Ratkaisiko Costan loukkaantuminen Mestarien liigan finaalin jo ennen ottelun alkua? (Getty)
El derbi madrileño päättää Euroopan seurajoukkueiden jalkapallokauden. Kyseessä ovat kaksi kiistatta parasta joukkuetta Euroopassa tällä kaudella, jotka ovat pelitavaltaan tyystin erilaisia. Lauantai-iltana näemme klassisen hyökkäys vs. puolustus -asetelman, jossa sankarin viittaa on tarjolla monelle pelaajalle. Faneille.comin vannoutunut madridista Jesse Räikkönen ja ilman pystin pystiä jääneen Barcelonan uuskannattaja ja ajoittainen takinkääntäjä Tapio Penttilä käyvät ottelun läpi kattavassa ennakossa.
Atlétin nälkä
Jesse: Mika ”Miguli” Kottila puhui fanivideossa Atlétin nälästä… Mutta uskon että siellä on jo vähän masu täyttyny La Ligan viimeisen kierroksen ja mestaruusjuhlien jälkeen. Realilla taas nälkää piisaa jopa liikaa. Historian painolasti, se paljon himoittu kymmenes Euroopan pysti, josta on muodostunut jo pienimuotoinen kirous; la decíma.
Tapio: Kirouksia on monenlaisia, mutta et todellakaan voi puhua Atlétista ja Realista tässä yhteydessä samassa lauseessa. Pikkuveli-isoveli-asetelma on ottelussa selkeä. Vastakkain ovat Euroopan menestynein jalkapalloseura ja vuosisadan faneille tuskaa aiheuttanut seurajoukkue.
J: Myönnän. Mutta et voi väittää vastaan etteivät viimeiset vuodet ole olleet tuskaisia myös valkoisille!? Viimeksi kun Real, tämä Euroopan kaunein ja mahtavin jalkapalloseura, pelasi finaalissa oli muuan Gareth Bale 12 vuotias ja Ronaldo ei ollut vielä esiintynyt ammattilaiskentillä. Aikaa on menestyksestä Euro-kentillä kulunut. Itse muistan tuon viimeisen finaalin hyvin. Vuonna 2002 olin armeijassa ja auditorioon viriteltiin videotykki ja “kunnon” kisastudio urheilujoukkueen voimin. Se oli sitä Galacticojen kulta-aikaa. Perez oli ottanut koko jalkapallomaailman haltuunsa ja Madridissa tehtiin jotain suurta ja mahtavaa. (Sivuhuomiona Atléti taisi silloin pelata segundaa..).
Real Madrid vs Leverkusen Hampden Parkissa. Zidenine Zidane, yksi suurimmista, ratkaisi ja millä tavalla. Se volley vasurilla on piirtynyt ikuisesti syvälle mieleeni. Joukkueessa maagisia pelaajia. Se ainoa oikea Ronaldo, Luis Figo (sydämelliset terveiset myös los culos faneille, tiedän että tämä mies on teidän), Roberto Carlos ja muulin potku, Fabio Cannavaro, tämä italian sympaattinen sinisilmä ja siellä jossain vieläkin kalsarimainosten välissä palloa potkiva B. Tärkein lenkki oli kuitenkin Claudio Makelele sillä tämänkin vuoden ratkaisevassa roolissa olevalla pelipaikalla, puolustavana keskikenttänä. Myös Iván Helgueraa kunnioitin ja ihailin todellisen el capitánin, Fernando Hierron, parina topparina.
Muistan myös, kun pikkuveljeni kasvoivat siihen ikään, että alkoivat ymmärtää jalkapallosta. Valkoiset enkelit leijailivat silloin vihreällä veralla ja David Beckhamista muodostui heille ensimmäinen jalkapalloviheriöiden esikuva monen muun sen ajan nuoren mukana. Kuten niin monessa tunnetussa tarinassa, on tässäkin pojista kasvanut jo miehiä.
T: Pojista on kasvanut jo miehiä… Edellisestä ja ainoasta Atléticon Euroopan ykköskilpailun voitosta on kulunut peräti 52 vuotta, ja totisesti, monista pojista on ehtinyt kasvaa tuossa iässä jo aikamiehiä ja heillä on jo lapsenlapsiakin.
Pedrot ovat varttuneet harmaahipiäisiksi, arvokkaksi herroiksi. Naiset ovat vaihtuneet, työt ovat vaihtuneet, paheet ovat vaihtuneet. Mutta vain yksi on pysynyt, rakkaus Atlétiin. Myös silloin kun Jesús Gil sekoili seuran johdossa (kaikki rauha hänen sielulleen), lopetti seuran junnuakatemian ja päästi muuan Raúl Gonzales Blancon valkoisten riveihin. Tänä keväänä atlétit saivat nauttia ensimmäisestä La Liga -mestaruudesta 18 vuoteen (siinäkin ajassa poika kasvaa mieheksi), joten olisi vain kohtuullista jos tarina saisi ansaitsemansa päätöksen. Se olisi kaunista, se olisi runollista!
J: Muistan myös ajan jolloin Roberto Carlos, Predrag Mijatović, Davor Šuker sekä Clarence Seedorf tulivat vahvistamaan joukkuetta, josta jo löytyivät idolini Raúl (Atlétista juniorina poispotkittu valkoisten sankari), Fernando Hierro sekä uskomaton Fernando Redondo. Morientesin saapumista joukkueeseen 1997 ei voi unohtaa. Raúl oli tehnyt jo läpimurtonsa Espanjan ja los merenguesin väreissä ja löytänyt tiensä fanien ja samalla minun sydämeen. Kotona muistona löytyy noista nuoruusvuosista paita jossa komistelee Galacticojen ja näiden uskomattomien pelaajien lisäksi todellisen legendan Alberto Di Stéfanon nimmarit.
Pepen pelaaminen heikentäisi Realin mahdollisuuksia. (Getty)
T: Et ilmeisesti osaa päästää historiasta irti. No ehkä se on luonnollista, sillä sinne los blancosin suuruus vääjämättä kuuluu. Tänä päivänä joukkueen epätasaisuus otteissaan vuodesta toiseen maksaa seuralle milloin La Ligan, milloin Mestarien liigan tittelin, eikä tämä vuosi tuo poikkeusta. En kiistä sitä, etteikö Realin hyökkäys olisi myös tänä päivänä maailman eliittiä, mutta kun se puolustus Pepen johdolla on niin käsittämättömän huono, että jopa Celta de Vigo pitää sitä pilkkanaan, Barcelonaa unohtamatta. Realin ainoa pelastus olisikin, että Pepe ei pelaa. Miehen kunnon suhteen ilmassa onkin vahvoja kysymysmerkkejä, mikä on Ancelottin mediapeliä. Todellisuudessa Kaskelotti-Ancelotti tietää, ettei Pepe tule pelaamaan minuttiakaan lauantaina. Vaikka Atlético päätti antaa tasoitusta ja lepuuttaa Costaa kesän MM-kisoja ajatellen, tulee se silti vastahyökkäysten kautta ratkaisemaan ottelun siellä, missä nämä ottelut ratkaistaan: Realin omalla kenttäkolmanneksella.
J: Pepen kaikki jalkapalloa seuraavat tuntevat. Miestä muistellaan enemmänkin törttöilystä kuin hyvällä. Kun herra on kentällä, varsinkin tiukoissa peleissä, on ainainen tarjeta rojan vaara ilmassa. Portugalilainen on kuitenkin tärkeä osa Realin puolustusta, mutta ainakin ylilyönneiltä vältyttäisiin miehen ollessa sivussa. Raphael Varane kärkkyy paikkaa ja miehen pelaaminen ei olisi näillä näkymin mikään yllätys. Myönnän että pelin nopea kääntäminen ja erikoistilanteet tulevat olemaan ratkaisevassa roolissa illan finaalissa. Mutta uskon Realin pystyvän katkaisemaan Atlétin harvat vastaiskut ja silloin nähdään niitä nopeita jalkoja. Kun Atléticon pakka on noussut, iskee los blancos salamana. Silloin et kerkeä kissaa sanomaan.
J: Moni minun lisäksi ei voi käsittää että edellisestä Mestarien liigan finaalista on jo 12 vuotta. Armeija-aika on jo kaukana takana. Vuodet ovat vierineet enkä voi väittää ettei se paistaisi myös tämän miehen olemuksesta. Perez on tehnyt paljon huonoja ratkaisuja ja miestä saa syyttää mm. Makelelen myynnistä aikoinaan Chelseaan, mutta sama mies on nyt ollut rakentamassa tätä uutta nousemista, joka lopulta johti himoittuun finaalipaikkaan. Rahaa on laskelmien mukaa palanut La Déciman jahtaamisessa tarkalleen 999 miljoonaa. “Obsessiolla” on kova hinta, mutta vielä suurempi pakkomielle oli seuralla vuonna 1998, kun joukkue ei ollut voittanut Euroopan pääkilpailua 32 vuoteen. Tämä on vielä pientä siihen verrattuna..
T: Et vain malta päästää irti. Suuntaisitko katseita tulevaan, pois menneestä?
J: En. Sitten statistiikkaan:
Real on pelannut 29 ottelua tappioitta Atletia vastaan! Vain yksi suora tappio 30 otteluun! Kauden ottelut 2-1-1 realille. Jos lasketaan mukaan Copa del Reyn finaali viime kauden lopusta, jonka Atléti vei jatkoajalla 1-2 niin ottelut ovat tasan. Ainoastaan kauden ensimmäisessä kohtaamisessa Atlétin pelisuunnitelma toteutui. Costa iski 1-0 alussa ja sen jälkeen bussi piti oman maalin puhtaana! Lopuissa otteluissa Real enemmän tai vähemmän sai punavalkoiset ahtaalle vaikka tuosta 2-2 ottelusta voidaankin vääntää vaikka kuinka pitkään kättä.
Pallonhallinta & maalipaikat Real-Atléti -matseissa
Real – Atlético La Liga; 63-37 20-13 0-1, Costan maali 10. minuutilla
Real – Atléti Copa del Rey: 71-29 20-8 3-0, Pepen avausmaali 17. minuutilla, Bale sivussa
Atléti – Real Copa del Rey: 65-35 7-10 2-0, Ronaldon rankkarimaalit 7. ja 16. minuutilla, Costa ja Turan sivussa.
Atléti – Real La Liga: 64-36 15-11 2-2, Benzeman maali 3. minuutilla kulman jälkitilanteesta
Ottelun kulku ja pelitaktiikka
Xabi Alonson poissaolo heikentää huomattavasti Realin keskikenttää. (Getty)
J: Pallonhallinta tulee olemaan Realilla. Se on varmaa! Costan poissaolo on järkyttävän iso menetys Atlétille. Ronaldon poissaolo olisi vastaavaa Realille, mutta viimeisimmän tiedon mukaan tähtihyökkääjä on täydessä iskussa lauantai-illan ottelussa. Real on myös näyttänyt, että se pystyy pelaamaan, vaikka joku BBC kolmikosta olisi sivussa. Se ei tuota ongelmia. Xabi Alonson ollessa sivussa Luka Modricin rooli kasvaa. Alonson poissaolo näkyy ennen kaikkea puolustuspään kovuudessa, pystyykö Real paikkaamaan herran tuoman kovuuden ja miten sen onnistuu pysäyttää Atlétin nopeat vastahyökkäykset? Mies on ollut liima puolustuksen ja keskikentän/hyökkäyksen välissä sekä hän on erinomainen pelin rytmittäjä, ikään kuin pelin järki muiden pelaajien rynniessä estoitta hyökkäyssuuntaan kohti gloriaa ja maalipaikkoja. Hyökkäyssuunnassa Real pystyy Xabin poissaolon paikkaamaan, sillä on kuitenkin esimerkiksi Angel di María. Mielenkiintoinen fakta on, että Real on voittanut enemmän pelejä ilman Alonsoa kuin miehen pelatessa. Voittoprosentti Alonson 23 pelaamassa ottelussa 65,2% ja ilman miestä 13 ottelussa 80%.
T: Kuten on tiedossa, Costan menetys on Atléticolle kaikki kaikessa. Hänen on nähty harjoittelevan yhdessä Turanin kanssa omatoimisesti, mutta sen verran tuskaiselta miehen nivusvamma näytti, ettei hän missään nimessä voi olla pelaavassa kokoonpanossa. Mielestäni Costa on tämän kauden MVP koko maailmassa, eikä Atlétilla ole samat mitat täyttävää pelaajaa rosterissaan. Jotta Real tuntisi samanlaisen menetyksen kuin mitä Atlétille Costa on, pitäisi koko BBC-kolmikon olla sivussa. Vasta silloin pystyisimme puhumaan menetysten vaikutuksesta samassa lauseessa.
Pallonhallinta on Realilla, se on varmaa. Atlétin pelitapa perustuu juuri sen varaan, ettei se hallitse pelivälinettä. Atléti kyttää, puolustaa, antaa vastustajan tehdä työn ja yrittää murtaa joukkueen tiivistä puolustuslinjaa ja sen viimeisenä lukkona toimivaa Courtois’ta. Niin kovin usein yritykset ovat olleet turhia ja rojiblancos kiittää ja kuittaa nopeista vastahyökkäyksistä tai erikoistilanteista. Statistiikat ovat statistiikkaa, sen osoitti Atléti viimeksi lauantaina Barcelonaa vastaan. Barca hallitsi palloa 64 prosenttisesti, mutta laukaukset menivät Atléticolle 11-12. Rojiblancos osoitti myöskin Costan jätettyä kentän, että tilannetta kyllä saadaan. Ongelmana on, kuka viimeistelee?
Kun Costa on sivussa, nousee García mitä todenäköisimmin yksinäiseksi kärjeksi, Villa ottanee kymppipaikan ja Atléti palaa (palaahan, Simeone?) 4-2-3-1 -muodostelmaan, jolloin laidoilla nähdään Turan/Sosa ja Koke, keskikentän lukkoina Gabi ja Tiago. Villa pelasi useita otteluita Costan alapuolella kymppipaikalla ja yhtälö toimi kiitettävästi. Lisäksi García on parempi tällä hetkellä iskemään maalin paikan tullen kuin Villa, jolla on aikamoinen apina selässään.
Toinen vaihtoehto olisi peluuttaa 4-4-2 (tai 4-4-1-1), jolloin kärjessä olisivat García ja Villa, keskikentällä nähtäisiin Koke, Gabi, Tiago ja Turan/Sosa. Mikäli Turan ei pelaa, silloin Simeonen on lähes pakko laittaa miehistönsä 4-2-3-1 muodostelmaan. Tällöin García pelaisi piikissä, Villa hänen alapuolellaan kymppipaikalla, laidoilla Koke ja Sosa. Gabi ja Tiago pelaavat keskikentän ja puolustuksen välissä ja neljän linja alapäässä totutusti Filipe, Godin, Miranda ja Juanfran.
J: Siinäpä se onkin, Atlétin materiaali ei ole laaja. Realilla kundeja odottaa käsiojossa paikkaa avaukseen. Illarramendi on mahdollinen vaihtoehto ja Khediraa ei voi sulkea missään nimessä ulos. Illarramendi pelasi Espanyolia vastaan maagisen pelin La Ligan päätöskierroksella; 105 syöttöä 93% osumatarkkuudella. Herra palkittiin oikeutetusti pelin parhaana. Se mies jos kentällä nähtäisiin lauantaina niin nam.
Arda, sinua tarvitaan. (Getty)
T: Antaa poikien syötellä ja me teemme maalit. Atléticon avauksesta parhaalla prosentilla tällä kaudella syöttöjä jaellut Arda Turan löytyy La Ligan syöton onnistumisprosenteissa sijalta 52. Ja niin se vain Atlético porksutti liigan voittoon. Täytyy edelleen muistaa, että Realin ja Atlétin pelitavat ovat täysin päinvastaiset. On luonnollista, että Real, joka haluaa hallita pelivälinettä pelistä toiseen, syöttelee enemmän ja myös paremmalla prosentilla kuin vastustajansa. Mutta siinä piilee samalla Realin haavoittuvuus. Malttavatko los blancosin pelaajat puolustaa Xabi Alonson poissaollessa, vai valuuko keskikenttä pallonhallinan kautta liian ylös? Los blancos haluaa voittaa tämän ottelun ja jokainen pelaaja haluaa olla ratkaisijan roolissa. Halu ratkaista ajaa pelaajia hyökkäyssuuntaan ja tämä avaa mahdollisuuden niille kuuluisille Atléticon vastahyökkäyksille. Vaikkei niiden seurauksena olisikaan suoraan maalia, tulee Atléti saamaan vastahyökkäysten kautta erikoistilanteita, joissa se on ollut todella vahva läpi kauden. Costan poissaollessakin Atléticolta löytyy ratkaisuvoimaa etenkin pääpelissä.
En näe mitään syytä sille, että Simeone lähtisi muuttamaan pelitaktiikkaansa, vaikka Costa ja Turan eivät pelaisikaan. Nyt täytyy hangata vielä yksi matsi ja tehdä yksi maali enemmän kuin vastustaja. Kun kerran nuo statsit nostit esille, niin on mielenkiintoista huomata, että kauden aiemmissa keskinäisissä kohtaamisissa ollaan nähty nopea maali ja uskon että sellainen nähdään myös tänään. Uskon Atlétin lähtevän prässäämään Realin alempaa keskikenttää ja hakemaan samanlaista starttia kuin Barcelonaa vastaan pelatussa välierän toisessa osaottelussa. Poteroihin ei parane jäädä makaamaan, muuten taululla saattaa hyvinkin nopeasti olla Copa del Reyn kaltaiset lukemat ja peli on käytännössä ohitse. Vaikka Atlétin onnistui nousta Realia ja Barcelonaa vastaan takaa-ajoasemasta tasoihin, ei se ole missään nimessä vahvimmillaan joukkueen kohdatessa maalin tekemisen pakon. Costan puuttuessa kahdenkin maalin tekeminen ilman vastustajan avustusta on vaikeaa, joten Realia ei parane päästää johtoon. Siispä nopea maali Realin verkkoon ja sen jälkeen 4-2-3-1 muodostelma blokkaa tilan ja ajan pois ja Mestarien liigan pysti matkaa rojiblancosin mukana Madridiin.
J & T: Olemme siis yhtä mieltä siitä, että Real tulee pitämään palloa ja eräällä tavalla ottelusta voisi olettaa tulevan Atléticolle viivytystaistelu. Realilla on enemmän tulivoimaa, Atléticolla tiiviimpi puolustus. Paha tässä on sanoa, miten tulee käymään. Lähtökohdat tulevat olemaan herkulliset ja illasta tulee jalkapallon juhlaa. Kentältä löytyy monia taistelupareja, kuten Bale vs. Filipe, Godin ja Miranda vs. Benzema, Ronaldo vs. maailma ja Iker vastaan Courtois. Olo on kuin pikkupojalla ennen lauantaista karkkipäivää. Niin paljon mistä valita, ettei oikein edes osaa päättää mitä haluaa.
Ottelun lopputulos ja mahdolliset avauskokoonpanot
Atléticon tarvitsee jaksaa vielä yksi matsi. Paljon on jo voitettu ja tämä kruunaisi joukkueen legendojen joukkoon. Pelaajisto matkaa ympäri Eurooppaa kesän aikana, eikä ensi vuonna ole realistista haaveilla mestaruudesta, vaikka el niño Costan tilalle saadaankin. Real tullee pokkaaamaan pystin, kaksi tai jopa kolmekin ensi kaudella, mutta tämä kausi on Simeonen ja Atléticon. Kuten Jari Litmanen totesi ennakossaa, on Atlético maailman vaikeimmin voitettavissa oleva joukkue tällä hektellä ja ennen kaikkea tämä ilta on Atlétin mahdollisuus.
Vaikea uskoa, että Atléticon verkkoon iskettäisiin enemmän kuin kaksi maalia. Samalla on äärimmäisen epätodennäköistä, että rojiblancos tekisi itse enemmän kuin kaksi. Joten tasaisissa merkeissä mennään. Etsittäisiinkö tänä iltana voittajaa pidemmän kaavan kautta, päädyttäisiinkö tänään tasatulokseen varsinaisella peliajalla? Betsson tarjoaa tasapelin kertoimeksi maistuvaa kerrointa 3,25, joka on lähtökohdat huomioon ottaen herkullinen.
Muista osallistua myös meidän pidennettyyn kesikiviikkokisaan, jossa voit voittaa itsellesi Apple iPad Minin tai Asus Nexus 7 -taulutietokoneen.
Atléticon mahdollinen avauskokoonpano 4-2-3-1 (Turanin poissaollessa)
Courtois; Filipe, Godin, Miranda, Juanfran; Gabi, Tiago; Koke, Villa, Sosa; García
Real Madridin mahdollinen avauskokoonpano 4-3-3:
Iker; Arbeloa, Ramos, Pepe, Marcelo; Modric, Khedira, di Maria; Ronaldo, Benzema, Bale
Ottelu on nähtävissä sekä Yle TV 2 kanavalla (lähetys klo 21 alkaen, selostus Antti Ennekari) että MTV 3 SPORT 2 -kanavalla (lähetys klo 21.25), toivottavasti rakastamamme Tuomas Virkkusen selostamana.
Päivitetty 25.5.2014 klo 12.11, Atléticon Cup voittajien Cupin voitosta kulunut 52 vuotta.