Tämän piti vihdoin olla se kausi, kun Arsenal jää kärkinelikon ulkopuolelle. Arsene Wengerin pitkien jäähyväisten piti päättyä kyyneliin useamman median rankkattua Tykkimiehet kausiennakoissaan sijoille 5. tai 6. Ranskalaiskettu on kuitenkin näyttämässä kriitikoille pitkää nenää. Pohjoislontoolaiset majailevat sarjataulokossa toisena ja kolmentoista Valioliigapelin tappiottomassa putkessa. Onko Arsenalista sittenkin mestariksi?
Viime vuosien Tykkimiehille leimallista ovat kroonisten loukkaantumissumien ohella olleet pelillinen yksipuolisuus ja selkeät ongelmakohdat kokoonpanossa. Tälle kaudelle Wenger näyttää tilkinneen ainakin kaksi jälkimmäistä.
Arsenalia kannattaa pitää siinäkin mielessä varteenotettavan mestarikandidaattina, ettei joukkue ole edes pelannut erityisen hyvin ja on siitäkin huolimatta sarjassa kakkosena. Wengerin miehistö on saanut olla rauhassa, kun uusien managerien johtamat Manchesterin joukkueet, kolmen alakerralla säväyttänyt Chelsea ja hurlumheipelillään hurmannut Liverpool ovat keränneet suurimmat palstatilat.
Kokoonpanossa ei ole reikiä
Uutta maailmanluokan ykköskärkeä Emiratesilla on kaivattu aina Robin Van Persien lähdöstä (2012) saakka. Nyt sellainen ollaan saatu ikään kuin vahingossa, kun ranskalaismanageri on peluuttanut Alexis Sanchezia piikissä. Chileläinen ei välttämättä ole täysin puhdas ysi, mutta maaleja Sanchezin lapikkaasta syntyy. Tykkimiesten uusi ykköskärki on noussut kaikessa hiljaisuudessa maalipörssin jaetulle piikkipaikalle yhdessä Chelsean Diego Costan kanssa. Kummallakin on kasassa 11 osumaa.
Myös Sanchezin takaa löytyy tulivoimaa, loukkaantumisista kärsinyt Olivier Giroud on pelannut tällä kaudella 375 minuuttia ja tempaissut jo viisi osumaa. Ykköskärkenä Giroud ei ole Arsenalin tasoa, mutta kakkosvaihtoehtona yksi koko Euroopan parhaita. Myös kesähankinta Lucas Perez alkaa näyttämään viitteitä miksi miehestä maksettiin. Espanjalainen paukutti hattutempun Mestarien liigan päätöskierroksella Baselin reppuun.
Siirtoikkunan viimeisinä päivinä Wenger tukki viime kauden toisen selkeän ongelmakohdan, joka oli keskuspuolustuksessa. Shkodran Mustafi oli kallis, mutta 35 miljoonaa puntaa maksanut saksalainen on ainakin toistaiseksi osoittanut olevansa jokaisen pennin arvoinen. Yhdessä Tykkimiesten pitkäaikaisen luottopuolustajan Laurent Koscielnyn kanssa Valenciasta tullut 24-vuotias Mustafi on muodostanut yhden koko sarjan parhaista topparipareista.
Topparin ja kärkimiehen ohella Arsenalin huutava pula tekijämiehistä keskikentän sydämmessä on historiaa. Akuutein ongelma, puolustavan keskikenttäpelaajan paikka ratkesi tasan kaksi vuotta sitten kuin itsestään, kun Francis Coquelin löi läpi. Sittemmin ranskalaisterrierin ympärille on kertynyt runsaasti vaihtoehtoja ja ennen kaikkea variaatioita.
Shkodran Mustafi on ottanut heti paikkansa Tykkimiesten alakerrasta. Kuva: Getty
Viime kaudella pohjoislontoolaiset ajautuivat suurin vaikeuksiin Santi Cazorlan loukkaannuttua loppysyksystä. Espanjalainen on edelleen vertaansa vailla keskikentän pelinrytmittäjänä, mutta Wenger on selvästi vahvistanut kriittisiä konehuoneen paikkoja. Vaivaiset viisi miljoonaa maksanut Mohamed Elneny on oiva rotaatiopelaaja ja loistavia syöttöjä syvältä jakava Granit Xhaka alkaa vihdoin löytää askelmerkkejään Valioliigassa. Nelikon ohella Wenger pystyy peluuttamaan pohjalla myös väsymätöntä Aaron Ramseya, joka tarjoaa taas yhden variaation.
Sanchezin siirryttyä kärkeen Arsenalin ainoa isompi kysymysmerkki on laitapelaaminen. Theo Walcott ja Alex Oxlade-Chamberlain pelaavat selvästi parhaita kausiaan pitkiin aikoihin, mutta englantilaiskaksikon viime vuosien taso asettaa kysymysmerkkejä ilmoille. Oma kasvatti Alex Iwobi ei varsinaisesti ole puhdas laituri, mutta juonikas nuorukainen sopii loistavasti Arsenalin vapaasti liikkuvalle keskikentälle. Iwobin ongelma vaan on epätasaisuus, eikä nuori mies ole vielä valmis kantamaan vastuuta viikosta toiseen. Jos Wenger tekee ostoksia tammikuussa, olisi juuri laituriosasto se, jota kannattaisi vahvistaa.
Nyky-Arsenal ei ole enää niin yksipuolinen
Kenties suurin este Arsenalin viime vuosien mestaruushaaveille on ollut pelillinen yksipuolisuus. Wenger on jääräpäisesti pitänyt kiinni lyhytsyöttöpeliin perustuvasta ideologiastaan. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että parhaimmillaan Tykkimiehet ovat pelanneet henkeäsalpaavan kaunista jalkapalloa, mutta pahimmillaan se on hakannut päätä vastustajan puolustusmuuriin.
Tykkimiesten pelillinen yksipuolisuus on johtunut osittain Wengerin jääräpäisyydestä ja osittain materiaalin kapeudesta. Vaikka ranskalainen ei ole hylännyt perusideoitaan, on tämän kauden Arsenal ollut huomattavasti vaikeammin ennakoitava vastustaja.
Pohjoislontoolaisten kokoonpanossa on vihdoin syvyyttä, joka tarjoaa runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Piikissä viilettävä Sanchez liikuttaa vastustajan puolustuslinjaa, joka avaa tilaa muiden juoksuille ja sitä kautta Mesut Özilin oivaltaville läpisyötöille.
Vaihtoehtona Wenger voi heittää kärkeen Giroudin, joka taas edustaa perinteistä target-vaihtoehtoa. Merkittävin ero näiden kahden hyökkääjän välillä on kuitenkin se, että Sanchezin pelatessa piikissä on Arsenal suoraviivaisempi ja nopeampi, kun taas hyvin selkä vastustajan maalia kohti pelaava Giroud tarjoaa mahdollisuuden hallita palloa lähellä vastustajan rankkarialuetta.
Sarjakakkosen monipuolistuminen ei tietenkään rajoitu pelkästään hyökkääjävaihtoehtoihin ja sitä kautta hyökkäyspelin eri malleihin. Tykkimiesten keskikenttä taipuu moneen eri muottiin. Kolme kuukautta sivussa oleva Cazorla ja Elneny ovat hyvinä pelinrytmittäjinä oivia vaihtoehtoja pallonhallintapeliin. Vastaavasti Xhakan läsnäolo pitää vastustajan linjan kokoajan valppaana, sillä sveitsiläinen pystyy puhkomaan linjan pitkillä, puolen kentän tuntumasta lähtevillä syötöillään.
Kenties suurin syy Arsenalin vaikeaan ennakointiin löytyy kuitenkin vapaasti virtaavasta pelistä. Prässätessä Tykkimiehet ryhmittyvät 4–4–1–1-astelmaan, mutta pallon kanssa ryhmitystä on mahdotonta piirtää. Tämä johtuu luonnollisesti, siitä että Gunners-pelaajat seilaavat vapaasti ympäri kenttää. Vakuuttava Basel-voitto oli hyvä esimerkki tästä. Kymppipaikalla pelannut Özil ja pohjalla urakoinut Ramsey pyörivät käytännössä ympäri kenttää. Myöskään Sanchez ei odottele palloja piikissä, vaan chileläinen tiputtaa aktiivisesti alemmas, jolloin uutta itsensä uudelleen löytänyt Theo Walcott tekee pystyjuoksuja oikealta.
Wenger ei ole muutenkaan pitänyt pallonhallinnasta enää niin jääräpäisesti kiinni. Arsenal on kyllä yleensä hallinnut pelivälinettä, mutta sen pallonhallintaprosentti (54) oikeuttaa vasta sarjan 4. sijaan. Oikeastaan se mikä Arsenalin tuloksellisesti vahvassa syksyssä on poikkeavaa aiempiin kausiin nähden, on maalipaikkojen parempi hyödyntäminen. Toiseksi eniten maaleja (33) tehneet Tykkimiehet ovat luoneet vasta seitsemänneksi eniten maalipaikkoja (155).
Tekeekö Arsenal kuitenkin Arsenalit?
Tämän hetkinen tilanne ei ole Arsenalille uniikki. Joukkue keikkui hyvissä asemissa viime syksynä ja pari kautta aiemminkin. Kumpanakin kautena Arsenal on sulanut keväällä pahemman kerran, eikä tätä mahdollisuutta kannata sulkea pois tulevanakaan keväänä.
Se, mikä erottaa tämän kauden Arsenalin vaikkapa vuoden takaisesta on joukkueen syvyys. Sanchez tai Özil ovat tietysti korvaamattomia pelaajia pidemmän päälle, mutta Tykkimiehet eivät enää taannu muutaman loukkaantumisen myötä. Esimerkiksi viime kauden alamäki alkoi Cazorlan loukkaantumisesta, mutta Xhakan ja Elnenyn myötä espanjalaisen kontribuutiota ollaan pystytty tasoittamaan.
Ykkössuosikki Arsenal ei kuitenkaan ole. Se viittaa on ansaitusti Chelsean harteilla. Länsilontoolaisille on selkeä etu myös siinä mielessä, etteivät he pelaa europelejä. On sanomattakin selvää, että terveystilanteet tulevat näyttelemään isoa roolia keväällä, mutta Tykkimiehet eivät ole niin riippuvaisia muutamasta yksilöstä mitä Chelsea on.
Toisaalta kahtena viime kautena mestaruus on napattu ilman sen suurempaa rotaatiota, mitä Arsenal on joutunut pyörittämään osin loukkaantumisten ja osin otteluruuhkan ansiosta. Tässäkin mielessä Chelsealla on selvä etu puolellaan, sillä Antonio Conte pystyy luottamaan samaan avauskokoonpanoon, joka on hitsautunut todella vakuuttavaksi kollektiiviksi. Rotaatiokysymyksessä kannattaa kuitenkin muistaa Sir Alex Fergusonin mestarijoukkueet, jossa kenelläkään ei ollut kausikorttia avaukseen, vaan United operoi laajemmalla pelaajaryhmällä.
Pystyykö Wenger johdattamaan pohjoislontoolaiset mestaruuteen lähes 13 vuoden tauon jälkeen? Kuva: Getty
Länsilontoolaisille esimerkiksi Eden Hazardin tai Diego Costan loukkaantuminen olisi katastrofi, joka söisi hyvin puolustavan joukkueen hyökkäyspeliä pahan päiväisesti. Myös N’Golo Kante olisi mahdoton korvata, eikä Chelseasta löydy läheskään yhtä pätevää pallollista keskuspuolustajaa kuin David Luiz, joka on avainasemassa alakerran kolmikon keskellä.
Arsenalia ei siis missään nimessä kannata laskea pois laskuista. Tykkimiehet ovat olleet alkukauden tasaisin joukkue. Avauskierroksella Liverpoolille kärsityn tappion ohella joukkue on hävinnyt kaikki kilpailut mukaan lukien ainoastaan Southamptonille Liigacupissa, jossa se pelasi puhtaasti kakkosmiehistöllä.
Tykkimiesten vahvaa mestaripotentiaalia puoltaa myös se seikka, että joukkue on vihdoin alkanut voittamaan myös heikommalla pelillä. Wengerin miehistö on esitellyt aiempina vuosina puuttunutta henkistä kanttia useaan otteeseen, sillä päät eivät ole painuneet takaiskujen myötä. Pohjoislontoolaiset ovat nimittäin tehneet jo kaksi voittomaalia lisäajalla.
Marraskuussa Man United–Arsenal tai Mestarien liigan avauspeli Pariisissa olivat työnäyteitä Arsenalin tämän hetkisestä vahvuudesta. Joukkue pelasi kummassakin ottelussa todella heikosti ja oli täysin purjeessa, mutta punnersi kummankin ottelun lopussa tasoihin.
Niinpä tämän kauden Tykkimiehet kannattaa ottaa tarkkaan syyniin. Wengerin miehistössä on laajuutta, variaatioita ja ennen kaikkea tasaisuutta.
Onko Arsenalissa sittenkään mestariainesta? On! Mutta Arsenal on Arsenal, mikä tarkoittaa, että keväällä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Siitä syystä Goonereiden ei kannata paukutella henkseleitä, ei ainakaan ennen toukokuuta.
Kansikuva: Getty
Joulu on juhlan aikaa myös Nordicbetillä. Tänään saat 10 ilmaiskierrosta Christmas Fruit Shop -kasinopeliin, kun pelaat samaista peliä viidellä eurolla. Pääset mukaan tästä.