Münchenin Raatihuone, sisältää saa järkyttävän hyvää Glögiä
Päätimme yhdistää pienet päämme ja lähteä tutustumaan Baijerin kauniiseen pääkaupunkiin Müncheniin pikkujoulujen merkeissä. Luvassa oli päivän mittainen ruoka- ja juomaharjoitus, sekä illan kruunaava Mestarien liigan ottelu Bayernin ja Manchester Cityn välillä. Odotimme klassista Etelä-Saksaa, eli läpipääsemätöntä sumua, kaupunkia täynnä englantilaisia idiootteja elämänsä humalassa riitaa haastamassa ja luonnollisesti todella huonoa ottelua, kun kummallakaan osapuolella ei varsinaisesti ollut mitään voitettavaa – Vaaleansinisiä brittejä sentään odotti iso ottelu Arsenalia vastaan samalla viikolla.
Matkanjohtajamme kuvitteli meidän olevan vampyyreja ja otti aikaisimman lennon mitä Saksaan lähti, joten meillä olikin runsaan mittainen päivä luvassa. Jos Baijeri ja München eivät ole tuttuja paikkoja, kyseessä on Saksan kolmanneksi suurin kaupunki puolellatoistamiljoonalla ihmisellä ja se on varsin mukava paikka. Eteläinen Saksa on jo aika etelässä ja kauniina päivänä kaupungista näkyvät Alpit. Kone laskeutui jo puoli kymmeneltä ja hiljaisen väsynyt vaellus alkoi kohti keskustaa ja hotellia. Lentokoneen kapteeni oli varoitellut pilvisestä säästä, mutta meidän onneksemme tämä osoittautui pessimismiksi, sillä keli oli mahtava. Aurikoista ja 8-astetta lämmintä.
Myös hotelli jatkoi Dracula-teemaa keskiaikaisella sisustuksellaan.
Puolituntinen junamatka sujui kepeästi jutellessa ja saimme päivämme suunniteltua: kävisimme viemässä kamat hotellille, hetki kirjoittamista ja muita töitä, ja sen jälkeen lounaalle ja kaupungille. Lounas käytiin syömässä ”paikallisessa”, joka näytti sisältä saksalaisen komediasarjan lavasteilta. Normaalista poiketen tiistaina lounaalla ko. oluthuone-ravintolassa oli järjestysmiehet ovella, joka lupasi sitä, että paikka oli tupaten täynnä Manchesterin lapsia sinisissään. Alla olevassa videossa hieman meininkiä.
Päivä jatkui Glühweinia ja paikallisia oluita nauttien (luonnollisesti Radler-muodossa limonadin kera) ja matsiin valmistautuen. Otimme teemaksi käydä kiertämässä vuorotellen Bayernin fanien ja Cityn fanien paikkoja, samalla ihmisiä haastatellen. Iltapäivään mennessä vauhti alkoi jo kasvamaan aika reilusti, laulut raikasivat kaupungilla ja siirsimme suunnistamisemme ääntä kohden. Neljän maissa paikallisen irkkupubin edessä oli jo tusina valkovihreää autoa, jossa luki Polizei kyljessä. Haastattelimme poliisiakin ja heidän mukaansa tilanne oli ihan normaali ja mitään suurempaa vahinkoa ei ollut odotettavissa, kaksitoista poliisiautoa toki puhuivat hieman eri tarinaa.
Allianz Areena näyttää värinsä jo kilometrin päästä.
Itse ottelu pelattiin Allianz-areenalla, joka hehkui upean punaisesti kauas juna-asemalta mihin saavuimme noin viidentoistatuhannen ihmisen kanssa. Meillä oli uskomattomat paikat itse ottelussa, suoraan vaihtopenkkien takana nelosrivissä, joka päihitti kaikki HD-lähetykset tähän mennessä. Pohjois- ja Eteläpäädyn faniryhmät nakuttivat menemään heimomaisilla rytmeillä ja kun vieressä istuu tyyppejä nappikset jalassa ja pitkät Bayernin toppa-lämmittelyasut päällä, tietää olevansa pelipaikoilla.
Kyllä näiltä paikoilta kehtasi katsella peliä.
Itse peli oli mahtava ja outo yhtä aikaa: Saksalaiset nakuttivat kaksi maalia heti alkuun ensimmäisen kahdentoista minuutin aikana ja peli vaikuttikin niiden jälkeen jumahtavan paikoilleen. Normaalisti erittäin vahvat laitalinkit Thomas Müller ja Franck Ribery eivät olleet ihan niin nälkäisiä kuin mitä olisi odottanut, ehkä nuo ekat nopeat maalit täyttivät vatsan liian nopeasti. Cityn kavennus tuli odottamatta ja sitä ennen taivaansiniset eivät olleet oikein edes päässeet peliin kiinni. Molemmat joukkueet pelasivat kakkosmiehistöillä ja tämä saattoi olla osaltaan aiheuttamassa sekaannusta.
David Silvan maalin jälkeen peli kääntyi ja City aloitti kovan karvaamisen korkealta ja tippui nopeasti myös alas tarvittaessa, puolustuslinjassa oli säännöstään kahdeksan miestä, joka onnistui torppaamaan Bayernin yritykset. Puoliajalle mentiin hämmentyneenä 2-1 -tilanteessa.
Puoliajalla nautittiin makkarasämpylästä ja alkoholittomasta(!) oluesta, sekä katsottiin kuinka 20 tuhatta katsojaa kävi vessassa saksalaisella tehokkuudella. Halli oli varsin miellyttävä ja ilmava kokemus, vaikka lämpötila alkoikin hieman laskemaan jo illan pimetessä.
James Milner tuulettaa voittomaaliaan, takana olevan Philip Lahmin ilme ei muuttunut loppuotteluun (Getty images)
Toisen puolikkaan alku oli samanlaista karvaavaa paahtamista ja varttia myöhemmin pilli soi ja Citylle vihellettiin pilkku, joka hiljensi 68000 -päisen yleisön ja sai pienen City-fanien nurkkauksen sekoamaan täysin. Baijerifanien rummut alkoivat kuitenkin soimaan kuin Morian kaivoksissa ja peli jatkui, kaikki tuntuivat odottavan pelin rauhoittumista, mutta City ei lopettanut karvaustaan. Neljän minuutin päästä rankkarista James Milner sai loistavan ristiryötön ja nakutti lukemiksi 2-3. Riberyn naamasta näki turhautumisen ja luovuttamisen.
Viimeiset puoli tuntia pelattiin aika mitäänsanomattomasti, City karvasi kaiken vaarallisuuden pois ja vastahyökkäyksiä ei nähty oikein suuntaan eikä toiseen. Illan hienoin hetki oli silti vielä luvassa: Mitä tapahtuu kun 68 tuhatta ihmistä haluaa kotiin samaan aikaan? Saksassa ei mitään, homma jatkuu normaalisti. Juna kulkee ja ainoa kerta kun ryhmämme piti pysähtyä oli juuri ennen junaan astumista. Hieno kokemus laumakäyttäytymisestä.
Ilta jatkui vielä paikallisilla pelialueilla pitsan ja muutaman oluen muodossa, jonka jälkeen pitikin lähteä jo lepäämään aamupalaa varten.