Suomalaisia pelaajia houkutteleva Bundesliiga palaa talvitauolta viikonloppuna ja marssijärjestys on selvä: Ensin tulee Bayern München ja sen jälkeen tulevat kaikki muut. Bayernin ylivoima on ollut selkeä ja mikään ei viittaa siihen suuntaan, että asia muuttuisi kevään aikana. Asetelmassa kun ei ole yhtään mitään yllättävää.
Bayern menetti syksyllä pisteitä vain kahdessa tasapelissä, teki 16 ottelussa 42 maalia ja päästi vain kahdeksan. Eikä tässä tosiaan ollut mitään yllättävää; kun joukkueen nimilistaa ja sen pelaamista katsoo, niin ennemminkin yllättää että Bayern yleensä menetti yhtään pistettä.
Baijerilaiset operoivat Bundesliigassa selvästi suurimmilla resursseilla ja tätä seuraa käyttää erinomaisen järkevästi myös hyväkseen. Jalkapallossa on menestyviä joukkueita, joiden pelaajisto perustuu omiin kasvatteihin ja on menestyviä joukkueita, jotka on rakennettu suurella rahalla pelaajia hankkimalla. Bayern on näitä molempia. Seuran juniorituotanto on kunnioitettavalla tasolla ja se näkyy myös ykkösjoukkueessa. Tähän päälle muutama täsmähankinta ulkomailta ja ennen kaikkea muutama vastaava kotimaasta ja keitos on valmis.
Manuel Neuer Schalkesta jo aiemmin, viime kesänä Mario Götze Dortmundista ja tulevana kesänä Robert Lewandowski samasta osoitteesta. Etenkin Dortmundin suunnalla tämä on herättänyt kovaakin nurinaa ja sinänsä täysin perusteltua valitusta siitä, että Bayern ostaa kilpailijansa tyhjiin ja sinetöi sitä kautta asemansa Bundesliigan ykkösenä.
Tavallaan tämä pitää paikkansakin, mutta asia ei ole ihan näin yksioikoinen. Totta kai muutamana viime kautena Bayernin vahvasti haastanut Dortmund on antanut ja antaa tasoitusta paljon, kun se ensinnä menettää parhaat pelaajansa ja lisäksi pahin kilpailija vahvistuu näillä samoilla pelaajilla. Bayern vie ensin pelaajat, sen jälkeen mestaruudet ja käy vielä kuittaamassa Mestarien liigan, saa entistä enemmän rahaa, ostaa lisää pelaajia, voittaa ja oravanpyörä pyörii. Mutta onko tässä lopulta jotain väärää ja kuka tässä on menettäjän osassa?
Saksalaisfutiksen veturi
On tavallaan luontevaa, että Bayern hakee pelaajia Bundesliigan kilpailijaseuroista ennemmin kuin kauempaa. Tässä ei ole kyse siitä, että vastustajilta halutaan ostaa aseet pois, vaan yksinkertaisesti siitä, että Dortmundissa, Leverkusenissa tai missä hyvänsä Bundesliigan joukkueessa onnistuva pelaaja on jatkuvasti tarkkailtavissa, on osoittanut tasonsa jo nimenomaan Bundesliigassa ja Bayern lyhyesti sanoen tietää tarkkaan mitä se saa pelaajan hankkiessaan.
On luonnollista, että Dortmundin kannattajat olisivat toivoneet Bayernin hankkivan hyökkäykseensä vaikka millaisen nimimiehen Espanjasta tai Italiasta tai mistä vain sen sijaan että seura iski kyntensä Lewandowskiin. Isossa kuvassa kuvio oli kuitenkin myös Dortmundin ja ennen kaikkea saksalaisen jalkapalloilun etu. Esimerkiksi Götzestä maksettu 37 miljoonan euron korvaus oli tavallaan tulonsiirto Bayernilta Bundesliigan sisälle. Sama summa vaikka la Liga -hyökkääjästä olisi valunut Saksan ulkopuolelle, nyt se jäi ”sisämarkkinoiden” hyödyksi.
Kova kilpailu on urheilun suola, mutta koko saksalaisen jalkapalloilun kannalta Bayern on kultaakin kalliimpi nykyisellään. Menestyksensä myötä se hankkii toki taloudellista hyötyä, joka valuu suoraan muidenkin laariin pelaajakauppojen myötä. Sen lisäksi Bayernin menestys eurokentillä nostaa koko saksalaisen jalkapalloilun arvostusta, vetovoimaa ja näkyvyyttä. Tämä väistämättä heijastuu myös muihin Bundesliigaseuroihin ja yksinomaan positiivisessa mielessä. Puhumattakaan siitä, että stadionin täyttäminen Bayernin saapuessa vierailulle tuskin on ongelma yhdelläkään Bundesliigastadionilla. Bayern on myös sikäli poikkeuksellinen suurseura, että markkinoinnin pääpainopiste ei ole kasvavilla Aasian markkinoilla tai yleensäkään ”merta edempänä”, vaan nimenomaan kotimaassa. Bayern on vahva brandi, joka markkinoi jo itse itseään ja nimenomaan Sakassa ja saksalaisille ja sen myötä vetää väkisinkin perässään myös ainakin kaikkia muita Bundesliigaseuroja ylöspäin.
On lisäksi hyvä pitää mielessä, että Bayern ei operoi lainarahalla tai upporikkaan omistajansa lompakolla. Seura takoo jatkuvalla syötöllä positiivista tulosta ja UEFA:n taloussäännösten kiristyessä Bayernin asema eurooppalaisella jalkapallokartalla vain vahvistuu entisestään – Allianz Arenan liepeillä kun ei tarvitse muuttaa toimintametodeissa yhtään mitään säädösten myötä.
Vahva myös kentällä
Talous kunnossa, pelaajakanavat tarkkaan mietittynä ja oma juniorituotanto vahvaa. Nämä ovat kuitenkin vasta rakennuspalikat ja kun noista palikoista on satu kasaan joukkue, joka on paljon enemmän kuin osiensa summa, niin ei ihme jos vastustajien leireissä alkaa olla jo pientä epätoivoakin.
Bayern aloitti uuden joukkueen rakentamisen kesällä 2007 ja on tehnyt sitä systemaattisesti siitä lähtien. Päävalmentajat ovat vaihtuneet – jopa yllättävän tiheään – mutta kulkusuunta on ollut selvä. palaset alkoivat lopullisesti loksahdella paikoilleen Jupp Heynckesin palattua vaihtopenkin päähän. Yksi kausi meni vielä menestyksen pohjaa rakentaessa, mutta 2012-13 sitten pamahti kunnolla ja Bayern voitto käytännössä kaiken mitä voitettavissa oli.
Joukkue vaikutti voittamattomalta, kun kokenut Heynckes jätti sen mestarina. Päävalmentajan vaihtuminen on aina pieni riski ja ehkä tätä myötä Münchenin ulkopuolella ehti jo herätä pieni toivonkipinä. Kukaan tuskin kyseenalaisti
valmennuksellisia kykyjä, mutta uudet kuviot voivat saada hyvinkin rasvatun koneiston helposti leikkaamaan kiinni.
Toisin on kuitenkin käynyt. Guardiola ei ole oikeastaan vienyt mitään pois Bayernin viime kauden loistosta, mutta on tuonut siihen vielä omia mausteitaan lisää. Jos kauden 2012-13 Bayern oli Euroopan paras joukkue, niin tämän kauden joukkue on vielä pykälän parempi. Se on vielä tiiviimpi, vielä vaarallisempi ja vielä vaikeammin voitettavissa.
Bayern vie pelaajat, Bayern vie rahat ja Bayern vie pokaalit – Bayern vie kaiken. Todennäköisesti juuri näin on ja lopputuloshan on vain se, jota jokainen jalkapalloseura maailmassa hakee: menestystä kentällä ja tulosta sen ulkopuolella. Silti… Toivotaan että edes joku pystyy Bayernin kevään mittaan kaatamaan – se ei vie Bayernilta Bundesliigan mestaruutta, mutta antaa edes vähän lisää uskoa muille siitä, että veturinkin voi hetkeksi saada raiteiltaan.