Eibar lähellä todellista sankaritekoa La Ligassa – Veikkausliigaseuratkin voisivat ottaa mallia

Kukapa olisi todellisesta lilliputtiseurasta Eibarista uskonut? Kaikki se loanheitto, murska-arvioit ja lukuisat analyysit. La Liga -kautta 2016-2017 on pelattu 32 kierrosta ja baskijoukkue on käsittämättömästi taistelemassa itselleen Eurooppaan oikeuttavaa sarjasijoitusta. Eibarin ollessa Espanjan pääsarjassa kahdeksantena, on taakse jäänyt sellaisia seuroja kuin Espanyol, Celta Vigo, Valencia, Las Palmas, Betis ja Malaga.

Osa edellä mainituista joukkueista on ihan luonnollisia ottaen huomioon, kuinka he ovat itse kauttaan torpedoineet. Mutta ennakkovertailuihin pohjaten, on Eibarin meno hulppeaa. Viime kauden maaginen Leicester City Valioliigassa on oma lukunsa, mutta mikäli piskuinen Eibar kampeaa itsensä Eurooppaan, niin ei tässäkään tarinassa kylmäksi jäädä.

Tehdyt rakenteet

Vajaan 30 000 asukkaan kaupungista ponnistavan Sociedad Deportiva Eibarin kuluvan sesongin menestyminen on koko komeudessaan absurdia. Ei siis siksi, ettei he olisivat sitä ansainneet. Tai siksi, että monet muut seurat ovat ampuneet itseään jalkaan tänä kautena. Vaan siksi, että seurassa on kyetty tekemään uskomatonta työtä jo vuosien ajan.

Eibar pelasi pitkään 90- ja 2000-luvulla Espanjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Segundassa, mutta koki pienen notkahduksen 2010-luvulle tultaessa. Nousu Segunda B:stä otti useamman kauden, mutta kun ylöspäin kampeaminen alkoi, oli se merkittävä. Seura kykeni nousemaan heti ensimmäisellä tauon jälkeisellä kaudellaan Segundasta suoraan La Ligaan ja porskuttaa siellä nyt kolmatta sesonkia perätysten.

Baskiseuran historian ensimmäinen pääsarjakausi 2014-2015 jäi lopulta plussa puolelle, kun pelillisillä meriiteillä säilynyt Elche tiputettiin Segundaan taloudellisten selkkausten takia. Tämä avasi Eibarille oljenkorren, mistä se ei ole päästänyt sen koomin irti. Viime kausi päättyi turvallisesti 14. sijaan ja tämä kausi onkin ollut yhtä hurlumheitä.

José Luis Mendilibar

Vaikka Eibarin menestys nojaakin hyvään seurarakenteeseen ja onnistuneisiin pelaajakauppoihin, on jälleen yhdeksi kulmakiveksi nostettava pelilliset asiat. Ja niiden takaa totta kai joukkueen päävalmentaja José Luis Mendilibar.

Mendilibar on jälleen kerran todistanut peluutuksen, pelitavan ja pelisuunnitelman voiman. Häntä ennen sen todisti jutussa aiemmin mainittu Leicester ja sen manageri Claudio Ranieri. Tämänkaltaista toimintaa toivoisi myös kotoiseen Veikkausliigaan. Ymmärrystä pelistä ja ennen kaikkea pelillisen identiteetin voimasta. Eibar ei olisi kuusi pistettä kuudennesta sijasta, jos he pelaisivat löyhästi tai vailla tarkkaa pelillistä kaavaa.

Seurassa ymmärretään tuloksen voima, mutta myös asiat, joilla haluttuun tulokseen päästään. Eibar on siinä mielessä hiukan erilainen pikkuseura, että vaikka se pelaakin kollektiivisesti kurinalaista peliä, siirtyen kompaktina legioonana pelin painopisteen mukaisesti, kykenevät he hyökkäämään pallokontrollin kanssa flirttaillen.

Mendilibar on iskostanut pelaajilleen tilanhallitsemiseen liittyvät lainalaisuudet, josta on seurannut pelialueiden hallitseminen pallottomassakin vaiheessa. Eibar osaa edetä niin, että se espanjalaiseen tyyliin rakentaa syöttökolmioita ja kombinaatiomahdollisuuksia pallolliselle pelaajalle. Pelaajat tunnistavat eri tilanteet, milloin heidän täytyy liikkua mihinkin alueelle, jotta ylivoima tai valittu etenemismahdollisuus onnistuu.

Eibaria ei voi sarjasijoituksesta päihtyneenä verrata liigan pallokontrollijoukkueisiin, mutta heidän pelinrakentelussaan hyökkäyskolmanneksella on elementtejä, jotka menevät samaan kategoriaan.

Joukkueen loistava kausi odottaa vielä viimeistä kruunuaan – Euro-paikkaa – joka olisi todellinen pommi tämän kauden La Ligassa. Eibar on kuitenkin esimerkillinen vertailunkohde muihinkin pikkuseuroihin sarjasta tai maasta riippumatta. He ovat kiistattomasti osoittaneet minkälainen voima ja positiivinen vaikutus on omalla mallilla jalkapallon pelaamiseen.

Baskienkin tapauksessa asiaan liittyy seuran rakenteet, oikeanlaiset pelaajat ja toimiva infrastruktuuri. Mutta tähän kaikkeen on yhtenä suurena sidostekijänä seuran, tai kuten tässä tapauksessa päävalmentajan, pelillinen identiteetti. Kun se on selvä, myös tuloksia alkaa syntyä. Ei toisinpäin. Koska ilman rakenteita ei voi päästä haluttuun tulokseen. Klassinen syy-seuraussuhde.