.
Mistä Huuhkajien pelilliset ongelmat sitten johtuvat? Osa syy on materiaalin rajallisuus, sillä erityisesti tietyille pelipaikoille meillä ei yksinkertaisesti ole riittävän hyviä pelaajia. Erityistä huolta aiheuttaa Suomen laitapelaaminen. Laitapakkiosastolla Jere Urosella on kaikki mahdollisuudet tehdä kotimaisen jalkapallohistorian merkittävin ura kyseisellä pelipaikalla, mutta hänen takanaan tilanne näyttää kovin surulliselta. Kulttipelaaja Kari Arkivuo on yhä parhaimmillaan kelvollinen pelaaja, mutta 34-vuotiaana hänen askeleensa alkaa jo kovasti painaa. Arkivuon ja Urosen takana taso putoaa entisestään, sillä Veikkausliigapelaajat Albin Granlundin ja Juha Pirisen johdolla eivät vain yksinkertaisesti riitä Euroopan huippumaita vastaan.
Huuhkajien toinen suuri ongelma on täydellinen hyökkäävien laitapelaajien puute. Suomella on krooninen ongelma edes etäisesti kansainvälisen tason laitapelaajien tuottamisessa, sillä edellinen mitat täyttävä laituri lienee Joonas Kolkka tai Mika Nurmela. Suomen päävalmentajat Mixu Paatelaisen ja Hans Backen johdolla ovatkin joutuneet miettimään, miten kompensoida laitureiden puute. Tarvittavien pelaajatyyppien puuttuminen on johtanut siihen, että Suomen pelaaminen on ideaköyhää ja varsin ennalta-arvattavaa. Koska laitureita ei yksinkertaisesti ole, on Suomen peli helppo skoutata etukäteen ja keskikentän tukkimalla Huuhkajat on onnistuttu riisumaan täysin aseista.
Suomijalkapallon lippulaivan kurssin korjaamiseen ei löydy nopeita lääkkeitä, sillä pelaajakasvatuksemme ei tällä hetkellä pysty vastaamaan lajin globaaliin kilpailuun. Pientä apua ongelmiimme on kuitenkin toivottavasti tulossa jo piakkoin, sillä taustalla Suomella on kehittymässä varsin lupaavia sukupolvia, joista toivottavasti nousee nopealla aikataululla uusia vastuukantajia edustusjoukkueemme riveihin. Erityisesti vuonna 1998 ja 1999 syntyneiden ikäluokka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sergei Eremenko, Abukar Mohamed, Mikael Soisalo, Serge Atakay ja Saku Ylätupa ovat pelaajatyypeiltään juuri sitä, mitä nyky-Huuhkajat kipeästi kaipaavat. Jokainen edellämainituista nuorista pelaajista pelaa jo nyt merkittävissä ulkomaalaisissa akatemioisssa, mutta edessä on vielä sen vaikeimman viimeisen askeleen ottaminen nuorisotähdestä aikuispelaajaksi. Suomifutiksen fanien ei auta kuin toivoa, että edes osa lupaavista nuoristamme pystyy lunastamaan potentiaalinsa.
Kansikuva: AOP