Jotkut asiantuntijat sanovat, ettei jalkapallossa ole sattumia tai niitä on hyvin vähän. Modernit päävalmentajat pyrkivät siihen, että sattumalla olisi hyvin vähän jalansijaa omassa joukkueessa. Sitten on kuitenkin tapahtumia, jotka vain sattuvat jonkun suuremman voiman seurauksena. Tapahtumia, jotka vaikuttavat negatiivisesti tai positiivisesti jalkapalloilijan uraan.
Maalivahti Santiago Cañizaresin uraan sattuma vaikutti, mutta vain hetkellisesti.
Tapaus hajuvesipullo
Madridissa 18. joulukuuta 1969 syntynyt Cañizaresin oli valmistautumassa elämänsä arvokisoihin. Jalkapallon MM-kisat vuosimallia 2002. Espanjan maajoukkue vilisi silläkin kertaa maailmantähtiä, joista yksi oli juurikin Cañizares. Mutta sitten koitti se surullisen kuuluisa ilta.
Huippuvahti, joka oli käsistään muutoin niin varma, pudotti hajuvesipullon jalkapöytänsä päälle, sillä seurauksella, että kisat eivät hänen kohdallaan toteutuneet. Mikä on todennäköisyys sille, että tuolloin yksi maailman parhaista maalivahdeista lipsauttaa käsistään esineen, joka laskeutuu juuri oikeassa kulmassa, juuri oikeaan kohtaan jalkaa, jotta vamma voi ylipäätään syntyä?
Ja kuinka painava tuo kyseinen hajuveden sisälläpitäjä on oikein ollut?
Niin tai näin, Cañizares koki mielettömän huonoa tuuria ja hänen paikkansa 2002 MM-kisoissa otti muuan Iker Casillas, ja loppu on hänen kohdallaan historiaa. Tuo loukkaantuminen ei ollut Cañizaresin kohdalla kuitenkaan millään muotoa uraa tuhoava. Mutta sen se varmisti, ettei Valencia-legenda noussut koskaan maailman terävimmälle huipulle, tai ainakaan kansainväliselle sellaiselle.
Urapolku
Santiago Cañizares aloitti jalkapallouransa Real Madridissa, jonka junioriputken hän kävi läpi. Edustuksen paikka ei oikein missään vaiheessa auennut kunnolla ja hänen alkutaivaltaan seurassa sävyttivät useat lainapestit muun muassa Elcheen, Méridaan ja Celta Vigoon. Vuosien 1988-1998 aikana Cañizares pelasi Realin ykkösjoukkueessa vain reilut 40 ottelua.
Vaikka parhaalla Real-kaudella Cañizares nakuttikin 26 ottelua tililleen, ei pelimäärä ollut kunnianhimoiselle vetyperoksidi-blondille tarpeeksi. Hän siirtyi kauden 1997-1998 päätteeksi Valenciaan, missä hän nousi todenteolla Eurooppalaisen jalkapalloilun eliittiin. Cañizaresin ja Valencian suhde oli intohimoinen ja monimuotoinen. Siinä missä hän rakasti seuraansa tulisieluisesti, ajautui hän myös hyllytetyksi silloisen Los Che -luotsin, Ronald Koemanin, toimesta.
Cañizares kymmenvuotinen Valencia-aikakausi oli menestyksekäs. Ei pelkästään herran uskomattomat torjunnat, johtajuus tai Mestallan alistaminen tahtoonsa, vaan myös pokaalien muodossa. Espanjalainen voitti seurassa La Ligan kahdesti, Copa del Reyn kerran, Eurooppa-liigan (silloisen Uefa Cupin) kerran, kuin myös Uefa Super Cupin.
Tunteellinen Cañizares oli myöskin viimeisiä johtajia, joita Espanjassa, Valencian kotipyhätössä Mestallalla ja Euroopassa ollaan nähty. Nykyisin on hyvin harvinaista, että joku pelaaja edustaa jotakin seuraa edes kymmenen vuoden ajan, mutta vielä harvinaisempaa on se johtamistapa, jollaisella Cañizares omiaan piiskasi.
Samaan kastiin kassarin kanssa voidaan laittaa Paolo Maldini, Raúl, Iker Casillas, Oliver Kahn ja Philipp Lahm. Kaikki väkeviä johtajia, jotka kykenivät sytyttämään joukkueensa taisteluun. Cañizaresin kaltaisia kentän herroja tavataan yhä harvemmin nykyfutiksessa. Hänen pelilliset avut olivat fantastiset, mutta hän oli ennen kaikkea osa Valenciaa – yksi seuran ruumiinosa.
Viimeinen tuleminen
Nykyisin 47-vuotias arvokkaasti vanhentuva Cañizares päätti uransa Lepakoissa vuonna 2008. Samalla päättyi hänen pelaajauransa sopivan merkkipaalun saattelemana. Cañizaresin viimeinen ottelu ammattilaisjalkapalloilussa oli hänen 500. ottelu seurajoukkueissa – tämän lisäksi tähtimaalivahti edusti Espanjaa 46 kertaa.
Paljonpuhuva oli tapa, jolla hän suoritti vielä viimeisen kautensa. Hollantilainen Ronald Koeman hyllytti Cañizaresin, sekä pitkäaikaiset seuraikonit Miguel Ángel Angulon ja David Albeldan. Heille ei annettu lupaa siirtyä muuhun espanjalaiseen seuraan, jolloin jäljelle jäi vain mahdollisuus harjoitteluun.
Kun Koeman sai kauden loppupuolella potkut, nousi Cañizares vielä kerran nostamaan seuransa reppuselkään ja ottamaan omansa. Koirankopista pääsyn jälkeinen paluuottelu päättyi Valencian 3–0 -voittoon Osasunasta.
Pellavapää oli palannut, mutta viimeisen kerran.
Kuva: Jasper Juinen/Getty Images.