La Liga -kauden 2016-2017 toinen El Clásico päättyi myöhään sunnuntai-iltana FC Barcelonan voittoon lukemin 3–2 isäntä Real Madridista. Ottelussa oli paljon tapahtumia, ristiriitaisia ja vähemmän ristiriitaisia sellaisia, mieletön draaman kaari ja ennen kaikkea paljon virheitä.
Eikä nyt puhuta tuomarivirheistä, joita niitäkin nähtiin. Tällä kertaa ison osan virheistä tekivät molemmat joukkueet ja niiden päävalmentajat.
Real ja matala blokki
Uunoilua nähtiin niin joukkue- kuin pelaajatasollakin. Real Madrid puolusti ottelussa useaan otteeseen matalalla 4–4–2 -ryhmityksellä ja pyrki pitämään Barcan pelaajat poissa taskuista ja puolustuslinjan edestä. Tämä onnistuikin, ainakin ajoittain. Real onnistui myös vastaiskuissaan, mutta kokonaisuus jätti paljon toivomisen varaa.
Realin puolustusmalli on tullut tällä kaudella yhä enemmän esiin, mitä lähemmäksi kauden päätöstä ollaan edetty. Mestarien liigassa se toimi saksalaista Bayern Muncheniä vastaan sen verran kuin pitikin, muttei silloinkaan tarpeeksi hyvin. Sama ongelma nähtiin Clasicossa. Kollektiivinen liike ja aggressiivinen eteenpäin puolustaminen toimi hetkittäin todella mainiosti. Mutta sitten tapahtui virheitä, joiden seurauksena joukkueen perisynti nosti päätään: vastustaja – tässä tapauksessa Barcelona – onnistui pelaamaan pallon Los Blancosin puolustuslinjan eteen rintamasuunta kohti Keylor Navasin vartioimaa maalia.
Vaikka tämä ei toistunut jatkuvasti, niin liian useasti kuitenkin.
Seuran päävalmentajan Zinedine Zidanen on löydettävä tasaisuutta matalan linjan puolustamiseen. Ottelun sisällä tapahtuva epätasaisuus voi olla pidemmän päälle kohtalokas. Kollektiivi ei yksinkertaisesti pysy koko 90 minuuttia tarpeeksi hyvin kasassa. Esimerkkinä voitanee ottaa italialaisseura Juventus, joka kykenee yhtenäiseen liikkeeseen ja sitä kautta puolustamiseen koko ottelun ajan.
Positiivistakin toki löytyi. Tilanteenvaihtojen jälkeinen prässääminen meni selkeästi kotijoukkue Realille. Molempien joukkueiden vastaavia verratessa, oli tilanne suuren osan pelistä klassinen ”isät vastaan pojat”. Mutta, jotta ei lähdetä liikaa leijumaan, oli Barcan voittomaali kerrassaan karmaisevaa työskentelyä kotijoukkueelta. Karmaisevaa.
Barcelonan etenemisen epäselvyys
Entäpä sitten Barcelona? Paperit ovat kaikkea muuta kuin puhtaat. Värillinen miljöö muistuttaa enemmänkin ruskean eri sävyjä.
Siinä, missä Real kykeni ajoittaiseen tiiviiseen puolustamiseen, ei Barca tuntunut löytävän siihen lääkkeitä. Karrikoidusti voidaan todeta vain ottelun ratkaisseen Lionel Messin liikkuneen aktiivisesti 10-alueelle. Muu keskikenttä tyytyi levittämään peliä laidoille. Eikä tätäkään saa tulkita väärin. Barca kyllä pääsi 10-alueelle, muttei tarpeeksi paljon – eikä aktiivisesti – juuri keskikenttä- ja puolustuslinjan väliin. Laidoille levittämisessäkään mitään vikaa ole, jos se kuuluu oleelliseksi osaksi joukkueen pelisuunnitelmaa. Siltä se ei kuitenkaan vaikuttanut.
Barcan laitaeteneminen jäi pitkälti vasemman puolustajan Jordi Alban hartioille, kun oikean puolen leveyttä pyrki pitämään Ivan Rakitić tai hetkittäin Messi. Hiukan ymmyrkäiseksi vetää. Barca ilmeisesti halusi edetä keskeltä, mutta ei päässyt tarpeeksi murtautumisalueille, mutta ei oikein käyttänyt laitaetenemistäkään?
Oli se sitten päävalmentajan Luis Enriquen päätös tai pelaajien, niin Barca tuntui haluavan jokaisen hyökkäyksen olevan vahvan pelipaikkakohtaisen pallokontrollin eteneminen. Tästä kertoo se, että joukkue ei esimerkiksi saanut ottelussa ainuttakaan maalipaikkaa vastaiskuista. Siis hyökkäysmuodoista, joita Enrique on tällä kaudella joukkueeseen tuonut, ja Barca syötti ottelussa kaiken lisäksi enemmän pitkiä palloja kuin vastustajansa (54 pitkää syöttöä, kun Realin vastaava oli 45). Katalonialaisilta uupui murtautumisvaiheessa repivät syvyysjuoksut jopa silloinkin, kun Real joutui vajaalle. Olkoonkin, että remmistä puuttui huikeaa kautta pelaava Neymar. Hatunnosto sitten sille ainoalle syvyyshyökkäykselle, mistä voittomaali lopulta syntyi. Sergi Robertolta jälleen tärkeä yksilösuoritus.
Barcelonalle aiheutti suuria vaikeuksia ensimmäisen prässilinjan toiminta suhteessa Realin taitavaan keskikenttään. Toni Kroos ja Luka Modrić saivat aikaa ja tilaa suorittaa hyviä ristipalloja molemmille laidoille. Näiden syöttöjen katkaisuyritykset voidaan vieraiden osalta laskea yhden käden sormin.
Vaiherikas, mutta epäonnistunut
Tämän kauden viimeinen El Clásico oli jännittävä ja erittäin vaiherikas. Maaleja ja vaarallisia tilanteita nähtiin puolin ja toisin (joukkueiden maalia kohti suuntautuneiden vetojen yhteinen lukumäärä hulppea 23), joten katsojatkin viihtyivät.
Mutta mitä pelilliseen tasoon tulee, oli ottelu virheiden sävyttämä ja molempien joukkueiden osalta epäonnistunut. Tämä tuskin tulostaululle katsottaessa Barca-leiriä hirveästi hetkauta.
Kuva: David Ramos/Getty Images.
Lähde: WhoScored.