Brasilian MM-kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin hopeajoukkue Argentiinan tähtipelaaja ja kapteeni Lionel Messi. Valinnan suoritti kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n 12-henkinen tekninen tarkkailuryhmä, johon kuului myös Suomen A-maajoukkueen päävalmentaja Mika-Matti Paatelainen.
Valinta herätti paljon kritiikkiä, etenkin kun Argentiina ei voittanut maailmanmestaruutta. Arvostelijoiden joukossa olivat muun muassa FIFA:n puheenjohtaja Sepp Blatter sekä pelaajalegenda Diego Maradona. Suomalaisessa mediassa julkaistuissa valintaa arvostelleissa lausunnoissa ei tosin esitetty kritiikille juuri minkäänlaisia asiaperusteita. Sen sijaan niissä oli paljon epämääräistä muminaa siitä, kuinka Messi ei ollut läsnä finaalissa tai kuinka hän ei johtanut joukkojaan viimeisissä otteluissa.
Juuri päättyneet MM-kisat tullaan muistamaan ennen kaikkea organisoidun joukkuepelaamisen voittokulkuna. Kisoissa loistivat lukuisat yksittäiset tähtipelaajat, mutta vain ne, joiden joukkue oli hyvin organisoitu. Tällaisia olivat esimerkiksi Argentiinan Messi, Kolumbian Rodriguez ja Hollannin Robben. Täysin Cristiano Ronaldon yksilösuorituksiin nojannut Portugali epäonnistui surkeasti. Samoin kävi Neymariin luottaneelle Brasilian joukkueelle.
Ylivertaiset tilastot
Fakta on, että Messi oli turnauksessa menestyneiden maiden hyökkääjäpelaajista täysin omassa luokassaan. Vertailussa Hollannin Robbeniin, Saksan Mulleriin, Brasilian Neymariin ja Kolumbian Rodrigueziin Messi pesi muut käytännössä jokaisella hyökkäyspelaamisen osa-alueella. Hän laukoi eniten (3,3/peli), teki onnistuneita ohituksia ylivoimaisesti eniten (6,6/peli), syötti määrällisesti toiseksi eniten (41,3/peli) ainoastaan Robbenin syöttöjen onnistumisprosentin ollessa selkeästi parempi (Robben 86,7, Rodriguez 81,5, ja Messi 80,3), antoi eniten avaavia syöttöjä (3,3/peli), antoi eniten onnistuneita läpisyöttöjä (0,6/peli, mikä on enemmän kuin kellään välieräjoukkueissa), menetti vähiten palloja (1,4/peli) ja teki siinä sivussa neljä maalia sekä syötti yhden.
Kuten alussa mainittiin, Messiä syytettiin siitä, ettei hän johtanut joukkuettaan pelillisesti kolmessa viimeisessä ottelussa. Messin viimeisten pelien esityksiin vaikutti oleellisesti Ángel Di Marían loukkaantuminen puolivälieräottelussa Belgiaa vastaan puolen tunnin kohdalla. Sitä ennen Argentiinalla oli ollut läpi turnauksen kaksi pelottavaa hyökkäysasetta: Di Marian pitkät rytmikuljetukset sekä pallon pelaaminen Javier Mascheranon kautta Messille kymppialueelle tai oikeanpuoleiseen taskuun, josta Messi kuljetti kohti linjaa ja haki läpisyöttöä tai laukausta. Jälkimmäisellä tavalla ratkesi esimerkiksi neljännesvälieräottelu Sveitsiä vastaan.
Välierässä (myös finaalissa joskaan ei yhtä voimakkaasti) Argentiina hyökkäsi käytännössä ainoastaan oikealta puolelta hakien Messiä, joka yritti ajaa sisään rangaistusalueelle, tai laitapakki Pablo Zabaletaa, joka haki keskityspaikkaa. Kun toisen täsmäaseen (Di Maria) uhka putosi pois, Argentiinan hyökkäyspeli yksipuolistui, ja Messiä oli paljon helpompi puolustaa. Tästä ei voi tietenkään syyttää vain pelaajaa itseään.
Yllä oleva vertailu on toteutettu suhteessa muiden joukkueiden hyökkääjäpelaajiin siitä syystä, että pelipaikkakohtaisten erityisvaatimusten takia ei ole mielekästä tehdä vastaavaa eri pelipaikkojen pelaajien kohdalla. Parhaan pelaajan valinta on aina jossain määrin mielipideasia, ja varmasti esimerkiksi Saksan maalivahti Manuel Neuer ja keskikenttäpelaaja Toni Kroos tai Argentiinan keskikentän maestro Mascherano olisivat olleet yhtä lailla tittelin arvoisia. Tarkoitus oli kuitenkin osoittaa, että Messinkin valinnalle oli olemassa erittäin hyvät ja vahvat perusteet, jotka peli ja siitä johdetut faktat aukottomasti osoittavat.